Naimisiin menossa - mies haluaa avioehdon!

Tosin olen nainen, ei ole lapsia edellisestä liitosta, mutta omaisuutta on, sekä perittyä että itse hankittua. Ja TODELLAKIN, tasan tarkkaan pidin huolen siitä, että avioehto tehtiin koskemaan ennen avioliittoa hankittua omaisuutta. SE on realismia.



Se mitä yhdessä hankitaan, on sitten yhteistä, joka eron tai kuoleman tullen jaetaan osituksessa.



Jos kuoleman varalle haluaa varautua, niin sitten kannattaa laatia testamentti, jossa mies voi jättää sulle sopivaksi katsomansa osuuden.

puolison kuoltua, että yhteisesti hankittu varallisuus ei katoa? Turva eron sattuessa, jotta tilanne ei voi mennä niin, että toinen kerää pesämunaa toisen maksaessa lainat ja laskut? Nämä ovat ymmärrettäviä turvia omaisuuden jaossa. Kuitenkaan mielestäni kummallakaan ei tule olla oikeutta aiemmin hankittuun omaisuuteen. Ajattelen, että miehesi ja hänen edellisestä liitosta olevan lapsensa turva on se avioehto. Kenenkään elintaso ei siis lähtötilanteesta laske avioeron sattuessa, vain yhteisesti kerätty omaisuus jaetaan. Kuvittele tilanne toisinpäin, sinulla olisi paljon omaisuutta ja miehesi olisi rutiköyhä. Sinulla ennestään lapsi, jonka elämän haluat turvata. Avioehto mitä järkevin vaihtoehto juuri tuollaiseen tilanteeseen, missä lähtökohdat ovat epäreilut. Eron sattuessa miehesi pitäisi luovuttaa omista, ehkä perityistä, asunnoista tms. sinulle puolet. Ei kuulosta reilulta, miten miehen elämä olisi turvattu, kun elintaso tippuisi lähtötilannettakin huonommaksi?



Mutta tulevaisuudessa kaikki kerätty omaisuus on yhteistä. Miehesi omaisuuden vuokratulot jne. Turvaahan se luo ehkä jonkin verran, mutta ainakin itse solmin liittoni rakkauden merkiksi, enkä taloudellisen turvan.

Mutta vielä enemmän mietin sitä, että ymmärtääkö hän itsekään että avioliiton aikana on elatusvelvollinen myös sinua kohtaan- ja jos sinulla ei ole rahaa etkä ole oikeutettu tukiin, niin miehesi joutuu elättämään sinut 100%?

Mutta vielä enemmän mietin sitä, että ymmärtääkö hän itsekään että avioliiton aikana on elatusvelvollinen myös sinua kohtaan- ja jos sinulla ei ole rahaa etkä ole oikeutettu tukiin, niin miehesi joutuu elättämään sinut 100%?

se elatusvelvollisuus on määritelty, kuinka paljon se on ja miten se käytännössä hoidetaan? Kuuluuko sen kattaa jotkut tietyt asiat, onko sille jotain kuukausittaista minimisummaa, tms. Mietin nyt, että jos se avioehto on kerran kaikkien mielestä niin välttämätön ja oikein, niin pystyisinköhän tuosta elatusvelvollisuudesta sitten esim. säästämään tai sijoittamaan jonkin verran? Sitten jos ero tulisi, niin minullakin olisi jotain omaa.

En ehkä sitten viitsi lähteä kinastelemaan, jos mies nyt ehdottomasti haluaa sen avioehdon, täytyy sitten vaan elää sen asian kanssa.

Mutta mitenkä sitten, JOS meille tulisi ero, niin kuuluuko minullekin jotain elatusapua, kuten lapselle?

puolison kuoltua, että yhteisesti hankittu varallisuus ei katoa? Turva eron sattuessa, jotta tilanne ei voi mennä niin, että toinen kerää pesämunaa toisen maksaessa lainat ja laskut? Nämä ovat ymmärrettäviä turvia omaisuuden jaossa. Kuitenkaan mielestäni kummallakaan ei tule olla oikeutta aiemmin hankittuun omaisuuteen. Ajattelen, että miehesi ja hänen edellisestä liitosta olevan lapsensa turva on se avioehto. Kenenkään elintaso ei siis lähtötilanteesta laske avioeron sattuessa, vain yhteisesti kerätty omaisuus jaetaan. Kuvittele tilanne toisinpäin, sinulla olisi paljon omaisuutta ja miehesi olisi rutiköyhä. Sinulla ennestään lapsi, jonka elämän haluat turvata. Avioehto mitä järkevin vaihtoehto juuri tuollaiseen tilanteeseen, missä lähtökohdat ovat epäreilut. Eron sattuessa miehesi pitäisi luovuttaa omista, ehkä perityistä, asunnoista tms. sinulle puolet. Ei kuulosta reilulta, miten miehen elämä olisi turvattu, kun elintaso tippuisi lähtötilannettakin huonommaksi?

