Mitä teen? Huomasin että mieheni on narsissi!

Täytyy tunnustaa että herkkutatti kuulostaa paaaaljon paremmalta kuin tuo mun oluelle perso hiivasieneni!



Ai ai. Mistä niitä herkkutatteja saisi?

Elämänlanka se vasta hankala kumppani onkin. Peittää salakavalasti alleen kaiken ja tarttuu jokaiseen kiinni, mihin vain ylettyy. Näyttää hienolta päällepäin, mutta totuus onkin toinen.. Olen yrittänyt jo vuosia päästä siitä eroon -tuloksetta. Aina se jostain ilmestyy eteeni:-(

kumma kyllä minua tää ketju ei naurata yhtään t. narsistista jotenkin selvinnyt.

Okei, hetki asiaa sitten. Itse myös yli 20 v narsistia katselleena tunsin hyvinkin silloisen narsistien uhrien tuki ry:n keskustelupalstan, joka on nyttemmin lakkautettu, harmi!

Siellä oli mitä hilpein ketju nimeltään "narsistipeli", joka nimensä mukaan kuvasi elon "peliä" narsistin kanssa. Oli muuten hauskin ketju ikinä, ja taatusti joka iikka tunsi narsismin läpikotaisin ja oli mitä kauheimmilla tavoilla narsistin rääkkäämiä, toiset selvinneinä, toiset toipuneina, mutta suurin osa (kuten minäkin vielä silloin) edelleen narsistin sylkykuppeina. Silti ei mikään estänyt mustan huumorin valloilleen pääsyä silloin tällöin, parhaana esimerkkinä tämä "narsistipeli".

Jos asioita voi joskus katsella vaikka hetken vähän muustakin vinkkelistä kuin mustan kuopan pohjalta, tuhkaa silmilleen viskoen ja kuolemanvakavasti, se voi montaa masentunutta auttaa eteenpäin, vaikka vaan sen millin silltä haudan reunalta poispäin.

Voikukkaa en tosiaan suosittele kenellekään! Mulla oli sellainen ja kun sitten yks kerta katselin sitä tarkemmin niin huomasin että sen tukassa oli pieniä mustia koppakuoriaisia!!! Siis yök! Silloin aloinkin epäilemään ettei se taidakaan olla enää ihan nuori tapaus niin kuin antoi ymmärtää. Siitä ei sitten kestänytkään enää kauaa kun se harmaantui ja sai varmaan jonkun kriisin kun kasvatti harmaan afro-tukan! Ja siitä taas meni vain hetki kun se kaljuuntui kokonaan, ja täytyy kyllä sanoa että oli kyllä karmean näköinen. Sellanen laiheliini jonka päässä vain nuppi!

Elämänlanka se vasta hankala kumppani onkin. Peittää salakavalasti alleen kaiken ja tarttuu jokaiseen kiinni, mihin vain ylettyy. Näyttää hienolta päällepäin, mutta totuus onkin toinen.. Olen yrittänyt jo vuosia päästä siitä eroon -tuloksetta. Aina se jostain ilmestyy eteeni:-(

Kääk, olen törmännyt samaan takertujaan, ihan samoja oireita tälläkin.Kovin on komiat kukinnot ja edestakaisin sahas minun ja jonkun muun puutarhan väliä kunnes kyllästyin tyyppiin.Nykyään se kyllä välillä ilmestyy ikkunani alle kukintojaan esittelemään. Mutta en ole heltynyt! Sinäkin olet varmasti mukautuvamman ja rakastettavamman ansainnut. Kaverini ovat kovasti suositelleet mm.jukkapalmua ja limoviikunaa,hyvin ovat kotona viihtyneet kun niitä on hellästi hoidettu ja annettu rakkautta ja substralia. Pidetään peukkuja että mekin omamme löydetään ettei elämänlanka vallan elämänhaluamme vie.

Mahtaa olla laiheliini näkemisen arvoinen:) uskon että sua harmitti tämä muodonmuutos kun kuitenkin sellaiseen blondiin leijonaharjaan alunperin tutustuit:)

mutta jos ap teki kirjoitusvirheen silloin rienaatte häntä.toivon että ei tehnyt :)

Meidän ihan perus kuunlilja on kyllä uskollisesti vuosia kestänyt oikealla paikalla penkissä.Vaikkakin sen kyllä aikoinaan valitettavasti varastin ystävältä.. On kaunis katsottava,ei rehota turhia,mutta tykkää kun sitä kuitenkin hoitaa ja välillä vähän lannoittaa ja se peittäisi aika hyvin kuihtuvat narsissin lehdetkin.Se kun on hieno vuodesta toiseen,paranee vaan. Narsissi on hankala kun tuntuu että aina jää joku pieni sipuli,mistä se kasvaa takaisin rehottamaan. Kuunlilja on mukava siitäkin että se pitää loitolla rikkakasvit eikä lisäänny valtoimenaan. Viihtyy kuivemmassakin,mutta ei tuo ole repsahtanut vaikka välillä sitä kastelee reilummin.Ei vaadi kuitenkaan joka viikko reilua kastelua. Jos oot saanut kitkettyä narsissin pois,älä missään nimessä ota toista,edes pientä,samanlaisia nekin ovat...

nuorena ihan kelvollisen näköinen ja freesi kasvi, mutta jos antoi kasvaa, valtasi pian kaiken tilan, ammuskeli siemeniä ympäriinsa uskomattomalla tehokkuudella ja haisi hemmetin pahalle.

Mulla sellainen ja pikkulinnutkin sen lakastuneita latvakukintoja käyvät pesäaineekseen nyhtämässä ja pelkään,että levittävät salmonellaa ja en jouda muuta ,kuin pikkulassa istumaan !

