MIKSI lapsi hokee äiti, äiti, äiti, äiti vaikka ei oo mitään asiaa???

Meillä on 7 v. kaksoset, jotka hokevat jatkuvasti äitiä...Olen tulla hulluksi!



Ja ennenkuin joku 2 kk:n vauvan äiti älähtää, niin en ole mikään itsekäs minä-äiti, vaan pyrin mahdollisimman hyvin vastaamaan kummankin kysymyksiin, MUTTA...kun sitä kysymystä ei vaan tule...!!



Lapsi nr. 1: "Äiti?...ÄITI?

Minä: " No mitä kulta?



Lapsi nr. 1 jatkaa: "Äitii? Äääiti?"

Minä: "niin?"



Lapsi nr. 2 liittyy kyselyyn: "Äiti?"

Minä: "Mitä?"



Lapsi nr. 2 (leikkii välillä ja napauttaa vaativasti: "ÄITI??"



Minä: "joo, kuuntelen?"



jne..jne...jne...jne...Tätä jatkuu ja jatkuu.

Olen miettinyt, että onkohan normaalia...juuri täytti 4 tuo poika. :/ Se on hänestä hauskaa ja nauraa sille joka ikinen kerta...mutta kuinka monta kuukautta tämä voi jatkua? Nyt on jatkunut 1,5kk eikä loppua näy...kuunteli päiväkodissa musiikkia ja siellä sama meininki; "piiri pieni pyörii" muuttui muotoon "äiti äit äitii". Aluksi korvasi vain olennaisen sanan (eli tässä tapauksessa "piiri") "äidillä", mutta viime viikkoina on alkanut korvaamaan kaikki sanat tuolla "äidillä"...



En oikein tiedä miten suhtautua, koska kukaan muu lapsi ei tämmöistä tee.

niin pottuuntuneita äitejä? Miksette sitten opeta lastanne kutsumaan teitä etunimellä, jos se vaikka miellyttää enemmän. Ja ap:lle: vastasit itse kysymykseesi heti alussa kun kerroit että "tänään oli erityisen hermoja raastava päivä." Meillä ainakin, just sellasina päivinä lapset huutaa äitiä, kun itsellä on hermot kireellä. Kun he huomaa sen, niin kaipaavat läheisyyttä ja lämpöä. Sillon kun on asiat huonosti, sillon on äitiä ikävä.

tai ainakin minun tapauksessani haluan toki kuulla mitä lapsella on asiaa -yleensä ei mitään- ilman sitä äiti-äiti-äiti-litaniaa ensin. Miksi ei voi vaan sanoa sanottavaansa ja ympätä sen äitin jonnekin sanojen keskelle esim "Saisinko äiti maitoa?" Sen sijaan "äitiäitiäitiäitiäitiäiti-saanko maitoa?"

Lapsi täytti juuri 6 vuotta.

8-vuotias tyttöni tekee tuota vieläkin! Haluaa vain tietää missä huoneessa olen ja mitä teen! Joskus rassaa, esimerkiksi eilen kun imuroin, niin tyttö KARJUI äitiä. Kun halusin tietää mitä asiaa, niin; "halusin vaan tietää, mitä teet...". Ihan niinkuin imurin ääni ei olisi sitä paljastanut. Mutta joidenkin lasten perusturva vaan vaatii sitä. Esikoinen huuteli meillä vielä kymmenvuotiaanakin öisin unen seasta äitiä. Siihen vastasin vaan yhtä tokkuraisena; täällä olen, ja sitten unet jatkuivat.

Äiti on se elämän peruspilari murrosikään saakka, ja monet lapset elävät jonkinlaista sybioosia äidin kanssa sinne asti. Usein saan tytöltäni kirjelappusia joihin on kirjoitettu kymmeniä kertoja äiti eri tyyleillä ja väreillä. Oma äitinikin on säästänyt "runoja", joita hälle kirjoittelin samassa iässä. Ne koostuivat yleensä kahdesta sanasta: äiti ja rakas (tai kulta).

niin hakemus nobel-komitealle :D

...on se, että vähän yli parikymppinen opiskelijatyttöni ostoksilla ollessamme näkee jotain ja huutaa: ÄITI, äiti, tuu katsomaan...

Äiti, täällä niitä on...kovalla äänellä, niin että kaikki varmasti huomaavat, että tässä nyt ollaan ÄITI ja tytär!

Liikuttavaa jotenkin. Vieläkin äiti on tärkeä!

mä oon itsekin ollut äiti jo yli 5 vuotta,mutta siltikin sama meno jatkuu vaan..

kun olen vanhemmillani niin huutelen:"ÄITI!Onko kahvia?ÄITI!Mä meen nyt! jne....

Eli ei se välttämättä lopu ikinä :D

Mun lapsi hoki pienenä joskus ihan vaan itsekseen äitiäitiäitiäiti. Sillä ei ollut unilelua ollenkaan vaikka kaikilla tuttujen lapsilla tuntui olevan, ja sitten kun selvittelin että onko sillä jotain väliä, tuli vastaan sellainen että joillakin lapsilla unilelun tilalla voi olla jotain muuta, lapsi esim. käyttää turvasanaa lelun sijaan.

