Lue keskustelun säännöt.
Mäpä kuvailen teille, mitä on masennus.
07.08.2011 |
Makaan lattialla ja katson maassa lojuvia tavaroita. Katse osuu vaikkapa nyt käytettyyn nenäliinaan. Katselen nenäliinaa ja mietin, että pitäisi viedä tuo roskiin, varmaankin, kohta ehkä vien sen, ihan justiinsa. Kun seuraavaksi katson kelloa, huomaan, että kaksi tuntia on vierähtänyt.
Älkää tulko siis ikinä mulle paasaamaan, että positiivisella ajattelulla ja kunnon juoksulenkillä saan korjattua masennukseni.
Kommentit (66)
eikä masennuksesta. Eri asia on jos suunnittelisit itsemurhaa siinä sen 2 tuntia tai miettisit jotain menneisyyden mokia ja häpeilisit niitä ja ruoskisit itseäsi siinä lattialla.
Sulla ei ole YHTÄÄN MITÄÄN todellista käsitystä masennuksesta.
Otapa selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä ei voi ymmärtää ennen kun on sen itse kokenut, tai saanut edes todistaa läheltä.
Sama koskee kaikkia psyykkisia sairauksia.
Kukaan tai mikään ei voi sinua auttaa, ennen kuin päätät, että selviät masennuksesta. Silloin kyllä keino löytyy, vaikka sen löytäminen voi olla kaikkea muuta kuin helppoa tai nopeaa. Mutta eipä se ole helppoa olla masentunutkaan - pahimmalle vihamiehellenikään en sitä toivoisi.
Jos et usko, että voit parantua (sisäistät mustan kuvan maailmasta totuudeksi), et tule paranemaan.
Ilo, jota ihmiset tuntevat, voi tuntua teeskentelyltä, turhalta, tekopyhältä ja falskilta, ja masentuneen synkkyys realismilta - se kuuluu taudinkuvaan. Voin kertoa, että paranemisen myötä saattaa piintyneinkin käsitys maailmasta muuttua huojentavalla tavalla.
T: olin 10 vuotta masentunut, viimeiset 5 vuotta terveenä.
Pitää ponnistella, että pystyy kävelemään ulko-ovelle. Oven aukaiseminen ei enää onnistukkaan. Olet valtavan tuskainen ja ahdistunut ja mietit aamulla miten selviät taas yhdestä päivästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et usko, että voit parantua (sisäistät mustan kuvan maailmasta totuudeksi), et tule paranemaan.
Ilo, jota ihmiset tuntevat, voi tuntua teeskentelyltä, turhalta, tekopyhältä ja falskilta, ja masentuneen synkkyys realismilta - se kuuluu taudinkuvaan. Voin kertoa, että paranemisen myötä saattaa piintyneinkin käsitys maailmasta muuttua huojentavalla tavalla.T: olin 10 vuotta masentunut, viimeiset 5 vuotta terveenä.
Masennus ei aina myöskään tarkoita sitä, ettei voi koskaan nauraa. Kyllä mäkin olen ollut siinä pisteessä, että toisten nauraminen vain pisti vihaksi, mutta se vaihe ei kauaa kestänyt.
Mä olen aina veistellyt huumoria kaikkein surkeimmistakin asioista, jopa hoitohenkilökunnalle silloin kun mun työkykyäni tutkittiin.
Eikä se estänyt mua saamasta masennusdiagnoosia. (pistin kyllä tuolloin diagnoosille itsekin hanttiin, mutta lääkäreiden mielestä oireet puhuvat omaa kieltään)
Tutkimuksissa oli samaan aikaan henkilöitä, jotka pelkäsivät, ettei heitä uskota masentuneiksi, jos nähdään vähänkään hymyilevän.
Tuntui niin surulliselta katsoa, kun jonkun kanssa hassuttelimme, ja tämä puri poskiaan, ja torui meitä.
