Mä en tule löytämään elämäni miestä.

ja olet tyytyväinen, että ylipäätään saat miehen!

Lähde liikkeelle ja tapaa uusia ihmisiä.



Mäkin tapasin mun miehen sattumalta, enkä iki maailmassa olisi vastannut hänelle, jos olis kuvansa laittanut jostain netistä.



Rakas tuo on, vaikka ei mikään komistus. Tosin itsekään en ole mikään kukkanen :D.



Kun tapaat kivan tyypin, että kiinnitä enää niin huomiota ulkonäköön. Huomaat, että hauskoja, reiluje ja kivoja miehiä on vapaana tuossa ikäluokassa.

Tolla asenteella todellakin jäät ilman.

et tietenkään ota ketä hyvänsä. eikä niitä baareista löydä. parasta on kun osaa elää yksinkin ja rukoilee jumalalta johdatusta sen oikean löytämiseen. sillai mä löysin ihanan miehen työn kautta.

liikaa suunnittele ja aseta ennakko-odotuksia.

ja olet tyytyväinen, että ylipäätään saat miehen!

Jotenkin vaan tuntuu, että nätti ja itsestään huolehtiva nainen joutuu tyytymään huonomman tasoiseen mieheen, missä vika?

et tietenkään ota ketä hyvänsä. eikä niitä baareista löydä. parasta on kun osaa elää yksinkin ja rukoilee jumalalta johdatusta sen oikean löytämiseen. sillai mä löysin ihanan miehen työn kautta.

et tietenkään ota ketä hyvänsä. eikä niitä baareista löydä. parasta on kun osaa elää yksinkin ja rukoilee jumalalta johdatusta sen oikean löytämiseen. sillai mä löysin ihanan miehen työn kautta.

En mä tiennytkään että Jumala niitä miehiä lähettää kun rukoilee. Mitenköhän, parantaisiko samalla maailman köyhyyden? Sekin vaivaa monia ja varmaan rukoilee.

ap

Av:n suurin harhaluulo on, että nainen tarvitsee miehen ollakseen onnellinen.



Minä olen onnellisempi nyt, eronneena ja yksin, kuin koskaan pitkän avioliiton aikana. Eikä miehessä mitään vikaa ollut. Pointti vain on se, etten avioliitossa ollut löytänyt sitä iloa ja onnea, minkä kriisin kautta opin löytämään.

Hirveä hiuspehko ja tikkulaiha. Mutta hauska, mukava ja luotettava mies. Pienelle koulutuksella, parturissa käynniillä ja palkkatyöhön menolla ( aiemmin freelance-taiteilija, mutta kunnon koulutus kyllä) siitä sukeutui oikein oiva perheenisä. Pitää nähdä se potentiaali ja hiukan tuunata:-). Ihans attumalta törmäsin, käly esitteli jossain pubissa ja ihan vain juteltiin ja sytyin hänen fiksuihin puheisiinsa ( ja samanlainen huumorintaju)

että ap:lla on odotukset hieman korkealla. Ehkä hän on luonut mielessään jonkun haavekuvan siitä, millainen miehen pitäisi olla ja sitten vertaa kaikkia miehiä siihen?



Ei kuva kerro paljoakaan ihmisen ulkonäöstä - se on niin kaksiulotteinen. Kannattaa ennemmin tavata henkilö ja tehdä vasta sitten johtopäätökset ulkonäöstä.

ja olet tyytyväinen, että ylipäätään saat miehen!

Jotenkin vaan tuntuu, että nätti ja itsestään huolehtiva nainen joutuu tyytymään huonomman tasoiseen mieheen, missä vika?

Onko itsestään huolehtiva nainen jonkin 'tasoinen'

Minun sinkku vuodet tuli teini-ikään ja ei siinä mitään. Minäkuva ei ole siitä kiinni, kompporomissiin en tyydy, enkä rimaa laske ja etsimällä ei löydä.

miehen muuttaminen mieleiseksi kannattaa ainakin unohtaa heti kättelyssä. Itseäsi voit muuttaa mutta et toista.

Hirveä hiuspehko ja tikkulaiha. Mutta hauska, mukava ja luotettava mies. Pienelle koulutuksella, parturissa käynniillä ja palkkatyöhön menolla ( aiemmin freelance-taiteilija, mutta kunnon koulutus kyllä) siitä sukeutui oikein oiva perheenisä. Pitää nähdä se potentiaali ja hiukan tuunata:-). Ihans attumalta törmäsin, käly esitteli jossain pubissa ja ihan vain juteltiin ja sytyin hänen fiksuihin puheisiinsa ( ja samanlainen huumorintaju)

Pokaat vain kylmästi varatun miehen. Sivutuotteena on tietysti rikkoutunut perhe, mutta sehän ei ole sun ongelmasi. Haittapuolena tulee tietysti ne miehen lapset, jotka kyläilee joka toinen viikonloppu ja puolet lomista.

