Mitä teen? Huomasin että mieheni on narsissi!

tilipäivänä se tuo kuuliasena tilipussin kotiin. vastapalvelukseksi vaatii vain hieman hellyyttä,vettä ja pölyjen pyyhkimistä nihkeiltä lehdiltä.

Se oli ihan kiva kunnes alkoi ihailemaan kaimaansa Timo.T.A. Mikkosta ja vaati minulta samanlaista parisuhdetta ja ajattelumaailmaa kuin hänen perheellään. Ei käynyt mulle, laitoin pikku heinämme kunnalliseen perhepäivähoitoon ja menin itse töihin. Timoteille olis pitänyt leipoa päivät unikkosämpylöitä ja juustokakkuja. Tuumasin että haluan ennemmin vaikka jyhkeän petäjän joka seisoo tukenani eikä yritä kahlita kotiin. Timotei jäi heilumaan tuulessa tienposkeen kun painoin kaasua ja lähdin etsimään elämäni petäjää!

kattilallisen poltti kaikki tieltään. Kitkerä liikaa käytettynä.

Sen kun on kerran istuttanut yhteen paikkaan sitä ei saa siitä siirrettyä kirveelläkään, koitettu on. Se kyllä tykkää levitä jokapuolelle. Juurakko on verkkomaisesti leviävä hiusjuuristo. Meillä tämä bambu on juurtunut tietokoneen ääreen. Mikähän auttaisi? Jos oisin tiennyt tästä verkkomaisesta leviämistavasta en ois välttämättä hankkinut.

Vähälläpä olette päässeet. Rakastuin tyttöystävääni jo yläasteen aikana hänen vihreiden elämänarvojensa vuoksi, ja nyt on alkanut kaduttaa.



Hän pukeutuu aina siihen ihonmyötäiseen kotelomekkoon mitä on aivan helvetin vaikea riisua, ja kun siinä lopulta onnistuu, sisältä löytyy pienenpienet pallot.



Jos reiälle asti joskus onnistuu pääsemään, niin voi olla varma että siististi parturoidun halkion sijasta sieltä löytyy liikkuva karvakeskittymä.

Vähälläpä olette päässeet. Rakastuin tyttöystävääni jo yläasteen aikana hänen vihreiden elämänarvojensa vuoksi, ja nyt on alkanut kaduttaa.

Hän pukeutuu aina siihen ihonmyötäiseen kotelomekkoon mitä on aivan helvetin vaikea riisua, ja kun siinä lopulta onnistuu, sisältä löytyy pienenpienet pallot.

Jos reiälle asti joskus onnistuu pääsemään, niin voi olla varma että siististi parturoidun halkion sijasta sieltä löytyy liikkuva karvakeskittymä.

Onkohan kyseessa ns. hajuherne vai ihan tavallinen palkolaji. hajuherneillä on tuo karvaongelma, suosittelen puutarhatrimmerillä ne ajamaan.

olevansa rikkaruoho eli aivan narsissin vastakohta. Ei sekään helppoa ole kun työn ja männyntaimien kasvatuksen ohella joutuu huolehtimaan ja hoivaamaan että sekin jaksaisi kasvaa ja kukoistaa. Mutta mä tiedän ettei se ole rikkaruoho,johan sen ulkonäöstäkin tunnistaa humalan ja tupakan risteytykseksi.

Kasteluun ei tarvitse puuttua mikä on harmi koska kun se itse kastelee itsensä niin joskus se on niin märkä että huojuu ees taas eikä pysy purkissa. Silloin sitä pitä vähän yrittää kuivattaa mutta olen huomannut että se on aika toivoton tehtävä. Jotkut kasvit vaan vaatii enemmän nestettä. Olen kyllä uhannut lähettää sen hoitoon mutta en usko että se ymmärtää. Mistähän on lähtöisen se ajatus että kasveille muka pitää puhua että ne kasvaa??

Onni tässä on se että kotitekoiset kastelumenetelmät riittävät koska muuten se tulisi liian kalliiksi pitää.

Tää humalatupakka lajike viihtyy hirveän hyvin urheilukenttien laidoilla eikä sitä juuri muualla näe kasvamassa.

Lisäksi mä pelkään ettei se ole kovin pitkäikäinen kun se tosissaan on tollanen kahden jo muutenkin huonon kasvin risteytys.

Nuoruudessa mulla on jonkin verran leikkokukkia mutta ei ne pidemmän päälle ole kovin helppoja pitää. Kyllä tämmönen monivuotinen, olkoonkin sitten humalatupakka, on ihan hyvä.

Että ketjun aloittajalla on käynyt typo. Silti ketjun kirjoittajat ovat tajunneet kyllä mistä on kysymys, mutta samalla keksineet vertailla puolisojaan kasveihin. Hauska ketju ja aloittajakin sai hommansa kuosiin, propsit siitä.

Itse olen uros triffidi.

Nyt kun olet ilmeisesti päässyt narsissistasi eroon, niin vastaisen varalle pieni lista kasveista, joita kannattaisi välttää ja listan lopuksi suositeltava hankinta.