Mutta tulevaisuudessa kaikki kerätty omaisuus on yhteistä. Miehesi omaisuuden vuokratulot jne. Turvaahan se luo ehkä jonkin verran, mutta ainakin itse solmin liittoni rakkauden merkiksi, enkä taloudellisen turvan.

en tietenkään lähde painostamaan miestä. Tavallaan ymmärrän nuo esitetyt näkökulmat, vaikka olenkin niistä eri mieltä. Minusta avioliitossa omaisuuden kuuluu olla yhteistä ja kuuluu mennä erossa puoliksi, ja ennenhän on ollutkin näin. Avioehto on aika uusi juttu, ja onhan se vähän avioliiton ideaa hämärtänyt. Mutta, jos se jollekin on tärkeää niin mikä minä olen sitä kieltämäänkään.

Mutta tuohon elintasojuttuun sen verran, että kyllähän erossa minun elintaso laskisi huomattavasti. Jos olen miehen kanssa tottunut tiettyyn elintasoon, ja sitten erossa minulle ei jää melkein mitään, niin väistämättähän minä häviän siinä. Sehän saattaa joissain tapauksissa jopa estää vaimoa ottamasta eroa, vaikka liitto olisi onneton, mies väkivaltainen tms (tämä ei siis koske minua, meillä on ihan onnellinen liitto, mutta tuo on vaan esimerkki.) Minusta nimenomaan se, että kaikki on yhteistä, takaa tasa-arvon parisuhteessa ja avioliitossa.

Avioliittolakiin on tehty useita muutoksia ja muka parannuksia, mutta omasta näkökulmastani naisen asema avioliitossa on vain heikentynyt, juuri mainitusta syystä. Onko sitten ihme, jos pahoinvointi perheissä yleistyy, kun ei uskalla tai voi ottaa eroa, edes silloin kun siihen olisi syytä. Eikä se voi olla lastenkaan etu.

Lapsi kylläkin, mutta summa on muutama satanen kuukaudessa. Suosittelen, että juttelet miehesi kanssa ja kerrot ihan suoraan huolistasi. Olen niin paljon nähnyt tilanteita, joissa perheen äiti maksaa ruoat ja lasten kulut pelkistä äitiyspäivärahoista ja isin rahat meneekin sitten autoon tai harrastuksiin...todella moni nainen suostuu siihen, että syövät kaurapuuroa päivittäin (kun muuhun ei ole varaa yllämainitun järjestelyn vuoksi), ostavat vaatteita kerran viidessä vuodessa ja nekin kirpparilta, eivät huolla terveyttään jne. koska se maksaisi eikä mies osallistu kuluihin.



En nyt väitä kaikkien miesten olevan tämmöisiä, mutta monelle nousee se raha ns. päähän ja sitten ollaan ongelmissa, jos yhteisiä lapsia siunaantuu. Osa kokee olevansa "arvokkaampia" sen tähden, että maksavat asumisen/tarjoavat vaimolle katon pään päälle ja siitä se sitten alkaa -> pian vaimo hoitaa yksin kaikki kotityöt koska "ethän sä edes käy töissä", mies olettaa lapsen kulujen mahtuvan niihin minimitukiin joita saat jne.

Lapsi kylläkin, mutta summa on muutama satanen kuukaudessa. Suosittelen, että juttelet miehesi kanssa ja kerrot ihan suoraan huolistasi. Olen niin paljon nähnyt tilanteita, joissa perheen äiti maksaa ruoat ja lasten kulut pelkistä äitiyspäivärahoista ja isin rahat meneekin sitten autoon tai harrastuksiin...todella moni nainen suostuu siihen, että syövät kaurapuuroa päivittäin (kun muuhun ei ole varaa yllämainitun järjestelyn vuoksi), ostavat vaatteita kerran viidessä vuodessa ja nekin kirpparilta, eivät huolla terveyttään jne. koska se maksaisi eikä mies osallistu kuluihin.

