Miksi mun etämies ei halua...
...uskoa, että rakastan oikeesti sitä ja vaan sitä, ettei mulla ole muita miehiä jne.?
Testaako se mua, kiusaa vai kiduttaa tahallaan... mä en pääse siitä selvyyteen. Oisko kellään mitään järkevää syytä siihen, ettei sille saa puhua rakkaudesta?!
Yhdessä ollaan oltu kuitenkin jo toista vuotta, joten luulisi sen jo mut ainakin tuntevan :(
Kommentit (18)
Mun exästä tuli mun etämies, mutta on monen muunkin...eipä kiinnosta enää.
Jos etämies on naimisissa tai vakavassa suhteessa, hän hakee sinusta vain sitä, mitä ei kotoa saa sängyssä, ei ihan varmasti muuta.
Eikä niillä ole edes tunteita, tajuatko!? Niillä on vain muna jalkojen välissä, jolla sohii aina sitä kuka huolii!
Meillä ollaan etäsuhteessa sen takia, että kummallakin on vaativa työ, jota tehdään kotona ja lapsia eikä haluta uusperhettä.
haluaa yhtä aikaa itsellisyyttä ja rakkautta ja silloin ei sovi liikaa höpötellä rakkaudesta. Itselläni on hyvä etäsuhde ja silloin jos minä olen kovin aktiivinen laittelemaan rakkausviestejä (muuten voi kyllä pitää häntä ajan tasalla omasta elämästä ja mieluummin sellaisesta hyvin toiminnallisesta, joka kuvaa miehestä riippumattomuutta) niin mies vetäytyy kuoreensa.
...vetäytyy kuoreensa, lähes ahdistuu ;) hihi
t.ap
haluaa yhtä aikaa itsellisyyttä ja rakkautta ja silloin ei sovi liikaa höpötellä rakkaudesta. Itselläni on hyvä etäsuhde ja silloin jos minä olen kovin aktiivinen laittelemaan rakkausviestejä (muuten voi kyllä pitää häntä ajan tasalla omasta elämästä ja mieluummin sellaisesta hyvin toiminnallisesta, joka kuvaa miehestä riippumattomuutta) niin mies vetäytyy kuoreensa.
...vetäytyy kuoreensa, lähes ahdistuu ;) hihit.ap
että on kohtalotovereita ;) Mutta naisen ei siitä kannata ahdistua, sen olen oppinut!
Mun exästä tuli mun etämies, mutta on monen muunkin...eipä kiinnosta enää. Jos etämies on naimisissa tai vakavassa suhteessa, hän hakee sinusta vain sitä, mitä ei kotoa saa sängyssä, ei ihan varmasti muuta.
vaikkei tää nyt oikein ole oikea juuri tähän kysymykseeni, mutta oikeus vapaaseen ajatustenvaihtoon on sullakin... en edes halua täällä lähteä ruotimaan omia (tai hänen) motiiveja etäsuhteeseemme juuri tällä hetkellä =)
t.ap, joka ei ole ollenkaan katkera tai eksä
haluaa yhtä aikaa itsellisyyttä ja rakkautta ja silloin ei sovi liikaa höpötellä rakkaudesta. Itselläni on hyvä etäsuhde ja silloin jos minä olen kovin aktiivinen laittelemaan rakkausviestejä (muuten voi kyllä pitää häntä ajan tasalla omasta elämästä ja mieluummin sellaisesta hyvin toiminnallisesta, joka kuvaa miehestä riippumattomuutta) niin mies vetäytyy kuoreensa.
...vetäytyy kuoreensa, lähes ahdistuu ;) hihi t.ap
että on kohtalotovereita ;) Mutta naisen ei siitä kannata ahdistua, sen olen oppinut!
Itse olen mies ja kokenut etäsuhteen. Silloin on turhaa puhua rakkaudesta johon kuuluu mm. uskollisuus. Paineet täytyy purkaa joka tapauksessa. Mieluiten naiseen :) olen pahoillani mutta näin on jos mies vain on kutakuinkin salonkikelpoinen. Siihen purkausaktiin ei liity rakkaus. Siitä ei tarvitse olla mustasukkainen. Kumia suosittelen.
seksipohjalta voi olla juttu alkanut, mutta jos teidän pitkä suhteenne ei hänen mielestään kaipaa edistystä, niin selvä peli.
haaskaat aikaasi tai sitten saat pettäjän.
Niitä on mullakin. Mun mies puhuu mielellään rakkaudesta ja varmaan luottaakin minuun. Ongelma on, että meidän yhteistä tapaamisaikaa tuntuu löytyvän todella todella harvoin. Eikä se edes vaivaa miestä! Hän on tyytyväinen, jos tavataan joka toinen kuukausi. Silti hän suunnittelee meille yhteistä taloa yms. En ymmärrä.
että etäsuhde voi todella onnistua ja toimia, meillä ainakin on paras mahdollinen vaihtoehto. En mieti, onko miesystäväni joskus jonkun toisenkin kanssa, kanssa itse olen ainakin helpoiten saatavilla puhelun ja 10 minuutin kävelymatkan päässä. Mutta etäsuhteessa on mahdollisuus saada rakastaa /olla rakastettu, mutta silti vailla arjen rasittavia kuvioita, sopii etenkin meidän kaltaisille aikuisille eronneille itsenäisille ihmisille.
Ja kokemuksesta voin sanoa, että naimisissa oleva mies pystyy pettämään paljon ikävämmin seurauksin kuin etämies ikinä voisi.
