Saatteko te yksinään pidettyä huushollin kunnossa?

Paitsi mulla 6 lasta. Ja isommat jo yläasteella. Mulla meinaa hermo mennä siihen, kun minä yksin olen se kuka laittaa tavaroita paikalleen.

Lapsilla on nimettyjä töitä, mutta aina saa patistaa että ne tulisi tehtyä.

Ai että mä olen välillä hajalla.

En saa siivottua. Mies meilläkin remppaa edelleen paljon, on töissä. Teen ruuat, siivoan, pyykkään. Mies joskus järkkäilee esim. vanhat lehdet pois tai vie roskat. Muuten nyt pitemmän aikaa huusholli mun vastuulla. Ja kaksi lasta kotona. Musta tuntuukin, ettei se työssäolo oikeastaan paljon pahenna sotkuja. Lapset levittävät tavaraa ja hiekkaa niin paljon...



Toisaalta olen muutenkin ollut vähän alamaissa, ja sekin vaikuttaa, en saa aikaan mitään verrattuna siihen, mitä joskus energisenä saan aikaan... :(

Kysy mummia, kummia tai jotain ystävääsi teille pariksi tunniksi että ehdit tekemään ns. Pakolliset hommat...äläkä stressaa liikaa. Kaikkea ei vaan pysty aina tekemään yksin. Teet sen minkä kerkeet ja jaksat. Joka päivä jotakin niin ihan pärjää.

Teet rästit pois ja huokaiset.



Tai jos ei ole mahdollista saada hoitajaa, niin heti aamulla iiiiiso kattila 3 päiväksi pikakeittoa. Eli ruskistat jauhelihaa ison määrän, ja maustat, se kattilaan kera keittojuurespussien ja perunasipulisekoituspussien. tulee nopeasti ja välttää arkiruokana, vaikkei mikään gourmet-elämys olekaan. ruoka siis hoidettu tällä keinoin 3 päiväksi. Sen lisäksi mietit joka aamupäivälle jonkin reissun. Ruuan takia ei tartte tulla ajoissa sitä valmistamaan, joten ehditte koko poppoo ulkoilla hyvin, isommat lapset purkaa virtansa ja koti ei sotkeennu sinä aikana lisää. Paikkakunnan tarjonnasta riippuen aamupäiväkohteita voisivat olla esim. lähimetsä, lähiranta (kylmällä voi heitellä kiviä veteen ja tehdä rannassa linnoja), lähipuisto, kirjasto, hoplop, kauppareissu, tuttavan luona käynti, kotieläinpuisto jne. Pihallakin jos vaan olette kotiympäristössä, niin vie lapset eri päivinä vähän erilaisiin ympäristöihin, vähän eri teemalla. Yhtenä päivänä otatte kiviä tuliaisiksi kotiin maalattavaksi (pihalla, niin ei tule sotkua), toisena päivänä katselette ötököitä suurennuslasilla eri paikassa, kolmantena keräätte käpyjä askarteluun jne.



Lapset eivät turhaudu, oppivat yhteispeliä, sulla on mukavaa puuhaa niiden kanssa jne. Kun kotiudutte, on keitto valmiina ja lapset purkaneet virtansa.-> Muksujen syödessä siivoat samantien keittön ja eteisen ja sen pienimmän voi tarpeen vaatiessa (jollei nuku päikkyjä sopivasti juuri silloin) istuttaa syöttikseen kaluamaan lusikkaa tai ihmettelemään kauhakasaa tms. niin saa lastattua tiskikoneen jne. Syönnin päälle jos isot eivät enää päikkyiässä, niin DVD pyörimään ja saat sillä keinnoin ainakin 15min aikaa tehdä jonkun rästin pois (siinä ajassa ehtii päällipuolin imuroida tai pyyhkiä päällipuolin pölyt, perusteellisemmin sitten kun lapset nukkuu tai on joku vahtina).



