Miehen makustustyö, mutta hyvä palkka? 3 lasta kotona- mitä tekisitte?

sen olen kyllä huomannut jo kahden kanssa, vaikka mies on illat kotona. (Tai pärjäisin ehkä, jos olisi pakko, mutta kotona olisi aivan liikaa karjuntaa ja hampaiden kiristelyä.)



Jos työtilaisuus on aivan ainutkertainen eikä kestäisi kamalan monta vuotta, ehkä pärjäisit niin, että hommaatte parempien tulojen avulla sulle au pairin tms avuksi kotiin? Ja viikkosiivoukset tietysti.

Olisiko työ ja sen mukainen elämä hänelle täyttymys vai ei. Palkka tietysti mahdollistaisi paljon eli hoitajaa lapsille, kun mies ei ole kotona. En itse haluaisi tuollaista

Tuollaisia tarjouksia tulee harvoin vastaan, että bruttopalkka tuplaantuu, ja ajattele kuinka paljon noista reissupäiviltä tulee vielä extraa ulkomaan päivärahan muodossa. YH:t pärjää, mikset sinä. Ja myös rahalla sitten saa aika paljon apua, niin lapsen hoidossa kuin siivouksessa tms. Ja tuskin tuota matkustelua nyt vuosi tolkulla kuitenkaan on ja voihan se sitten vaihtaa paikkaa, jos tuntuu huonolta ratkaisulta.



Meidän perheessä ei olisi mitään kysymystäkään asiaan.

mieshän on kuitenkin joka viikko myös kotona. Palkka on niin iso, että tosiaan palkkaisin siivoojan 1-2 kertaa viikossa sekä lastenhoitajan tarpeen mukaan, jotta voisin opiskella itse. Myöskin teidän suhteenne saattaa piristyä, kun ette nää toisianne koko ajan. Kuitenkin nykyaikana on skypet ja meset, jos ikävä yllättää näkee silti toisen netin välityksellä.

ja mielestäni miehen ei pitäisi ottaa työtä vastaan. Olin itse samassa tilanteessa keväällä kuin miehesi nyt: meilläkin on kolme lasta (suunnilleen saman ikäiset kuin teillä) ja minulle tarjoutui mahdollisuus uuteen työhn, joka pitää sisällään n. 100 matkapäivää vuodessa (lähinnä USA/Kiina matkustelua, eli n. viikon aina kerrallaan) ja jossa palkka olisi ollut tuhansia parempi kuin nykyinen. Pitkään harkitsin asiaa ja päätin sitten jäädä nykyiseen työhöni, koska en halua vieraantua perheestäni ja koska olen kolme lasta halunnut hankkia, täytyy heidän tulla elämässäni ensimmäisellä sijalla ja vasta sen jälkeen urat yms. Voin esim. viiden-seitsemän vuoden päästä, kun lapset ovat jo vanhempia, harkita uudelleen jotakin vastaavaa paikkaa, muttä tällä hetkellä tyydyn työhön, jossa saan tulla ja mennä vapaasti (eli maksimoida perheen kanssa vietetyn ajan).

itse olen ollut tilanteessa jossa meidän piti valita ja valitsimme niin että mies lähti.



Arki sujui, tukiverkot toimi, isä vieraantui lapsista ja meidän arjesta, tuli väsyneenä kotiin ja sotki meidän rutiinit, lomalla kun perhe olisi halunnut matkustaa isä halusi olla kotona, ymmärrettävää kun matkapäiviä oli paljon, yritettiin lomailla eri aikaan eli vielä vähemmän yhteistä aikaa.



Lopulta tuli ero, ehkä jos olisimme valinneet toisin 5v aikaisemmin kaikki olisi voinut olla toisin. Mikään raha ei korvannut menetettyjä yhteisä hetkiä ja lapset ja isä ovat aika vieraita toisiilleen.

Kyllä sä lasten kanssa pärjäät, pärjäähän yh:kin, teillä on sitten varaa myös siivoojaan, joten pääset helpommalla

mies jäi kotiin. Kumpi asia on teistä tärkeämpi? Onko mahdollista kokeilla, jäädä syrjään jos ei onnistu?



