Mitä teen? Huomasin että mieheni on narsissi!

Aivan ihania tarinoita. Jos ihmisellä ei ole huumorintajua, hänellä ei ole mitään.

Minun mieheni oli hajuherne..

Vierailija kirjoitti:

Mun ukkoni on rahapuu. Kyllä kelpaa, ei tarvi hoitoja, kerran kuussa kostean illan ja aamulla taas lehdet jököttävät ihan tappeina ja pulleina.

Kesät se viihtyy ulkoilmassa ihan itsekseen, käyn vain silloin tällöin nyppimässä liuskaisia lehdyköitä käsilaukkuuni.

Minullekin rahapuu on paras. Nytkin alan miettiä mihin hänet sijoitan, puutarha on vielä liian aikaista mutta terassielämä?

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on hyasintti, kaikki kukkaset ansaitsee tilaisuuden.

Onnea kaikille, jotka huomaatte olevanne valveunessa kukkienne kanssa.

Mieheni oli tulppaani. Valitettavasti Rollon viranomaiset kaivoivat hänet kukkapenkistä esiin.

Joo kyllä täällä palstalla jokainen narsistiksi diagnosoitu ihminen on narsissi.

Luuleekohan ne että se on jotenkin muodikasta antaa sellainen diagnoosi. Mlkku on mlkku, siihen ei tarvitse hienompia sanoja.

Touko kirjoitti:

Jätä se sika!

Joo siitä aloitetaan...

Hommaa sika. Mikään ei ole niin mukavaa kuin rapsutella omaa kotipossua. Syökin ja juo mitä vain

Miesvihaa vuodesta 2011, kuinka virkistävää.

Vierailija kirjoitti:

Aivan ihania tarinoita. Jos ihmisellä ei ole huumorintajua, hänellä ei ole mitään.

Ihanaa miesvihaa tosiaan.

- Mikä on maailman homoin nimi?

- P ut1n 😄

Vierailija kirjoitti:

että tapoin mieheni, vaikka hän oli kaktus. Kyllä hävettää, kun kaikki olivat vannottaneet, että kuka tahansa saa kaktuksen elämään ja viihtymään kodissaan!

Se näyttää yhä melko elävältä, sillä se näyttää kuivuvan hitaasti, vaikka onkin kuollut. Laitoin sen anopin vierailun ajaksi television ääreen, eikä hän onneksi epäillyt hiljaisuutta ja liikkumattomuutta!

Onko mitään toivoa enää saada miestä heräämään eloon?! Auttakaa siskot!

Itse olen sarjamurhaaja. Sairasta, tiedän, enkä ole tavastani ylpeä. Kukkakauppojen ohi on vaikeaa kävellä, kun silmät kiiluen valikoin sieltä uusia uhreja. Kun saan sellaisen sitten vihdoin kotiini, olo on suorastaan euforinen. Mutta kun aikaa kuluu, tulee ongelmia. Ärsyynnyn siihen lopulta ja silloin pimahtaa. Joko tapan sen hitaasti ja tuskallisesti tai paloittelen ja heitän jätesäkeissä roskapönttöön. Siinä vaiheessa tunnen syyllisyyttä, mutta samalla palan jo halusta saada takaisin sen kauniin, vihreän ja isokukkaisen kumppanin tuoman mielihyvän. Ja kamppailuni alkaa aina alusta.

Onko joku joskus päässyt irti ko. addiktiosta ja miten? Oletteko oppineet lopulta pitämään puskanne hyvässä kunnossa vai oletteko tyytyneet elämään sen kanssa, ettei kotona enää koskaan tule olemaan moista silmäniloa?

🤣🤣🤣🤣🤣 nauran vedet silmissä ja äijäkin sano että mee muualle repeilemään

Mun lemppari tulppaani.

Sisältö ilmiannettu

Onpas täällä vanha ketju. Aloittajalla sattunut kirjoitusvirhe ja se saanut ihmiset nauramaan. Kyllähän miestä voi verrata hyvin johonkin kukkaan. Piikikäs kaktus ei varmaan ole kiva kumppani.

Eihännämä mitään miesvihaa ole. Huumoria vaan.

Vierailija kirjoitti:

Eihännämä mitään miesvihaa ole. Huumoria vaan.

Radikaalifeminismin miesvastaisuus on suodattunut laajalti kulttuurimme...tämä asenne on niin läpitunkeva, että tuskin enää huomaamme sitä.

Miesviha on johtanut miesten kohtuuttoman yleistävään leimaamiseen lapsiksi, mammanpojiksi, pettäjiksi, hylkääjiksi, hyväksikäyttäjiksi, pedoiksi, perversseiksi ja tappajiksi. Sen varjolla on hyvä vähän tehdä huumoria samalla missä pääsee pilkkaamaan miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Eihännämä mitään miesvihaa ole. Huumoria vaan.

Kokeiles heittää tuo sama rasismista puhuttaessa.

"Rakkauta ja Substralia".

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä vanha ketju. Aloittajalla sattunut kirjoitusvirhe ja se saanut ihmiset nauramaan. Kyllähän miestä voi verrata hyvin johonkin kukkaan. Piikikäs kaktus ei varmaan ole kiva kumppani.

Noin se ihmisyys viedään miehiltä. Sitähän Saara Särmäkin toivoo.