Aikatauluta, suunnittele ja organisoi. Edes 3 päivää viikosta kun teet näin, niin jo edes hitusen helpottaa. Lapsilel kans rytmi, eli aamupäivisin ollaan ulkona/reissussa, sitten syödään, rauhoitutaan tunniksi(?) ja sitten taas voi miettiä jotain muutakin, ulkoilla esim. Isompia lapsia ja tappelumenoa rauhoittaa jos se rytmi kummasti. Kun leikkivät nätisti, niin musita kehua ja kun ovat oikein nätisti niinmusita yllärinä palkita jollakin (legofiguuri, uudet värikyntä tms., ei karkkia ja sokerihumalaa) ja sanoa että tosi hienosti ovat olleet tappelematta.



Tsemppiä!

hyvin amerikkalainen mutta hyvin hyvä. yksinkertainen systeemi.



keskeiset periaatteet:

- tiskipöytä pidetään siistinä

- ekaksi aamulla oma ulkokuori kondikseen

- joka päivä vartti roinanraivausta ja erikseen määritelty pieni juttu tietyssä huoneessa



TOIMII



tsekkaa ja nauti

On just nyt ostettavissa vuoden siivoukset puoleen hintaan ja siitähän saa vielä sen 60% kotitalousvähennyksen sen omavastuun jälkeen. Eiku ostamaan diiliä ja soittamaan sinne, eiköhän ongelma ala selviimään.

Eilen tein siivoussopimuksen ja tuntuu että se oli elämäni parhain diili :)! En tiedä miksi odotin näin kauan ja tuskailin sotkuisen kämpän ja siivouslaiskan miehen kanssa. Suosittelen.

#24

Siivoojaan ei ole varaa tällä hetkellä, kun olen kotona.



Sain nyt keittiön raivattua, helpotti mielialaakin. Annoin vauvan huutaa jaloissa, kai se siitä jotain ikuisia traumoja sai mutta onpahan tiskattu mehumaijat ja kattilat.



Mietin sellaista, että yritän laittaa siivouspäivän kiertämään: ma lastenhuone, ti makuuhuone, ke vessa ja eteinen, to tupakeittiö, viikonloppuna pyykit. Päivittäin panostan rojujen raivaamiseen paikoilleen ja sänkyjen petaamiseen.



Kaaos kasaantuu, kun yritän liian monta asiaa yhtä aikaa ja kaikki on siksi kesken. Ahdistaahan tuo pyykkivuori, mutta ei se kyllä silleenkään toimi, että pesen samaa koneellista kolme kertaa, kun en ehdi nostaa niitä kuivumaan.



En mä kyllä usko, että saan tästä mitään sisustusunelmaa silti, mutta jos edes jotain järkeä. Pitäis todellakin saada myös lapset viemään pyykkinsä pyykkikoriin ja astiansa tiskikoneeseen - tämä tietty edellyttää sitä, että tiskikoneen pitäis olla tyhjä puhtaista.... Onneksi esikoinen lähtee eskariin ja kakkonen kerhoon, saan vähän hermolepoa.



ap

Ihan kuin olisin omaa avautumistani lukenut!!



En tiedä missä vaiheessa tää pääsi lipeämään käsistä, mutta kaikki on niin rempallaan ja masentaa..valvonut olen jo 4 vuotta, ei varmaan paranna toimintakykyä.



Tarttisin viikon lomaa lapsista, saisin asunnon kuntoon ja paperihommat ym. juoksevat asiat ajan tasalle. Haluja olisi, mutta ei vaan enää edes pysty aloittamaan mistään. Kaikki jää kuitenkin kesken ja levälleen, en viitsi edes aloittaa.

Meillä on aina ollut pientä kaaosta kun molemmat oltiin töissä. Mä olen kohtuuhuono siivoamaan ja mieheni ei ole viime vuosina enää osallistunut ollenkaan kun on aika paljon töissä (seli seli, on lähinnä laiska). Nyt olen ollut vanhempainvapaalla kohta 10kk ja koko ajan on mennyt parempaan suuntaan, olen siivoillut kaappi ja huone kerrallaan paikkoja kuntoon.