Sitten vaikuttaa teidän taloudellinen tilanne ja minkä sen haluatte jatkossa olevan. Tasapainoisten lapsien takia saattaa joutua uhraamaan uraansakin.

ja alkuun se tuntui rankalta, mutta nykyään lapset ovat isompia ja olen ihan tyytyväinen, että ei aina nyhjätä yhdessä. Meilel siis sopii, sun pitää miettiä jaksatko yksin pyörittää sitä arkea, onko sulla tukiverkostoa ongelmatilanteisiin jne.

Mutta luulisin, että meillä mies skippaisi tuollaisen työtarjouksen ihan siitä syystä, että haluaisi olla paljon lasten kanssa ja toisaalta tietää miten raskasta se olisi mulle.

että sillä suurella lisäpalkalla kustannatte perheellenne vaikkapa au pairin? Mikä loistava tilaisuus koko perheelle ja myös teille vanhemmille. Au pair mahdollistaa sinulle opiskelurauhan sitä tarvitessasi, voit ehkä myös matkustaa aika ajoin miehesi mukana tai vaikka koko poppoo, kun kolmas käsipari on auttamassa.

Esikoinen syntyi kun mies oli toisella puolella maapalloo. Kävi pika pikaa kattoo ja takaisin töihin. Teki lapsen ekat 3v reissua niin että 6kk kotona pätkissä ja 6kk reissussa n 1-2kkkerrallaan. Onneksi tuki verkko toimi. Kuopus syntyi 1v teki reissua syntymän jälkeen ja kyllästyi kun ei nähnyt lapsiaan muualta kuin mesestä.

Jos tiedät että pärjäät niin päästä. Mutta jos yhtään epäröit niin älä päästä. Onko turvaverkko hyvä, kuinka eppuluokkalainen pärjää, mitä jos jotain sattuu ??? Kysymyksiä on paljon. Kannattaa muistaa myös se että reissusta isi tulee väsyneenä kotiin vaikka olis kyse työ jutuista.!!! T: EX reissumiehen vaimo

että sillä suurella lisäpalkalla kustannatte perheellenne vaikkapa au pairin? Mikä loistava tilaisuus koko perheelle ja myös teille vanhemmille. Au pair mahdollistaa sinulle opiskelurauhan sitä tarvitessasi, voit ehkä myös matkustaa aika ajoin miehesi mukana tai vaikka koko poppoo, kun kolmas käsipari on auttamassa.

Kokemuksesta tiedän, että jos ei niitä apujoukkoja ole tarjolla, niin yksin lasten kanssa kun mies on reissussa, voi olla aika kuluttavaa henkisesti. Mutta jos varaa kerran on, niin jonkinlaista apua voisi hankkia.

hei,

au pair ei taida tulla kysymykseen, kun meillä on vain a132 neliötä eikä kaikille edes omaa huonetta- ei mahtuisi yksi ylimääräinen aikuinen meidän kotiin ja liian ahtaassa mulle tulisi ahdistus vieraan ihmisen pyöriessä nurkissa:/

Tukiverkosto on kyllä hyvä, omat vanhemmat + miehen vanhemmat asuvat alle 20km säteellä ja auttavat kyllä paljonkin. Myös mun sisko perheineen asuu 10km päässä, ystäviä sun muita löytyy myös.

Mieheni on hyvin perhekeskeinen ihminen, mutta myös urasuuntautunut. Haluaisi saada molemmat, vaikka mahdotontahan se taitaa olla. Nykyosessä työssä mies ei ole kuitenkaan tyytyväinen, ei pääse oikeuksiinsa osaamisensa kanssa (DI koulutus). Palkka on nyt 5300e, uudessa työssä se kaksinkertaistuisi.

En silti tiedä, kaikesta huolimatta, haluanko pyörittää itse arkea ja hoitaa kaikki asiat yksin. Olen ollut nyt kesän kolmen muksun kanssa lähes yksin ja tämäkin on tuntunut jo raskaalta:/ Toki päiväkoti+koulu päivisin auttaa, etteivät pyöri ihan koko ajan jaloissa. Mulla olisi ope-opintoja vielä vajaan vuoden tekemättä, mutta mietin, kuinka jaksan pakertaa, jos mies on neljäkin päivää viikossa poissa:(



Lisää kommentteja kiitti!!



ap

Itse päästäisin miehen tuollaiseen työhön. Ja jos miehestä itsestä tuntuisi sitten myöhemmin, ettei halua matkustella, niin saisi itse päättää jatkosta.