Yli kaksikymmentä vuotta oltu jo yhdessä. Joskus ihminen itsekin haluaa muutosta, mieheni oli jo alkunut kyllästyä iloiseen taiteilijaelämään ja kaipasi nähtävästi perusporvarillista mukavuutta.

Minun sinkku vuodet tuli teini-ikään ja ei siinä mitään. Minäkuva ei ole siitä kiinni, kompporomissiin en tyydy, enkä rimaa laske ja etsimällä ei löydä.

Niin ja kyllä minusta itsestään huolehtiva on jonkun "tasoinen" niin vai korjatkaa jos olen väärässä. Mutta netissä on luihuja, kaljuja, ylilihavia tai muuten oitoja ja tai sitten seksinhakijoita. Sitten jos yksi hyvä ja potentiaalinen on jolle minä laitan viestiä niin ei kuulu mitään. Eli taidan lopettaa tuohon, kyllä ne parhaat on jo varattu 20v ikäisenä. Ja en mä mitään mister finlandia etsi. Sellainen mun mielestä söpö vaan. =) Vaatetuksen voisin sit uusiakin. Niitä söpöjä vapaita vaan harvassa kun ne huonommat yleensä dumpataan ja söpöistä pidetään kynsin ja hampain kiinni. Mikä tietty fiksuakin. Ja ei kaikki tietty ulkonäöstä kiinni. Pitää olla järkeäkin päässä edes jonkun verran. Baarissa tulee ihan söpöjäkin joskus iskemään mutta sitten ne haluaa vaan sitä seksiä. Niin ja nykyään ei ole sitä seuraa baareihin.

ap

miehen muuttaminen mieleiseksi kannattaa ainakin unohtaa heti kättelyssä. Itseäsi voit muuttaa mutta et toista.

Hirveä hiuspehko ja tikkulaiha. Mutta hauska, mukava ja luotettava mies. Pienelle koulutuksella, parturissa käynniillä ja palkkatyöhön menolla ( aiemmin freelance-taiteilija, mutta kunnon koulutus kyllä) siitä sukeutui oikein oiva perheenisä. Pitää nähdä se potentiaali ja hiukan tuunata:-). Ihans attumalta törmäsin, käly esitteli jossain pubissa ja ihan vain juteltiin ja sytyin hänen fiksuihin puheisiinsa ( ja samanlainen huumorintaju)

Joo, vaatetusta voi jonkun verran muuttaa, mutta kuka haluaa miehen jolle pitää ostaa vaatteet?

ap

Pokaat vain kylmästi varatun miehen. Sivutuotteena on tietysti rikkoutunut perhe, mutta sehän ei ole sun ongelmasi. Haittapuolena tulee tietysti ne miehen lapset, jotka kyläilee joka toinen viikonloppu ja puolet lomista.

Otetaan harkintaan, ei kyllä kuulu mun moraaliin mutta kuka täällä muukaan moraaliaan tottelee?

ap

Av:n suurin harhaluulo on, että nainen tarvitsee miehen ollakseen onnellinen.

Minä olen onnellisempi nyt, eronneena ja yksin, kuin koskaan pitkän avioliiton aikana. Eikä miehessä mitään vikaa ollut. Pointti vain on se, etten avioliitossa ollut löytänyt sitä iloa ja onnea, minkä kriisin kautta opin löytämään.

Mä ymmärrän apn tuskan aivan täydellisesti, sillä ajattelen ihan samoin. Mutta ei se sulje sitä pois, etteikö olisi onnellinen yksinkin.

Mäkin oon onnellinen itseni kanssa, tykkään musta ja mun elämä on ihanaa. Mutta mä olen ollut sinkkuna jo kahdeksan vuotta ja todellakin kaipaan läheisyyttä ja parisuhdetta. Eikä se ole sen merkki, että olisi jotenkin vajavainen tai ei osaisi olla yksin!

Tuota diipadaapaa sä voit jauhaa niille, jotka heti eron jälkeen haikailee ihan ketä tahansa vierelleen, ne tyypit ei osaa olla yksin. Mutta me, jotka ollaan oltu jo vuosikausia yksin, ei kuuluta tuohon samaan kastiin.

Argh. Ärsyttää.

Valitettavasti. Jopa niillä naisilla, jotka hehkuttavat puolisoaan ja joilla oikeasti on upea puoliso, on olemassa se jokin pieni seikka jonka muokkaisi.

Tuntuu, että luovutat todella helpolla. Olet siis etsinyt miestä netistä. Mutta oletko kertonut esimerkiksi ystävillesi, että etsit miestä? He eivät välttämättä ymmärrä, että joku heidän työkavereistaan olisi se sinun miehesi elleivät he tiedä sinulla olevan haku päällä. Ystäväsi luultavasti tuntevat miesmakusi sen verran, että voivat tällaisia arvioita tehdä.