Väsyksissä molemmat, mies kävi käsiksi

miettimällä eroa ja lasten pois vientiä perheestä.Voisin sanoa että MIEHESI taatusti on miettinyt samaa jo pidemmän aikaa,enkä varsinaisesti ihmettele.

Ymmärrän ap:ta, en miestään. Jos äijä ei tee siellä mitään, miksi siitä ei saa sanoa? Itse olen vastaavassa tilanteessa muuttanut siskon luokse asumaan pariksi kuukaudeksi lasten kanssa. Sai mies aikaa ajatella itseään ja minä eroa. Mikä oli meille paras ratkaisu, lapsetkin ovat jälkeenpäin sanoneet, että se oli heille parasta.

Varmasti lapset olivat samaa mieltä, että ero oli paras ratkaisu. En yhtään ihmettele.

Huomasithan ap myös tämän lauseen. Se on niiiiiin totta. Käyhän vilkaisemassa peiliin.

lopeta nyt se saat**an nalkuttaminen! Kyllä varmaan palaa käpy lopulta kellä tahansa! Mitä oikein odotit? Miten ajattelit että tilanne lopulta päättyy? Haloo? Nyt nainen keräät ittes ja lopetat tollasen jäkättämisen.

Väkivaltaa en todellakaan hyväksy, mutta jotein rajaa nyt siihen omaankin käytökseen!!

Samat sanat täältä!!!

Voisin sanoa että MIEHESI taatusti on miettinyt samaa jo pidemmän aikaa,enkä varsinaisesti ihmettele.

on tosi huono juttu. Ymmärrän miestäsi ja sen että häneltä paloi pinna. Ei kamelinkaan selkä mitä tahansa kestä..

Kuulostaa tosi pahalta että sinä olet käyttänyt henkistä väkivaltaa miestäsi kohtaan - ja vieläpä LASTEN edessä, mutta et ole hakenut apua laisinkaan. Haet apua vasta sitten kun MIEHESI tekee jotain. Kuulostaa tosi raukkamaiselta.

Minun mielestäni sinä olet selvästi tässä nyt suurin syypää toisen pahoinpitelyyn. Miehesi on varmasti miettinyt vaikka miten monta kertaa että voiko tässä enää elää perheenä, mutta hän ei ole valinnut eroa vaan yhteisen perheen - jatkuvasta hirveydestäsi huolimatta.

En voi käsittää että sinä teet jatkuvasti ja jatkuvasti henkistä väkivaltaa mutta kun mies tekee kerran, YHDEN kerran, tukistaa, niin olet heti eroa miettimässä.

Älä käytä puolisoasi oksennussäkkinä. Kun sinulla on paha olo (liikarasitus, stressi, uupumus jne), älä oksenna sitä puolisosi niskaan nalkuttamalla ja valittamalla. Ota mieluummin vaikka kenkä jolle valittaa pälpätät sen pahan olosi äläkä pura sitä puolisoosi ja vieläpä lasten kuullen.

Väkivaltako ei ole koskaan toisen syytä? Joka kerjää verta nenästään, todennäköisesti sitä myös saa ennemmin tai myöhemmin. Et ole tosiaan syytön tilanteeseen, vaan nimenomaan syypää. Taidat tietää sen itsekin. Turha yrittää tehdä itsestäsi mitään uhria.

Hakekaa keskusteluapua. Ja lastenhoitoapua. Ja lastensuojelusta voi myös itse vanhemmat soittaa ja pyytää lapsenhoitoapua, sitä saa. Ja tuo että käytät jatkuvaa henkistä väkivaltaa, on saatava loppumaan.

olen mäkättänyt miehelle kaikesta, päivittäin.. Tiedän, että olen ollut aivan hirveä. Mies on sanonut monta kertaa, ettei jaksa mun jatkuvaa nalkutusta ja vielä lasten edessä, että hän tekee parhaansa ja mun pitää hyväksyä hänen tapansa toimia. Mä en ole silti pystynyt lopettamaan.

mutta nyt kyllä pitää hidastaa tahtia jollakin konstila, jotta hermot saa vähän lepoa. Onko mitenkään mahdollista pyytää kummeja tai sukulaisia lapsenvahdiksi päiväksi tai pariksi. Vanhempien ei tarvitse tuona aikana mennä teatteriin vaan voi mennä hotelliin tai lastenhoitaja-sukulaisen tyhjään kotin ja olla ihan hiljaa vaan.



