Väsyksissä molemmat, mies kävi käsiksi

Jos mies ei pidä naista kurissa nin hän on tossukka. Jos pitää niin hän on hirviö. Ota tästäkin nyt sitten selvä.

että miten vaimo voi olla syypää kaikkeen. Eikö miehellä ole ollut mahdollisuus puhua nalkuttamisesta?

kun käytetään mustavalkoisia sanoja "syypää kaikkeen" ja unohdetaan tahallaan se, että keskustelua on yritetty niin siinä nollataan kyllä tehokkaasti mahdollisuudet asialliseen ajatustenvaihtoon.

muuttunut, vaan hänen luonteensa on alkanut viimeaikoina ärsyttämään sinua. Luonteenpiirrettä on aika vaikea muuttaa. Tuskin miehestäsi tulee ikinä pirteää aamuvirkkua ja aktiivista koti-isää. Tosin lasten tultua kuvioihin jokaisen mukavuusalue muuttuu. Ei miehelläsi ole yksinoikeus rauhalliseen aamuun, mutta voisitko kuvitella antavasi hänelle mahdollisuuden toivoa vaikka päivän omalla tavallaan, ja katsoa mitä siitä seuraisi? Että vaikka tyttö valitsisikin omat vaatteensa pari kertaa viikossa, niin kaatusiko maailma siihen? Mysö sinun pitää oppia hellittämään, muuten ajat itsesi (olet osin jo ajanutkin) kuoppaan sterssin alle. Ei maailma parane sinun stressaamisellasi ja miettimiselläsi, vaan kiusaat vaan itseäsi. Neuvoni olisi että anna miehelle vähän tilaa ja yritä kynsin ja hampain olla puuttumatta siihen miten hän hoitaa asiat ja lapset silloin. Katso millainen lopputulos on.

Muistan kerran päivän, kun olin poissa ja mies katsoi lapsia. Kun tulin väsyneenä kotiin, ja kysyin kävivätkö kaupassa ja mitä söitte, niin selvisi että ei olla kaupassa käyty, kun leikittiin ja siksi iltapalaksi olikin suklaapatukat ja banaania. Hetken jo meinasin räjähtää, mutta sitten näin kaksi nauravaa lasta kertomassa miten päivä meni. Eli eivät he siihen kaatuneet, että meni puoli päivää suklaalla ja banaanilla. Tuo oli räikeä esimerkki, mutta yritän vain kertoa, että joskus pitää antaa olla ja yrittää rentoutua hieman ja poistaa myös omaa stressitaakkaa. Kaiken muistaminen on mahdotonta, ja sen kantaminen mukanaan aiheuttaa sen tunteen että "pää räjähtää".

tämän ketjun vastaajista. Hemmetti kyllä se nalkutus jostain aiheesta alkaa. Ei kukaan nalkuta huvikseen jos ei ole aihetta.



Jos mies ei ole väsännyt luvattua ruokaa, niin kyllä siitä on aihetta sanoa ilman että lätty lätisee.



Kyllä te ap apua tarviitte, mutta ei sun tarvii tapahtuneesta syyllisyyttä yksin kantaa.

voit tehdä hänet onnettomaksi, mutta muuttaa et voi. Järkeen voit vedota, mutta perusluonne on se mitä on.

Ja siis meillä ei ole mies ole tippaakaan väkivaltainen, mutta minun valitus/nalkutustaipumuksestani on keskustelu jopa perheterapiassa, sen jälkeen kun miehelläkin alkoi pinna palaa. Käyn nyt itse terapiassa ja puran omia selvittämättä jääneitä ongelmiani, jotka ennen kaadoin suoraan miehen niskaan. Emme me naisetkaan ole täydellisiä.

tämän ketjun vastaajista. Hemmetti kyllä se nalkutus jostain aiheesta alkaa. Ei kukaan nalkuta huvikseen jos ei ole aihetta.

Jos mies ei ole väsännyt luvattua ruokaa, niin kyllä siitä on aihetta sanoa ilman että lätty lätisee.

Kyllä te ap apua tarviitte, mutta ei sun tarvii tapahtuneesta syyllisyyttä yksin kantaa.

ja selitä siellä koko tarina. Sieltä saat tietoa voiko kyseessä olla masennus, vai joku muu (masennusoire mun mielestä aika selkeästi, vaan onko miehelläkin vai perusluonne?).

Eroon nalkuttamisesta!