EI NÄITÄ:



Hullukaali - Tämän kun päästät maillesi, niin siinä meinaa seota itsekin myrkkyä varoessa. Onneksi tosin on vain kaksivuotinen, mutta rankka kaksivuotinen ja saattaapi myrkyllisyydestä johtuen olla tosi kohtalokas aika. Paljon pahempi kuin narsissi.



Särkynyt sydän - Siis kuka jaksaa kuunnella, miten se entinen perennapenkki, josta joutui lähtemään, oli niin paljon parempi ja hienompi ja kosteampi jne. Ja kuinka silloin sai vaikka mitä lantaa vähän joka vuodenaikaan omansa, oli hevosen ja lehmän ja aasin ja muulin sontaa yllin kyllin. Onhan se komea, kun kukkii, mutta lopulta kuitenkin katoaa mielensä pahoittaneena. Ja sitten kun taas näyttäytyy, niin alkaa sama särkyneen sydämen jollotus alusta. Älä siis koske tähän.



Orvokki - Upeat värit, kestää melko paljon kylmyyttäkin, mutta se nyppiminen. Eli ei kuki, ellet jatkuvasti nypi. Ei sitä jaksa, helppohoitoisempi pitää olla. Honteloo vartta alkaa ennen pitkää kasvattaa ja retkottaa sitten pitkin pituuttaan joka suuntaan. Ja ne tummat pitkäsääriset rusakot on aina tämän kimpussa. Jotta ei kiitos!



SUOSITELTAVA KUKKA:



Pikkusydän - Se on vähään tyytyväinen, kukoistaa koko kesän vaatimatta mitään merkittävää hoitoa. On myös sen verran vaatimaton kukinnaltaan ja yleiseltä olemukseltaan, että ei ihan heti kelpaa muille. Ei tarvitse tukemista ja sydäntä piisaa. Leviää myös ihan kiitettävästi omassa pihassa, mutta ei työnnä lonkeroitaan naapuriim. Ihanan tavallinen ja turvallinen, vaikkakin vähän vaalenpunainen. Mutta on tästä valkoinenkin versio olemassa.

joskus "muovikukka" voi olla parempi vaihtoehto, helppohoitoinen (vedellä huuhtelu) tosin paristoja täytyy aika ajoin vaihtaa

mielenlujuutta yrittäminen vaatii melkein enemmän kuin yhdellekkään kauneudesta ja hyvistä tuoksuista pitäville on annettu. Yrität sulkea ajatukset ruoka ostoksiin aina kulkiessassi kukkakaupan ohi, välttelet kukkaosastoja ja kaikkia paikkoja joissa myydään kukkia. Vieroitusoireita saa hieman helpottaa silkkikukilla ja hyvän tuoksuisilla parfyymeilla niihinkin pitää suhtautua varausella jottei addiktoidu.Pikkuhiljaa opettelemalla pääset pahasta tavastasi keräillä tapettavia nurkkiisi. Tällöin sukulaiset alkavat salakavalasti ruokkia murhanhimoasi tuomalla sinulle lisää tapettavia, mutta älä lannistu! Kerrot vain rohkeasti heille pahasta tavastasi päästä kukat päiviltään ja mikäli he ovat myötämielisiä jättämään kasvin huostaasi, voit huoletta antaa kasvisi kuolla. Tsemppiä yrittämiseen ja kerro toki vinkkisi mikäli pääset tavasta eroon, minulta se ei onnistu eikä taatusti johdu edes geeneistäni!

...sähän voisit tehdä sille kukalle sellasen peilihuoneen. Sellasen jossa sen kauneus tulisi hyvin esille. Valot ja kaikki. Sitä kukkaa ei voi hemmotella piloille. Anna rakkautta, huomiota, kosketuksia ja keskustele sen kanssa. Tee elämästä ihanaa.

Kyllä, muovikukka on narsissiin ja kaktukseen verrattuna ehdottomasti parempi vaihtoehto! Patterin vaihto ja huuhtelu on ihan pikkuhomma siihen vaivan ja vastuksen määrään mitä nämä "oikeat" kasvit vaativat. Ja valikoimakin on oikein hyvä, jokaiselle löytyy itselle sopiva :) Tämä ahkeraliisa on ainakin alkanut ihan kukoistaa!

NOLOA. Ette tajunneet selvää vitsiä.

Kaikki naisethan toivovat saavansa ison ja raamikkaan rahapuun kotiinsa, miehet puolestaan hellän ja huolehtivaisen, pullalta tuoksuvan kodinonnin. Niitä siis metsästämään narsissien tilalle.



t: 2 vanhaa puuta

Erosta on tosin jo 7 vuotta.

kumma kyllä minua tää ketju ei naurata yhtään t. narsistista jotenkin selvinnyt.

en ole saanut häntä vielä kotiini, mutta unelmoin että sekin päivä vielä koittaa. Tiedän, hän on vaativa,eikä kauan viihdy, jollei asumus täytä hänen vaatimuksiaan, eivätkä kaikki ystäväni varmaan katsoisi suhdettamme hyvällä, mutta silti... jo ajatuskin hänestä täällä kanssani tuntuu huumaavalta =)

Kodinhoidontukea voisi varmaan laskea merkittävästi että näinkin verbaalisesti lahjakkaat kansalaiset voisivat käyttää joutilaan aikansa yhteiskuntaa hyödyttävään työhön.

