Lue keskustelun säännöt.
Väsyksissä molemmat, mies kävi käsiksi
16.08.2011 |
Miten voidaan olla tässä jamassa. Ollut todella rankkaa pienten lasten ja sairastelujen kanssa, minussa ylistressaantuminen näkynyt jatkuvana kireytenä ja olen mäkättänyt miehelle kaikesta, päivittäin.. Tiedän, että olen ollut aivan hirveä. Mies on sanonut monta kertaa, ettei jaksa mun jatkuvaa nalkutusta ja vielä lasten edessä, että hän tekee parhaansa ja mun pitää hyväksyä hänen tapansa toimia. Mä en ole silti pystynyt lopettamaan. Koen, ettei mies ota tarpeeksi isoa vastuuta asioista vaan kasautuu mulle.
Viikonloppuna tulin isompien lasten kanssa ulkoa sisälle lounasaikaan muttei mies ollutkaan laittanut ruokaa. Alotin hirveän saarnan, mies kuunteli pitkään hiljaa ja sitten nousi seisomaan ja huusi kurkku suorana, naama punaisena "lopeta saatana, lopeta!!" ja tartui mua tukasta kovaa, oli todella hilkulla ettei käynyt pahemmin käsiksi. Mä hoin anteeksi jotta mies päästää irti ja painuin vessaan, mies meni päätään pidellen sängylle ja oli pitkään siellä. Sanoi mulle myöhemmin, ettei enää kestä mun nalkutusta ja pahinta että teen sitä lasten edessä, lapset eivät kohta välitä miehestä enää. Mies siis sanoi, että siitä syystä kävi käsiksi, mun on pakko lopettaa jos en tahdo tätä rataa. Mä sanoin, ettei väkivalta ole koskaan toisen syytä. Miehellä on väkivaltainen perhetausta. Mietin, mitä se tuo tähän. Mitä pitäisi tehdä? Varasin jo neuvolasta jutteluajan. Mutta mietin, voiko tässä enää elää perheenä. Mies ei muuten ole väkivaltainen, äkkipikainen kyllä.
Kommentit (104)
Minä otan TÄYSIN vastuun omasta pasamaisesta käytöksestä, olen ollut jo pitkään _aivan hirveä_. Ihan joka päivä olen nalkuttanut, ja lasten kuullen. Mä en tajua itseäni. Sanokaa, voiko masennus oireilla näin? Kun päätän etten valita, niin hetken päästä valitan. Mies on sanonut mulle aiemmin suuttuessa, että kohta saat hoitaa pentusi yksin, hän lähtee, hän ei jaksa mua. On myös sanallisesti uhannut väkivallalla kahdesta, todennut että "jos et hiljene niin kohta lätty lätisee". Sen jälkeen ollaan puhuttu, miten totaaliväärin väkivalta on, mies sanonut että mun on sitten lopetettava jatkuva valitus, mä olen sanonut että hänen tulee ottaa enemmän vastuuta. Me todella ollaan aika umpikujassa. Ja tiedän, että minun on muutettava tapojani. Miten?
Kuulostaa siltä, kuin olisit eksäni kanssa naimisissa. Lähde ajoissa, ennen kuin pahenee.
Fyysiselle väkivallalle ei ole mitään oikeutusta. Koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastauksia lukiessani tuli taas niin tuhannen kerran se olo,että ihminen avautuu täällä ongelmistaan, pahasta olostaan ja saa vastaukseksi: Sinä se sairain olet.
Itselleni tuli aivan ensimmäisenä mieleen,että te olette perheenä ns. hädässä. Miehesi paine purkautui väkivaltaisuutena ja kaikkien muiden paineiden alla koet sen järkytyksenä. Enkä kannattaisi pureutua siihen ongelmaan,että mistä tuo kaikki on lähtösin ja mitä sille on tehtävissä. Kerroit lapsesi sairastelusta ja sen tuomasta huolesta. Tuon pitäisi olla koko perheen asia,et voi ottaa koko taakkaa omille harteillesi. Sairasteluille tuskin voitte mitään, mutta parhaiten selviätte tilanteesta tukeutumalla toisiinne. Niin kliseiseltä kun tuo kuulostaakin,niin mielestäni teidän pitää keskustella yhdessä perheenne tilanteesta ja miettiä miten tuon pahan ilmapiirin saisi poistettua parhaiten.
Kriisit perheissä on koettelevia, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa,että myös niitä,jotka hitsaavat teitä enemmän yhteen. Perhettä voisi verrata yritystoimintaan, jonka johdossa olette sinä ja miehesi. Vain te päätätte ja voitte vaikuttaa siihen, meneekö se konkurssiin vai teettekö kaikkenne sen pelastamiseksi. Teillä on lapsset, joiden vuoksi tuo alavire kannataisi kääntää ylävireiseksi.
Loputon valittaminen ja nalkutus on silti mielestäni oire jostain, sinulla on oikeasti paha olla. Myös miehesi tulisi kantaa vastuu tuosta pahasta olosta ja tehdä osansa, jotta tuo tilanne muuttuu. Mutta mielestäni se,että tuo oli kiinnikäyminen oli ensimmäinen kerta, kertoo siitä,että onneksi sitä ei ole päivittäin. Silloin olisitte pahemmassa jamassa. Jotain on vielä tehtävissä.
Ap, olet menossa kohti avioeroa. Tunnut vaativan miestäsi muuttumaan toisenlaiseksi - sinun täytyy myös muuttua. Jousta jossain, sopeudu miehesi toimintatapoihin, hyväksy se, että miehesi toimii joissain asioissa ärsyttävästi. Miehesi vastaavasti.