Lue keskustelun säännöt.
Naimisiin menossa - mies haluaa avioehdon!
03.08.2011 |
Eli tilanne on se, että olemme kihloissa ja häistä ja naimisiin menosta on sovittu. Nyt mies ilmoitti haluavansa avioehdon. Hänellä on omaisuutta, jonka vuoksi varmaan sen haluaa, itselläni ei mitään. Yhteinen omaisuus on miehen nimissä, koska hän on sen maksanutkin, ja lisäksi hänellä on muuta omaisuutta.
Miehellä on aiemmasta suhteesta yksi lapsi, joka on meillä vuoroviikoin, ja lisäksi meille on tulossa yhteinen lapsi. Yhdessä ollaan oltu useampi vuosi, ja ihan hyvin meillä muuten menee. On ollut jo jonkin aikaa selvää, että naimisiin mennään, varsinkin nyt kun lapsikin on tulossa. Tästä avioehdosta olemme eri mieltä. Minä en sellaista haluaisi.
En tietenkään mene naimisiin rahan takia tms, mutta katson kyllä, että en saa avioliitosta mitään turvaa, jos sellainen otetaan. Miehen tulot ovat lähinnä pääomatuloja ja osakkeista tms. Jos esimerkiksi eroaisimme, niin minä jäisin ihan puille paljaille, ja jos leskeneläke lasketaan palkkatuloista, niin enhän sitten saa sitäkään.
Millainen käytäntö on - mitkä kaikki tulot vaikuttavat leskeneläkkeeseen?
Entä jääkö minulle lainkaan hallintaoikeutta yhteiseen kotiin ja miehen muihin asuntoihin (hänellä on muutama sijoitusasunto ja kesämökki)?
Entä erossa - voiko olla niin, että en saa yhtään mitään?
Entä mitä avioliiton elatusvelvollisuus käytännössä tarkoittaa?
Kommentit (136)
Kai miehesi tienaa avioliiton aikanakin rahaa. Nehän ovat kuitenkin teidän yhteiset eron sattuessa?!?
Eivät yhteisiä, ei vaikka oltaisiin naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mies pelkää myös ettei ensimmäinen lapsi saisi mitään tms. Hän elää pääasiassa sijoituksillaan, palkkatuloja on vaan epäsäännöllisesti työkeikoista, joita tekee lähinnä harrastuksenomaisesti. Ja ilmeisesti haluaa jatkaa tällaista elämää jatkossakin, koska luulen että pelkää erossa menettävänsä tosiaan puolet omaisuudestaan. Hän sanoi, että haluaa avioehdon, jossa meidän omaisuutemme (siis käytännössä hänen, koska minulla ei ole mitään arvokasta) pysyvät täysin erillään. Mies sanoi, että se on hänestä reilua. Omasta mielestäni ei kylläkään ole.
Olemme puhuneet asiasta, mutta en oikein tiedä, kuinka jatkaa keskustelua ilman, että vaikuttaisin joko ahneelta tai painostavalta. Mitä lain mukaan pitäisi olla, eikö aviovaimolle kuitenkin kuuluisi edes jokin tietty vähimmäisprosentti?
Eikä mies tunnu ymmärtävän sitä, että minulla on muuten aika turvaton olo. Jos meille tulisi ero, hänelle jäisi vielä omaisuutensa, mutta itse joutuisin ihan tyhjän päälle. Ei kuulosta ihan reilulta. Eikö se olisi käytännössä sama kuin en olisi naimisissa ollenkaan? Mietinkin, pitäisikö peruuttaa häät ja jatkaa avoliitossa, jos se havahduttaisi miehen. Tosin en tiedä olisiko sillä hänelle mitään merkitystä. Hankalaa!
ap
avoerojuttu meneekään nykyään?
Siis jos on oltu 5v saman katon alla tai on yhteinen lapsi...
pitää jäädä siitä jotain käteen? Elättääkö miehesi sinut sen ajan?
Juridisesti miehen tienaamat rahat ovat hänen.
Eivät yhteisiä, ei vaikka oltaisiin naimisissa.
Tuloista kertyvä omaisuus kuitenkin jaetaan tasan erossa. Paitsi jos teette avioehdon, joka koskee myös tuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän sanoi, että haluaa avioehdon, jossa meidän omaisuutemme (siis käytännössä hänen, koska minulla ei ole mitään arvokasta) pysyvät täysin erillään. Mies sanoi, että se on hänestä reilua. Omasta mielestäni ei kylläkään ole.
