Miten haastattelen 5-12-vuotiaita videoaarteeksi tuleville vuosille. Mitä kysyn? Kysymysehdotuksia?
Aion siis haastatella omia lapsiani videolle tulevaisuutta varten. Kysymykset pitää tietty olla aika simppeleitä, toisaalta hauskimmat vastaukset saattaa tulla vaikeisiin kysymyksiin. Ajatus olisi että video kuvaisi tätä hetkeä ja toiveita ja menneitä, ehkä oman huoneen esittelyä, kyselen parhaista kavereista ja lempipuuhista jne. Mutta sitten tältä mielikuvituksettomalta äidiltä alkaakin loppua kysymykset. Mitä siis kysyn menneestä ja miten johdattelen tulevaisuuden toiveisiin? Laittakaa siis kaikenlaisia kysymysehdotuksia. Mitä enemmän mielikuvitusta sen parempi, mutta ihan peruskysymyksetkin tärkeitä. Teen sitten listan etten unohda mitään.
Ja suosittelen muillekin lasten videoimista. Se tuntuu aina jäävän liian vähälle ja sit videot on lähinnä sitä synttärit ja joulu-kategoriaa jotka jäävät aika persoonattomiksi. Nyt teen uuden vuoden lupauksen että videoin haastattelun joka uusi vuosi :)!
Kommentit (14)
Pyydä kertomaan millaisia te vanhemmat olette. Ja mikä on äidin lempi puuhia, ja milloin äiti on tosi kiva ja milloin vähemmän kiva. Ja pyydä kuvailemaan miltä näytätä jollekin joka ei olisi sinua koskaan nähnyt. Ja sama juttu vaikka sisaruksistakin. Sen jälkeen ehkä on helpompi kuvailla omia lempipuuhiakin, ettei tule emmätiiä vastauksia niin paljoa. Ja kysymykset vois tietty antaa jo etukäteen vähän pohditavaksi isommille lapsille.
Anna lapsen puhua mistä haluaa ja KESKEYTTÄMÄTTÄ.
Jos alat kysellä, vastaukset ovat pitkä hiljaisuus tai "emmä nyt tiedä".
Ihana ajatus tuo videotaltiointi!
Kysymykset voisivat olla tyyliä "Kerro äidistä".
Riippuu tietenkin haastateltavasta, onko hänen puheensa pulppuilevaa vai pitääkö ohjailla. Varmaan näin joulun jälkeen voisi videolla esitellä myös mieluisampia joululahjoja ja miten niillä leikitään. Ja jos olette matkustelleet niin ne voisi käydä läpi. Mikä oli hauskinta kysymykset voi olla liian vaikeita vaan voisi kysyä matkakohteesta vaikkapa että millaisissa paikoissa kävitte tai mitä siellä oli. Silloin ei tule paineita muistaa kaikkea ja vertailla niiden hauskuutta.
Eli pyydä lasta valitsemaan vaikka tämän hetkinen lempilelunsa ja kertomaan siitä: miten sait sen, keneltä, miksi se on tärkeä.
Muistaako hän, mikä oli lempilelu, kun hän oli pienempi? Voi kertoa siitä myös. Tai lempikirjasta tai elokuvasta.
Samoin voitte mennä kodin ulkopuolelle: mikä on lapsen lempipaikka? Löytyykö jotain lähimetsää, esim. joka olisi sellainen? Tai elokuvateatteri? Tai vanhemmalla lapsella vaikka kauppakeskus? Uimahalli? :)
Mitä lapsi harrastaa? Käy videoimassa pätkä paikan päällä.
Anna videokamera lapselle päiväksi ja pyydä kuvaamaan tärkeitä asioita itse. Koulussa, hoidossa, kaverin luona, leikkipuistossa.
Jos haluat tietää, mitä lapsi ajattelee menneisyydestä, käytä apuna valokuvia. Ota vaikka esiin kuvat ajalta, kun lapsi itse oli vauva tai pienempi - tai vaikka viime kesän lomamatkalta - ja anna lapsen kertoa niistä omin sanoin, jos ne herättäisivät muistoja - tai yleensö ajatuksia.
Muutenkin, jos haluat saada tallennettua lapsen ajatuksenjuoksua yleensä, voit käyttää erilaisia kuvia, vaikka taidekuvia apuna. Tai anna lapsen kertoa piirroksistaan.
Tai pyydä lasta piirtämään kuvia eri tilanteista vaikka teidän joulun vietosta tai kauppamatkasta ja kertomaan sitten niistä.
Jos teillä on isovanhempia elossa, haastatelkaa myös heitä lapsille muistoksi. Pyydä kertomaan omia lapsuusmuistoja, suvun omaa historiaa.
Jos haluat tallentaa monimutkaisempia ajatuskulkuja, lue kirja Filosofisia keskusteluja lasten kanssa. Siitä saat osviittaa haastatteluihin ja jutusteluun!
