Miehen tytär ei halua ajaa ajokorttia

Jos ajokortti laiskistaa, se on ihan oman itsekurin puutetta. Mulla on ajokortti ja ihan oma autokin mutta töihin kävelen, samoin harrastuksiin. Autolla lähden sitten tekemään isommat kauppareissut sekä sellaisille reissuille joihin ei julkisilla pääse. Helsingin reissutkin sujuu aina junalla kätevästi.

- ei tarvitse hyväksikäyttää muiden ihmisten kyytimisenhalua

- ei tarvitse miettiä julkisillä menoa

- voi käydä niissä paikoissa, missä haluaa eikä joudu rajaamaan paikkoja sen mukaan, minne julkisilla kulkuneuvoilla pääsee

- voi tulla ja mennä vapaasti sillä kellonlyömällä kuin haluaa eikä tarvitse suunnitella menemisiään julkisten kulkuneuvojen tai kyyditsijöiden menemisten mukaan.

Jossain maalla nuo perustelut ovat aivan pätevät, mutta täällä Espoossa, jossa joukkoliikenneyhteydet toimivat hyvin, en ole kokenut noita ongelmaksi.

- Suomessa olen viimeksi ollut jonkun toisen kyydissä (jos joukkoliikennevälineitä ja takseja ei lasketa) monta vuotta sitten, joten en todellakaan koe käyttäneeni hyväksi muiden kyyditsemiäsi. Ulkomailla (lähinnä USAssa) olen saanut kyllä kyytejä enemmän, mutta sinne en muutenkaan menisi omalla autolla.

- Kun on tottunut menemään julkisilla, ei niiden käyttäminen vaadi sen kummempaa miettimistä.

- En ole koskaan joutunut Suomessa sellaiseen tilanteeseen, että en pääsisi johonkin haluamaani paikkaan joko suoraan julkisilla tai sitten menemällä suurimman osan matkasta julkisilla ja loppumatkan taksilla. Sillä rahalla, joka minulla kuluisi autoon, voin hyvillä mielillä kulkea monta kertaa kuukaudessa taksilla (käytännössä en käytä taksia niin usein, koska julkiset toimivat niin hyvin).

- Se on kyllä totta, että aikatauluissa olen joutunut jonkin verran joustamaan siksi, että perheellämme ei ole autoa. Tosin useimmissa näissäkin tilanteissa olisin voinut halutessani käyttää taksia, jolloin joustoa olisi tarvittu selvästi vähemmän.

Autottoman 3-lapsisen perheen yli 40-vuotias äiti

ei kaikki ole siihen sopivia



Ite ajoin kortin, pienen kolarin ja sen jälkeen en ole yli 20 vuoteen ajanut. Olen selvinnyt ilman ja kyllä sitä muutaman taksikyydin voi ajaa, kun ei autoa ole, mutta aika lailla sitäkin on vältetty.

kokeili autokoulua, mutta jätti kesken, ei oo hänen juttu kuulemma. Eikä asiasta keskustella sen enempää. Miksi ihmeessä? Itse en voisi kuvitellakaan elämää ilman ajokorttia, kyllä tosi hankalaksi menisi. Ja antaahan se tavallaan vapauttakin.

Mitä hiton vapautta? Autoon menee tajuttomasti rahaa. Bensa, korjaukset, verot, parkkimaksut.....

Ja kun sen auton yleensä velaksi ostaa saa maksaa sitä vuosia ja arvo laskee jo muutamassa vuodessa.

Ei autolla tee mitään ainakaan kaupungissa.

Maalla on asia ihan eri.

- ei tarvitse hyväksikäyttää muiden ihmisten kyytimisenhalua - ei tarvitse miettiä julkisillä menoa - voi käydä niissä paikoissa, missä haluaa eikä joudu rajaamaan paikkoja sen mukaan, minne julkisilla kulkuneuvoilla pääsee - voi tulla ja mennä vapaasti sillä kellonlyömällä kuin haluaa eikä tarvitse suunnitella menemisiään julkisten kulkuneuvojen tai kyyditsijöiden menemisten mukaan.