Olemme puhuneet asiasta, mutta en oikein tiedä, kuinka jatkaa keskustelua ilman, että vaikuttaisin joko ahneelta tai painostavalta. Mitä lain mukaan pitäisi olla, eikö aviovaimolle kuitenkin kuuluisi edes jokin tietty vähimmäisprosentti?
ap
se on miehesi omaisuutta ja sinä et ole tehnyt sen eteen mitään. Yhdessä hankkimanne on sitten eri asia, mutta kuten sanoit miehesi on maksanut senkin kaiken.
Mikä sinulla on ongelma?
Miehesi huolehtii sinusta nyt ja mikäli olette avioliitosta huolehtii sinusta. Mutta jos eroatte avioehto turvaa miehesi omaisuden joka kuuluu hänelle.
Keskity nyt vaikka kouluttamaan itseäsi ja hankkimaan omaa omaisuutta, niin et ole mahdollisen avioeron sattuessa puillapaljailla.
Tai mene vaikka töihin?
Joku muukin kyseli, että miksi minun pitäisi saada jotain... No, jos olemme NAIMISISSA, niin eikö silloin idea olisi, että kaikki on yhteistä eli puolet kuuluu vaimolle. Mielestäni avioliiton tarkoitus on juuri antaa turvaa, ja nyt jos teemme avioehdon, niin silloinhan se ei toteudu. Toki avioliiton aikana kyllä, mutta esim. erossa tai miehen kuoleman jälkeen enää ei.
Menen ehkä joskus myöhemmin opiskelemaan tai töihin, mutta nyt ajattelin olla tulevan lapseni kanssa kotona. Sekin on yksi syy, miksi toivoisin miehen tulevan vastaan, eli en minä ainoastaan elä hänen siivellään. Minusta on arvokas asia, että lapsi saa äidin jakamattoman huomion ensimmäisten elinvuosiensa aikana.
Ja eikö avioliitossa kuitenkin kuuluisi turvata köyhemän osapuolenkin taloudellinen asema mahdollisen eron jälkeen? Tietenkin toivon, ettei eroa koskaan tule, mutta mielestäni olisi silti järkevää varautua kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elää sen ajan miehen kustantamana ja sitten erossa vielä puolet?
Avioehto koskee vain ennen avioliittoa hankittua omaisuutta. Miehellä sitä on ja sinulla ei. Avioliiton aikana kertynyt omaisuus jaetaan puoliksi eron tullessa. Miksi sinun pitäisi saada osuutesi omaisuudesta, joka miehellä on nyt ennen avioliittoa? Reiluahan nimenomaan on, että eron tullessa vain liitossa kertynyt omaisuus jaetaan. Ihmisten kuuluu mennä naimisiin rakkaudesta, ei hyötysuhdanteesta. Avioliiton ei kuulu olla sijoitus, jonka avulla voi ryövätä miehensä eron sattuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avoerojuttu meneekään nykyään?
Siis jos on oltu 5v saman katon alla tai on yhteinen lapsi...
Ei se minusta tule automaattisesti, vaan silloin voi EHKÄ saada kompensaatiota, jos on ollut kotona esim. hoitamassa lapsia tai esim. auttanut toista kartuttamaan tämän omaisuutta. Ja se ei ole automaatio, vaan täytyy hakea oikeusteitse, näin muistelen. Äkkiseltään sanottuna luulis ettei sovi ap:n tapaukseen.
Ap:sta tulee mieleen yksi tuttavani, joka nimenomaan etsi varakkaan miehen elättämään itseään ja rahoittajaksi. Hän tosin ei natissut miehen vaatimasta avioehdosta, mutta sai miehen suostumaan siihen, että mahdollisessa erossa hän saa sen verran, että voi ostaa itselleen oman asunnon. Ja eroa onkin pukkaamassa kohta :D :D Jotenkin uskomatonta, miten hienosti on junaillut asiansa. Ei tarvitse enää huolehtia vuokrista eikä mennä töihin, kun saa ihan kivat elatusmaksut, lapsilisät, yh-tuet ja ties vaikka työttömyyskorvaustakin, JA saa sitten asua omistusasunnossa. Aika taitavaa, nostan hattua! Tän ketjun aloittaja ei taida olla ihan yhtä taitava lypsäjä :D
siis kauanko olette yhdessä olleet siis asuneet yhdessä??
oletko tuona aikana tienannut mitään?
oletteko tuona iakan ostanee tyhdessä asunnon tms arvokasta???
miten oleete kulut jakaneet asumisenne aikana????