Tukistus, vaikka se naisten maailmassa väkivallaksi tulkitaankin, ei miesten maailmassa (jossa on poikapainia ja muutakin rankempaa fyysistä toimintaa) ole kuitenkaan mikään pahimman luokan pahoinpitely. Mikä tärkeintä, mieskin tunsi selvästi pahaa oloa heti tuon tehtyään ja minusta on kyllä jo törkeää jos nollaat tuon katumuksen "hyvän teon" mäkättämällä lisää. Siis hän selvästi katui tekoaan saman tien.



Millä muulla tavalla sen mäkätyksen sitten olisi saanut hiljenemään? Kyllä se lasten edessä nalkutus on paha juttu. Äkkiseltään tulee sellainenkin olo, että äiti luottaa asioiden emnevän oikein vain silloin kun ne tehdään prikulleen hänen tavallaan, vaikka jollain muullakin tavalla tehden asiat tulisivat hoidetuksi ihan ookoo, joskin erilailla. Kuulostaa vähän siltä, että mies on lannistunut kun teet niin tai näin niin aina menee väärinpäin.



Mutta eihän tuollalailla stressaantuneena pysty näkemään asioita kauempaa. Pikku breikki, vaikka lyhytkin, pitäisi kyllä saada aikaan ja lastenhoitaja himaan siksi aikaa. Ja sitten voi miettiä, että se, mihin kaikki aika menee, onko ne kaikki asiat ihan pakko tehdä jatkossa niinkuin ennekin vai voiko jossakin kohdassa säästää itseään.



Nimittäin jos et huolehdi ensin itsestäsi niin et jaksa huolehtia muistakaan. Lentokoneessakin pitää happinaamari laittaa ensin itselleen ja sitten vasta lapselle. Miksi? Jos sinulta menee taju kankaalle niin sitten sitä lasta ei auta enää kukaan.

parisuhteeseenne. Nalkuttaminen on hirveää ja niin on tukasta repiminenkin. Ajatelkaa nyt ensimmäisenä miten saatte kotinne rauhoitettua lapsille, selvittäkää ongelmat ammattilaisen johdolla.

Jos mies ei tee osaansa perheessä ilman naputtamista, niin mitä vittua naisen pitää siinä tehdä? Pitää turpansa kiinni, ettei vaan saa selkään? Turha jäkättäminen on perseestä, mutta nalkutus ei ole syy käydä käsiksi. Koskaan.

olette yksinkertaisesti aivan poikki!onko teillä muuten ihan mukavaa yhdessä?lähtekää rakentamaan ihan uutta juttua,ammattilaiset osaa auttaa!älkää erotko turhaan!voimia sinulle!

Ei se ole ongelman alku, vaan seurausta myös!

Mulle käynyt monen vuoden yövalvomiset ja yhden lapsen sairasteluasiat niin raskaiksi (huoli lapsesta), henkinen kuorma fyysisen päälle. Mutta juteltiin miehen kanssa, että erilaisia toimintatapoja olisi keksittävä ja molemmille omaa aikaa, mitä ei tähän mennessä juuri ole ollut pitkään aikaan.

Pääsittekö te mihinkään konkreettiseen ratkaisuun tai edes kokeiltavaan toimintatapaan? Eli mitä sinun kannattaa tehdä, jos on jotain pyydettävää mieheltä? ONko tilanteita, joissa nalkutus on tarpeetonta ihnformaatiota?

VOisiko miehellä olla tietyt tehtävät, joista huolehtisi sanomatta? Miten ja miten pian voit muistuttaa, jos hommia ei ole hoidettu?

Hoituisiko oma aika varaamalla tietty aika viikosta vakiovarauksena, jonka peruminen vaatii todella hyvän syyn?

