Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Naimisiin menossa - mies haluaa avioehdon!

Vierailija
03.08.2011 |

Eli tilanne on se, että olemme kihloissa ja häistä ja naimisiin menosta on sovittu. Nyt mies ilmoitti haluavansa avioehdon. Hänellä on omaisuutta, jonka vuoksi varmaan sen haluaa, itselläni ei mitään. Yhteinen omaisuus on miehen nimissä, koska hän on sen maksanutkin, ja lisäksi hänellä on muuta omaisuutta.



Miehellä on aiemmasta suhteesta yksi lapsi, joka on meillä vuoroviikoin, ja lisäksi meille on tulossa yhteinen lapsi. Yhdessä ollaan oltu useampi vuosi, ja ihan hyvin meillä muuten menee. On ollut jo jonkin aikaa selvää, että naimisiin mennään, varsinkin nyt kun lapsikin on tulossa. Tästä avioehdosta olemme eri mieltä. Minä en sellaista haluaisi.



En tietenkään mene naimisiin rahan takia tms, mutta katson kyllä, että en saa avioliitosta mitään turvaa, jos sellainen otetaan. Miehen tulot ovat lähinnä pääomatuloja ja osakkeista tms. Jos esimerkiksi eroaisimme, niin minä jäisin ihan puille paljaille, ja jos leskeneläke lasketaan palkkatuloista, niin enhän sitten saa sitäkään.



Millainen käytäntö on - mitkä kaikki tulot vaikuttavat leskeneläkkeeseen?

Entä jääkö minulle lainkaan hallintaoikeutta yhteiseen kotiin ja miehen muihin asuntoihin (hänellä on muutama sijoitusasunto ja kesämökki)?

Entä erossa - voiko olla niin, että en saa yhtään mitään?

Entä mitä avioliiton elatusvelvollisuus käytännössä tarkoittaa?

Kommentit (136)

Vierailija
61/136 |
04.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos rajataan pois miehen jo aiemmin hankkima omaisuus niin eikös avioliiton jälkeen kaikki yhdessä hankittu ole titenkin ap.lle yhtälailla kuuluvaa?



Miksi ap:n pitäisi päästä käsiksi miehen jo aiemmin hankkimaan omaisuuteen? Miksei riitä, että aviolitton jälkeen tuleva omaisuus on eron sattuessa jaossa?



En nyt ihan tajua mikä ap.lla on hätänä. Kuulostaa ahneudelta.

Vierailija
62/136 |
04.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensinnäkin, kyllä mies tietää tarkalleen, että naimisiinmeno on edullisempaa hänelle. Tämä siksi, että avioeron sattuessa voi sitten pitää käytännössä kaiken omaisuuden + lapsen.



Jos sen sijaan elelette susiparina, tulet taatusti saamaan osasi omaisuudesta 5 v jälkeen.



Voitte myös pistää lusikat jakoon nyt, saat runsaat elatusmaksut lapselle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/136 |
04.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

samatilanne,mutta en mennytkään rahan takia naimisiin vaan rakkaudestani miestäni kohtaan.Minä ainakin pärjäisin,jos joskus tulisi avioero.

Ei se raha,vaan se mitä on päänsisällä,eli järkeä päässä:)

Vierailija
64/136 |
04.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

en mennytkään rahan takia naimisiin vaan rakkaudestani miestäni kohtaan.

Ei mitään rakkautta, vaan parrua perseeseen. Kyllä jämpti on näin. Kato vaikka Parviaista.

Vierailija
65/136 |
04.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos menet naimisiin niin elät myös miehen ehtojen mukaan ja ehkäpä sinulta jää hankkimatta omaa omaisuutta ja eläke!! Tavallaan olet vankina!



Mieti tarkkaan jos avioero tuleekin 10 vuoden päästä. Ei varmaankaan ole mukavaa lähteä vaatteet mukana kaupungin asuntoon asumaan. Saisitko edes lapsen huoltajuuden kun olet PA?



Kohtuullisuus on tärkeää tässäkin asiassa. Ilman muuta sulle kuuluu osa omaisuudesta etenkin kun mies ei ole työelämässä mukana.

Pyydä ensin mieheltäsi ehdotus tähän asiaan ja kipase advokaatille pyytämään LISÄneuvoja!