Jossain maalla nuo perustelut ovat aivan pätevät, mutta täällä Espoossa, jossa joukkoliikenneyhteydet toimivat hyvin, en ole kokenut noita ongelmaksi. - Suomessa olen viimeksi ollut jonkun toisen kyydissä (jos joukkoliikennevälineitä ja takseja ei lasketa) monta vuotta sitten, joten en todellakaan koe käyttäneeni hyväksi muiden kyyditsemiäsi. Ulkomailla (lähinnä USAssa) olen saanut kyllä kyytejä enemmän, mutta sinne en muutenkaan menisi omalla autolla. - Kun on tottunut menemään julkisilla, ei niiden käyttäminen vaadi sen kummempaa miettimistä. - En ole koskaan joutunut Suomessa sellaiseen tilanteeseen, että en pääsisi johonkin haluamaani paikkaan joko suoraan julkisilla tai sitten menemällä suurimman osan matkasta julkisilla ja loppumatkan taksilla. Sillä rahalla, joka minulla kuluisi autoon, voin hyvillä mielillä kulkea monta kertaa kuukaudessa taksilla (käytännössä en käytä taksia niin usein, koska julkiset toimivat niin hyvin). - Se on kyllä totta, että aikatauluissa olen joutunut jonkin verran joustamaan siksi, että perheellämme ei ole autoa. Tosin useimmissa näissäkin tilanteissa olisin voinut halutessani käyttää taksia, jolloin joustoa olisi tarvittu selvästi vähemmän. Autottoman 3-lapsisen perheen yli 40-vuotias äiti

Mutta vaikka minä, 44-vuotias ajotaitoinen nainen asun ihan stadissa, niin minusta ilman autoa eläminen rajoittaisi elämää. Olemme olleet välillä ilman autoa muista syistä, mutta silloinkin minusta se ajokortittomuus haittaisi.

Jos ei voi koskaan ajaa autoa, se on silti yhden oven sulkemista. Ei mökkeilylle maalla, ei ex tempore reissuja marjastamaan (muualle kuin Nuuksioon tai keskuspuistoon tms).

Jo pelkkä kaupoissa käynti on hankalampaa. On raahattava tavarat pienissä erissä, käytettävä taksia tms. Huonekalukaupoissa kiertely on tosi hankalaa.

Tai tosiaan mökkeily... eihän se ole mitenkään pakollinen harraste, mutta kyllä minua kirpaisisi, jos en mökilleni pääsisi. Enkä kyllä pääsisi, jos meillä ei olisi autoa.

Tai lasten kanssa sukulointi... olisi sekin hitsisti vaivalloisempaa rontata kolmen lapsen tavarat junalla+bussilla+taksilla perille mummolaan kuin nyt, kun hurautamme kotiovelta mummolan ovelle. Koska tahansa sattuu huvittamaan.

En nyt sano, että tämä olisi elämisen elinehto. Mutta hitsisti se helpottaa elämää ja lisää riippumattomuuttani.

Jos ei voi koskaan ajaa autoa, se on silti yhden oven sulkemista. Ei mökkeilylle maalla, ei ex tempore reissuja marjastamaan (muualle kuin Nuuksioon tai keskuspuistoon tms).

Jo pelkkä kaupoissa käynti on hankalampaa. On raahattava tavarat pienissä erissä, käytettävä taksia tms. Huonekalukaupoissa kiertely on tosi hankalaa.

43

Kaikista ei ole auton ajajiksi vaikka s ekuinkakin olisi jonkun mielestä perustaito.

Just ja just uskallaan ajella hiljaisia tuttuja reittejä vaikka aikoinaan kortin ajoin Helsingin keskustassa. Ikinä en enää menisi autolla Helsinkiin , ei vaikka henkeä vietäisi.

ja vaikka niitä, joitten ei oikeasti pitäisi ratin taakse päästä, on aika harvassa, niin niitä kuitenkin on. Ja varsinkin kun ajotaito ei autokoulussa ehdi juurikaan karttua, eikä ole oikein olemassa sellaista jatkokurssia, jolla voisi jatkaa opettelua, niin voi olla, että kaikille on turvallisinta, jos jotkut eivät korttia koskaan aja.



Itsellä on kortti, ja ajaminen mekaanisena suorituksena olisi mukavaa. En kuitenkaan osaa yhtään huomioida ympäristöäni, hahmottaa avaruudellisesti esim. auton mittoja ja etäisyyksiä ja huomioida kaikkia tielläliikkujia sekä mahdollisia yllätyksiä, joita eteen voi tulla. Yksi noista onnistuisi, muttei kaikki. Ja sitten pitäisi vielä suunnistaa paikasta toiseen.



Olkaa vaan onnellisia, etten siellä ratin takana siis ole, vaikka harmittaahan se.

mutta itse olen katunut hyvinkin paljon sitä että ikinä hommasinkaan ajokortin. vihaan sitä kun pitää kuskata muita tai ne joilla ei ajokorttia ole, olettavat että että jonku kuskaaminen jonnekkin ei ole homma eikä mikään. autoaankin tyrkyttävät jne. joka kerta kun esim joku perheenjäsen haluaa että lähden kuskiksi kauppaan (äiti ei aja autoa) kadun sitä että hommasin koko kortin. ku tuohon reissuun sisältyy sitten sitten aina sata muuta hommaa, mukaanlukien se että pitää varmaan tunti odotella lähtövalmiina toisia.



monelta vaivalta olisin todellakin säästynyt ilman ajokorttia! kadehdin kavereita joilla ei sitä ole, eivät ikinä joudu kuskin hommiin yhteisillä reissuilla jne.



niin lisättäköön että itsellä ei autoa ole, tuskin tulee. pärjään nimittäin aivan mainiosti ilmankin.

ketjussa, jossa ajokortiton ap olisi joutunut ottamaan työn vastaan melkein 80 kilometrin päästä. Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että tottakai työtön nyt äkkiä sen kortin ajaa ja ostaa auton.



