Miksette ihmiset osaa ottaa osaa lapsen kuolemaan?

Sinulla on oikeus olla surullinen ja vihainen, ja helpoin tapa se on purkaa olemassa oleviin.



Kukaan tässä maailmassa ei voi tietää, mitä sinulle kuuluu ja miltä sinusta tuntuu. Jopa lähimmät ystäväsi ja perheesi tietävät kyllä että varmasti vietät helvetillisiä aikoja.



Oletko ajatellut, että yhtä harvinaista kun sinä menetät lapsesi on kun ystäväsi tai sukulaisesi kohtaavat jonkun joka näin tekee..



Eihän siinä voi olla kenelläkään valmiita sanoja tai sutkauksia. Itse en ainakaan adressia tai kukkia laittaisi. Joskus on vain parempi olla hiljaa ja kuunnella mitä toinen haluaa..

Sinulla on oikeus olla surullinen ja vihainen, ja helpoin tapa se on purkaa olemassa oleviin.



Kukaan tässä maailmassa ei voi tietää, mitä sinulle kuuluu ja miltä sinusta tuntuu. Jopa lähimmät ystäväsi ja perheesi tietävät kyllä että varmasti vietät helvetillisiä aikoja.



Oletko ajatellut, että yhtä harvinaista kun sinä menetät lapsesi on kun ystäväsi tai sukulaisesi kohtaavat jonkun joka näin tekee..



Eihän siinä voi olla kenelläkään valmiita sanoja tai sutkauksia. Itse en ainakaan adressia tai kukkia laittaisi. Joskus on vain parempi olla hiljaa ja kuunnella mitä toinen haluaa..

Minun kuollut lapseni on arvokas ja ainutlaatuinen. Ne kukat ja adressit, joita muutamat ihmiset lähetti, oli minulle suurin tuki ja myötätunnon osoitus. Se tuntui siltä, että he ymmärsivät suruni ja tuskani määrän. Harmi, jos joku kokee sen rahan hukkana. Minun lapseni ja minun suruni oli kukkakimpun arvoinen.

ap

että tekstari on niin paljon halvempi kuin kukkakimppu? Vai tykkäätkö kukista oikeasti niin että ne sua jollain lailla lohduttaakin??

Helppoahan se on olla ystävä, kun kaikki on hyvin. Tosiystävyys punnitaan, kun vaikeudet alkavat. Tosiystävä soittaa ja kysyy kuulumisia vaikka puoli vuotta joka päivä, vaikkei toinen soita kertaakaan. Tosiystävä tuo ruokaa ja varmistaa, että toinen myös syö sen.

Voi Olen pahoillani menetyksestäsi. Tiedän miltä sinusta todennäköisesti tuntuu, kun olin itse samanlaisessa tilanteessa reilu vuosi sitten,

Silloin pieni poikamme kuoli kohtuun. Muutama ystävä otti yhteyttä ja toi kukkia. Mutta ihmiset luulee että ei se ole mitään kun lapsi ei syntynyt elävänä. Silti hän on vanhemmilleen aivan yhtä rakas. Voin sanoa että vauva on mielessä joka ainoa päivä monta kertaa. Eräs rouva sanoi että tuota vaihetta kesti hänellä seitsemän vuotta, sitten vähän helpotti. Itsellä on auttanut kun olen pystynyt nyt puhumaan asiasta, tosi ystävä jaksaa kuunnella, mutta huomaan että jotkut vähättelee ja pitää kuin ei sitä lasta olisi edes ollut. Sellaiselle kuvailen miten masuvauva tunsi isin äänen kun tämä alkoi puhumaan tai pelästyi kovia ääniä, tämä on saanut jotkut huomaamaan että kyseessä oli meidän vauva ja ehkä suhtautumaan asiaan vähän paremmin. Voimia sinulle ikävään , yritä muistella sitä aikaa kun tunsit vauvan ja se voi lohduttaa, ainakin minua. Anteeksi kun tää kone tekee jotain ihme viirua enkä saa sitä pois.

Olin itse lapseton, kun ytävälleni kävi noin. Äitini mielestä minulla ei ollut asiaa ystäväpariskunnan suruun, eikä minun muutenkaan pitäisi päätäni asialla vaivata. elämä jatkuu.

Tapa tuntui kuitekin kylmältä, ja menin tapaamaan ystävääni heti kun palasi sairaalasta. Tunnustin heti, ettei minulla ole sanoja lohduttaa, enkä tiedä mitä tehdä.

Se, että olin se, jolle puhuttiin, kävi ihan hyvin. Myöhemmin laitoin pois lastenvaatteet ja purin pinnasngyn.

laitetaan vaan tekstari

Ei suomessa viedä kukkia tai ruokaa kohtukuoleman vuoksi.Suurimmalle osalle ihmisistä se on rinnastettavissa keskenmenoon.Vain sen kokenut äiti osaa surra lastaan mut muiden syyttely on typerää ja yhtä ajattelematonta ja jopa itsekästä kuin mistä nyt itse syytät ystäviäsi.