Oma vaimosi on ahkeraliisa! Hän käy töissä eikä ehdi kuluttaa aikaansa tällaisilla foorumeilla rentoutuen, koska tekee työpäivän päätteeksi yksin kaikki kotityöt. Sinun "miesten töihisi" kuuluu lähinnä talon maalaus (kerran kymmenessä vuodessa) ja renkaiden vaihto (kaksi kertaa vuodessa). Siksi sinulla on aikaa pyöriä täällä (naisten) foorumeilla raapimassa päätäsi kun jutut menee sinun käsityskyvyllesi liian lennokkaiksi.

*naur* :D

Itse tulin tälle palstalle vierailemaan ja juuri tätä nimenomaista ketjua lukemaan ja mun mielestä tää on todella hulvaton ja osoittaa millainen verbaliikka meissä/teissä monissa piileekään! :D

En tarkoita etteikö narsistista puhuttaessa aihe ole vakavakin ja siihen täytyy hakea pikaisesti apua. Mutta tällainen ketju on ehdottomasti tarpeen myös, jossa kekseliäästi verrataan parisuhdetta kukkaan tms. kasviin.

Huumori mun mielestä muutenkin auttaa joskus vakavienkin asioiden kanssa, toki kaikilla meillä on elämäntilanne erilainen ja myös käsityskyky erilainen siitä, milloin huumori missäkin tilanteessa on sopivaa ja milloin ei.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että olin muutama vuosi sitten sairaalassa vakavan sairauden takia ja meitä oli siellä yksi huoneellinen samasta sairaudesta kärsiviä. Ja siihen huoneeseen sattui huumorintajuisia ihmisiä useampi ja voi siitä hervotonta naurun kätkätystä, kun huumorimme oli todella mustaa ja nauroimme itsellemme ja omalla tilanteellemme. :D Vaikka tuo aika tulee aina olemaan mielessäni sinä aikana, jolloin olin epävarma tulevaisuudesta ja sairauskohtaus yllätti nuoren ihmisen totaalisesti, niin muistan siitä myös sen mielettömän ja energiaa antavan ilon ja naurun! :D

Ja jos nyt ketjun aiheeseen kommentoisi, niin: Itselläni on se tilanne, että pääsin tuossa vuosi sitten eroon jostain narsissin sukuisesta kasvista, vieläkään en oikein ole päässyt selvyyteen, että mikä kukka se oli. Ja vaikka siitä itseriittoisesta kukasta eroonpääsy oli helpotus, niin oli se vaikeaakin ja surullistakin ja uuden kukan etsiminen sen jälkeen on ollut vielä hieman vaiheessa.. Pikkuhiljaa alan kuitenkin jo katsella uusia kukkia. Kun vain tietäisi, että mikä niistä olisi myös helppohoitoinen ja rakkauden arvoinen, eikä vain kaunis katsella! Toistaiseksi olen tyytynyt muovikukkiin, mutta ne kyllä kyllästyttävät pidemmän päälle, kun ne näyttävät aina samalta!

Rentun ruusut on nähty, ei niitä enää kiitos. Myös muiden naisten ruukkuihin siementäjiä näkee niin paljon (myös muilla naisilla riesana), että ei kiitos sellaistakaan. Ruususta haaveilen, mutta se vaan tahtoo olla niin piikikäs.

Lumme olis kyllä kaunis ja sopiva yhdistelmä kauneutta, vapautta ja juurevia arvoja: Juuret tukevasti kiinni pohjassa suurtenkin myrskyjen heilutella, varsi liikkuu pehmeästi ja sulavasti ja on vielä nesteistä pelkällä vedellä ravittu ja itse kukka kumminkin killuu pinnalla ja ilmassa, missä samassa elementissä löytyy sekä järki että haaveet. Saiskohan semmosen juurtumaan tavalliseen asuntoon vai onko liian vapaudenkaipuinen...?

Helppohoitoinen eikä vaadi paljoa, joskin leviää ja kasvaa levittäen juuriaan ja lehtiään kuin salaa vaatien aina uuden isomman ruukun. Pieniä aasinkorvia on siunaantunut jo kymmenen. Tiedä montako sitä jaksaa osakseen ottaa... eikä tuo aasi ymmärrä ettei äidin aika riitä noin monelle tasaisesti kun aasi ei tee kotitöitäkään ja minun pitäisi tehdä ihan palkkatöitäkin.



Takapihalla rehottaa pähkinä joka alunperin oli peikonpähkinä, mutta muuntautui sitten tavalliseksi. Ja alkoi kasvaa niin paljon, että heitin ulos. Mutta ikävästi se tuijottaa aasiani ikkunasta...



Aiemmin olen kokeillut kaikkia muka helppoja tyyppejä, mutta kaikki ovat kuolleet käsiin.

Alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti tietenkin Narsistia eikä narsissia.