Miehen tytär ei halua ajaa ajokorttia

ajokortin hankkisi. Jos on vaikka opiskelija Helsingissä niin autoa ei tarvitse eikä useimmilla ole edes varaa pitää autoa.

Suomessakin nykyään nuoria, jotka eivät syystä tai toisesta aja ajokorttia.

Mutta itse en myöskään tätä oikein ymmärrä, ajokortti on kuitenkin ennemmin tai myöhemmin niin hyödyllinen. Jos ajaisi jo nuorena, tulisi enemmän ajokokemusta, ja ihan varmasti sitä korttia voisi hyödyntää nuorempanakin.

niin voin kertoa ettei sitä korttia makseta jokaiselle vanhempien pussista. Itse ajoin kolmikymppisenä, kun vasta silloin oli sen verran ylimääräistä (ja ylipäätään tarvetta).

Sanokaa että voi vaihtaa opettajaa, jos haluaa. Itse vaihdoin autokoulun sisällä. Ja ilman muuta sanotte että nyt maksetaan, mutta myöhemmin ei.



Joku on ehkä mennyt pieleen opetuksessa jos haluaa kesken jättää. Jos on kortinvastainen olisi pitänyt sanoa se eikä mennä autokouluun ollenkaan.



En mäkään ajanut kymmeneen vuoteen autokoulun jälkeen, mutta nyt olen iloinen että kortti tuli ajettua. Ja lisätunteja voi ottaa jos tulee pitkä tauko!



t. Tiukkis

jos äitipuoli sanoo mielipiteensä mihinkään lapseen liittyvään asiaan.



Aloitukseni oli siis täysin turha, heitetään dyykkikselle.

No ei tosiaan ole normaalia pelätä ajamista.

Ja onhan se ihan reilu peli että jos nyt ne rahat on valmiina niin nyt olisi ajokorttiin mahdollisuus. Ei kai ole reilua että rahoja sitten haudotaan jossain vuosikausia siltä varalta että toinen ehkä joskus 10 vuoden päästä kortin haluaa ajaa.

Mun mielestä ei edes ole vanhempien tehtävä maksella kolmekymppiselle kaikenmaailman asioita.

Ei ollut oikein mahdollisuuksia ensin, sitten pelotti, nyt ei edes kannattaisi lähteä auton rattiin ilman uusia autokoulukertoja.



Pitkään mietin, että en taida koskaan enää ajaakaan koska asun pk-seudulla ja täällä on erinomaiset julkiset yhteydet. Miksi siis tarvitsisin autoa? Meneehän sitä joskus jopa tupla-aika julkisilla mennessä verrattuna autolla mutta silti. Vaan nyt olen muuttamassa mieltäni ja oikeasti hermostuttaa ajatus siitä, että pitäisi ruveta joskus ajamaan.



Minulla on kaksi lasta. Kun he ovat teinejä haluan voida olla vanhempi, joka hakee heidät vaikka keskellä yötä autolla mistä vaan vaikka mies ei olisikaan kotona (mies ja lasten isä siis ajaa). Kun lapseni joskus saavat lapsia haluan auttaa heitä yhtä paljon kun vanhempani auttavat meitä. He hakevat lapsia (autolla, koska eivät asu ihan lähellä) päiväkodista, ottavat kyläilemään tuosta vaan vaikka pariksi tunniksi kun autolla tekee tunnin matkan puolessa tunnissa. Ottaisinko itse pari pientä lasta hoitooni kahdeksi tunniksi jos siihen menisi myös kaksi tuntia matkustusaikaa julkisilla ja joutuisin ronttaamaan kahta pientä lasta mukanani? Tuskin.



Eli itseäni varten en ajotaitoa tarvitse mutta ollakseni sellainen äiti ja toivottavasti joskus isoäiti kun haluaisin olla niin minun on pakko ruveta ajamaan.

jos äitipuoli sanoo mielipiteensä mihinkään lapseen liittyvään asiaan. Aloitukseni oli siis täysin turha, heitetään dyykkikselle.

Tassahan on ollut jos jonkinlaista vastausta, osa sun kanssa jopa samaa mielta. :O Ei tosiaan varmaan kannata av:lle kirjoittaa, jos ei YHTAAN kesta eriavia mielipiteita...

