Lue keskustelun säännöt.
Työttömien opettajien vertaistukiketju
11.08.2011 |
Onko kukaan muu opettaja vailla työpaikkaa? Olen luokanopettaja, ja valmistumiseni jälkeen olin kaksi vuotta sijaisena samalla koululla, sitten jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle neljäksi vuodeksi kahden lapseni kanssa. Viime lukuvuodeksi sain helposti koko lukuvuoden sijaisuuden, mutta nyt en kertakaikkiaan mitään, vaikka 80 km säteeltä olen töitä etsinyt todella aktiivisesti tammikuusta lähtien. Hakemuksia, haastatteluja (yleensä 6-8 haastateltavaa, joilla työkokemusta enemmän kuin minulla), sähköposteja suoraan rehtoreille ja koulutusvirastoon jne. jne. Tuntuu, että missään ei tarvita ammattitaitoani eikä innostustani. Nautin opettamisesta, ja keväällä sain pelkästään positiivista palautetta niin oppilailta, vanhemmilta kuin työtovereiltakin. Ahdistaa, nyt pitää odottaa flunssakauden alkua, että saisi edes muutaman päivän pätkätöitä... Keväällä ilmoitin lasten päiväkotiinpaluupäiväksi koulujenalkupäivän, joten maksan elokuun päivähoitomaksun, vaikka minulla ei olisi yhtään työpäivää elokuussa. Tunnen itseni täysin turhaksi ja surkeaksi. Onko kohtalontovereita?
Kommentit (1508)
Vierailija kirjoitti:
Onpas tullut paljon viestejä. "Hauska" huomata, että kohtalotovereita löytyy. Minä tein juuri niin, että perustin perheen, kun olin pari vuotta ollut töissä, kun oli itselle sopiva aika. Kuvittelin, että saan helposti töitä, kun haluan palata työelämään. Ja niinhän minä tuon viime vuoden sijaisuuden sainkin helposti, mutta nyt ei millään. Juuri näin entisen oppilaan kaupungilla, melkein tuli itku... Niin kovasti haluaisin oman luokan! Ehkä olisi jollain tavalla ollut järkevää odottaa virkaa ennen lisääntymistä, mutta toisaalta siihen olisi saattanut mennä yli kymmenen vuotta, ja sitten olisin ollut jo aika vanha. Olen kiitollinen ihanista pojistani, ja tottakai nautin ajasta heidän kanssaan, mutta he ovat nyt olleet jo 10 viikkoa kesälomalla, ja varsinkin viisivuotias kyselee, koska pääsisi kavereiden luo päiväkotiin. Toisaalta en haluaisi heitä sinne turhaan viedä, jos itse olen kotona.
Pääkaupunkiseudulla olisi töitä, mutta meitä sitovat tänne länsirannikolle miehen vakituinen työpaikka ja turvaverkot isovanhempien muodossa.
Myöskään minä en tunne yhtään työtöntä kollegaa, facebookissa entiset opiskelukaverit valittavat loman loppumista, ja mun tekisi mieli kirjoittaa jotain aika rumaa vastaukseksi... En ole vielä etsinyt muuta kuin luokanopettajan työtä, koska se on kutsumukseni, sitä haluasin oikeasti tehdä! Tsemppiä meille kaikille työttömille opettajille, toivotaan, että yhtenä kaunnina päivänä puhelin soi, ja saamme kaikki pitkän sijaisuuden vaikka loppulukuvuodeksi!
Voi, vaikutat ihanalta opettajalta, toivottavasti saat pian töitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt analyysin siitä, miksi pääsen aina työhaastatteluun, mutta en saa paikkaa. Olen tutkinut valittuja netistä, ja kaksi opettajatyyppiä menee aina ohitseni. Nyt jätän miehet kokonaan vertailun ulkopuolelle, koska heitä on niin vähän. Hehän menevät aina edelle.
Toinen tyyppi on näpsäkkä bimbo, sellainen sihteerityyppinen, joka pitää langat käsissään ja hoitaa arjen sujuvasti. Pedagogisiin kysymyksiin tai teorioihin hänellä ei riitä kiinnostusta. Kaikki on vain käytäntöä ja käytännöllisyyttä.