Nyt mies on ollut sairaalassa vähän yli kuukauden ja kämppä kiiltää. Siivoavia on yhtä monta mutta yksi sotkija vähemmän. Eli todellakin yksinään saan pidettyä huushollin kunnossa, miehen täällä asuessa on vähän niin ja näin. Nyt toivottavasti ylläpitosiivous onnistuu sitten paremmin kun olen nyt saanut tavararöykkiöt raivattua.

ap, sinä tunnut varsinaiselta tarmonpesältä kun lukee mitä kaikkea jaksat tehdä. En kykenisi samaan. *nostaa virtuaalihattuaan ap:lle*

Minulla kaksi lasta (vauva ja kolmevuotias) sekä koira. Jos minulla olisi tässä vielä yksi lapsi ja sama työmaa mitä sulla, niin en tosiaan pärjäisi.



Voin vain kuvitella kuinka väsynyt olet. :( Toivottavasti tilanne muuttuu, eihän tuossa ole mitään järkeä että sinä uuvut.

...niinkin ilkeästi, että onko hitto soikoon siitä elämästä ihan varta vasten tehtävä mahdollisimman vaikeaa ja monimutkaista?!!! Monta lasta pienillä ikäeroilla, monta elukkaa, laittamista vaativa koti!!!



Eikö asioita voisi edes VÄHÄN miettiä etukäteenkin, tyyliin kannattaako sitä kolmatta lasta hankkia, kun on jo kaksi pienellä ikäerolla ja eläimiäkin huollettavana?



Kuka teidän perheessä ehtii antaa huomiota niille eläimille?



Saavatko kaksi vanhinta lasta riittävästi huomiota kummaltakaan vanhemmalta?



Tää on NIIN tätä, että hei perustetaan iso perhe ja otetaan kaikkia kivoja elukoita ja niin edelleen ja niin edelleen, ja sitten yht'äkkiä hoksataan, että eihän me hanskatakaan tätä.



Pistäkääs nyt niitä kivä vaan tulemaan, ei tunnu missään. Ottaa päähän tämä jatkuva av-natina asioista, jotka olisi voinut välttää edes pientä harkitaa käyttäen!

Minä tulen arkisin aikaisintaan klo 18 kotiin, harrastan liikuntaa neljänä päivänä viikossa, lapsia on kaksi alle kouluikäistä ja meillä on aina siistiä. Hommiin pitää tarttua, ei ne muuten tule tehtyä.

vääntää rautalangasta? Yritetään.

Kaikki ap: kuvailemat asiat kuuluvat niihin asioihin, jotka tietyssä elämänvaiheessa tai yksinään ovat helppoja hoitaa, mutta kumuloituvat ajan myötä rasittaviksi. Esimerkiksi koira voi hyvinkin elää 15 vuotta ja kissa enemmänkin. Jos lapseton pari ottaa koiria/kissan 25-vuotiaana, niin ihanko tosissasi olet sitä mieltä, että heillä ei ole oikeutta tehdä lapsia sitten ikinä? Koiran vuoksi?



Samoin lasten ikäerot; työelämä on sen verran karu tänä päivänä, että monilla ei ole mahdollisuutta tehdä lapsia pitkin työuraa. Monet, jotka jäävät pätkätöistä äitiyslomalle, huomaavat että on erittäin vaikeaa saada töitä pienen lapsen äitinä. Silloin järkevä vaihtoehto on tehdä lapset parin vuoden ikäeroilla. Sen jälkeen voi taas keskittyä taistelemaan pätkätöistä tai opiskella uutta ammattia, koska työelämään pääseminen kotivuoden/vuosien jälkeen todellakin voi olla hyvin vaikeaa.



Nämä näin esimerkkinä. Ymmärrän, että jos itse ei ole elämässään vielä kokenut mitään tällaista, tuntuu kaikki hyvin helpolta ja elämä näyttää mustavalkoiselta. Mutta asiat harvemmin menee niin! Ei ihan oikeasti kannata tuomita, jos ei tiedä mistä puhuu.