Pitäiskö abortin tehneillekin laittaa adressi menemään????

mutta enpä kyllä osannut moisia ko tilanteessa kaivatakaan :o

Silläpä juuri ihmettelen ap:n kukkakimpun kaipuuta.

Ei suomessa viedä kukkia tai ruokaa kohtukuoleman vuoksi.Suurimmalle osalle ihmisistä se on rinnastettavissa keskenmenoon.Vain sen kokenut äiti osaa surra lastaan mut muiden syyttely on typerää ja yhtä ajattelematonta ja jopa itsekästä kuin mistä nyt itse syytät ystäviäsi.

Pitäiskö abortin tehneillekin laittaa adressi menemään????

En ole ap.

Tiedätkö mitä tarkoittaa kohtukuolema? Et ilmeisesti tiedä. Kun lapsi kuolee kohtuun , oli raskaus puolessavälissä tai vaikka viimeisillään valmis syntymään maailmaan. Sinun on se lapsi synnytettävä ihan niinkuin eläväkin lapsi, samoilla supisuksilla ja poltoilla. Saat pitää lasta sylissäsi jos haluat ja jättähänelle jäähyväiset. Hän oli sinun pieni enkelisi.

Kortissa/adressissa ja kukissa on nähty hiukan vaivaa.

Siis onko nyt kyse pelkästään siitä taloudellisesta tosiasiasta

Minun kuollut lapseni on arvokas ja ainutlaatuinen. Ne kukat ja adressit, joita muutamat ihmiset lähetti, oli minulle suurin tuki ja myötätunnon osoitus. Se tuntui siltä, että he ymmärsivät suruni ja tuskani määrän. Harmi, jos joku kokee sen rahan hukkana. Minun lapseni ja minun suruni oli kukkakimpun arvoinen.

ap

että tekstari on niin paljon halvempi kuin kukkakimppu? Vai tykkäätkö kukista oikeasti niin että ne sua jollain lailla lohduttaakin??

Olen pahoillani menetyksestänne.



Minusta voisit kuitenkin antaa hieman armoa ystävillesi. He eivät koskaan nähneet lastasi, eivät ole pidelleet häntä sylissään, eivät tunteneet potkujaan. On ollut vain sinä ja suuri vatsasi ja nyt sinä ilman vatsaa. Eivät he ymmärrä miltä sinusta tuntuu, etkä voi sitä heiltä vaatiakaan. Jos tukea tarvitset -PYYDÄ!

Vain saman kokenut voi sen tietää. Luulen., että ystäväsi vain eivät tienneet mitä sanoa, ehkä he pelkäävät lähestyä sinua tai tosiaan luulevat, että et nyt halua/jaksa nähdä heitä.



Mutta sen ymmärrän, että olet loukkaantunut tavasta, jolla sinua on surusi keskellä lähestytty. Olen samaa mieltä, että noin isossa asiassa ei joku tekstiviesti mitään auta! Pääseehän siinä sen lähettäjä helpolla kun ei tarvitse kohdata surevaa. Joku olisi tosiaan voinut tulla luoksesi ja kysyä onko mitään, mitä voisi tehdä.

Kortissa/adressissa ja kukissa on nähty hiukan vaivaa.

Siis onko nyt kyse pelkästään siitä taloudellisesta tosiasiasta

Minun kuollut lapseni on arvokas ja ainutlaatuinen. Ne kukat ja adressit, joita muutamat ihmiset lähetti, oli minulle suurin tuki ja myötätunnon osoitus. Se tuntui siltä, että he ymmärsivät suruni ja tuskani määrän. Harmi, jos joku kokee sen rahan hukkana. Minun lapseni ja minun suruni oli kukkakimpun arvoinen.

ap

että tekstari on niin paljon halvempi kuin kukkakimppu? Vai tykkäätkö kukista oikeasti niin että ne sua jollain lailla lohduttaakin??

sitä juuri ajan takaa

Siitä jää huono fiilis surijalle. Enkö olekaan heille tärkeä..



Sanat eivät ole tärkeitä, vaan aito läsnäolo. Hiljaisuus on täysin hyväksyttävää. Ei ole mitään sanoja noin suureen suruun.

toista kriisissä kuin kriisissä. Ne soittaa ja tulee käymään jne. vaikkei sitä pyydäkään. Tosi kurjaa, ap. että sulle on osunut tollaisia "ystäviä".

Onhan tekstari tyhjää parempi, mutta mielummin kortti. Se on henkilökohtaisempi. Kaupan valmis kortti käy, mielummin tietysti joku oma ajatus mukaan.

Joo mut saako niistä joku vastaanottajana sit enemmän kuin tekstarista??

Kortissa/adressissa ja kukissa on nähty hiukan vaivaa.