"Oletko ihastunut?" Tuskin vastausta saa, mutta reaktio voi olla kuvaamisen arvoinen ;).
ae on kultttuurihistoriaa ja tuottaa heille itselleen iloa tulevaisuudessa.
Älä tee lapsista pellejä. Kysy siitä mitä haluat tietää, ole oma itsesi.
- Erilaisista lempiasioista (esim. värit, tavarat, sarjat, elokuvat, vaatteet, ruoat, harrastukset, leikit,) juuri nyt. Joihinkin myös perusteluja. Nämä muuttuvat nopeastikin lapsilla, joten niihin on hauska palata vuosien päästä.
- Haaveammatti, ja muitakin tulevaisuudensuunnitelmia ja -unelmia.
- "Yleistietokysymyksiä" esim. ajankohtaisista uutisaiheista. (Käsitykset ajankohtaisista maailman tapahtumista voi olla aika hauskoja vielä noilla vanhimmillakin.)
- Yleisiä kuulumisia juuri nyt.
- Pyytäisin kuvailemaan itseä, omaa ulkonäköä ja luonnetta, sekä ehkä myös kertomaan perheenjäsenistä.
En antaisi kysymyksiä vanhimmillekaan etukäteen, jotta vastauksista tulisi spontaaneja. Tekisin nimen omaan haastattelun, en vapaata kerrontaa josta saattaa helposti tulla vain päätöntä jaarittelua. Kuitenkin kysymykset avoimiksi, ei joo ja ei -vastauksia.
Toivoisin, että lapsi kertoisi eniten nimenomaan itsestään. Mielestäni vähän narsistista olisi pyytää kuvailemaan itseäni ainakaan kovin laveasti ja monella kysymyksellä...
Tekisin valmiin kysymyspatterin, jonka esittäisin samanlaisena joka vuosi joka lapselle. Näin kasvu ja muutokset tulisivat hauskasti esille tulevaisuudessa. Ei liian montaa kysymystä, jotta haastatteluja olisi mielekästä katsella peräkkäin vuosien päästä. Max. 5 min. per lapsi.
Ja tosiaan tällaisessa "uuden vuoden haastattelussa" voisi olla hyvä muistella kuluneen vuoden tapahtumia perheessä. Matkat, saavutukset, sattumukset.
Tästä taitaakin paisua vähän isompi projekti jota ei yhdessä päivässä kuvata. Lienee paras hahmotella käsikirjoitus :).
Tämä tuntuu olevan asia josta ajattelee että teen sen ihan tässä lähiaikoina mutta hups, esikoinen on jo 12v ja hänestä ei enää saa pikkulapsi-videota vaan se aika on ikuisiksi ajoiksi menetetty :(. Tietty pieniä videoklippejä löytyy, mutta ei mitään ajan kanssa tehtyä tai syväluotaavampaa :(. Mutta NYT sen teen, ja uuden vuoden lupauksena lupaan jatkaa videota joka vuosi!!!
Ap
Upeaa, jos sen saa toteutettua edes miniversiona. Taidanpa koettaa tänään. MUTTA tosi tärkeää on tuo, minkä jo joku mainitsikin: isovanhempien ja heidän muistojensa kuvaaminen, he ovat eläneet lapsuutensa aivan erilaisessa maailmassa kuin me, ja se olisi tärkeä tallettaa tuleville sukupolville.
ja toki isovanhempien kuvaaminen on tärkeää, mutta omalle lapselle on omat vanhemmat vielä tärkeämmät ja itsensä kuvaaminen jostain syystä aina unohtuu. Kuvatkaa siis myös itseänne kertomassa ja kuvailemassa omaa lastanne, muistelkaa lapsen puuhia, hassuja sanomisia, yhteisiä hetkiä yms.
niille lapsille jotka nukkuvat vielä vanhempien huoneessa, voisi kysyä missäköhän vaiheessa aikovat siirtyä omaan huoneeseen nukkumaan. Oma 4v lapseni juuri vastasi että sitten kun on isin ikäinen. Tuo kuulemma vaimonsakin meidän viereen ja heidän vauva voi sitten nukkua siellä hänen huoneessaan.
Pyydä kertomaan millaisia te vanhemmat olette. Ja mikä on äidin lempi puuhia, ja milloin äiti on tosi kiva ja milloin vähemmän kiva. Ja pyydä kuvailemaan miltä näytätä jollekin joka ei olisi sinua koskaan nähnyt. Ja sama juttu vaikka sisaruksistakin. Sen jälkeen ehkä on helpompi kuvailla omia lempipuuhiakin, ettei tule emmätiiä vastauksia niin paljoa. Ja kysymykset vois tietty antaa jo etukäteen vähän pohditavaksi isommille lapsille.