Nalkuttava suhde on noidankehä, jossa molemmat voivat huonosti: Nalkuttaja tuntee, ettei häntä kuunnella. Vastaanottava osapuoli puolestaan kuulee kumppaniltaan kielteistä palautetta usein mielestään täysin syyttä, joten hän sulkee korvansa kumppaninsa valitukselta. Tämä puolestaan vahvistaa nalkuttajan tunnetta siitä, ettei hän tule kuulluksi.



Hiljalleen nalkuttaminen lyö lovensa parisuhteen perustaan – hyviä aikoja on vaikea muistaa, kun suukovun panokset kovenevat ja molemmat osapuolet tuntevat, ettei heitä arvosteta suhteessa.



Nalkuttamiseen on harvoin syynä vain toinen suhteen osapuolista, jos parisuhteen perusta on kunnossa. Kyseessä on silloin kommunikaatio-ongelma, ja se on mahdollista ratkaista.





Eroon nalkuttamisesta!



1. Tarkista ensin omat motiivisi.



Mieti rauhassa, miksi nalkutat ja mistä nalkutat. Ovatko esimerkiksi lattialle jätetyt sukat todella riidan arvoiset? Onko aihe, josta kumppanillesi nalkutat, todella sinulle tärkeä vai symboloiko se jotain muuta? Eikö kumppanisi arvosta sinua ja tekemisiäsi tarpeeksi? Tuntuuko sinusta, ettei hän näe yhtä paljon vaivaa yhteisen elämänne eteen? Asia, jonka kautta mieltäsi purat, saattaa olla kumppanillesi niin pieni, ettei hän ymmärrä, mikä on oikeasti pielessä. Jos haluat esimerkiksi enemmän huomiota, älä nalkuta sukista, vaan kerro se hänelle suoraan.





2. Avaa tilanne keskustelulle.



Nalkuttaminen on ponneton tapa hoitaa asioita. Kun alat nalkuttaa, kumppanisi sulkee korvansa tai saatte aikaan riidan. Sen sijaan, että jankutat samaa vaatimusta päivästä toiseen, istuta kumppanisi seuraavalla kerralla sohvalle ja kerro hänelle rauhallisesti, miksi jokin asia on sinulle tärkeä ja miksi sinua loukkaa, ettei hän välitä siitä. Anna sen jälkeen hänen kertoa, miksi toiveesi toteuttaminen tuntuu hänestä vaikealta. Pyrkikää löytämään ratkaisuksi kompromissi, joka tyydyttää molempia.





3. Listan kautta ongelmien yli.



Listaa viisi asiaa, jotka ovat sinulle tärkeitä ja joista toivot, että voisitte parisuhteessanne pitää kiinni. Älä tavoittele liian laajoja kokonaisuuksia, vaan kirjaa arkiset asiat, jotka aiheuttavat kitkaa välillenne – jos esimerkiksi pidät siitä, että vietätte yhteistä aikaa viikonloppuisin ja että roskat viedään joka päivä ulos, kirjaa ne paperille. Pyydä tämän jälkeen kumppaniasi tekemään samoin. Käykää listat yhdessä läpi ja sopikaa, että molemmat kunnioittavat toisen listaa.





4. Rasteista rakkauteen.



Kiinnittäkää jääkaapin oveen tai seinälle taulukko, johon nalkuttaja voi merkitä rastin, joka kerta, kun hän on hallinnut malttinsa ja huomauttanut itseään kiusaavasta asiasta vain kerran. Vastaavasti nalkuttajan kumppani saa piirtää rastin joka kerta, kun hän ratkaisee kiusaavan asian pyytämättä tai yhden pyynnön jälkeen. Seuratkaa rastien määrää esimerkiksi kahden kuukauden ajan. Aluksi rasteja pitäisi kertyä paljon, myöhemmin kun käyttäytymismalli on automatisoitunut, taulukolle ei toivottavasti ole käyttöä lainkaan.





5. Ei keppiä, vaan porkkanaa!



Vaihda asennetta! Älä valita, kaivele menneitä tai muistuta tekemättä jääneistä asioista rumin sanoin. Palkitse kumppanisi joka kerta, kun hän ratkaisee sinua kiusaavan asian oikein. Palkinto voi olla hymy, kehu, herkkuillallinen tai vain yksinkertaisesti sanat: "Kiitos! Tuo merkitsee minulle paljon."

Itse olen välillä nalkuttanut ym. väsymyksen ja muun ylirasituksen vuoksi todella paljon. Mies on toki menettänyt hermonsa ja huutanut vastaan ja haukkunut minua, ja onpa hän joskus särkenyt tavaroitakin suuttuessaan. Silti hän ei ole koskaan koskenut minuun.