En nyt väitä kaikkien miesten olevan tämmöisiä, mutta monelle nousee se raha ns. päähän ja sitten ollaan ongelmissa, jos yhteisiä lapsia siunaantuu. Osa kokee olevansa "arvokkaampia" sen tähden, että maksavat asumisen/tarjoavat vaimolle katon pään päälle ja siitä se sitten alkaa -> pian vaimo hoitaa yksin kaikki kotityöt koska "ethän sä edes käy töissä", mies olettaa lapsen kulujen mahtuvan niihin minimitukiin joita saat jne.

Eikö sillä perusteella voisi vaatia muutakin kuin kaurapuuroa? Kyllähän ihmisen elatukseen kuuluu paitsi ruoka, myös vaatteet ja kaikki muukin. Miten paljon se elatusvelvollisuus on, missä lukisi tarkemmin, mitä kaikkea se pitää sisällään? Eivätkö nämä höynäytetyt vaimot sitten osaa hakea oikeuksiaan, miksi he eivät vaadi miestään maksamaan enemmän? Siis tarkoitan tilannetta, jossa naisella on tosi vähän rahaa käytössään ja mies tuhlailee miten lystää - eikö nainen voisi vaatia perheen elintason mukaista elatusta myös itselleen?

että mies pelkää myös ettei ensimmäinen lapsi saisi mitään tms. Hän elää pääasiassa sijoituksillaan, palkkatuloja on vaan epäsäännöllisesti työkeikoista, joita tekee lähinnä harrastuksenomaisesti. Ja ilmeisesti haluaa jatkaa tällaista elämää jatkossakin, koska luulen että pelkää erossa menettävänsä tosiaan puolet omaisuudestaan. Hän sanoi, että haluaa avioehdon, jossa meidän omaisuutemme (siis käytännössä hänen, koska minulla ei ole mitään arvokasta) pysyvät täysin erillään. Mies sanoi, että se on hänestä reilua. Omasta mielestäni ei kylläkään ole.

Olemme puhuneet asiasta, mutta en oikein tiedä, kuinka jatkaa keskustelua ilman, että vaikuttaisin joko ahneelta tai painostavalta. Mitä lain mukaan pitäisi olla, eikö aviovaimolle kuitenkin kuuluisi edes jokin tietty vähimmäisprosentti?

Eikä mies tunnu ymmärtävän sitä, että minulla on muuten aika turvaton olo. Jos meille tulisi ero, hänelle jäisi vielä omaisuutensa, mutta itse joutuisin ihan tyhjän päälle. Ei kuulosta ihan reilulta. Eikö se olisi käytännössä sama kuin en olisi naimisissa ollenkaan? Mietinkin, pitäisikö peruuttaa häät ja jatkaa avoliitossa, jos se havahduttaisi miehen. Tosin en tiedä olisiko sillä hänelle mitään merkitystä. Hankalaa!

ap

Avioliitossa huoltajuus jaetaan automaattisesti. Avoliitossa ei, voit laittaa sen huoltajuuden vain itsellesi ja todeta miehelle, että "näin on reilumpaa, sillä jos ero sattuu, niin sinun on helpompi huolehtia lapsesi asioista, kun ei tarvitse riidellä huoltajuudesta".

Paras turva naiselle on se, että hankkii hyvän koulutuksen ja hyväpalkkaisen työpaikan, jotta ei ole miehestä taloudellisesti riippuvainen edes eron sattuessa.



Sinulla näyttää olevan minusta vähän sellainen käsitys avioliitosta että se ratkaisee taloudellisen asemasi vaikka ero tulisikin. Samoin ajatuksesi avioliiton aikaisesta elatuksesta on hassu; pitäisikö miehesi maksaa sinulle jotain kuukausittain jotta voisit säästää sitä turvataksesi tulevaisuuden jos ero tulee? Luotatko oikeasti mieheesi ja tulevaan avioliittoosi?



Jos miehesi on fiksu, ei teillä tule olemaan avioliiton aikana kahdenlaista elintasoa vaan molemmat nauttivat varallisuudesta yhtä lailla.



Miehesi on fiksu halutessaan avioehdon, koska omaisuutta kerran on jo hankittuna.