Toinen tyyppi on kolmekymppinen punavihersävytteinen ihmisten perimmäiseen hyvyyteen uskova hieman naiivi opettaja, joka ei koskaan epäile työnsä tärkeyttä tai merkittävyyttä. Kulttuuria harrastaa ja on hentoinen ja taipuisa feministi, ei mikään rekkalesbo. Osaa asetella sanansa aina kauniisti ja mielipiteet ovat ajan hengen mukaiset. Ymmärtää kaikenlaisia ihmisiä teoriassa, mutta oikeasti tuntee suurta epäluuloa liian erilaisia kohtaan. Tätä hän ei kuitenkaan halua eikä voi myöntää, koska hänhän ei ketään syrji vaan uskoo siihen, että me maailman lapset voimme kaikki käsi kädessä tanssia elämän kukkaniityllä.
Yritä nyt siinä sitten kilpailla erilaisista lähtökohdista näiden kahden puhtoisilla kasvoilla hymyilevien opetusalan jargonia sujuvasti pudottelevien tähtisilmien kanssa.
Pakko sanoa tässä, että ymmärrän rekrytoijia oikein hyvin. Mikään opettajainhuone ei kaipaa tuollaista vastakkainasettelua.
t. pätkiä tekevä miesope, joka on hävinnyt viran melkein aina pätevämmälle naiselle
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt analyysin siitä, miksi pääsen aina työhaastatteluun, mutta en saa paikkaa. Olen tutkinut valittuja netistä, ja kaksi opettajatyyppiä menee aina ohitseni. Nyt jätän miehet kokonaan vertailun ulkopuolelle, koska heitä on niin vähän. Hehän menevät aina edelle.
Toinen tyyppi on näpsäkkä bimbo, sellainen sihteerityyppinen, joka pitää langat käsissään ja hoitaa arjen sujuvasti. Pedagogisiin kysymyksiin tai teorioihin hänellä ei riitä kiinnostusta. Kaikki on vain käytäntöä ja käytännöllisyyttä.
Toinen tyyppi on kolmekymppinen punavihersävytteinen ihmisten perimmäiseen hyvyyteen uskova hieman naiivi opettaja, joka ei koskaan epäile työnsä tärkeyttä tai merkittävyyttä. Kulttuuria harrastaa ja on hentoinen ja taipuisa feministi, ei mikään rekkalesbo. Osaa asetella sanansa aina kauniisti ja mielipiteet ovat ajan hengen mukaiset. Ymmärtää kaikenlaisia ihmisiä teoriassa, mutta oikeasti tuntee suurta epäluuloa liian erilaisia kohtaan. Tätä hän ei kuitenkaan halua eikä voi myöntää, koska hänhän ei ketään syrji vaan uskoo siihen, että me maailman lapset voimme kaikki käsi kädessä tanssia elämän kukkaniityllä.
Yritä nyt siinä sitten kilpailla erilaisista lähtökohdista näiden kahden puhtoisilla kasvoilla hymyilevien opetusalan jargonia sujuvasti pudottelevien tähtisilmien kanssa.
Tämä on hyvä ja paikkansapitävä analyysi. Varsinkin tuo sihteerityyppi tuntuu tulevan usein valituksi, vaikka tuonkaltainen ihminen sopisi paremmin kaupalliselle alalle. Empatia oppilaita ja etenkin huonoista lähtökohdista tulevia oppilaita kohtaan voi tällä tyypillä olla todella vähäistä. Nämä näpsäkkäät nuoret naiset päätyvät usein myös miesrehtorien hoveihin.
Tuota toistakin tyyppiä on tullut nähtyä. Siihen kuuluvat voivat olla hyviäkin pedagogeja, mutta käyttävät aikansa usein opettajuuden kovan ytimen ulkopuoliseen höttöön ja saattavat myös helistä käytöksiltään haastavien, opettajaa kyseenalaistavien oppilaiden kanssa. Tämän tyypin edustajista sivistysjohtajat ja rehtorit saavat hyödyllisiä hölmöjä toteuttamaan päättömät hankkeet.
Suomen koulut ovat kohta täynnä opettajaklooneja, jotka näyttävät joko Kauppakorkean käytäviltä tai Vihreän liiton puoluevaltuustosta karanneilta. Joku mainitsi viestintä- ja vuorovaikutustaidot. Nehän tarkoittavat käytännössä kykyä mielistellä oikeita naamoja, puukottaa kilpailijoita selkään ja esittää hallitsevansa muodikkaat asiat niin hyvin, että pystyy huijamaan jo itseäänkin. Sitä ne ovat, viestintä ja vuorovaikutus opetusalalla ja sen rekrytointiprosesseissa, jos on kyse niistä muutamista harvoista paikoista, joita ei ole kenellekään pedattu. Tosin se petaaminenkin voi usein tapahtua pedattavalle näiden ominaisuuksien takia.
