Lue keskustelun säännöt.
Saatteko te yksinään pidettyä huushollin kunnossa?
10.08.2011 |
Minä en. Miksi en? Pitäisikö onnistua?
Kolme alle kouluikäistä lasta ja pari kotieläintä, omakotitalo (asumiskäytössä) neliöitä n. 100, iso piha. Mies ei osallistu lasten- tai kodinhoitoon tällä hetkellä käytännössä ollenkaan (työ ja yläkerran remontti).
Täällä on ihan järkyttävä siivo koko ajan, enkä ehdi mitään muuta kuin siivota, laittaa ruokaa ja rähjätä kaikille. Pitäiskö mun onnistua tässä? Onnistutteko te pitämään huushollin siistinä, lapset ravittuina ja hoidettuina ja löytämään vielä aikaa itsellekin?
Mitä mä teen väärin, kun en onnistu???
Kommentit (58)
t. kokopäivätyössä käyvä mummoäiti 50 v, sama huusholli kuin sinulla, erläimiä ja pikkulapsia eikä aviomies siivonnut 25 vuoteen kertaakaan- ja viikkosiivooja jo 5 vuoden ajan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kyllähän se nyt on saamatonta keneltä tahansa paitsi ehkä ihmiseltä, jolla ei ole kahta toimivaa kättä. Sen sijaan en todellakaan sanonut, että ap tai sinä tai kukaan muukaan olisi sotkujensa takia huono ihminen. Se olit ihan sinä itse, joka vedit tämän yhteyden:)
32
sinun vastauksesi oli ylimielinen ja tyly. Sinusta oli oikein hauskaa luetella kuinka tehokkaasti teet kaikenlaista, ja oikein sormi pystyssä opettaa "saamatonta" ap:tä. En ihmettelis jos olisit lukenut monta kertaa oman vastauksesi tyytyväisenä siitä, että sinä sentään osaat tehdä asiat oiken...
on mahdollista pitää paikat siistinä, jos on tehokas. Ap itse sanoi, ettei saa aloitettua mitään. En minä ainakaan ole vielä sellaista kymmenkuista tavannut, joka estäisi tiskikoneen täyttämisen. Pieni potku persuuksiin tekisi ap:lle varmasti hyvää, loppuisi se päänsärky ja kiukkuisuus sotkuisesta kodista kun käyttäisi ajan voivottelun sijaan siihen että pistää paikat kuntoon.
32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi, jos haluaisin "suorittaa", mutten halua. Olen kotona, esikoinen on vajaat 3v. ja kuopus 11kk. Iso koira, talo ja piha n. 2500 neliötä.
Imuroidaan n. 2krt viikossa, mies moppaa kerran viikossa. Pyykit pesen jossain sopivassa välissä. Aina on tavaraa levällään, ja ikkunat jäi keväällä pesemättä. Pesen ne nyt syksyllä sitten... Koko kesä tullut hengailtua lähinnä pihamaalla. No, piha sentään kohtuullisessa kunnossa, kun joka päivä vähän kitkemishommia sun muuta. Yhden ruuan pyrin päivässä laittamaan, ja pakastimeen on aina tehtynä jotain ruokia. Vaikkei paikat ole tip top, niin lapset ja äiti aika onnellisia kuitenkin :) Tykätään miehen kanssa perheajasta, ja nysvätään taloa sitten kuntoon kun muksut eivät meitä enää niin kaipaa aktiivisesti.
että olet provo...mitenkin miten joku voi olla noin tunnekylmä. No, parempi näin, kuin että olisit ihan oikeasti tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
helpottunut että 32 on provo! Mietinkin jo, miltä hänen lapsistaan tuntuu, kun näkevät äitiään sen tunnin (tai vähemmän) päivässä, ja siitäkin ajasta menee puolet siihen että äiti viipottaa paikasta toiseen siivoamassa.
Ja kiitos huolenpidostanne, lapset näkevät minua kyllä huomattavasti enemmän kuin tunnin päivässä, ja kuten edellä kerroin, se, että siivoan ei ole heiltä pois, sillä siivoamme usein yhdessä. Luuttuaminen ja esim. tiskikoneen täyttö on heistä usein hauskempaa kuin moni leikki! Vaikka ette itse osaisi pitää kotianne siistinä ilman että siitä kärsii koko perhe, ei se tarkoita, etteikö joku muu pystyisi siihen. Minä nyt vain satun ihan oikeasti olemaan tehokas ja tykkään, että paikat on kunnossa. Ymmärrän, että tämä saattaa ärsyttää jotakuta sotkuisessa läävässä istuvaa laiska äiti-ihmistä, mutta aika paksua on alkaa vetää viesteistäni johtopäätöksiä lasteni tunne-elämästä tai heidän kanssaan viettämäni ajan pituudesta:)
32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin kun mieheni on poissa. Hän sotkee niin paljon ja näyttää lapsille niin huonoa esimerkkiä, että taloustöiden kannalta hänen poissaolonsa on vain plussaa.