Ovela mies kun ilmoitti tässä vaiheessa avioehdosta kun lapsikin jo tulossa:( Jos et nyt hoida asiaa kuntoon älä sit valittele täällä palstalla!

Vierailija
66/136 |
04.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

pitäkääpä sit huoli et kun perheeseen ostetaan uusi auto niin teidänkin nimi on papereissa!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/136 |
04.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis toisaalta on reilua, että miehen aikaisemmin keräämä omaisuus jäisi avioehdon piiriin eli et saisi siitä puolia ainakaan avioeron sattuessa. Lisäksi tämä turvaisi hänen lapsensa perinnön paremmin.



Toisaalta ymmärrän ap:n huolen. Varsinkin, jos jäät hoitamaan kotiin lastanne niin asemasi voi todella olla heikko mahdollisen eron sattuessa. Ainakaan ei kannata missään nimessä tehdä niin, että mies maksaa lainoja ja sinä kustannat ruuat, vaatteet jne. Muuten mies voi erotilanteessa sanoa, että et ole maksanut mitään - kun hän on puolestaan kerännyt omaisuutta koko ajan.



Toisaalta: ei lastenhoidosta niin paljoa makseta, että olisit esim. 3 vuoden kotonaolon takia oikeutettu valtaviin summiin (=puoleen miehen omaisuudesta). Tätä osuutta monesti mielestäni liioitellaan, kun naiset luulevat muutaman kotivuoden antavan heille oikeuden jopa kymmeniin tai satoihin tuhansiin euroihin.



Sitä itse olen ihmetellyt avioehdon tapauksessa, että jos se koskee ennen avioliittoa tehtyä omaisuutta ja toinen (vähemmän omistava) on paljon nuorempi ja sitten alkaakin tienata myöhemmin enemmän, niin eikö se ole hänen kannaltaan epäreilua? Jos toinen on ikänsä vuoksi saanut kerättyä omaisuutta, joka suljetaan toiselta pois, mutta sitten tämä henkilö alkaakin tienata paljon enemmän, mutta hänen tienaamastaan meneekin sitten eron sattuessa ero myös sille toiselle?

Vierailija
68/136 |
04.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Menen rakkaudesta naimisiin, mutta minua loukkaa suuresti, etten saisikaan puolta mieheni omaisuudesta jos ero tulisi. "



Totean vain, että Suomi on täynnä katkeria eronneita miehiä, jotka ovat luovuttaneet puolet omaisuudestaan ex-vaimoille. Osa näistä miehistä on vielä ns. kunnon miehiä, joiden liitto on esimerkiksi kaatunut tyhjätaskun vaimon uskottomuuteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/136 |
04.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Avioehto tehdään just nimenomaan oman omaisuuden turvaksi. Mietippä tätä hypoteettistä tilannetta:



A ja B menevät naimisiin - ILMAN avioehtoa. A:lla on suuri varallisuus, B:llä ei mitään. Myöhemmin B alkaa juopotella ja tulee holtittomaksi, alkaa käyttää huumeita ja vetää koko elämänsä ylös alaisin - seurauksena on avioero.



Tässä erossa A menettää puolet hiellä ja vaivalla ansaitusta omaisuudestaan narkkari-B:lle.



Onko reilua?

Vierailija
70/136 |
04.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka sellainen mulla oli ensin ajatuksena. En halua alkaa sitten vaatimaan, että pitää tehdä avioehto tämän asunnon suojaamiseksi, jos ja kun haluavat mennä naimisiin.



Toivottavasti heillä käy niin hyvä tuuri, että valitsevat puolisokseen yhtä köyhän tai varakkaan, ettei tule tuollaisiakaan ongelmia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/136 |
04.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

satoihin tuhansiin euroihin. Näitähän on laskettu, kuinka paljon nainen menettää palkkaa kotivuosien aikana. Itse olen menettänyt kuussa sen runsaat kolme tonnia, mitä saisin palkkaa. Hyvätuloisen miehen takia tietysti kotihoidontuki on pienin mahdollinen. Siitäkin tulee jo muutamassa vuodessa kymmeniä tuhansia euroja, parin lapsen kohdalla menee sata tuhatta helposti rikki. Itselläni on neljä lasta, ja mies on heidät halunnut, joten ansionmenetykseni on kohtuullisen suuri. Meillä ei tosin avioehtoa olekaan.