Kyllä kai sinne masennukseen uppoaa aina syvemmälle, jollei anna itselleen lupaakaan nauraa.
t.5
Oli vaikeaa hengittää ja olla, kun hirveä tuska tuntui koko ajan mihin sitten meninkin. Sain itkukohtauksia, jotka saattoivat kestää tuntikausia. Pelkäsin ihmisiä ja ajattelin, että kaikki vihaavat minua. Hoidin kyllä kodin ja lapsen, mutta tunsin että kaikille olisi parempi jos kuolisin pois.
EN OLLUT LAISKA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykis taas vauhdissa :((
Enpä ole psykistä tunnistanut tästä ketjusta, ja jos olisin, pitäisin sua aikamoisena heikomman nettikiusaajana.
Makaan lattialla ja katson maassa lojuvia tavaroita. Katse osuu vaikkapa nyt käytettyyn nenäliinaan. Katselen nenäliinaa ja mietin, että pitäisi viedä tuo roskiin, varmaankin, kohta ehkä vien sen, ihan justiinsa. Kun seuraavaksi katson kelloa, huomaan, että kaksi tuntia on vierähtänyt.
Älkää tulko siis ikinä mulle paasaamaan, että positiivisella ajattelulla ja kunnon juoksulenkillä saan korjattua masennukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletko yrittänyt 2h kävelylenkkiä että tiedät että se ei toimi? Nyt lopetat lojumisen ainakin pariksi tunniksi, vedät verkkarit ja hupun päälle, menet ja kävelet katuja pitkin, sitten tulet ja heti otat kuuman suihkun. Sen jälkeen käperryt sohvalle, ja laitat tvn päälle. Etkä ajattele koko ajan "miltä tuntuu", teet vaan.
oletko yrittänyt 2h kävelylenkkiä että tiedät että se ei toimi? Nyt lopetat lojumisen ainakin pariksi tunniksi, vedät verkkarit ja hupun päälle, menet ja kävelet katuja pitkin, sitten tulet ja heti otat kuuman suihkun. Sen jälkeen käperryt sohvalle, ja laitat tvn päälle. Etkä ajattele koko ajan "miltä tuntuu", teet vaan.
sairastanut keskivaikean masennuksen, ja liikunnasta alkoi olla iloa vasta siinä vaiheessa, kun pahin ahdistus alkoi helpottaa. Jos joku olis akuuteimmassa vaiheessa kehottanut mua menemään lenkillä tai harrastamaan muuta liikuntaa, se olisi lähinnä vituttanut.
Pitihän mun tietenkin kävellä paikasta toiseen, mutta se tuntui aivan erilaiselta kuin kävely terveenä, tuntui siltä, niin kuin kaikki raajat olisi olleet jotenkin tahdottomat ja liikkuneet hallitsemattomasti. Kävely tuntui myös usein suurelta ponnistukselta, raahautumiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletko yrittänyt 2h kävelylenkkiä että tiedät että se ei toimi? Nyt lopetat lojumisen ainakin pariksi tunniksi, vedät verkkarit ja hupun päälle, menet ja kävelet katuja pitkin, sitten tulet ja heti otat kuuman suihkun. Sen jälkeen käperryt sohvalle, ja laitat tvn päälle. Etkä ajattele koko ajan "miltä tuntuu", teet vaan.
sieltä se tuli ;D
Pahinta tuossa perseelle potkimisessa on se, että masentunut tuntee syyllisyyttä koko ajan, ettei jaksa toimia.
Mitäs luulette, että aiheuttaa psyykelle jatkuva syyllistäminen?
Kun masentunut voisi vain muista -ja itsestään- piittaamatta antaa itselleen luvan vain olla. Ajatella, että nyt mennään näillä eväillä, päivä kerrallaan, ja ehkä joku päivä on paremmin.
t.5
Sulla on nyt ihan hyvin aikaa tehdä sen. Tulen sitten n.klo 22.00 lukemaan viestejäsi. Jos et tehnyt kuten kirjoitin, saat Satikutia! Perse ylös:O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koskaan masennusta sairastanutkaan.