Tietenkin kokonaistyömäärän kannalta tilanne on aivan erilainen. Mieheni kyllä hoitaa osan lasten hoitamisesta, ja lisäksi joitain poikkeustilanteita talon huoltamisessa.
Meillä kaikki osallistuvat siistinä pitämiseen korjaamalla omat jälkensä ja mies siivoilee kyllä muutenkin, erityisesti keittiö on hänen "reviiriään."
Meillä lapset on pienestä pitäen opetettu viemään omat likapyykkinsä, astiansa, tyhjentämään ruokapöytää, tiskikonetta, viemään puhtaat vaatteensa kaappiin jne. Minä ja mies hoidamme loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minultakaan, mutta toisaalta en ole valmis käyttämäänkään kaikkea vapaa-aikaani siivoamiseen. Nyt lapset 2 ja 4v ja vauva-aikoina olen ollut taipuvainen masennukseen tai ainakin alakuloisuuteen. Mies paljon töissä ja oma vapaa-aika nollassa.
AP, koitappa ajatella että vauvan päiväunet on kaikkien lepoaikaa, jolloin kaikki kotityöt on kielletty, isommille videot pyörimään ja itse juot teetä, luet tai vain olet, tällöin saat omiakin akkuja ladattua ja vauvan hereilläollessa jaksaa ehkä tehdä enemmän. TÄMÄ KÄYTÄNTÖ AUTTOI AINAKIN MINUA VAUVA-AIKANA.
vaikkakin osa-aikaisesti noin 30h viikossa on töitä niin tuntuu että kaikki aika kotona menee siivoamiseen ja ruuanlaittoon yms...
Silloin kun tein täyden viikon töitä en todellakaan pystynyt pitämään kaikkea järjestyksessä ja sillon meillä syötiin enemmän einesruokia että jäi muuhunkin aikaa.
Nyt ehdin jopa kulkea pyörällä tai kävellen töihin ja olen oppinut olemaan välittämättä siitä miltä meillä näyttää ja onko matot kerran viikossa ulkona ja onko tiskikone heti tyhjennetty jne... kyllä ne siitä pikkuhiljaa hoituu kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä olisi helpompaa tehdä yksin kuin yrittää epätoivoisesti saada muitakin osallistumaan.
Tehkää perusteellisempi siivous muutaman kerran vuodessa. Imurointiin tärvääntyy tulokseen nähden liikaa aikaa. Siksi meillä ei käytetä sitä vaan ihan perinteistä luutu+lastayhdistelmää.
Lelut ja muut rojut kannattaa joka kerta viedä aivan kokonaan pois. Olet varmaan huomannut, että jos keräät ne kaappiin tai laatikkoon, ne ovat entisellään eli levällään pitkin taloa alta aikayksikön. Sillä tavalla lapsetkin oppivat keräämään tärkeimmät tavaransa itse eivätkä ne jää sinun vaivoiksesi. Kaikki turha kama sitten joutaakin pois.
Riippuu todella paljon lasten luonteista ja nukkumislahjoista. Meillä vauva nukkuu puolen tunnin unia, joille nukuttaminen kestää vähintään puoli tuntia. Hetken ehtii istahtaa ja taas sama rumba alusta. Isommat vaativat oman aikansa, joten en voi koko ajan olla siivoamassa ja laiminlyödä heitä.
Muutamia kertoja vauva on nukkunut 2-3 h ja eron huomaa selvästi: olen ehtinyt hetken levähtää ja sitten tarttua hommiin ja saanut PALJON aikaiseksi.
AP, elät ohimenevää vaihetta, älä stressaa. Laita vauva syöttötuoliin kiinni valjailla ja sormiruokaa eteen. Tai leluja. Sillä konstilla saat tehtyä keittiötöitä. Kävelytuoli on myös hyvä, sen kanssa onnistuu imurointi ja vessan pesu. Mutta auta armias, jos vauvan päästää lattialle, hommat keskeytyy saman tien.
ja mies töissä päivittäin 12h.
Koti pysyy siistinä, ruuat ehtii laittaa, kukkapenkit hoitaa ja lemmikit tulevat ruokittua. Minulle avainsana on tekeminen, ei päivittely. Jos kerrankin laistaa vaikkapa tiskikoneen tyhjennyksen (mitä käytännössä ei voi tapahtua jatkuvan kokkailun ohessa) tai pyykkien pesemisen kanssa, on kaaos valmis.