Toki ap:n kannattaa miettiä ja parantaa omaa käytöstään. Apuakin on hyvä hakea. Silti syytä ei ole vain ap:ssa, vaan syytä on myös miehessä.

tämän ketjun vastaajista. Hemmetti kyllä se nalkutus jostain aiheesta alkaa. Ei kukaan nalkuta huvikseen jos ei ole aihetta. Jos mies ei ole väsännyt luvattua ruokaa, niin kyllä siitä on aihetta sanoa ilman että lätty lätisee. Kyllä te ap apua tarviitte, mutta ei sun tarvii tapahtuneesta syyllisyyttä yksin kantaa.

Jos mies ei tajua ruokaa laittaa lounasaikaan, niin onhan se silloin aika pihalla perheen elämästä. Miehet ei vaan tajua, että se nalkutus loppuu kyllä, jos miehet tekee niin kuin pyydetään tai edes keskustelee asiasta niin, että ongelmaan löytyy ratkaisu. Ei kai sitä kukaan huvikseen nalkuta!?

Eli sen parjatun nalkuttamisen sijaan löisi joko nyrkillä tai avokämmenellä ja sanoisi, että oli pakko lyödä, jotta mies aloittaisi tekemisen?

Ymmärrän ap:ta, en miestään. Jos äijä ei tee siellä mitään, miksi siitä ei saa sanoa? Itse olen vastaavassa tilanteessa muuttanut siskon luokse asumaan pariksi kuukaudeksi lasten kanssa. Sai mies aikaa ajatella itseään ja minä eroa. Mikä oli meille paras ratkaisu, lapsetkin ovat jälkeenpäin sanoneet, että se oli heille parasta.

Kannattaa varmasti keskustella tapauksesta, kun olette kumpikin rauhoittuneet. Jos mies katuu, niin eiköhän voi antaa anteeksi tuollaisen äärikäytöksen. Sun täytyy myös lopettaa se nalkutus.



Onneksi minun mies on todella rauhallinen, olen varma, että superväsyneenä voisin tönäistä tai läppästä, jos hän jatkuvasti nalkuttaisi minulle ja arvostelisi tapojani toimia.

Kyllä minäkin kävisin käsiksi jos mulle nalkutetaan ja saarnataan jatkuvasti.



Nyt teillä on mahdollisuus katkaista paha kierre, tarttua härkää sarvista ja rakentaa uutta arkea elämänne ympärille. Käykää vaikka terapiassa, koska ei toi mikään maailmanloppu ole :)

Yövalvominen ajatuksia ajatellen on yksi masennuksen ensioireista.Huoli omasta lapsesta on äärimmäinen stressintuoja yksi pahimpia.Miehesi voi olla myös masentunut mutta reagoi tilanteeseen toisella tavoin kuin sinä.Keskustelu ammattiauttajan kanssa varmaan selkeyttää tilannetta.

tule onnistumaan liittonne.

Joskus asiakkaat saattavat ajatella, että itsehän ne omat asiat täytyy ratkaista, ei muut siinä voi auttaa. Todellisuudessa on niin, että kun parisuhde joutuu esimerkiksi negatiiviseen, itse itseään ruokkivaan noidankehään, saattaa siitä olla hyvin vaikea selvitä pois omin avuin. Münchausenin temppu nostaa itsensä omasta tukasta suosta pois, ei tahdo todellisuudessa onnistuakaan. Terapia auttaa paria ymmärtämän uudella tavalla keskinäistä vuorovaikutustaan. Lisäksi se auttaa luomaan uusia, toimivia malleja keskinäiselle kanssakäymiselle ja näin luo uutta perustaa toimivalle parisuhteelle. Silti on todettava, että pariterapia on erilaista kuin lääkärillä käynti, koska terapeutti ei voi lääkitä suhdetta ulkoapäin. Todellista muutosta saavutetaan vain, jos puolisot ovat motivoituneita itse näkemään vaivaa suhteensa ongelmien ratkaisemiseksi ja uusien näkökulmien etsimiseksi sekä uudenlaisten toimintatapojen kokeilemiseksi parisuhteessaan.

sillä aikaa kun hän ulkoilee lasten kanssa? Ei miehet ole mitään ajatusten lukijoita, vaan kyllä useimmiten pitää pyytää ("laita puolelta perunat kiehumaan ja lämmitä kastike").