Sanokaa että voi vaihtaa opettajaa, jos haluaa. Itse vaihdoin autokoulun sisällä. Ja ilman muuta sanotte että nyt maksetaan, mutta myöhemmin ei.

Joku on ehkä mennyt pieleen opetuksessa jos haluaa kesken jättää. Jos on kortinvastainen olisi pitänyt sanoa se eikä mennä autokouluun ollenkaan.

En mäkään ajanut kymmeneen vuoteen autokoulun jälkeen, mutta nyt olen iloinen että kortti tuli ajettua. Ja lisätunteja voi ottaa jos tulee pitkä tauko!

t. Tiukkis

Kertoiko lapsi tarkemmin, mikä mättää? Miksi ihmeessä hän edes meni autokouluun, jos pitää olla niin huippunaisellinen hienohelma, ettei sovi itse omin käsin autoa ajaa?

Vai oliko autokoulun opettaja jotenkin hankala, kähmijä tai jotain? Kyllä minä ainakin jonkun selityksen vaatisin.

Vaikka kyllä kai autokoulun voi käydä myöhemminkin, jos jossakin elämänvaiheessa on kulkeutunut pois paikallisliikenteen ja valtaväylien harvakseen kulkevien pikavuorojen äärestä.

mutta kai n 20-v osaa itse päättää ajaako autokoulun vaiko ei. Ajaa, jos haluaa, jos ei halua, niin ei aja. Ajakoon myöhemmin, jos siltä tuntuu.

jos äitipuoli sanoo mielipiteensä mihinkään lapseen liittyvään asiaan.

Aloitukseni oli siis täysin turha, heitetään dyykkikselle.

Kyllä parikymppinen jo osaa sanoa mitä haluaa.



Itse en tule omille lapsilleni suosittamaan varhaista ajokortin ajamista ollenkaan. Mieluummin ajavat sitten vähän vanhempana kun viisautta ja ikää on enemmän.

Helsingin keskustassa ei tarvitse autoa/ajokorttia, mutta peräkylistä ei pääse edes "lähi"kauppaan ilman autoa.

Helsingin keskustassa ei tarvitse autoa/ajokorttia, mutta peräkylistä ei pääse edes "lähi"kauppaan ilman autoa.

Lähinmpään kauppaan jo matkaa seitsemän kilsaa. Hyvin pääsee linkalla. Niin ja mukana on yleensä kaksi lastakin =)

Enkä ole koskaan kokenut hommaa hankalaksi. Mutta kait se asenteestakin on kiinni.

kokeili autokoulua, mutta jätti kesken, ei oo hänen juttu kuulemma. Eikä asiasta keskustella sen enempää.

Miksi ihmeessä? Itse en voisi kuvitellakaan elämää ilman ajokorttia, kyllä tosi hankalaksi menisi. Ja antaahan se tavallaan vapauttakin.

Ei ollut autolla ajaminen minunkaan juttu ja hyvin olen pärjännyt.

Katsos kun kaikkien mielestä se autolla ajaminen ei ole vapauttavaa tai kivaa.

Katsos kun kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä.

No mutta ongelma taitaakin olla siinä ettei tyttö ole "sinun".

Ajokortti laiskistaa ihmistä.

Itse aikanani myös kieltäydyin kunniasta, koska julkisillakin pääsi ihan hyvin kulkemaan. Ajoin kortin sitten 26 vuotiaana en kyllä muista miksi siihen päädyttiin..



Siitä alkoikin pulskistuminen. Aikaisemmin pyöräilin päivittäin töihin 10km suuntaansa ja yht'äkkiä olikin ukon auto käytössä. Helppohan sitä oli syyssateissa heittäytyä mukavuudenhaluiseksi.

ja kaikki ei toimi samalla tavalla. Eikä tarvitse sitä ajokorttia ja autoa.



Itse koen ajokortin lisäävän vapauttani, kun voin niin helposti esim. työmatkalla poiketa siellä sun täällä. Jos on jotain mielenkiintoista esim. jossain kaupassa, voin poiketa pikimmiten, eipä onnistuisi julkisilla kiertely siellä sun täällä. Voin lähteä helposti esim. festareille tai konserttiin tai johonkin muuhun tapahtumaan välittämättä aikatauluista, pääsen yöllä ajamaan kotiin. Voin tehdä ostoksia vapaasti miettimättä miten saan ne kotiin. Esim. juuri autoin ystävääni kuljettamaan mikron kotiin, no olisihan tämä tietenkin häneltä taksillakin onnistunut.