Siis onko nyt kyse pelkästään siitä taloudellisesta tosiasiasta

Minun kuollut lapseni on arvokas ja ainutlaatuinen. Ne kukat ja adressit, joita muutamat ihmiset lähetti, oli minulle suurin tuki ja myötätunnon osoitus. Se tuntui siltä, että he ymmärsivät suruni ja tuskani määrän. Harmi, jos joku kokee sen rahan hukkana. Minun lapseni ja minun suruni oli kukkakimpun arvoinen.

ap

että tekstari on niin paljon halvempi kuin kukkakimppu? Vai tykkäätkö kukista oikeasti niin että ne sua jollain lailla lohduttaakin??

sitä juuri ajan takaa

Minusta normaali ystävä osaa tukea pyytämättäkin.

Sureva ei jaksa pyytää apua. Se on fakta.

Kyllä käytöstavoiltaan normaali ystävä osaa tukea toista kriisissä kuin kriisissä. Ne soittaa ja tulee käymään jne. vaikkei sitä pyydäkään. Tosi kurjaa, ap. että sulle on osunut tollaisia "ystäviä".

Onhan tekstari tyhjää parempi, mutta mielummin kortti. Se on henkilökohtaisempi. Kaupan valmis kortti käy, mielummin tietysti joku oma ajatus mukaan.

Joo mut saako niistä joku vastaanottajana sit enemmän kuin tekstarista??

Kortissa/adressissa ja kukissa on nähty hiukan vaivaa.

Siis onko nyt kyse pelkästään siitä taloudellisesta tosiasiasta

Minun kuollut lapseni on arvokas ja ainutlaatuinen. Ne kukat ja adressit, joita muutamat ihmiset lähetti, oli minulle suurin tuki ja myötätunnon osoitus. Se tuntui siltä, että he ymmärsivät suruni ja tuskani määrän. Harmi, jos joku kokee sen rahan hukkana. Minun lapseni ja minun suruni oli kukkakimpun arvoinen.

ap

että tekstari on niin paljon halvempi kuin kukkakimppu? Vai tykkäätkö kukista oikeasti niin että ne sua jollain lailla lohduttaakin??

sitä juuri ajan takaa

voimia ap:lle

Itseltäni kuoli hyvin läheisen ystävän vauva ja en todellakaan tiennyt mitä olisin sanonut tai tehnyt, että toisella olisi parempi olo. Tein kyllä itse kauniin kortin ostin kauniin enkelin jotka lähetin hänelle sekä tekstarin, että otan osaa ja kuuntelen jos haluaa jutella.



Ystäväni teki hyvin selväksi ettei halua olla ihmisten kanssa tekemisissä. Hautasivat miehensä kanssa kahdestaan lapsen ja ystäväni oli reilu vuoden YKSIN kotona. Ei halunnut tavata ketään eikä jutella kenenkään kanssa. Halusi käydä surunsa läpi yksin miehensä kanssa.



Itse pidin yksipuolisesti ystävääni yhteyttä. Lähettelin tekstareita, joissa kerroin että he ovat ajatuksissani ja että laittaa vaan viestiä jos tarvitsevat jotain, tulen vaikka keskellä yötä paikalle jos on tarvetta. 99% viesteihini ei edes vastattu. Silti laitoin noin kerran viikossa viestejä sen reilu vuoden. Välillä yritin soitellakkin (turhaan).



Vaikka ystäväni ei selvästikkään kaivannut seuraani, niin päätin että en jätä häntä yksin. Kun hän pääsi pahimman yli ja soitti eräs päivä ja palasimme taas "normaalin" rytmiin yhteydenpitomme kanssa, niin kertoi, että lähettämäni viestit ja soitot joihin hän ei jaksanut vastata toivat hänelle silti tukea ja hän arvosti sitä todella paljon. Hän kertoi, että ne toivat tunteen, että aidosti välitän heistä. Hän kertoi myös, että suurinosa yritti muutaman kuukauden ja sitten lopettivat kun eivät jaksaneet enään.



Otan osaa myös sinun suruusi. Kaikki eivät silti välttämättä tajua, kuinka rakas se vauva sinulle oli, vaikkei ollut vielä syntynyt. Monet eivät välttämättä tule edes ajatelleeksi suruadresseja ja monet eivät sellaisia edes halua. Mikään ei ole oikea tai väärä tapa..



Toivon sinulle ja perheellesi voimia ja jaksamista ?

"nostamalla joku metakka", haloo, AP:a kuoli vauva kohtuun! Ei ole varmaan liikaa vaadittu, että joku tulisi kylään, halaisi ja itkisi kanssasi..

johon surusi kanavoituu!

Älä menetä turhasta ystäviäsi nostamalla nyt joku metakka.

halaamalla. Normaalisti en ole halaajatyyppiä, mutta aina kun ystävältä on menehtynyt omainen olen tehnyt poikkeuksen. Ei siihen sanoja tarvita.



Minäkin muistan parhaiten ne aidon halaukset, joita itse sain isäni kuleman jälkeen viisitoista vuotta sitten. Lohduttavat sanat ovat unohtuneet.