Jokos kaikille on löytynyt työpaikka syksyksi, vai onko vielä etsinnässä?
Vierailija kirjoitti:
Jokos kaikille on löytynyt työpaikka syksyksi, vai onko vielä etsinnässä?
En jaksa enää etsiä. Minun opettajavuoteni ovat jääneet taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon kirjoittanut tähän ketjuun jo monta, monta vuotta sitten ja edelleen teen määräaikaisuuksia. Varsinais-Suomessa olen ja se on kai suurin syy tälle, että vakituista työtä ei löydy.
Mitenkä muilla vanhoilla ketjulaisilla menee? Te, ketkä olette lopulta löytäneet vakituisen työn, kertokaa salaisuutenne!
Kiva kuulla, että tuon alueen on muutkin kokeneet hankalaksi työllistyä. Ehkä en siis ollutkaan huono hakija, niin kuin aina kuvittelin - tai en kenties huono, mutta en vain koskaan tarpeeksi hyvä.
Asuin Varsinais-Suomessa yli kymmenen ja hain aineenopen paikkoja kahdeksan vuotta. Näistä kuusi olin kolmessa eri koulussa äitiyslomansijaisena. Sitten loppui kärsivällisyys siihen, että vaikka kuinka paljon tykättiin ja sain kehuja, viranhaltija tarpeeksi mammailtuaan (ja luonnollisesti myös kaikki kesät palkkaa nostettuaan) palasi työhönsä ja mulle näytettiin ovea.
Minä ratkaisin asian niin, että sisuunnuin ja muutin suvun asuinseuduille maakuntaan kauas kasvukeskuksista. Hyödynsin suhteita ja nimeäni niin paljon kuin ikinä kehtasin. Ja viran sain. Vietän nyt, 39-vuotiaana, ensimmäistä kesääni palkallisena ja tietäen, missä jatkan töitä parin viikon päästä - ja hamaan tulevaisuuteen. Vieläkin tuntuu uskomattomalta, että näin voi oikeasti käydä.
Kertokaapa, onko nykyisin opettajille saatavilla työsuhdeasuntoja. Muistan 90-luvun alussa kävelleeni eteläsuomalaiselle kunnantalolle oikean ihmisen juttusille ja saaneeni asunnon suuremmitta neuvotteluitta.
t. Ehkä Helsingistä poistuva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa, onko nykyisin opettajille saatavilla työsuhdeasuntoja. Muistan 90-luvun alussa kävelleeni eteläsuomalaiselle kunnantalolle oikean ihmisen juttusille ja saaneeni asunnon suuremmitta neuvotteluitta.
t. Ehkä Helsingistä poistuva
Työsuhdeasunnot ovat ainakin oman kokemukseni mukaan mennyttä maailmaa. Lähes kymmenessä kunnassa olen opettajan työn takia asunut, ja vain yhdessä on ylipäänsä ollut työsuhdeasuntoja, eikä niistäkään yksikään ollut vapaana. Opettajille ei todellakaan olla enää tarjoamassa asuntojonon ykkössijaa, vaan syrjäytyneet, asunnottomat jne. menevät edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa, onko nykyisin opettajille saatavilla työsuhdeasuntoja. Muistan 90-luvun alussa kävelleeni eteläsuomalaiselle kunnantalolle oikean ihmisen juttusille ja saaneeni asunnon suuremmitta neuvotteluitta.
t. Ehkä Helsingistä poistuva
Työsuhdeasunnot ovat ainakin oman kokemukseni mukaan mennyttä maailmaa. Lähes kymmenessä kunnassa olen opettajan työn takia asunut, ja vain yhdessä on ylipäänsä ollut työsuhdeasuntoja, eikä niistäkään yksikään ollut vapaana. Opettajille ei todellakaan olla enää tarjoamassa asuntojonon ykkössijaa, vaan syrjäytyneet, asunnottomat jne. menevät edelle.
Oi niitä aikoja. Yritin ensin asua alivuokralaisena, mutta se oli sietämätöntä. Ilmoitin koulutoimenjollekin, että teillä on kohta yksi opettaja vähemmän, jollei asuntoa löydy. Pääsin valmistumassa olevaan paritaloon. Raksamiesten virta oli viikkokausia loputon, joten minulle tarjottiin rauhallinen kerrostalokolmio. Olin gradua vaille maisteri, mutten opetusalalta. Ajat ovat hieman muuttuneet.