Minä tulen arkisin aikaisintaan klo 18 kotiin, harrastan liikuntaa neljänä päivänä viikossa, lapsia on kaksi alle kouluikäistä ja meillä on aina siistiä. Hommiin pitää tarttua, ei ne muuten tule tehtyä.

Mulla on kolme pientä lasta ja elämä on jatkuvaa siivoamista. Joka ruokailun jälkeen melkein pitäisi imuroida ja mopata lattia, samoin kesällä kulkeutuu hiekkaa sisään kun jatkuvasti ravataan pihalla ja sisällä, usein teen kaksi ruokaa päivässä eli tiskaamista tulee enemmän, meillä askarrellaan usein ja sitten sitä paperisilppua on joka paikassa jne.

Kun jatkuvasti aamusta iltaan vain kuljettelee tavaroita paikoilleen, pyyhkii ruokapöytää ja tiskipöytää, imuroi, pesee pyykkiä, pesee keittiön lattiaa, löytää liiskattuja banaaneja, pesee lasten jalkoja/käsiä/suuta, pyyhkii kakkapyllyjä, pyyhkii pissoja lattialta, siivoaa askartelun jälkiä ja revittyjä sanomalehtiä, vie kaapista otettuja kenkiä oikeille paikoilleen, tahmaisia kädenjälkiä ovista ja lavuaareista jne. niin ei vain aina tarttua niihin hommiin. Kun lapset on saatu nukkumaan, tuntuu välillä ylivoimaiselta viikata pyykkikorillinen pyykkiä pois.

ja noina neljänä vuotenameillä oli vielä siistimpää kuin nyt, kun oli enemmän aikaa touhuta kotona. Ja itse asiassa tälläkin hetkellä muu perhe tulee kotiin viimeistään klo 14 eli kotimme siisteys ei johdu siitä, etteikö täällä sotkettaisi. Kyllä sotketaan, tänäänkin siivosin heti töistä tultuani keittiön, tavaraa pursuavan olohuoneen, askartelusotkut lastenhuoneesta, pesin pyykkiä, imuroin hiekat eteisestä ja leivänmurut keittiöstä ja matkalla muualtakin pintapuolisesti. Siinä samalla leikin ja juttelin lasten kanssa, eikä tuohon mennyt kuin maksimissaan 30 min. Kyse on oikeasti siitä, että tarttuu hommiin eikä voivottele, mistä aloittaisi. Tärkeintä, että aloittaa, ja on tehokas: vessan pintapuolisen pesun (lavuaarin ja hanan pyyhkäisy, vessanpesuainetta pyttyyn ja pikainen harjaus) saa tehtyä samalla kun asioi siellä itse.



32

ja noina neljänä vuotenameillä oli vielä siistimpää kuin nyt, kun oli enemmän aikaa touhuta kotona. Ja itse asiassa tälläkin hetkellä muu perhe tulee kotiin viimeistään klo 14 eli kotimme siisteys ei johdu siitä, etteikö täällä sotkettaisi. Kyllä sotketaan, tänäänkin siivosin heti töistä tultuani keittiön, tavaraa pursuavan olohuoneen, askartelusotkut lastenhuoneesta, pesin pyykkiä, imuroin hiekat eteisestä ja leivänmurut keittiöstä ja matkalla muualtakin pintapuolisesti. Siinä samalla leikin ja juttelin lasten kanssa, eikä tuohon mennyt kuin maksimissaan 30 min. Kyse on oikeasti siitä, että tarttuu hommiin eikä voivottele, mistä aloittaisi. Tärkeintä, että aloittaa, ja on tehokas: vessan pintapuolisen pesun (lavuaarin ja hanan pyyhkäisy, vessanpesuainetta pyttyyn ja pikainen harjaus) saa tehtyä samalla kun asioi siellä itse.

32

Onneksi olkoon sitten, olet parempi ihminen kuin minä! :)

Mielestäni en kyllä viestissäni ottanut kantaa kenenkään paremmuuteen tai edes millään tavalla yhdistänyt kodin siivoamista siihen, miten hyvä tai huono ihminen joku on.



32