Mitä tulee avioliiton aikana hankittavaan omaisuuteen, pitää sinun huolehtia siitä, että se on myös sinun nimissäsi, jos odotat eron tullen osaasi siitä. Mutta silloin sinun pitäisi myös osallistua jotenkin sen hankkimiseen. Mutta mistähän pieni kotiäiti sellaiseen saa rahoja? Eli hanki tyttö hyvä se koulutus ja omat rahat.

vaikka olen meistä kahdesta selvästi köyhempi. Olemme molemmat toisissa naimisissa ja aikuisia lapsia on kummallakin. Minusta olisi tosi häpeällistä, että mieheni kuollessa minä ja sitä kautta minun lapseni perisivät puolet miehen melko suuresta omaisuudesta. Omistan itsekin kiinteistön, ja teimme paperin, jonka mukaan molemmille jää asumisoikeus toistemme asuntoihin loppuiäksemme, jos toine kuolee. Miehelläni on siis kerrostaloasunto kaupungissa ja minulla omakotitalo maalla (jossa asumme tällä hetkellä). Joten minun lapseni eivät voi nakata miestä pellolle, jos kuolen. Vaikuttaisin ahneelta hutsulta, jos olisin ollut ilman avioehtoa. En kehtaisi katsoa ketään silmiin, jos jäisin leskeksi ilman avioehtoa, eli saisin miehen itse hankkimasta omaisuudesta ja vanhempiensa perinnöstä puolet. Voi hitto, mitä ahneutta.



Sitäpaitsi uskon tämän olevan provo, mutta vastaanpa kuitenkin . Ei kukaan nainen tänä päivänä ole noin tyhmä.

Mikset voi alkaa opiskella tai mennä töihin jo nyt, ap? Kun sitten olet kotona lapsen kanssa voit jatkaa opintoja.

Oletko siis nyt ihan joutilas, et tee mitään? Millä olet elättänyt itsesi ennen miehen tapaamista?

Avioehdon tekeminen on kaikissa tilanteissa fiksu veto. Se ei kerro pariskunnan välisestä rakkaudesta yhtään mitään, on ihan höpöä ladata siihen sellaisia merkityksiä.

Olen aina ajatellut että elatusvelvollisuus avioliitossa tarkoittaa vastuunkantamista toisesta esim opintojen, työttömyyden tai sairauden aikana. Se, että mies elättää vaimonsa hääpäivästä hautaan, on kovin 50-lukulaista :)

että te menette jonkun asianajajan tai pankin LAKIMIEHEN (ei minkään pankkivirkailijan) pakeille puhumaan asiasta. Älä lue av-mammojen vastauksia, koska ne tulevat olemaan ihan puuta-heinää.



Se juristi kertoo teille myös, että avioehdon voi tehdä vain eroa silmällä pitäen (eli puolison kuollessa ehtoa ei sovelleta) ja muita yksityiskohtia. Avioehdolla voidaan rajata avioikeus myös vain osaan omaisuutta jne. Samalla lakimies kertoo myös lesken hallintaoikeudesta yhteiseen kotiin toisen kuoltua.



Varatkaan aika jo tänään. Avioehto maksaa noin 120-300 euroa ja pitää rekisteröidä maistraatissa.

mutta tiedän tuollaisia naisia olevan. Ainoa syy avioliitolle on rahanahneus ja varakkaan rouvan status. Lapsikin siihen tehdään siteeksi. Miehesi on harvinaisen fiksu, kun uskaltaa ottaa avioehdon puheeksi. Ei kai kukaan halua, että sinä ja sitä kautta mahdollisesti sukulaisesi saavat miehen työllä hankkimasta omaisuudesta puolet. Hyvin toimeentuleva mies ei välttämättä arvosta hirveän korkealle ihmistä, joka ei kouluttaudu tai hakeudu töihin, vaan makoilee kotona, kun nyt sattuu olemaan raskaana!

Miksi sinun pitäisi saada eron tullessa miehesi omaisuus, jonka hän on tehnyt aikaisemmin? vaikka avioehto on niin eron hetkellä saisit tietenkin yhdessäoloajan mukaisesti jotain "korvausta".. Ja mitä pidemmän ajan olisitte yhdessä eron sattuessa, sinun "korvaus" olisi suurempi. Näin ainakin ystäväpiirissä on tehty. Kai miehesi tienaa avioliiton aikanakin rahaa. Nehän ovat kuitenkin teidän yhteiset eron sattuessa?!?