Ja panostakaa hyvään, kohdelkaa toisianne nätisti kuin olisitte vasta tutustuneet, Siihen ei sovi jatkuva laiskottelu eikä nalkutus

Mutta sanokaa, voinko mä olla tässä vaikka mies teki mitä teki? Mitä jos hermostuu toistamiseen?

Minusta voit, kunhan teet selväksi, että tuo ei toistu ja jos toistuu, häivyt. Nalkutus kuitenkin on vain sanallista (vaikkakin helvetin ärsyttävää ja puuduttavaa ja alentavaa, varsinkin lasten edessä). Fyysinen väkivalta menee rikoksen puolelle.

Ehkä tämä on hyväkin tilanne, joka pakottaa teidät muuttamaan asioita oikeasti.

Joskus tilanne on kovin tulehtunut eikä rakentava riitely onnistu. Tällöin erimielisyydet on hoidettava niin, ettei lapsi vahingossakaan ole lähettyvillä. Lapsista riitelevät vanhemmat ovat pelottavia. Kun vanhemmat haukkuvat ja nimittelevät toisiaan, lapsi joutuu vaikeaan ristiriitaan. Hän ei tiedä, kumman puolella hän olisi. Kyseessä on vanhempien riita, johon lapsi ei ole syyllinen eikä hänen tarvitse asettua kummankaan vanhemman puolelle. Lapsen perusoikeus on luoda oma käsitys isästä ja äidistä. Lapsen ei tarvitse pohtia sitä, millaisia vanhemmat ovat toinen toistensa kumppaneina.



Lapsi huomaa yllättävän herkästi, kun vanhemmilla on keskinäisiä ongelmia. Jo pieni lapsi vaistoaa muuttuneen ilmapiirin, vähäpuheisuuden tai ärtyneisyyden, vaikka isoja riitoja ei käytäisikään lapsen kuullen.



Lasta huolestuttaa se, mitä riidoista seuraa. Eivätkö vanhemmat enää rakasta toisiaan? Voisinko auttaa vanhempia selvittämään kriisin? Olenko minä syypää heidän ongelmiinsa? Kumman puolella olen? Kouluikäinen saattaa pelätä, että vanhemmat eroavat. Hän on saattanut seurata vierestä, kun kavereiden perheet hajoavat. Joskus lapsi yrittää olla vanhemmilleen kiltti helpottaakseen heidän oloaan. Lapsi haluaisi pelastaa vanhempien parisuhteen.

Jos mies ei tee osaansa perheessä ilman naputtamista, niin mitä vittua naisen pitää siinä tehdä? Pitää turpansa kiinni, ettei vaan saa selkään? Turha jäkättäminen on perseestä, mutta nalkutus ei ole syy käydä käsiksi. Koskaan.

Ap ei ole yhtään syyllinen. Miesz olis yhtä lailla voinut jäkättää takaisin, vittuilla, huutaa jne. Käsiksi käyminen lasten nähden on kyllä tasan pahempi asia kun joku nalkutus AIHEESTA!

Nalkutus kuitenkin on vain sanallista (vaikkakin helvetin ärsyttävää ja puuduttavaa ja alentavaa, varsinkin lasten edessä). Fyysinen väkivalta menee rikoksen puolelle. Ehkä tämä on hyväkin tilanne, joka pakottaa teidät muuttamaan asioita oikeasti.

sanallinen väkivalta tunnetaan myös nimilä koulukiusaaminen, laiton uhkaus, työpaikkakiusaaminen, syrjintä. Eivät ne sanat ole mitään kevyttä tavaraa ollenkaan.

En ole kyllä koskaan sortunut nalkuttamiseen (vaikka joskus ehkä olisi ollutkin syytä) ja hyvä niin. Ei siitä saa hyvää oloa edes itselleen, saati toiselle. Raskasta on elämässä ollut, vastoinkäymisiä toistensa perään. Mutta silti ollaan jaksettu, ainakin toistaiseksi. Yhdessä 15 vuotta...