Vierailija
72/136 |
04.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos menet naimisiin niin elät myös miehen ehtojen mukaan ja ehkäpä sinulta jää hankkimatta omaa omaisuutta ja eläke!! Tavallaan olet vankina!

Mieti tarkkaan jos avioero tuleekin 10 vuoden päästä. Ei varmaankaan ole mukavaa lähteä vaatteet mukana kaupungin asuntoon asumaan. Saisitko edes lapsen huoltajuuden kun olet PA?

Kohtuullisuus on tärkeää tässäkin asiassa. Ilman muuta sulle kuuluu osa omaisuudesta etenkin kun mies ei ole työelämässä mukana.

Pyydä ensin mieheltäsi ehdotus tähän asiaan ja kipase advokaatille pyytämään LISÄneuvoja!

Ovela mies kun ilmoitti tässä vaiheessa avioehdosta kun lapsikin jo tulossa:( Jos et nyt hoida asiaa kuntoon älä sit valittele täällä palstalla!

Ei kukaan voi oikeasti ajatella näin...

:D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/136 |
04.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka sellainen mulla oli ensin ajatuksena. En halua alkaa sitten vaatimaan, että pitää tehdä avioehto tämän asunnon suojaamiseksi, jos ja kun haluavat mennä naimisiin.

Toivottavasti heillä käy niin hyvä tuuri, että valitsevat puolisokseen yhtä köyhän tai varakkaan, ettei tule tuollaisiakaan ongelmia.

Annat ne ensiasunnot ennakkoperintönä ja kirjaatte siihen, että nykyisillä tai tulevilla aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta tähän ennakkoperintöön.

Vaikka heillä ei siis olisi avioehtoa, sulkee tuo ne puolisot erotilanteessa tuon perityn osuuden ulkopuolelle. Saman lauseen voitte laittaa myös testamenttiinne.

Vierailija
74/136 |
04.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

voi tehdä monenlaisia, kannattaa käydä lakimiehen juttusilla. Meillä on avioehto, joka on voimassa eron sattuessa (miehellä omaisuutta, itselläni yritys). Kuoleman sattuessa, ei meidän avioehto ole voimassa. Ja vaikka avioehto olisi, niin kyllä siltikin avioerossa omaisuutta jaettaessa suhteutetaan puolisoiden tulot ja omaisuus. Esim. jos olet itse ollut lapsen kanssa kotona vuosia, eikä tuloja käytännössä ole. Tarkemmin en tiedä miten nuo kuviot menee, joten käykää lakimiehen luona. Ei se avioehto oikeesti ole niin kamala asia, kunhan sen vaan tekee järkevästi, eikä suostu ihan mihin vaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/136 |
04.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka sellainen mulla oli ensin ajatuksena. En halua alkaa sitten vaatimaan, että pitää tehdä avioehto tämän asunnon suojaamiseksi, jos ja kun haluavat mennä naimisiin.

Toivottavasti heillä käy niin hyvä tuuri, että valitsevat puolisokseen yhtä köyhän tai varakkaan, ettei tule tuollaisiakaan ongelmia.

Annat ne ensiasunnot ennakkoperintönä ja kirjaatte siihen, että nykyisillä tai tulevilla aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta tähän ennakkoperintöön.

Vaikka heillä ei siis olisi avioehtoa, sulkee tuo ne puolisot erotilanteessa tuon perityn osuuden ulkopuolelle. Saman lauseen voitte laittaa myös testamenttiinne.


En tullut tuollaista mahdollisuutta edes ajatelleeksi.

Vierailija
76/136 |
04.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

satoihin tuhansiin euroihin. Näitähän on laskettu, kuinka paljon nainen menettää palkkaa kotivuosien aikana. Itse olen menettänyt kuussa sen runsaat kolme tonnia, mitä saisin palkkaa. Hyvätuloisen miehen takia tietysti kotihoidontuki on pienin mahdollinen. Siitäkin tulee jo muutamassa vuodessa kymmeniä tuhansia euroja, parin lapsen kohdalla menee sata tuhatta helposti rikki. Itselläni on neljä lasta, ja mies on heidät halunnut, joten ansionmenetykseni on kohtuullisen suuri. Meillä ei tosin avioehtoa olekaan.

Kotihoidontuki ei ole mistään tuloista riippuvainen. Eikä myöskään äitiyspäivärahat. Äitiyspäivärahan suuruus taas riippuu omista tuloistasi.