Käsiksi käyminen on tietysti tuomittavaa, mutta kyllä a.p. saa nyt syyttää myös itseään. Miehän sanoi: "lopeta, saatana", minkä olisi pitänyt olla selvä merkki siitä, että pinna on katkeamassa. Hankkikaa lastenhoitoapua tai koita nyt a.p. vähän hillitä itseäsi. Kyllä se kamelin selkä katkeaa keneltä vain, sinulta vain ennen miestä kun aloitit sen nalkuttamisen.

Ap ei ole yhtään syyllinen. Miesz olis yhtä lailla voinut jäkättää takaisin, vittuilla, huutaa jne. Käsiksi käyminen lasten nähden on kyllä tasan pahempi asia kun joku nalkutus AIHEESTA!

ap: yritätkö ulkoistaa omat vikasi masennuksen piikkiin? Diagnoosin taakse on niin helppo piiloutua ja perustella sillä omaa käyttäytymistään, vaatia muita jälleen ymmärtämään, koska "et ole oma itsesi".



En siis missään nimessä hyväksy perheväkivaltaa, mutta en myöskään henkistä perheväkivaltaa. Minä voin kyllä hyvin kuvitella, kuinka jossain vaiheessa ihmisellä malja täyttyy. Kuinka oikein on rassata toista ihmistä päivästä ja tunnista toiseen, sitten tuomita se toinen, kun sillä lopulta paloi lopullisesti käämi? Ei, tämä ei ole käsiksikäymisen hyväksymistä, vain syiden ymmärtämistä.



Ap, olet menossa kohti avioeroa. Tunnut vaativan miestäsi muuttumaan toisenlaiseksi - sinun täytyy myös muuttua. Jousta jossain, sopeudu miehesi toimintatapoihin, hyväksy se, että miehesi toimii joissain asioissa ärsyttävästi. Miehesi vastaavasti.



Kaikenlaista voi antaa anteeksi ja jatkaa. Musta kuulostaa siltä, että olette nyt saavuttaneet tietyn rajan ja molempien täytyy nyt perääntyä ja muuttua. Sun ap täytyy alkaa käyttäytyä. Ei parisuhteessa toinen ole mikään likakaivo, johon saa papin aamenella kaataa kaiken paskan.

myös liika internetissä, esim av-palstalla, roikkuminen, lisää mahdollisuutta sairastua masennukseen.

näin ensialkuun, ennen kuin saatte terapeutille ajan. Listaatte siis koko viikolta kaikkien päivien kaikki tekemiset, tarvittaessa kellonajat ja kumpi hoitaa. Ja lista kiinni jääkaapin oveen ja sitä sitten noudatatte ja merkkaatte vaikka ruksin kun homma hoidettu. Parisuhteissa usein oletetaan niin paljon että toinen ymmärtää sitä ja tätä, mutta niin se ei usein mene, eikä varsinkaan silloin jos tilanne on päässyt tuollaiseksi kuin teillä nyt väsymyksineen päivineen. Olettaisin että teillä myös lapset oireilee tilanteestanne johtuen, eikä siitä mahdollisesti kumpuava käytös varmaan helpota arkea.. Tsemppiä, älkää luovuttako ennen kuin olette yrittäneet, ja yrittäkää täysillä!

Teillä on kaikilla paha olla noin. Mies ei suostu tekemään osuutatan isänä etkä sinä jaksa olla hiljaa, kun kaikki kaatuu päällesi. Ja kun sinä sanot sen ääneen, mies käy käsiksi.



Kenenkään ei tarvitse kestää jatkuvaa nalkutusta. Toisaalta kenellekään ei jatkuvasti nalkuteta, jos suostuu olemaan aikuinen ja tekemään osuutensa. Mies on nähtävästi vuosia saanut mennä ja tulla niin kuin itse tahtoo eikä aidosti tajua, että hänellä on perhe.



Lopeta nalkutus ja ulkoista mies. Jos tämä ei kykene tekemään perheelleen edes ruokaa, niin miksi ihmeessä sinä olisit ilmaisena piikana? Saat elämäsi loppuun asti pelätä miehen käyvän käsiksi (ja se käy, usko pois, joka kerta vähän julmemmin, sillä onhan se saanut sinut jo uskomaan, että vika on sinussa, sinua saa tukistaa ja seuraavaksi lyödä).



Tajusiko mies sitä, mitä hän teki lastensa äidille lasten silmien edessä? Kävikö miehellä mielessä, että nyt lapset varmasti rakastavat isiä oikein isosti kun tämä näytti, mitä oikea mies vaimolleen tekee.