Mitä teen? Huomasin että mieheni on narsissi!

Jo vuosi sitten keväällä 2010, epäilin vaimoani kanssa narsissiksi. Kaikki todistusaineisto viittasi siihen.

Vieläkään en tosin ole päättänyt mitä teen ja olenko sittenkin väärässä. Ja onko sillä oikeastaan väliä...

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1165684/onko_vaimoni…

-

minul oli myrkkysumakin ja narsissin risteytys, joka paikkaan kaveriiniinkin se siemensi ja sano vaan et sillon oikeus ku sil niin suuri mukula ja minä en kastele tarpeeksi.firman sihteeri joka oli kasvirakas sen sitte halus ja vaik varoittelin niin otti luokseen kun olin sen sumakin ulos laittanut .se sai kuitenki heti allergiaa, siis sihteeri ja laitto sumakin ulos.Nyt se mun entinen kasvi kyselee jos talveksi sen takaisin sisälle ottaisin , ei kuulemma vaatis paljo hoitoa.mutta mjinä olen jo yhteen kuuseen tykästynyt, vähä harmaata naava sil on mut tuoksuu hyvälle ja suojaa. lapsetki siitä tykkää, ja onhan se jouluksi mukava,,,,

Tohvelikukka, mutta se oli niin tylsä ja ruma että heitin ulos. Pullojukka oli kamalaa seuraa. Aina se vaan pullotti nurkassa ja vaikutti olevan ihan pihalla.



Nykyään tykkäänkin tytöistä ja mulla on Ahkeraliisa. Suosittelen!



Kateellinen olen kyllä kaverilleni kun sillä on Kodinonni.

hankin tilalle aloeveran, hoitaa mukavasti haavoja :)

Jos täällä todella kysytään apua narsistin kanssa elämiseen ja vähäisen kirjoitusvirheen vuoksi tulkitaan aivan muuksi, kertoohan se toki jotain kirjoittajistakin...



Onko kukaan arvostelijoista tullut ajatelleeksi, että näissä viesteissä on paljon asiaakin joukossa! Narsistin kanssa eläneenä voin sanoa että asiasta ei ole helppo puhua ja kiertoilmauksien kautta asia helpottuu. Oman narsissini heitin pihalle saatuani tukea orkidealta... kukilla on omat luonteensa, aivan kuten miehilläkin.

Meillä narsissit kukkivat tasan silloin kun minä haluan :) Ovat nimittäin paperinarusta askarreltuja, vuosia sitten. Säilyvät ikikeltaisina kaapissa, tulevat esille silloin kun sopii. Ohjetta en muista mutta eiköhän se netistä löydy.

"Tämänkin aloituksen paljastaa viesti, jollaista kukaan oikean ongelma ihmisen kanssa elävä ei laittaisi, siinä olisi enemän kerrottuna. Toi viestikin on jo vitsi kun sen osaa oikein lukea"



Oikeesti vakava asia ja sillä ei pitäs alkaa leikkimään. Joka ei narsistin kanssa ole eläny ei voi tietää mitä se on. Siinä tosiaankin läheiset sairastu... ja niitä pidetään just niinä avun tarvitsijoina.



Leikkiä saa laskea ja pitääkin, mutta hyvän maun rajoissa. Asiasta josta ei mitään (tai hyvin vähän) tietää on helppo laskea leikkiä. Toki kun omakohtasta kokemusta on niin sit on eriasia laskeakin leikkiä. Sen avulla kestää sen helvetin.



Sinänsä ihan hauska kerju. Mulla vaan aihe niin vereslihalla....

mutta jos ap teki kirjoitusvirheen silloin rienaatte häntä.toivon että ei tehnyt :)

LUPAAN sinulle ja muille samaa epäilleille, että ei tehnyt. Olin palstalla kun tämä ketju syntyi ja se tehtiin vitsinä vastaamaan silloin ylhäällä ollutta narsistiketjua, joka on nyttemmin pudonnut.

Tällainen jonkun vakavamman asian päälaelleen kääntäminen yksinkertaisella sanaleikillä on ihan vakiintunut vitsi tällä palstalla. Vrt. "Soitetaanko papasta kotiin" kääntyi muotoon "Soitetaanko mummosta kotiin" (tai sinne päin, en muista tarkkaa muotoa). Samaa sarjaa myös "Olenko huono äiti kun mieheni putosi sohvlta" -ketjun kanssa, jossa parisuhde rinnastettaan lastenhoitoon. Sekin oli vitsi!

Sille tulee niitä juurimukuloita ja mahtaa siementääkin, ainakin meillä niin tapahtuu.

Elämänlanka se vasta hankala kumppani onkin. Peittää salakavalasti alleen kaiken ja tarttuu jokaiseen kiinni, mihin vain ylettyy. Näyttää hienolta päällepäin, mutta totuus onkin toinen.. Olen yrittänyt jo vuosia päästä siitä eroon -tuloksetta. Aina se jostain ilmestyy eteeni:-(

laitoin sen kompostiin, jossa se oli kyllä kaunis. ikävä kyllä se aina vaan palasi sisäpihalle ja pyrki sisäänkin... Oli pakko muuttaa, jotta siitä pääsisi eroon. se oli niin jotenkin tukahduttava se suhde sen kanssa.

>Vähän katselin yhtä orkideaakin, mutta liian heiveröinen ja hoivattava se mulle oli. Jos jostain löytyis ihan hyvä perinteinen peruna, tai reipas porkkana.... tosin nyt syksyn tullen tuli mieleen, josko joku kuusi olisi hyvä valinta? nehän on niin terhakan oloisia - jouluksi saisi koristeltua, kesäksi voisi laittaa pihalle? Tai vuorimänty? kokemuksia kellään?