Ja on ihan oikeasti olemassa ihmisiä, jotka eivät saa sitä ajokoetta läpi. Jotkut saavat kortin, mutta ajotaito ja liikenteenlukutaito ovat niin onnettomia, että he ovat vaaraksi kaikille.



Itse asiaan, mun mielestä on sen tytön asia, haluaako sen ajokortin vai ei. Jos myöhemmin sille tulee tarvetta, niin käy autokoulun sitten.

Minulle olisi aikoinaan maksettu autokoulu mutta ei kiinnostanut hankkia ajokorttia.



En tarvinnut sitä silloin mihinkään ja hyvin on nytkin pärjännyt ilman ajokorttia.

Minua kyllä häiritsi silloin se painostus "no milloin menet autokouluun", "kyllä on se kortti hankittava" ja sellaiset luulot että jotenkin pelkäisin ajamista tai sitä että en selviä autokoulusta kun en halua autokouluun mennä.

julkisilla kulekminen on paljon helpompaa. VOi vaan eesim työntää lastenrattaat bussiin ja päästä suoraan perille kun auon kanssa kamala ähellys kun laittaa rattaat kasaan ja pakkaa autoon ja lapset istuimiin ja sitten ajo ja parikkipaikan etsiminen. Jos joskus ei julkisilla pääse niiin taksi on myös vaivaton. Elää voi täyisin ilma aautoa tai ajokorttia eikä se ole yhtään sen hankalampaa, ongelma on lähinnä korvien välisssä eräillä :)

minusta autolla-ajotaito on aivan samanlainen perustaito kuin uima- tai pyörälläajotaito. Totta kai ilmankin tulee toimeen, jos sumplii ja suunnittelee elämäänsä sen mukaan, mutta kyllä se ajotaito helpottaa elämää ja lisää liikkumisen vapautta.

- ei tarvitse hyväksikäyttää muiden ihmisten kyytimisenhalua

- ei tarvitse miettiä julkisillä menoa

- voi käydä niissä paikoissa, missä haluaa eikä joudu rajaamaan paikkoja sen mukaan, minne julkisilla kulkuneuvoilla pääsee

- voi tulla ja mennä vapaasti sillä kellonlyömällä kuin haluaa eikä tarvitse suunnitella menemisiään julkisten kulkuneuvojen tai kyyditsijöiden menemisten mukaan.

Ja on tämä yhä vieläkin hiukan tasa-arvokysymys, vaikka toki on miehiäkin, joilla ei ole ajotaitoa.

vasta 27v. kun aloin sitä tarvita. Tuskin olisin ajanut silloinkaan, ellei elämäni nykyisen aviomieheni kanssa olisi "riippunut" siitä. Eli selvennökseksi, asuin itse helsingissä, mutta muutin mieheni luo maalle jossa auto on välttämätömyys. Ehkä tyttöä pelottaa, itse ainakin ensimmäisellä ajotunnilla itkin (hhehee, uskokaa tai älkää, onneksi oli ymmärtäväinen ope) kun piti lähteä liikeelle. Mutta opinkin sitten tosi nopeesti, eli jo ekalla kerralla harjoteltiin mm. taskuparkkii..

Minä itkin melkein joka ikinen kerta kun ajoin. 18vuotiaana jätin kesken ja 25-vuotiaana ajoin läpi ja sain vain kehua. nykyään jos joudun auton rattiin saan yleensä paniikkikohtauksen (ei ole sen isompaa traumaa, mutta onhan se vauhti kovempi kuin mitä normaalisti edes pyörällä menee) Meilläkin auto on välttämättömyys mutta mieluummin masennun kotona lasten kanssa kun mies ottaa taukoa töistä neuvoloiden ajaksi. Jos omistaisimme toisen auton pystyisin ehkä ajamaan autolla neuvolaan mutta luultavasti jäisimme kylille odottelemaan että mies pääsee töistä. Olen silti tosi ylpeä itsestäni että ajoin kortin. Mutta koulu saisi olla sellainen 3 vuoden mittainen että jäisi jotain mieleen ja saisi tuntumaa.