Nyt elämä on heitellyt niin rankasti, että asunnon saaminen vapailta markkinoilta on mahdotonta. Mutta eipä noita työpaikkahaastattelujakaan ole ollut riesaksi asti. Työkykyä ja -halua olisi vaikka muille jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko opoksi kouluttautuminen kannattavaa? Erityisesti ammatillinen puoli kiinnostaisi (aokk), mutta harkinnassa on myös ohjausalan maisteriohjelma Jyväskylän yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa, onko nykyisin opettajille saatavilla työsuhdeasuntoja. Muistan 90-luvun alussa kävelleeni eteläsuomalaiselle kunnantalolle oikean ihmisen juttusille ja saaneeni asunnon suuremmitta neuvotteluitta.
t. Ehkä Helsingistä poistuva
Olen ollut töissä kunnassa, jossa kunta maksoi töihin tulevalle takuuvuokran. Asuntoja siinä kunnassa kyllä riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko opoksi kouluttautuminen kannattavaa? Erityisesti ammatillinen puoli kiinnostaisi (aokk), mutta harkinnassa on myös ohjausalan maisteriohjelma Jyväskylän yliopistossa.
Alkaa olla niitäkin jo joka oksalla, ja puoli Suomea sinne tuntuu hakevan. Olen hakenut kolmena vuonna, tuloksetta. Viime vuonna Joensuuhun pääsyn raja aineistokokeessa oli mallia 26,5/30 pistettä.
Minusta silti kannattaa ilman muuta hakea, jos se on suunta, johon haluaa uraansa viedä. Itse ainakin haen kunnes pääsen. Eihän se muusta elämästä ja esim. työnhausta ole pois.
Kyllä joistakin (pienistä)kunnista saattaa vielä löytyäkin ns. työsuhdeasuntoja. Vanhojen koulujen yhteyteen kun ennenvanhaan rakennettiin myös opettajille asunnot ja mikäli näitä kouluja on vielä käytössä, eikä asuntoja ole vuokrattu muille, niin voipi hyvinkin löytyä opelle asunto työpaikan yhteydestä. En sitten tiedä onko sekään kovin mukava vaihtoehto...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viileä loppukesän sää toi mukanaan kauheaa kaihoa. Syksy on ollut minun vuodenkiertoni alkamisen aikaa siitä lähtien, kun menin kansakoulun ekaluokalle vuonna 1971. Nyt on kuudes syksy, kun en aloita vuotta koulussa vaan sohvanpohjalla. :(
Syksyn yhteishakuun menijöitä opeissa täällä?
"Viileä loppukesän sää toi mukanaan kauheaa kaihoa. Syksy on ollut minun vuodenkiertoni alkamisen aikaa siitä lähtien, kun menin kansakoulun ekaluokalle vuonna 1971. Nyt on kuudes syksy, kun en aloita vuotta koulussa vaan sohvanpohjalla. :("
Voi ei.
Älä anna periksi. Älä suostu jäämään sohvanpohjalle.
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt analyysin siitä, miksi pääsen aina työhaastatteluun, mutta en saa paikkaa. Olen tutkinut valittuja netistä, ja kaksi opettajatyyppiä menee aina ohitseni. Nyt jätän miehet kokonaan vertailun ulkopuolelle, koska heitä on niin vähän. Hehän menevät aina edelle.
Toinen tyyppi on näpsäkkä bimbo, sellainen sihteerityyppinen, joka pitää langat käsissään ja hoitaa arjen sujuvasti. Pedagogisiin kysymyksiin tai teorioihin hänellä ei riitä kiinnostusta. Kaikki on vain käytäntöä ja käytännöllisyyttä.
Toinen tyyppi on kolmekymppinen punavihersävytteinen ihmisten perimmäiseen hyvyyteen uskova hieman naiivi opettaja, joka ei koskaan epäile työnsä tärkeyttä tai merkittävyyttä. Kulttuuria harrastaa ja on hentoinen ja taipuisa feministi, ei mikään rekkalesbo. Osaa asetella sanansa aina kauniisti ja mielipiteet ovat ajan hengen mukaiset. Ymmärtää kaikenlaisia ihmisiä teoriassa, mutta oikeasti tuntee suurta epäluuloa liian erilaisia kohtaan. Tätä hän ei kuitenkaan halua eikä voi myöntää, koska hänhän ei ketään syrji vaan uskoo siihen, että me maailman lapset voimme kaikki käsi kädessä tanssia elämän kukkaniityllä.