Lapsilla on selkeä päivärytmi nukkumisesta ulkoiluun eli asiat tapahtuvat aina samaan aikaan, mikä antaa myös minulle tilaa hoitaa kotiaskareet.Imuroitava on päivittäin, viikkosiivous kerran viikossa.
Enkä yleensä koe olevani väsynyt. Itsehän olen lapset lyhyellä ikäerolla tahtonut.
mutta välttelee.
Meillä 10 kk ja 2 v lapset ja pienempi kämppä. Ihan hirveästi ei ole lapsista apua kotitöissä, vaikka tykkäävätkin auttaa...
Aika usein meilläkin järkky siivo. Molemmat heräilee vielä öisin ja välillä päivät menee sumussa. Itsellä herätyksiä 4-8. Vauva nukkuu päivisin tunnin päikyt. Iltaisin jaksan just pakolliset tehdä. Mutta kaikki paperit, postit yms. jää röykkiöiksi tasoille.
Tähän vielä oksennustaudit yms. reissukamojen pesut päälle.
Aamulla laitan aina tiskikoneen ja pesukoneen päälle, yritän lelut korjata leikin jälkeen, klähmäjälkiä pyyhkiä ohimennessäni jne. viedä mennessäni ja tuoda tullessani jne.
Olen ollut itselleni nyt armollinen, kun lapset niin pieniä. Ei ole kaikki niin justiinsa. Pääasia, että on puhtaat vaatteet ja suht terveellistä ruokaa. Ehtiihän sitä myöhemminkin siivota.
Hei ap!
Muistuipa elävästi mieleeni oma pikkulapsi/remonttiaika muutama vuosi sitten. Tuotahan se juurikin oli pahimmillaan.
Älä kuuntele noita täydellisiä äitejä, jotka haluavat vastauksillaan vain tuoda julki omaa erinomaisuuttaan sen sijaan että lukisivat kertomaasi ja yrittäisivät asettua asemaasi.
Mielestäni tarvitset nyt aitoa ymmärrystä ja tsemppausta kanssasisarilta (jota kyllä suurin osa on antanutkin jo).
Niin moni asia vaikuttaa tuon tilanteen hallitsemiseen. Ja siinä vaiheessa kun voimat alkavat olla loppu, loppuu myös selkeä ajattelu. Ja hommat kasaantuu ja vaiketutuu.
Onneksi alkaa nuorimmilla eskari ym. Helpottaa. Ja voisiko miehesi pitää pienen tauon rempan teossa ja olla lasten kanssa esim. päivittäin. Sinä voisit siivota tai levätä. Tilanteenne voi muuten johtaa totaaliseen uupumiseen (kyllä, kotiäitikin voi sairastua työuupumukseen).
Juttele miehesi kanssa! Toivon jaksamista perheellenne!
T. Äiti 40, yrittäjämies, "isot" lapset jo
"kanssasisarten tsemppaus ja ymmärrys", minusta hän aidosti tarvitsee ryhtiä olemiseensa ja ajankäyttöönsä JOS kerran sotku ja kaaos häiritsevät. Neuvot olla itselleen armollinen, antaa sotkujen olla jne. ei auta ihmistä, joka ahdistuu asioiden tekemättä jäämisestä vielä enemmän. Jos ketjun aloittajaa ei kaaos häiritsisi, mikäs siinä olisi rennosti ottaessa, mutta ap ei kirjoitustensa perusteella vaikuta ihmiseltä, joka osaa rentoutua sohvalla teekupin äärellä kun pyykkivuori kaatuu niskaan ja sukat liimautuu tahmaiseen lattiaan (kahdehdittava taito sinänsä).
Olen itsekin nainen, mutta minua ärsyttää naisten tapa ratkoa asioita ainaisella paapomisella, ymmärtämisellä, voivottelulla. Ja niiden mollaamisella, joilla samoja ongelmia ei ole. Miehinen, ratkaisukeskeinen tapa tarttua niihin hommiin, jotka häiritsevät, on paljon parempi.
Siksi kannustan ap:ta tekemään homman kerrallaan ja käyttämään aikansa siivoamiseen eikä sotkusta ahdistumiseen.
Tai ainakin kirjoituksesi sävy oli sellainen. Itse en koskaan lähtisi arvioimaan toisia saamattomiksi tietämättä tarkkoja taustoja.
Ja täytyy vielä lisätä, että kyllä meillä iltaisin on päällisin puolin puhdasta, roskat imuroitu lattialta, tiskit koneessa, lelut pääsääntöisesti oikeilla paikoillaan, mutta jos tarkkaan rupeaa katsomaan niin kyllä meillä on sotkuista. Wc:n laattalattian saumat jynssäämättä, roskiskaappi siivoamatta, sohvaa ei ole pariin viikkoon siirretty jne. Yhtään mihinkään ylimääräiseen siivoamiseen ei tunnu voimat riittävän.