Hei työhönottajat, kertokaas pahimmat mokat...

Pitäiskö käydä ihan todistettavasti jossain lukupiirissä, että lukeminen voitaisiin laskea harrastukseksi?

Mistä pitäisi kiittää ja miksi koet kiittämisen tärkeäksi?



Terveisin itsekin rekrytoiva

Pitäisikö jättää kertomatta ja ilmoittaa vasta valinnan tapahduttua, perua kaikessa hiljaisuudessa koko matka, vai miten tulisi fiksuimmin toimia?



Joskus tilanteet tulee eteen äkkiä, ja elämää on toisaalta pakko suunnitella myös (pitkälle) eteenpäin?

Itselläni ei tällaista ole sattunut, mutta ystävälleni kyllä, ja se ymmärrettiin uudessa paikassa ihan hyvin. ehti tosin olla muutaman viikon töissä ennen matkaa. Eli siis sai työpaikan.



""hakija kertookin, että on töiden alkamispäivästä lähtien varannut 2 viikon lomamatkan jonnekin kauas ja hymyssä suin kysyy, että haittaako?""

Huvittavia nämä "rekrytoijat" jotka vaativat hakijalta täydellistä äidinkieltä ja oma teksti vilisee virheitä. Siis nämä tähän ketjuun vastanneet. Ja olen samaa mieltä, että kirjoitusvirheitä ei saa hakemuksessa olla.

Kirjoitusvirhe on esimerkiksi sana, josta kirjain on unohtunut pois. Sen sijaan pilkku väärässä paikassa ei haittaa pätkän vertaa. Jotenkin myös särähtää korvaani, jos rekrytoijan tai rekrytoivan instanssin nimi on kirjoitettu väärin.



Ja vielä itsestäänselvyys (rekrytoijilla virheitä): tällä palstalla ei haeta töihin. CV:llä haetaan.



Terveisin kakkonen.

Siis pilkku väärässä paikassa ei _meillä_ haittaa pätkän vertaa. Rekrytoitavieni työ ei vaadi asiakirjojen kirjoittamista.

mutta onkin

i voimia vievä työkaveri

ja teettää myös esimiehllä ylimääräistä hommaa työntekijöiden välisten riitojen selvittelyssä



--

myös laiskan tai hitaan työntekijän mokia vaikea paikata



T: pomo

Ei ainakaan siltä alalta jolle olen valmistunut/hakeutumassa töihin.



-naiivi oman luonteen kuvaus tyyliin "olen iloinen, reipas, vastuullinen", tuollaiset asiat pitäisi pystyä perustelemaan sen kautta mitä hommia on aikaisemmin tehnyt

myutta älä ylikehu...



kiitollisuus kertoo nöyryydestä, jota työnantajat myös arvostavat

a) pahimmat mokat hakemuksessa

- hakemuksen epäsiisti ulkonäkö (ruttuinen/likainen paperi)

- hakemus on jäsentelemätön; pidän perinteisen mallin mukaan tehdyistä selkeistä hakemuksista

- hakemuksen teksti on kummallista (Isoja alkukirjaimia keskellä lausetta) tai ei liity haettavaan työhön

- paljon kirjoitusvirheitä -> huolimaton kirjoittaja

- unohtaa laittaa omat tarkat yhteystietonsa tai kirjoittaa ne väärin (esim. väärä puhelinnumero)

- kysyy voisiko saada todistuksen työvoimatoimistolle siitä, että hän on hakenut paikkaa ja että hän ei tullut valituksi (tämä siis liitettynä hakemukseen jo ennen haastatteluja jne.)

- ehdotetut haastattelupäivät eivät mitenkään sovi vaan hakija kertoo milloin hän voisi tulla haastatteluun (haastattelupäivät on ilmoitettu ennakkoon)





b) haastattelussa.

- haastateltava puhuu liikaa eikä silti vastaa esitettyihin kysymyksiin

- haastateltavasta ei saa irti montaakaan järkevää sanaa

- ei tiedä lainkaan millaiseen työhön on hakenut

- puhuu ummet ja lammet omasta henkilökohtaisesta elämästään

- kysyy ensimmäisenä palkkausta

- epäilee ääneen omaa soveltuvuuttaan hakemaansa työhön - olisi säästänyt rekrytoijien vaivan miettimällä asiaa aikaisemmin!

Se, että käyttää kliseitä, jotka on täyttä sanahelinää ja joita luulee haastattelijan haluavan kuulla. Eli olen sosiaalinen, iloinen, ahkera plääplää plää. Pitäisi osata jotenkin aina perustella nuo jutut. Kovaäänisyys ei tarkoita sosiaalisuutta, kehittymishalu ei tunnu uskottavalta, jos ihmisellä on yksi ainoa koulutus eikä mitään lisäkursseja tai extraa omassa ammatissaan jne. "Saan hirveästi aikaan"...mitä tarkoittaa? Jne. Ei kaikkiin tehtäviin haluta samanlaisia ihmisiä. Joskus haetaan ihmistä, joka uskaltaa tehdä omia päätöksiä ja on oman tien kulkija jne...Kannattaa vastata rehellisesti ja myönteisesti omista taidoista ja kokemuksesta. Älkää vähätelkö itseänne, mutta älkää puhuko potaskaa. Itse olen samaa mieltä siitä, että kaikki kikkailut jossain työhakemuksissa on ihan turhia, jos ei haeta jotain taiteellisen työn tekijää tms. Kyllä se koulutus ja kokemus puhuu puolestaan. Realismi omista vahvuuksista ja heikkouksista on tärkeää. Kummastuttaa ihmiset, jotka sanovat, ettei heissä ole mitään vikaa. Plääääh. Samaten on outoa, jos neljän lapsen äiti sanoo voivansa käyttää työhönsä kaiken vapaa-aikansakin? Työ on työtä ja sillä sipuli. Nuoleskelukin on outoa.