Jos tukiverkot ovat hyvät ja palkkakin parempi, niin varmasti pärjäätte. Jos et aupairia halua, niin teillä on mahdollisuus hankkia vaikka siivoja kerta/vkoja lapsenvahti aina hetkeksi. Nämä auttavat siis sinun jaksamistasi ja mahdollistaa opiskelusi. Opiskeluissa näkisit kuitenkin myös aikuisia ihmisiä, etkä "joutuisi" olemaan vain lastenne kanssa.



Kokeilkaa miten homma lähtee toimimaan. En tosin tarkoita pelkkää kuukauden kokeilua, koska siinä ajassa ei edes rutiinit ehdi syntyä, mutta jos kokeilisitte vaikka kolmekin kuukautta, niin tiedätte vähän miten homma sujuisi. Ja suosittelen tosiaan palkkaamaan sitä apua mylös kotiin, niin sinusta ei tunnu siltä, että joudut aina tekemään kaikki kotityöt.

ehkä sen miehen kannattaa ottaa se työ vastaan. Tuollaista tarjousta ei välttämättä toista kertaa tule. Tosin, ei lapsetkaan ole pieniä kuin kerran.



Ja jos mies on sun opiskelujen eteen uhrautunut niin ehkä sekin voisi "ansaita" tuon mahdollisuuden.



Nää on vaikeita asioita, todella vaikeita. Toisaalta tuo palkka toisi sitten perheelle vastaavasti tulevaisuudenturvaa ja mahdollisuuksia.



En osaa siis muuta sanoa, kuin että "ehkä kannattaa työ ottaa vastaan"

Minusta tuossa ei ole mitään ihmeteltävää. Enkä näe tuossa kenellekään mitään kamalaa.

muutaman päivän max. viikon työmatkat eivät ole mitenkään paha juttu. Teillä on lapsista yksi koululainen ja toinenkin kohta ja elämä helpottuu nopeasti. Ei tilanne lapsille mitenkään kamala ole, hoidossa on yleensä mukavaa. Sinun vain pitäisi saada opiskelut tehokkaasti päätökseen.



Meillä on kolme nyt jo isoa lasta, kummatkin vanhemmat haastavissa töissä ja kumpikin tehnyt matkatyötä, joten tiedämme sen arjen. Olemme olleet myös ulkomaankomennuksella ja sen molemmin puolin mies ollut puoli vuotta reissussa käyden vain noin 6-8 vk välein kotona. Se vaatii molemmilta vanhemmilta joustoa, suunnitelmallisuutta, priorisointia ja tukiverkkojen kunnossa pitämistä, mutta onnistuu kyllä kun kaikilla on halu ponnistella yhteisen hyvän eteen.



Tarttukaa rohkeasti mahdollisuuteen!

uuden työn tuoma tilanne olisi sinulle vaikea tai mahdoton, niin sano se miehelle.



Jos koet, että pärjäisit tuossa tilanteessa, niin sano miehellesi, että päättää itse.



Muuten: vaikka au pair ei sopisikaan niin voisittehan palkata vaikka osa-aikaisen lastenhoitajan.



Itse en kyllä haluaisi tuollaista elämää. Minulla on yksi rakas harrastus, johon kuluu jonkin verran aikaa, mutta olen mieheni avulla pystynyt järjestämään niin, ettei se ole pois lapsilta. Oma mieheni on todella perhekeskeinen ja ollut myös molempien lasten kanssa reilun vuoden kotona. Uskon, että hän ei aidosti haluaisi ko. työtä. Joten ehkä miehesi itse valitsee jättää tilaisuuden käyttämättä. Ja voihan hän etsiä uutta työtä jos tilanne käy mahdottomaksi.

Palkka on huimasti parempi ja voit palkata kotiapua ja voitte myös harkita isomman asunnon hankkimista?



Ja jos reissaaminen ei lopulta maistu, niin loparithan voi aina ottaa ja tuo duuni kuulostaa sellaiselta, että näyttää cv'ssä hyvältä.