Jännittääkö sinua osaako lapsi neuvolassa "tarpeeksi"?

Molemmat lapset (toinen jo koululainen) ovat aina olleet normaalisti kehittyneitä ja ikätasollaan kaikissa osaamisissa (joissain asioissa ehkä vähän etuajassakin). Ei ole koskaan jännittänyt neuvolaan meneminen. Lapsi on yleensä osannut tehdä kaiken ja joskus taas saattanut vetää sen tilaisuuden ihan leikiksi. Neuvolatäti on kuitenkin ymmärtänyt, ettei kyseessä ole tietämättömyyttä/taitamattomuutta.

Päinvastoin toivon, että epäonnistuisi mahdollisimman pahasti, jotta joku muukin kuin minä tajuaisi, että asiat ovat pielessä.

neuvolassa ei ole tullut koskaan mitään, mutta nyt tarhassa ollaan huolissaan, kun lapsi ei tykkää piirtää. Lapsi on tullut minuun = on aina nenä kiinni kirjoissa. Piirtäminen ei kiinnosta. Yritin kysellä, että onko kaikkien pakko osata/haluta piirtää, jos on muita taitoja. Kun heidän huolensa vain pysyi, niin olen nyt sitten käyttänyt yksityisellä neurologilla.



Neurologi sitten sanoi, että "hui hai" ja tekee raportin tarhaan, että tämä lapsi ei nyt ole kiinnostunut piirtämisestä.

itse näen kuitenkin, että lapset ovat ihan ikäsiensä tasolla ja joissain asioissa vähän enemmänkin. en muutenkaan arvosta kauheasti neuvolaa. Yhdessä tunnissa ei saa mitään todellista kuvaa lapsesta. Poikani sai merkinnän neuvolakorttiin, että ei osaa hyppiä yhdellä jalalla. Poika sillon 4v neuvolassa ja oli jo useamman vuoden hyppinyt yhdellä jalalla :) Ei vaan huvittanut hyppiä siellä. Lapseni ovat hyvin omapäisiä ja jos heitä ei joku juttu kiinosta, niin eivät he sitä sitten myöskään tee. Keksivät tekosyyn "en osaa".

Pienempi poikani katsoi neuvolatätiä kuin hullua, kun tämä tarjosi 2v neuvolassa nuppipalapeliä. Ei kiinnostanut tehdä, teki jo kotona ihan kunnon palapelejä. Mutta eihän se neuvolatäti sitä tietenkään tiennyt.

Lisäksi yksi lapsistani on rientävä lapsi, luultavasti adhd. Hänen neuvola arvionsa on yhtä tyhjän kanssa. Toimintaterapeutti tsekkaa todelliset jutut sen lapsen kohdalla.

lapsemme ovat "normaaleja". kyllähän sitä erityislapsen tai jonkun muun huolen takia voisi jännittääkin. toisaalta pitäisi olla tyytyväinen, jos jotain apuahommia neuvolasta seuraisi.

Ja vaikka epäilisin ongelmia, niin sittenpähän saisimme apua. Ap on neurootikko.

Päiväkodista saimme neuvolakäyntiä varten valmiiksi täytettäväksi kotona lomakkeen, jossa pitää rasti ruutuun –menetelmällä kuvailla lasta ja tämän taitoja.



Kauhean vaikeaa vastata. Esim. hiihtää tasaisessa maastossa. Kyllä, ei. No, kyllä tyttö viime talvena pysyi suksilla pystyssä ainakin jonkin aikaa ja töpötteli niillä eteenpäin kunnes kaatui. Onko se nyt sitten hiihtämistä? Ehkä ei? Tai rasti ruutuun lapsen ominaisuudet –kohdassa. Onko lapsi älykäs? Kyllä, ei. Kyllä hän minusta ihan fiksu on, mutta en minä hänen älykkyydestään oikein osaa sanoa kun en tunne muita 4-vuotiaita. Entä riehakas? Sanoisin välillä, mutta hankala laittaa kyllä tai ei –rastia.