Meni ohi aiheen, mutta tsemppiä teille. Kerää itsesi aina kun tekee mieli alkaa nalkuttaa. Mene vaikka toiseen huoneeseen. Asiallisestikin voi asioista mainita. Eikä jäkätystä lasten kuullen ainakaan. Itse kasvoin perheessä jossa äitini nalkutti koko ajan ja isäni hautasi pahan olonsa viinaan. Kyllä se rikkoo lapset, sisältä päin syö, vaikka ulospäin näyttäisi olevan kaikki ok.

Ap ei ole yhtään syyllinen. Miesz olis yhtä lailla voinut jäkättää takaisin, vittuilla, huutaa jne. Käsiksi käyminen lasten nähden on kyllä tasan pahempi asia kun joku nalkutus AIHEESTA!

mutta sehän ei llut vaiuttanut mitenkään. Siäpaitsi, jos kumpikin vittuilee aina vaan takaisin niin sitähän vasta komea kierre tulee, lasten on kiva seurata vierestä...

Mulle käynyt monen vuoden yövalvomiset ja yhden lapsen sairasteluasiat niin raskaiksi (huoli lapsesta), henkinen kuorma fyysisen päälle. Mutta juteltiin miehen kanssa, että erilaisia toimintatapoja olisi keksittävä ja molemmille omaa aikaa, mitä ei tähän mennessä juuri ole ollut pitkään aikaan. Mutta sanokaa, voinko mä olla tässä vaikka mies teki mitä teki? Mitä jos hermostuu toistamiseen?

Mieti myös sitä haluaako miehesi olla kanssasi, vaikka kohtelet häntä noin.

Onko miehesi syyllinen sinun väsymykseesi?

A: Hän tarttui sinua tukasta.

B: Sinä olet henkisesti jäytänyt häntä pitkään oman ahdinkosi takia.

Jokaiselle tulee jossain vaiheessa mitta täyteen. Nyt tiedät milloin miehesi mitta tuli täyteen. Hänen tekonsa ei ole puolustettavissa muta ei ole sinunkaan. Hwenkinen väkivalta voi satuttaa yhtä lailla.

Kuulostaa ap siltä että sinä olet itse aiheuttanut tilanteen rumalla käytökselläsi. Kiinnikäyminen ei ole koskaan hyväksyttävää mutta ei ole myöskään toisten haukkuminen. Mieti nyt vakavasti, haluatko kasvattaa lapsistanne isäänsä halveksivia pikkumulkkuja? Jotka aukovat päätään rumasti heti kun eivät saa tahtoaan läpi? Malli kauniiseen ja toista kunnioittavaan käytökseen lähtee kotoa ja sen antamisessa olet nyt surkeasti epäonnistunut.



Hyvä että menette neuvolaan puhumaan. Pohdi myös nyt ap vakavasti sitä, mikä olisi sinulle keino muutokseen. Yksinkertainen ehdotus olisi vitutuskirja. Aina kun meinaat avata suusi ja sanoa rumasti, vedä henkeä, kaiva vihkosi esille ja kirjoita sinne kaikki ruma mitä mielessäsi liikkuu. Sen jälkeen voit päästää siitä irti ja miettiä miten sanoisit saman neutraalisti tai jopa toista rohkaisten.



Takaan että tunnelma teillä kohenee kun maltat kunnioittaa toista aikuisena ihmisenä, joka tekee asiat omalla tavallaan. Jos taas haluat että kaikki hoituu niin kuin sinä tekisit, kannattanee ottaa ero, sillä toista ei saa muutettua kaltaisekseen.



Yleisesti ottaen olen sitä mieltä että väkivallantekijä on aina vastuussa teoistaan. Kuitenkin olen huomannut että henkistä väkivaltaa katsotaan kuitekin aivan liian usein sormien läpi ja pidetään harmittomana vaikka se on todella tuhoisaa jatkuessaan kenelle tahansa osalliselle.

ap itse ja lähes kaikki av-mammat ovat sitä mieltä että nalkuttajaa saa vetää turpaan. Oma syynsä vai? Entäs kun lapset jankuttaa ja jankuttaa. Saako niitäkin hakata ja repiä hiuksista? Seuraavaksihan se mies suuttuu lapsiin. Ap usko jo, käsiksi käymiseen ei ole mitään hyväksyttävää syytä.