Avioehto yksinkertaisimmassa muodossaan koskee sekä omaisuutta että tuloja, eli mitään korvausta ei tipu. Suomi ei ole Amerikka, jossa eroavan hakevat korvauksia toisiltaan. Niinpä tuollaisen kaikenkattavan avioehdon sopiminen on APn kannalta suuri riski. Jos hän jää kotirouvaksi ja elää miehen tuloilla, hän ei saa erossa kuin selvästi henkilökohtaiset tavarat eli vaatteensa ja hammasharjansa. Kaikki muu miehen tuloilla hankittu jää miehelle. Avioehtoon ei voi kirjoittaa ehtoja, että maksetaan korvausta esimerkiksi lapsien määrän tai yhdessä oltujen vuosien mukaan. Sellaiset ehdot ovat pätemättömiä. Avioehdon voi kirjoittaa niin, että se koskee vain ennen avioliittoa hankittua omaisuutta. Silloin tuloista avioliiton aikana kertyvä omaisuus jaetaan osituksessa puoliksi. Avioehdon voi myös kirjoittaa niin, että se koskee vain tiettyjä omaisuuseriä kuten asuntoja. Silloin kaikki muu omaisuus jaetaan osituksessa puoliksi. APn on syytä miettiä nämä vaihtoehtot läpi itse ja tutustua avioehtojen tavallisiin malleihin. Miehen palkkaamaa juristia ei pidä uskoa sokeasti, sillä juristi ajattelee asiaa aina sen osapuolen kannalta, joka hänelle maksaa, vaikkei tahaallaan huijaakaan.

että maksetaan korvaus lasten määrän / kotona lapsia hoidettujen vuosien mukaan ja ne ehdot ovat täysin päteviä!

Yhteinen omaisuus on miehen nimissä, koska hän on sen maksanutkin, ja lisäksi hänellä on muuta omaisuutta.

Jos joku omaisuus on vain miehen nimissä, niin miten se olisi yhteistä???? Et kai sinä maksele jotain lainanlyhennyksiä miehen omistamasta asunnosta tms.? Jos joku asia on vain miehen nimissä niin se on vain miehen omaisuutta, ei yhteistä.

koska ilman sitä hänen ensimmäinen lapsensa menettää hänelle kuuluvaa perintöä mahdollisen eron sattuessa. Sitä ei tietenkään kunnollinen isä halua. Eikä sinun kuulu sellaista vaatia.



Tottakai sinulle tulee ansionmenetystä siitä, että olet yhteistä lastanne hoitamassa, ja sitä suurempi menetys, mitä useampi lapsi teillä on. Siinä menee moni palkankorotus ym sivu suun. Joten avioehtoon voisi sovitella jonkinlaisen kohtuullisen ehdon sinulle, joka olisi oikeassa suhteessa siihen, mitä yhteisten lastenne vuoksi menetät. Mutta Suomessa ei tosiaan ole tapana ajatella, että avioeron jälkeen varakkaamman velvolllisuus olisi elättää köyhempää.

sinulla tulee avioliitossa elämän ja kuoleman varalta kolme asiaa: mies on 100 % elatusvelvollinen suhteesi, jos olet tuloton, sinulla on leskenoikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon kuoleman jälkeen, vaikka et omistaisikaan sitä, ja kolmanneksi oikeus leskeneläkkeeseen, mutta se ei ole pässinvarma saatko sitä, kuten itsekkin sanoit. Se riippuu omasta tulotasostasi. Mutta kyllä niistä keikoistakin eläkettä kertyy, jos ne verokortille tehdään.



Voisithan pyytää avioehtoon ehtoa, että mikäli mies hakee eroa, sinulla on oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon esim. kolmen vuoden ajaksi juoksevat kustannukset korvaamalla. Näin ette lasten kanssa joudu heti tuuliajolle ja ehdit etsiä uuden kodin. Tätä voi mies tietenkin kiertää, eikä hae itse eroa (esim. uskottomuustapaukset). Mutta pyytäisin sen siltä varalta, että mies haluaa heittää sut ulos. Lisäksi itse pyytäisin, että kuoleman sattuessa yhteisen kodin myyntituloista tulisi 70% sinulle, mikäli rahat käytetään uuteen asuntoon. Kuolinpesä voi tietenkin ostaa uuden asunnon, mutta epäilen, suostuisiko miehen aikaisempi lapsi siihen. Nykyään on monesti niin, että jos kuolinpesä myy sen yhteisen kodin, niin leski ei meinaa saada oman puolikkaan rahoilla (ainakaan pääkaupunkiseudulla)kuin hikisesti yksiön tai kaksion levottomammalta alueelta.