Eli mitä nyt oikein höpötät?

Vierailija
77/136 |
04.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvätuloisen miehen takia tietysti kotihoidontuki on pienin mahdollinen. Siitäkin tulee jo muutamassa vuodessa kymmeniä tuhansia euroja, parin lapsen kohdalla menee sata tuhatta helposti rikki. Itselläni on neljä lasta, ja mies on heidät halunnut, joten ansionmenetykseni on kohtuullisen suuri. Meillä ei tosin avioehtoa olekaan.

Kotihoidontuki on kaikille sama, ei tosiaan riipu miehen tuloista.

Itselläni on neljä lasta, ja mies on heidät halunnut, joten ansionmenetykseni on kohtuullisen suuri. Meillä ei tosin avioehtoa olekaan.

Sinä olet aikuinen ja oikeustoimikelpoinen ihminen, sinulla on myös oikeus mielipiteeseen näissä asioissa. Eli suomeksi:

"itsepä olet lapset miehesi kanssa hankkinut, kukaan ei ole pakottanut sinua tuohon, seurauksia voi myös ajatella etukäteen".

Vierailija
78/136 |
04.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvätuloisen miehen takia tietysti kotihoidontuki on pienin mahdollinen. Siitäkin tulee jo muutamassa vuodessa kymmeniä tuhansia euroja, parin lapsen kohdalla menee sata tuhatta helposti rikki. Itselläni on neljä lasta, ja mies on heidät halunnut, joten ansionmenetykseni on kohtuullisen suuri. Meillä ei tosin avioehtoa olekaan.

Kotihoidontuki on kaikille sama, ei tosiaan riipu miehen tuloista.

Itselläni on neljä lasta, ja mies on heidät halunnut, joten ansionmenetykseni on kohtuullisen suuri. Meillä ei tosin avioehtoa olekaan.

Sinä olet aikuinen ja oikeustoimikelpoinen ihminen, sinulla on myös oikeus mielipiteeseen näissä asioissa. Eli suomeksi:

"itsepä olet lapset miehesi kanssa hankkinut, kukaan ei ole pakottanut sinua tuohon, seurauksia voi myös ajatella etukäteen".

Siinä on perusosa, ja ansiosidonnainen osa. Ja minun asiani ovat hyvin, koska mieheni ei pidä omia rahojaan ominaan, vaan perheen yhteisinä, joten en ole menettänyt sen enempää kuin mieskään.

Mutta näitä naisia ihmettelen, jotka ovat tärkeinä siitä, miten heillä on omat rahat, ja kuitenkin he lapsien takia menettävät paljon tuloja. Ei ole mikään pakko olla siinä asiassa tyhmä, ja antaa miehen yksin kerryttää omaa omaisuuttaan. Meillä tästä ei onneksi ole tarvinnut edes puhua, kaikki omaisuus on molempien nimissä.

Vierailija
79/136 |
04.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

satoihin tuhansiin euroihin. Näitähän on laskettu, kuinka paljon nainen menettää palkkaa kotivuosien aikana. Itse olen menettänyt kuussa sen runsaat kolme tonnia, mitä saisin palkkaa. Hyvätuloisen miehen takia tietysti kotihoidontuki on pienin mahdollinen. Siitäkin tulee jo muutamassa vuodessa kymmeniä tuhansia euroja, parin lapsen kohdalla menee sata tuhatta helposti rikki. Itselläni on neljä lasta, ja mies on heidät halunnut, joten ansionmenetykseni on kohtuullisen suuri. Meillä ei tosin avioehtoa olekaan.

Kotihoidontuki ei ole mistään tuloista riippuvainen. Eikä myöskään äitiyspäivärahat. Äitiyspäivärahan suuruus taas riippuu omista tuloistasi.

Eli mitä nyt oikein höpötät?

vaikka toki sekin on pienempi kuin palkka. Mutta kotihoidontuessa on ansioista riippuva osa, eli tosiaankin riippuu tuloista. Tai ainakin näin oli, kun itse olin kotona.

Vierailija
80/136 |
04.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

No, minulla se oli just tasan sen 315 euroa miinus verot, koska kunta jossa asuin ei maksanut kuntalisiä. Eikä tosiaan siis mitään vaikutusta miehen tuloilla.



Siitä en tiedä miten nuo mahdolliset kuntakohtaiset kuntalisät määräytyvät.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yksi yhdeksän