Niitä on mullakin. Mun mies puhuu mielellään rakkaudesta ja varmaan luottaakin minuun. Ongelma on, että meidän yhteistä tapaamisaikaa tuntuu löytyvän todella todella harvoin. Eikä se edes vaivaa miestä! Hän on tyytyväinen, jos tavataan joka toinen kuukausi. Silti hän suunnittelee meille yhteistä taloa yms. En ymmärrä.
nauttia siitä mitä sulla nyt on? Meillä on ihan sama tilanne, hyvinkin saattaa mennä kaksi kuukautta, joskus voi olla niinkin tiheä kausi, että kolme kertaa tuona aikana. Mutta minä olen opetellut olemaan tekemättä siitä numeroa ja elän omaa elämääni. Tämä on nyt tämä vaihe. Tulevasta ei kannata murehtia.
Näemme 1-4x/kk ja yleensä pidennetyn viikonlopun. Kun olemme yhdessä, olemme oikeasti yhdessä ja teemme kaiken keskenämme. Viihdymme toistemme seurassa ja meillä on mukavaa kaikkiaan.
Olemme tehneet ulkomaanmatkoja ja selvinneet aika haastavista kokemuksista niillä. Eli stressinsietokyky on tullut nähtyä molemmin puolin.
Olemme eri kaupungeissa töitten ja lasten vuoksi.
Etäsuhde voi olla varsin toimiva, joten miksi muuttaa sitä toisenlaiseksi ottamalla riskejä.
Olemme eri kaupungeissa töitten ja lasten vuoksi.
Etäsuhde voi olla varsin toimiva, joten miksi muuttaa sitä toisenlaiseksi ottamalla riskejä.
Välimatka on kymmeniä kilometrejä, mutta näemme usein, kuukaudessa on vähemmän niitä päiviä jolloin emme näe. Kyllä meillä ainakin rakkaudesta puhutaan ja pääsääntöisesti päivittäin. Ja mustasukkaisuus/luottamuspula -ongelmien kanssakin on joskus painittu, ihan varmasti samalla tavalla kuin "oikeassa" parisuhteessa elävätkin. Tietysti lähes kuuteen vuoteen mahtuu kaikenlaisia suhdeongelmia. Mutta pois en vaihtais mitään :)
Niitä on mullakin. Mun mies puhuu mielellään rakkaudesta ja varmaan luottaakin minuun. Ongelma on, että meidän yhteistä tapaamisaikaa tuntuu löytyvän todella todella harvoin. Eikä se edes vaivaa miestä! Hän on tyytyväinen, jos tavataan joka toinen kuukausi. Silti hän suunnittelee meille yhteistä taloa yms. En ymmärrä.
nauttia siitä mitä sulla nyt on? Meillä on ihan sama tilanne, hyvinkin saattaa mennä kaksi kuukautta, joskus voi olla niinkin tiheä kausi, että kolme kertaa tuona aikana. Mutta minä olen opetellut olemaan tekemättä siitä numeroa ja elän omaa elämääni. Tämä on nyt tämä vaihe. Tulevasta ei kannata murehtia.
Haluaisin, että me sopisimme ajoissa, milloin tavataan ja varaisimme päivät kalenterista. Miehen mielestä taas sillä ei ole niin väliä. Meidän tapaamiseet ovat koko tämän etäsuhteilun ajan (viisi kuukautta) olleet ad hoc -pohjalla, eikä mitään parempaa ole näköpiirissä.
Mies on kaikin puolin ihana ja mulle muuten täydellinen, mutta en ole yhtään varma, jaksanko roikkua tällaisessa suhteessa vielä puoltatoista vuotta, jonka mun työkomennus täällä kestää. Tietysti elän omaa elämääni ja teen omia juttujani, mutta silti mielessä pyörii milloin me tavataan... Aaarght!
Kiva kuitenkin kuulla, että joku osaa relata.
haluaa yhtä aikaa itsellisyyttä ja rakkautta ja silloin ei sovi liikaa höpötellä rakkaudesta. Itselläni on hyvä etäsuhde ja silloin jos minä olen kovin aktiivinen laittelemaan rakkausviestejä (muuten voi kyllä pitää häntä ajan tasalla omasta elämästä ja mieluummin sellaisesta hyvin toiminnallisesta, joka kuvaa miehestä riippumattomuutta) niin mies vetäytyy kuoreensa.
...vetäytyy kuoreensa, lähes ahdistuu ;) hihi t.ap
että on kohtalotovereita ;) Mutta naisen ei siitä kannata ahdistua, sen olen oppinut!
Etärakkaani pyristeli irti suhteesta, epäili itseään ja jotenkin pelkäsi rakkautta. Odottelin rauhassa ja jatkoin omaa tasaista elämääni ja tempoilu sitten loppuikin ja mies alkoi uskaltaa sitoutua. Nyt neljä vuotta yhdessä ja erinomainen suhde.
haluaa yhtä aikaa itsellisyyttä ja rakkautta ja silloin ei sovi liikaa höpötellä rakkaudesta. Itselläni on hyvä etäsuhde ja silloin jos minä olen kovin aktiivinen laittelemaan rakkausviestejä (muuten voi kyllä pitää häntä ajan tasalla omasta elämästä ja mieluummin sellaisesta hyvin toiminnallisesta, joka kuvaa miehestä riippumattomuutta) niin mies vetäytyy kuoreensa.