Haen ja kuljetan myös paljon teinejäni, juuri esim. yöllä kotiin, kuten joku jo mainitsikin.

Toki tämäkin onnistuisi taksilla.



Sitten te lukuisat, jotka sanotte, että "itse en aja, mies ajaa" - teille kyllä antaisin kritiikkiä, miksette aja? Mitäs sitten jos mies kuolee/jättää? Tuttavapiirissäni on niin monta tapausta, jotka ovat kokonaan turvautuneet miehen ajamiseen, sitten kun jotain sattuu, ovatkin avuttomia, kun eivät ole ajaneet. Mökki on kilometrien päässä, tai sukulaiset, joka tapauksessa on totuttu autoa käyttämään, mutta kun ei ole itse ajanut.

En uskalla auton rattiin ja ajatuskin ahdistaa. Isä kiusannut lapsesta asti niin että olen nyt ihan kädetön kun kuvittelenkin ottavani vastuulleni edes jonkun ajoneuvon kuljettamisen. Mt-ongelmia muutenkin sen verran paljon etten usko kanssa-autoilijoiden minua edes haluavan liikenteeseen. Kerro miehellesi vaikka niin. ;)

minusta autolla-ajotaito on aivan samanlainen perustaito kuin uima- tai pyörälläajotaito. Totta kai ilmankin tulee toimeen, jos sumplii ja suunnittelee elämäänsä sen mukaan, mutta kyllä se ajotaito helpottaa elämää ja lisää liikkumisen vapautta.



- ei tarvitse hyväksikäyttää muiden ihmisten kyytimisenhalua

- ei tarvitse miettiä julkisillä menoa

- voi käydä niissä paikoissa, missä haluaa eikä joudu rajaamaan paikkoja sen mukaan, minne julkisilla kulkuneuvoilla pääsee

- voi tulla ja mennä vapaasti sillä kellonlyömällä kuin haluaa eikä tarvitse suunnitella menemisiään julkisten kulkuneuvojen tai kyyditsijöiden menemisten mukaan.



Ja on tämä yhä vieläkin hiukan tasa-arvokysymys, vaikka toki on miehiäkin, joilla ei ole ajotaitoa.

ja kyllä, kyseinen tyttö on ärsyttänyt häntä aina muutenkin.

Oma isäni joskus pakotti minut autokouluun, maksoi alkumaksun ja sanoi ettei asiasta keskustella. Sen jälkeen olisi halunnut ostaa autonkin. Tällainen näyttää ulospäin "lahjalta" mutta välit häneen eivät ole kohdallani kunnossa. On tyranni ja pyrkii hallitsemaan elämääni rahoillaan. Isäksi siitä ei ole. Naisystävänsäkin on aika simppeli tapaus, vaikkei olekaan mikään nuori bimbo, itseään vanhempi akka jopa. Sellainen kiusaajaluonnekin, eli äitipuoleksi en nimittäisi, en ikinä. Se kyselee ihan samanlaisia autokoulustani, ei tietenkään minulle päivittele vaan sukulaisilleni mustamaalaa minua ja tekemisiäni.



Ei siinä kyselty pelottaako ajaminen tai ahdistaako muuten. Ahdisti ihan pirusti koko ajatus.



Ajan sitten kun koen olevani siihen valmis.

vaikka olen "jo" 27-vuotias ja kahden lapsen äiti. Asumme pk-seudulla ja meillä on yksi auto. Mies ajaa paljon ja tykkää siitä, joten eipähän tarvitse taistella kuskin paikasta. ;) Ja jos jäisin leskeksi/mies lähtisi niin sitten olisi tultava toimeen ilman autoa joka tapauksessa, koska auton ylläpitoon ei olisi varaa. Ilman autoa kun ei voi ajaa, vaikka kuinka olisi kortti..



Kortin olen ajatellut (ehkä) ajaa, jos jossain vaiheessa meillä on varaa kahteen autoon. Julkisen liikenteen käyttö tulee kuitenkin halvemmaksi kuin kahden auton ylläpito. Lisäksi pienet lapset rakastaa julkisilla kulkemista, joten se ei tässä elämäntilanteessa ole mikään ongelma :)



Jokainen tyylillään... :)