Mutta käyn lenkillä, uurastan puutarhassa ja teen kotitöitä, hoidan lapsia ja puhun paljon elämäni hajoittaneesta asiasta, kirjoitan siitä ja ajattelen paljon eri näkökulmista asiaa.
Teen paljon töitä suruni ja masennukseni eteen. En syö lääkkeitä vaikka niitä kaapissa on.
Mutta voi miten kamalempaa sun elämäsi onkaan!
Sitäkö sinusta elämä on? Vertailua kenellä kamalinta ja kenellä ihaninta?
Nyt vaan menet lenkille, masentunutkin pystyy siihen. Se on jopa hyväksi sinulle!
Joskus minäkin saatan ajatella, että pitäisi laittaa tiskit koneeseen, mutta en laita, kun ei ole pakko ja on muuta kivempaakin tekemistä. Saatan laittaa seuraavana päivänä vasta, hui. Mitä väliä? Olen itse kaikkea muuta kuin masentunut, erittäin paljon elämästä nauttiva.
Ehkä ennemminkin se että kaikki tuntuu harmaalta, kertoo masennuksesta, ei tuo ettet viitsi kiinnostua nenäliinasta.
Mutta käyn lenkillä, uurastan puutarhassa ja teen kotitöitä, hoidan lapsia ja puhun paljon elämäni hajoittaneesta asiasta, kirjoitan siitä ja ajattelen paljon eri näkökulmista asiaa.
Teen paljon töitä suruni ja masennukseni eteen. En syö lääkkeitä vaikka niitä kaapissa on.
Mutta voi miten kamalempaa sun elämäsi onkaan!
Sitäkö sinusta elämä on? Vertailua kenellä kamalinta ja kenellä ihaninta?Nyt vaan menet lenkille, masentunutkin pystyy siihen. Se on jopa hyväksi sinulle!
se vain on. Masennus on jokaisella erilaista, eikä masentunutkaan osaa olla syyllistämättä toista, jolla on voimia hiukan eri tavalla. Miten sitten terve ymmärtäisi?
t.5
Mutta käyn lenkillä, uurastan puutarhassa ja teen kotitöitä, hoidan lapsia ja puhun paljon elämäni hajoittaneesta asiasta, kirjoitan siitä ja ajattelen paljon eri näkökulmista asiaa.
Teen paljon töitä suruni ja masennukseni eteen. En syö lääkkeitä vaikka niitä kaapissa on.
Mutta voi miten kamalempaa sun elämäsi onkaan!
Sitäkö sinusta elämä on? Vertailua kenellä kamalinta ja kenellä ihaninta?Nyt vaan menet lenkille, masentunutkin pystyy siihen. Se on jopa hyväksi sinulle!
kuvaa, että tässä jotain sääliä kerjättäisiin. Kyllähän masennuksesta voi puhua.
Jos olet masentunut ja toimintakykyinen, masennuksesi ei voi olla kovin paha - en vähättele sitä, koska lieväkin masennus on hyvä hoitaa pois alta, mutta tosiaan, masennusta on olemassa eri asteista. En suosittele vähättelyä sinullekaan, koska sitä tuo viestisi on.
Itse olen sairastanut keskivaikean masennuksen, ja olin kyllä aika toimintakyvytön ajoittain. Lenkistä en olisi saanut mitään iloa, hyvä jos sinä kuitenkin saat.
Suosittelen hieman myötätuntoisempaa suhtautumista itseesi ja kanssaihmisiin.
ai olla vain päivä kerrallaan, ja toivotaan että joku päivä paremmin? Voihan näinkin. Mutta saattaa kestää vuodet. Kokemuksesta tiedän, parasta on että nousee persettä ja lähtemään kävelylle. Jo 2 päivän jälkeen alkaa suuntaus kohti parempaa oloa. Enkä syyllistä masennuksesta. Miksi siitä pitäisi syllistää? Puhun hetkestä "NYT". Nyt pitäisi nousta, ja mennä kävelylle.
kiva, sun tarttee alkaa lääkäriksi, kun tiedät heitä paremmin.
Kaikki masentuneet eivät suinkaan suunnittele itsemurhaa.