Mikä on ollut paras juhannuksesi vai onko se vielä kokematta?

Toinen aika nuorena vietetty festarijuhannus, josta suurin osa tuli vietettyä teltoissa (ja vähän puskissakin) vaaka-asennossa ihanien miesten kanssa.



Toinen edellistä ikimuistoisempi juhannus on 10 vuoden takaa jolloin tapasin ihanan ystäväni ekan kerran; se oli Rakkautta ensisilmäyksellä. Voi kun saisi ne hetket takaisin.... ne kosketukset, katseet, sylin lämmön, ihanan musiikin, kädet lanteilla, viattomat suukot.... Ja miten se olutkin maistui niin hyvältä? =) Suukkoja taivaaseen kulta!

juhannukset on ihan yliarvostettuja! Aina ne on sikatylsiä ja kaikki suunnitelmat menee pieleen jos semmoisia erehtyy tekemään...



Eli kai se mun ikimuistoisin juhannus on vielä edessä päin! Toivottavasti olis sit edes positiivisessa mielessä mieleenpainuva! :)

Synnyin silloin:-)

Ensimmäisen poikaystävän kanssa kahdestaan mökillä Kemiössä... Grillattiin lihaa, saunottiin, ja soudettiin peilintyynellä lahdella. Katseltiin hassun mallisia pilviä lämpimässä kesäyössä - yksi pilvi oli meidän mielestä ison ufo-aluksen mallinen. Kuunneltiin yölintujen laulua ja nautittiin vaan Suomen suvesta. Bongattiin kokkoja. Seuraavana päivänä mentiin poikaystävän serkun tilalle ja syötiin terassilla uutta perunaa yms.



Nykyään ei ole mahdollisuutta mennä enää mökille, mutta grillaan omalla terassilla. Joinakin vuosina tulee mentyä esim. Naantaliin Kuparivuoren kallioille kun sieltä on hyvät näköalat.



Joka vuosi ei tule vietettyä juhannusta, jos olen matkoilla tai on työkiireitä. Mutta ei se haittaa: jokainen lämmin Suomen kesäyö voi olla juhannuksen veroinen!!

Niitä on tullu vietettyä aika paljon, ne on kivoja. Varsinkin kun yleensä tulee ystäviä kauempaa, joita harvoin näkee.



Viime juhannuksena ajelin mökiltä mummulaan yöksi lasten kanssa. Muut jäi juhlimaan. Oli jo aika myöhä, oli ihana ajella hiljaisilla teillä ja aurinko paistoi..



Ihanaa, kun on taas pian juhannus! =)

ihme kysymys.

Jouluja, vappuja ja uusiavuosia on ollut moneen lähtöön, mutta kaikki juhannukset on olleet tosi tasapaksuja.

Ajalla ennen lapsia telttailtiin paljon miehen kanssa. Pakattiin tarvikkeet ja ruuat ja lähdettiin venellä ajelemaan ilman suunnitelmia. Hyvä saari kun löytyi, siinä oli meidän majapaikka pariksi päiväksi. Ihana rauha, mies kävi kalalla, minä lueskelin kirjoja ja uin. Ruoka tehtiin nuotiolla, siemailtiin olutta, rakasteltiin..



Joskus oltiin kavereiden mökillä tai heidän kanssaan isommalla veneellä järvellä.. Aivan mahtavaa!



Nyt lasten kanssa on ollut jos jonkinlaista juhannuksen viettoa, ollaan oltu kotona, mummolan mökillä, laivallakin.. Mutta samaa tunnelmaa ei ole löytynyt.

Vihdoin asutaan omassa talossa maaseudun rauhassa, saunotaan rantasaunassa koko perhe ja pikkukakkonen melskaa masussa. Grillausta naapurissa asuvien sukulaisten kanssa, lapset leikkii ja aikuiset istuskelee ja ne jotka voi, nauttii hyvää viiniä jne.

grillattiin nuotion äärellä ja lepakot lenteli nuotion yli... Käytiin mummolan järven rannassa uimassa monta kertaa päivässä, leikittiin, palattiin kymmentä tikkua laudalla ja ukonilmalla katsottiin serkukset yläkerran ikkunoiden äärellä salamoita. Laskettiin, koska jyrähtää ja kuinka monen km päässä ukkonen on.



Ne oli parhaita juhannuksia. Nyt mummo jo kuollut ja eno myynyt mummolan päärakennuksen maineen muille, kesämökkejä on vielä siellä mutta samaa tunnelmaa ei tule enää. Viime juhannus oli kyllä hyvä, kun me osa serkuksista puolisoinemme istuskeltiin nuotion äärellä siidereinemme, oluinemme ja muistelimme menneitä ja alkuillasta pelasimme mölkkyä. Lapset oli hoidossa, mikä oli myös ihanaa.



Festarijuhannustakin on tullut vietettyä ex-poikaystävän kanssa, mutta ei kyllä sijoitu parhaisiin juhannuksiin kuitenkaan. Juhannuksen parhain tunnelma jää siinä 2 promillen humalassa kyllä aivan kokematta, mutta onpa sellainenkin juhannus vietetty, ei tarvitse haikailla myöhemmin.