Yritä nyt siinä sitten kilpailla erilaisista lähtökohdista näiden kahden puhtoisilla kasvoilla hymyilevien opetusalan jargonia sujuvasti pudottelevien tähtisilmien kanssa.
Aika kova analyysi ihmisistä netin perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt analyysin siitä, miksi pääsen aina työhaastatteluun, mutta en saa paikkaa. Olen tutkinut valittuja netistä, ja kaksi opettajatyyppiä menee aina ohitseni. Nyt jätän miehet kokonaan vertailun ulkopuolelle, koska heitä on niin vähän. Hehän menevät aina edelle.
Toinen tyyppi on näpsäkkä bimbo, sellainen sihteerityyppinen, joka pitää langat käsissään ja hoitaa arjen sujuvasti. Pedagogisiin kysymyksiin tai teorioihin hänellä ei riitä kiinnostusta. Kaikki on vain käytäntöä ja käytännöllisyyttä.
Toinen tyyppi on kolmekymppinen punavihersävytteinen ihmisten perimmäiseen hyvyyteen uskova hieman naiivi opettaja, joka ei koskaan epäile työnsä tärkeyttä tai merkittävyyttä. Kulttuuria harrastaa ja on hentoinen ja taipuisa feministi, ei mikään rekkalesbo. Osaa asetella sanansa aina kauniisti ja mielipiteet ovat ajan hengen mukaiset. Ymmärtää kaikenlaisia ihmisiä teoriassa, mutta oikeasti tuntee suurta epäluuloa liian erilaisia kohtaan. Tätä hän ei kuitenkaan halua eikä voi myöntää, koska hänhän ei ketään syrji vaan uskoo siihen, että me maailman lapset voimme kaikki käsi kädessä tanssia elämän kukkaniityllä.
Yritä nyt siinä sitten kilpailla erilaisista lähtökohdista näiden kahden puhtoisilla kasvoilla hymyilevien opetusalan jargonia sujuvasti pudottelevien tähtisilmien kanssa.
Aika kova analyysi ihmisistä netin perusteella.
Ei tuota analyysiä pelkästään netin perusteella ole tehty. Ne ovat empiirisiä havaintoja työhaastatteluista ja lukuisista eri opettajainhuoneista, joissa olemme lyhyiden sijaisuuksien aikaan kollegoja tavanneet. Niitäkin, jotka ovat saaneet vakituisen työpaikan. Yksi varsinkin pienillä paikkakunnilla erityinen ansio jäi mainitsematta: sama sukunimi kuin rehtorilla, kunnanjohtajalla, kunnanhallituksen puheenjohtajalla tai muulla merkkihenkilöllä.
Asuntotilanteesta sanoisin, että ihan joka paikkakunnalla asunnon saaminen on helpompi rasti kuin työn. Olen ollut monella eri paikkakunnalla määräaikaisessa työssä, kun perhe ja vakituinen asunto säilyi. Muutaman kerran olen saanut entisen opiskelija-asuntolan soluasunnon yksi käyttööni. Kerran asuin entisessä opettajien asuintalossa koulun vieressä. Ihan kiva, mutta siinä ei ollut kuin vessa, eli suihkussa kävin koulun puolella.
Vierailija kirjoitti:
"Viileä loppukesän sää toi mukanaan kauheaa kaihoa. Syksy on ollut minun vuodenkiertoni alkamisen aikaa siitä lähtien, kun menin kansakoulun ekaluokalle vuonna 1971. Nyt on kuudes syksy, kun en aloita vuotta koulussa vaan sohvanpohjalla. :("
Voi ei.
Älä anna periksi. Älä suostu jäämään sohvanpohjalle.
Tässä ei ole kysymys minun suostumuksestani, vaan siitä, että minua ei palkata mihinkään.
Tämän keskustelun perimmäinen ongelma kaikkien näiden vuosien jälkeen on se, että aineenopettajista on kerta kaikkiaan ylitarjontaa. Viestien kirjoitusasustakin näkee, että jokainen opettaja osaa kirjoittaa erinomaisen työhakemuksen ja jos pääsee haastatteluun asti, on varmasti positiivinen, osaava, aineenhallintataitoinen, vuorovaikutustaitoinen... Jne. Vaikka täällä olisi tuhat neuvoa miten hakea työpaikkaa, niin niitä haettavia paikkoja ei tule määräänsä enempää haettavaksi.
Syksyn yhteishaku olisi seuraava etappi itsellä. Mikään koulutusala tällä seudulla ei herätä suurta intohimoa mutta en aio toista vuosikymmentä tuhlata elämästäni tähän työttömyysskeidaan.