Mulla on vuoden nuorempi joka tekee samaa, ja se ei yleensä lopu, ennen kun menen ihan hänen viereensä (joskus pitää ihan syliin ottaa) ja kysyn että no onko joku huonosti tai onko nyt joku hätä sitten. Siis meillä ainakin tuo on huomiohakuisuutta, joka yllättäen alkoikin samaan aikaan kun pikkusisko syntyi. Ja tuo alkaa meillä aina kun olen keittiössä tai muissa kotitöissä, tai vaihdan vauvalle vaippaa tms. Eli paljon huomiota ja haleja lapselle, ei varmaan muu auta!

hokee joka välissä äitiä =) ei meinaa lausettakaan saada sanotuksi loppuun kun joka sanan jälkeen pitää sanoa äiti :D



mutta eihän tuosta oikeasti hermostua voi vaikka aika puuduttavalta kuulostaakin..

mutta kerron silti. Meidän 7-vuotias tekee tuota EDELLEEN... Olen siis kuunnellut sitä 3,5 vuotta eikä loppua näy.

mutta kerron silti. Meidän 7-vuotias tekee tuota EDELLEEN... Olen siis kuunnellut sitä 3,5 vuotta eikä loppua näy.

Mulla on 3-vuotiaat kaksoset jotka tekee sitä JATKUVASTI.



Vai että vuositolkulla saa kuulla tätä. Ja sitten se varmaan vaihtuu vittuun. Eli nautin nyt.

niillä kyllä tosin on jotain asiaakin yleensä mutta kaikki lauseet aloitetaan sanalla "Äiti!"

Yritän ymmärtää, että ikäänkuin haluavat varmistaa että olen varmasti kuulolla, mutta silti menee hermo:)

Olenkin sanonut, että sanokaa se asianne vaan heti.

Eikä aina sitä "Äiti!" , sitten minä vastaan no tai mitä ja sitten vasta kerrotaan asia, aargh!

niin pottuuntuneita äitejä? Miksette sitten opeta lastanne kutsumaan teitä etunimellä, jos se vaikka miellyttää enemmän. Ja ap:lle: vastasit itse kysymykseesi heti alussa kun kerroit että "tänään oli erityisen hermoja raastava päivä." Meillä ainakin, just sellasina päivinä lapset huutaa äitiä, kun itsellä on hermot kireellä. Kun he huomaa sen, niin kaipaavat läheisyyttä ja lämpöä. Sillon kun on asiat huonosti, sillon on äitiä ikävä.

niin pottuuntuneita äitejä? Miksette sitten opeta lastanne kutsumaan teitä etunimellä, jos se vaikka miellyttää enemmän. Ja ap:lle: vastasit itse kysymykseesi heti alussa kun kerroit että "tänään oli erityisen hermoja raastava päivä." Meillä ainakin, just sellasina päivinä lapset huutaa äitiä, kun itsellä on hermot kireellä. Kun he huomaa sen, niin kaipaavat läheisyyttä ja lämpöä. Sillon kun on asiat huonosti, sillon on äitiä ikävä.

vastaaja huomasi mmyös hymiön AP:n lauseen perässä. Ei tarvitse ottaa näitä arkipäivien höyryjen päästelyitä ihan niin vakavasti :)

niin pottuuntuneita äitejä? Miksette sitten opeta lastanne kutsumaan teitä etunimellä, jos se vaikka miellyttää enemmän. Ja ap:lle: vastasit itse kysymykseesi heti alussa kun kerroit että "tänään oli erityisen hermoja raastava päivä." Meillä ainakin, just sellasina päivinä lapset huutaa äitiä, kun itsellä on hermot kireellä. Kun he huomaa sen, niin kaipaavat läheisyyttä ja lämpöä. Sillon kun on asiat huonosti, sillon on äitiä ikävä.

joskus ärsyttää työnteko,niin älä mene töihin,eix nih?

"Äiti, tulisko isi mun kans pelaamaan?", "Äiti, missä mun barbi on? "Äiti, mikä tää on?" "Äiti, saanks mä auttaa?" " Äiti, kato ku mä tanssin!" "Äiti, kato mä piirsin kukan!" "Äiti, koska alkaa lastenohjelmat?" "Äiti, mulla on nälkä!" "Äiti, äiti, äiti, äiti...."



Mut kun vuodet kuluu, niin varmaan sitä sitten kaiholla muistelee aikaa, kun pienet pyöri jaloissa ja oli niille maailman napa :)

Meillä 3v huusi koko päivän "tyhmä paska". Suu pestiin monta kertaa ja loppujen lopuksi mulla itselläni meni hermot ja huudettiin ja raivottiin kilpaa kunnes poika nukahti. Itse olen sairaana nyt, joten eiköhän se huomion hakemista taas ollut..

Samoin tuo äiti-äiti-äiti-huuto...