(Meillä on se tilanne, että äitini asuu liian isossa rt-neliössä ja vastike rassaa. Jos hän suostuisi myymään, juoppoveljeni vaatisi pesää jaettavaksi. No myynnistä äidin osuus riittäisi juuri ja juuri romukuntoiseen kt-kaksioon, mikä ei ole oikein järkevä ratkaisu, kun ei kukaan meistä osaa rempata ja äiti tykkää pihahommista.)



Sitäkin tilannetta kannattaa miettiä, että jos mies kuolee kun yhteiset lapsenne ovat vielä alaikäisiä, ja sinä joutuisit vaikka lasten perintöverojen takia laittamaan asunnon myyntiin, niin missä sinä sitten lasten kanssa asut, jos sinulla ei ole oikeutta koskea lasten rahoihin? Olisiko miehellä syytä olla henkivakuutus sinun ja lasten hyväksi?



Neuvoisin sinua itseäsi ostamaan sijoitusasunnon turvaksesi, ilmeisesti kuitenkin miehen tuloilla elelet ja omasi jäävät sinun haltuusi? Avioehto koskee myös sinun omaisuuttasi.



Ymmärrän kyllä miehesi halua saada avioehto. Hänen rahat ei ole sinun rahat, sinun pitää hoitaa omaisuutesi kartuttaminen ihan itse.

Eikös avioliittoon mennä rakkaudesta, vai mikä onkaan ap, motiivisi?

paljon omaisuutta. Mun miehellä oli vain kerrostaloyksiö. Oli saanut siihen pesämunaa vanhemmiltaan ja sitten olivat porukalla vaatimassa avioehtoa asunnon osalta, kun menimme naimisiin. Siinä vaiheessa kyllä riideltiin kovastikin, koska mun mielestä avioliitossa kaikki olisi "yhteistä".



Suostuin sitten avioehtoon, mutta ei koskemaan kyseistä asuntoa, vaan myös kaikkea tulevaa. Olinkin tukehtua iltateeheni, kun anoppi ihan tosissaan alkoi huppuelissa juhannuksena selvittämään, että eikös sen ehdon nyt voisi sitten purkaan, kun olemme olleet 19 v naimisissa, niin 20 v kunniaksi.



Mitä helv... Minulla omasta omakotitalostamme puolet, kaksi täysin maksettua sijoitusasuntoa ja olen ostamassa kesämökkiä perheellemme, mutta mun nimiin(!).



Kuten jo joku sanoi, hanki koulutus ja työpaikka. Säästä pesämuna sijoitusasuntoon ja maksata sitten sen lyhennykset vuokralaisilla. Näin minua opastettiin.



Eipä tule enää anopilta vinkunaa, että heidän pojan rahojen (minkä rahojen? :)) perään olen.



Eli meillä tällä hetkellä miehen nettotulot 1600 e/kk ja mun 2850 e/kk.

paljon omaisuutta. Mun miehellä oli vain kerrostaloyksiö. Oli saanut siihen pesämunaa vanhemmiltaan ja sitten olivat porukalla vaatimassa avioehtoa asunnon osalta, kun menimme naimisiin. Siinä vaiheessa kyllä riideltiin kovastikin, koska mun mielestä avioliitossa kaikki olisi "yhteistä". Suostuin sitten avioehtoon, mutta ei koskemaan kyseistä asuntoa, vaan myös kaikkea tulevaa. Olinkin tukehtua iltateeheni, kun anoppi ihan tosissaan alkoi huppuelissa juhannuksena selvittämään, että eikös sen ehdon nyt voisi sitten purkaan, kun olemme olleet 19 v naimisissa, niin 20 v kunniaksi. Mitä helv... Minulla omasta omakotitalostamme puolet, kaksi täysin maksettua sijoitusasuntoa ja olen ostamassa kesämökkiä perheellemme, mutta mun nimiin(!). Kuten jo joku sanoi, hanki koulutus ja työpaikka. Säästä pesämuna sijoitusasuntoon ja maksata sitten sen lyhennykset vuokralaisilla. Näin minua opastettiin. Eipä tule enää anopilta vinkunaa, että heidän pojan rahojen (minkä rahojen? :)) perään olen. Eli meillä tällä hetkellä miehen nettotulot 1600 e/kk ja mun 2850 e/kk.

Aika laskelmoiva anoppi sinulla... nyt kun kortit ovatkin toisinpäin ei ehtoa tarvittaisikaan. Huh huh.