Ap

Olin kieltämättä aika hämmästynyt kun tytön 5v neuvolassa sain kunnon " torut " lapsen lukemaan opettamisesta. Tyttö oppi lukemaan 4 vuotiaana ihan itse. Nyt 5 vuotiaana, juuri eskarin aloittaneena, lukee kirjoja ja kirjoittaa tarinoita. Mitähän neuvolan täti tänä vuonna sanoo?!

Tyttö on matemaattisesti myös lahjakas. Laskee miinus ja plus laskuja. Entä sitten?! Tavallinen vekara tuo tuntuu silti olevan heikkouksineen ja vahvuuksineen.

Mutta osa terkkareista on todella ikäviä ja saattaa ihan lapsellekin surkutella kun "äiti ei ole kanssasi harjoitellut". Olenko muka ainoa, jonka 4-vuotias alkoi vasta nyt piirtämään pääjalkaisia, ei muista kolmion nimeä eikä tahdo että tutkitaan kuuloa??

t.neuvolan th

niitä pitäisi jännittää tai oikein harjoitella. Lapsi osaa mitä osaa. Sitähän siellä katsotaan. ja jos ilmenee ongelmia niin sittenhän pääsee jatkoselvityksiin ja saa ehkä apua itselleen (ja toki myös vanhemmille välillisesti) Olisipa iso hyöty, että lapsi joka oikeasti tarvitsisi apua ja terapiaa ei sitä saa, kun äidin kanssa on kotona harjoiteltu tekemään neuvolan tehtävät 'oikein'. Voi äiti.

Oletko ap pk-seudulta? Voin lohduttaa sinua, että täällä päin on testattu samat asiat 3v neuvolassa kun pk-seudulla 4v:nä. Noin muutenkin kannattaisi ehkä relata vähän, ihan lapsen vuoksi ja itsesikin.

vielä paljon juttuja, mm. oma nimi olisi pitänyt osata kirjoittaa. Poika on juuri aloittantu esikoulun ja kiinnostui piirtämisestä ja erilaisten käsimotoriikkaharjoitusten tekemisestä vasta viisivuotiaana. Mutta neuvolassa pitää osata kaikki etuajassa!

Mutta osa terkkareista on todella ikäviä ja saattaa ihan lapsellekin surkutella kun "äiti ei ole kanssasi harjoitellut". Olenko muka ainoa, jonka 4-vuotias alkoi vasta nyt piirtämään pääjalkaisia, ei muista kolmion nimeä eikä tahdo että tutkitaan kuuloa??

että siellä neuvolassa pitää osata ne kaikki asiat, mitä siellä testataan? Siellä tehdään testejä, jotta todettais lapsen olevan normaali. Ja normaalin rajana ei ole se, että läpäisee ne testit.

ja kerron tiedot terkkarille, joka kysyy, onko kaikki OK. Sanon, että on. Kiitos ja heippa.



Meillä neuvolassa aikataulut mättävät tämän tästä, kun väki soittaa muulloin kuin puhelinaikaan. Jos terkkari nostaa kuulokkeen, minä kiitän ja lähden. Oletan, että olen ensisijainen asiakas ollessani paikalla.

Minua ei jännitä. Lapsillani on vahvuutensa ja heikkoutensa ja minua ei kyllä ressaa se, että jos joku torni jää "liian matalaksi" tms.



Lisäksi tiedän, että yhdellä lapsellani on ihan oikeita huolia, josta minun ihan oikeasti täytyy olla huolissani. Keskityn siis niihin.

Neljä lasta rentouttaa aika tavalla. ;)

Esikoisen kanssa niin paljon rampattu tutkimuksissa todellisen kehitysviiveen takia, joten osaa itsekin nähdä, että kaksi muuta lastani ovat toistaiseksi täysin "normaaleja" ja osaavat vähintään kaiken sen mitä pitää osata.



Käydään mittaamassa ja tehdään tehtävät niin pian kuin suinkin ja lähdetään jatkamaan arkea, otan itse neuvolaan yhteyttää jos jokin huolettaa.

Mutta osa terkkareista on todella ikäviä ja saattaa ihan lapsellekin surkutella kun "äiti ei ole kanssasi harjoitellut". Olenko muka ainoa, jonka 4-vuotias alkoi vasta nyt piirtämään pääjalkaisia, ei muista kolmion nimeä eikä tahdo että tutkitaan kuuloa??

lapseni eivät ole mitään ylikehittyneitä superneroja, ihan tavallisia ovat eikä aina ehkä kaikki mene ihan nappiinkaan. Ei se minua stressaa. Siellä seulotaan poikkeavuuksia, herääkö epäilys jostain mitä tulisi seurata tai tutkia tarkemmin. Ei sitä kuinka erinomaisen kehittynyt lapsi on ja onko vanhemmat opettaneet jo neljävuotiaan lukemaan. Meillä on kiva th joka osaa lukea lapsen käytöstä, esim jos ujo lapsi ei suostu heti kertomaan kuvasta kuutta pyydettyä asiaa hän ymmärtää sen johtuvan ujoudesta eikä siitä että lapsi ei osaisi tehdä pyydettyä tehtävää. Hän tosin osaa käsitellä lapsia niin hyvin että yleensä kyllä tehtävät onnistuvat hyvin.

Ihan vasta käytiin 4v-neuvolassa. En jännittänyt etukäteen, tuo kaveri kun on lukenut jo vuoden ja tänä kesänä oppi kirjoittamaan, hyppii pitkät matkat yhdellä jalalla, laskee ainakin viiteentoista, tunnistaa kaikki värit, leikkelee tarkasti saksilla jne.



Mutta, ei se ole yhtään outoa että jännittää. Kyllä ne siellä neuvolassa on nähnyt niin monenlaista ja monella kehitystasolla olevaa lasta, että ymmärtävät ettei kaikki tehtävät aina onnistu ekalla yrittämällä. Ja myös sen, että se mitä lapsi suostuu tekemään neuvolassa ei aina ole läheskään sillä tasolla, mikä kaikki kotona onnistuu.



Jännitin minä hetken aikaa sitä, kun terkkari kysyi pojalta, että lähtiskö ensin ihan kahdestaan tekemään juttuja ja äiti jäisi odottamaan. Lähtihän se ihan innoissaan. Ja rokotusta jännitin myös, mutta sekin sujui ihan hyvin, joskin käsi oli pari päivää sen jälkeen kipeänä ja poika kuumeessa.

Olen itse terveydenhoitaja ja sanoisin, että ei tarvitse jännittää eikä myöskään prepata. Testeillä ja kokeilla halutaan 'saada kiinni' ne, jotka tarvitsevat jatkotutkimuksia ja apua. Jos lapsi neuvolakäynnillä jännittää tai kieltäytyy, tottakai jutellaan vanhemman kanssa, onko ko. taito sujunut kotona. Yhden asian perusteella ei vedetä johtopäätöksiä, siis jos lapsi vaikkapa unohtaa piirtää ihmiselle kädet, mutta vaikuttaa muuten ikäisekseen normaalisti kehittyneeltä. Osataan myös ottaa huomioon se, että toisia lapsia kiinnostaa enemmän vaikkapa piirtämisen harjoittelu kuin toisia.



Joskus tulee virhearvioita suuntaan tai toiseen, mutta mielestäni pahempi virhearvio on se, että joku jäisi ilman hoitoa kuin se, että joku joutuisi turhaan käymään vaikkapa neuropsykologin tai fysioterapeutin tutkimuksissa terveydenhoitajan kehoituksesta.