jos olet töissä ollut ja maksanut yhteisistä kuluist osasi , ja olettte ostaneet asunnun esim niin kyllä siitä kuuluu sinulle puolet
ja varsinkin kun jatkatte asunnon maksua avioliitossa
jos näin ei ole , niin sitten sinulle ei kuulu mitään,
eikä miehesi aikaisemmat ostot, asunnot osakkeet jne
mutta avioliiton aikan hankitut kuuluu tietenkin, en itse allekirjoittaisi sopimusta, jossa hyväksyisin olemaan pienellä palkalla ja mies laittais omans asijoituksiin
totta kai miehen edel liitossa syntynyt lapsi on oikeutett isänsä rahoihin sijpituksiin jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioehto koskee vain ennen avioliittoa hankittua omaisuutta. Miehellä sitä on ja sinulla ei. Avioliiton aikana kertynyt omaisuus jaetaan puoliksi eron tullessa. Miksi sinun pitäisi saada osuutesi omaisuudesta, joka miehellä on nyt ennen avioliittoa? Reiluahan nimenomaan on, että eron tullessa vain liitossa kertynyt omaisuus jaetaan. Ihmisten kuuluu mennä naimisiin rakkaudesta, ei hyötysuhdanteesta. Avioliiton ei kuulu olla sijoitus, jonka avulla voi ryövätä miehensä eron sattuessa.
Enkä tietenkään mitään tuollaista suunnittele! Ihan rakkaudesta olen hänen kanssaan. Mutta minusta on ihan järkevää olla realisti - mitä tahansa voi tapahtua, kaikki suhteet eivät aina kestä, ja yleensä juuri ne romanttisia pilvilinnoja rakennelleet saavat kärsiä tai jäävät tappiolle.
Mietin, olisiko edes jotain kohtuullista kompromissia mahdollista löytää. Onko teillä kaikilla muilla muka avioehto? Entä suostuisitteko naimisiin, jos mies vaatisi sellaista? Eikö silloin voisi yhtä hyvin olla avoliitossa, jos kuitenkin kaikki on käytännössä ihan samoin kuin avoliitossa?
En toki ala miestäni painostaa, jos asia on hänelle ehdottoman tärkeä. Ihmettelen vain!
ap
Miksi sinun pitäisi saada eron tullessa miehesi omaisuus, jonka hän on tehnyt aikaisemmin? vaikka avioehto on niin eron hetkellä saisit tietenkin yhdessäoloajan mukaisesti jotain "korvausta".. Ja mitä pidemmän ajan olisitte yhdessä eron sattuessa, sinun "korvaus" olisi suurempi. Näin ainakin ystäväpiirissä on tehty. Kai miehesi tienaa avioliiton aikanakin rahaa. Nehän ovat kuitenkin teidän yhteiset eron sattuessa?!?
Avioehto yksinkertaisimmassa muodossaan koskee sekä omaisuutta että tuloja, eli mitään korvausta ei tipu. Suomi ei ole Amerikka, jossa eroavan hakevat korvauksia toisiltaan. Niinpä tuollaisen kaikenkattavan avioehdon sopiminen on APn kannalta suuri riski. Jos hän jää kotirouvaksi ja elää miehen tuloilla, hän ei saa erossa kuin selvästi henkilökohtaiset tavarat eli vaatteensa ja hammasharjansa. Kaikki muu miehen tuloilla hankittu jää miehelle.
Avioehtoon ei voi kirjoittaa ehtoja, että maksetaan korvausta esimerkiksi lapsien määrän tai yhdessä oltujen vuosien mukaan. Sellaiset ehdot ovat pätemättömiä.
Avioehdon voi kirjoittaa niin, että se koskee vain ennen avioliittoa hankittua omaisuutta. Silloin tuloista avioliiton aikana kertyvä omaisuus jaetaan osituksessa puoliksi. Avioehdon voi myös kirjoittaa niin, että se koskee vain tiettyjä omaisuuseriä kuten asuntoja. Silloin kaikki muu omaisuus jaetaan osituksessa puoliksi.
APn on syytä miettiä nämä vaihtoehtot läpi itse ja tutustua avioehtojen tavallisiin malleihin. Miehen palkkaamaa juristia ei pidä uskoa sokeasti, sillä juristi ajattelee asiaa aina sen osapuolen kannalta, joka hänelle maksaa, vaikkei tahaallaan huijaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enää kommentoida, niin huono provo.
mutta naimisiin olla mentu kakaroina, ilman mitään omaisuutta, vielä opiskelevina
tilanteesi on eri
miehesi on jo kerran , ainakin, eronnut
on lapsikin o
on omaisuutta, joka kertynyt aikana ennen sinua
nämä nyt mm
eli sinulle kuuluu vain ja ainoastaan se minkö te kaksi YHDESSÄ KERÄÄTTE!!!!
ELI avioehto kuuluukin tehdä, jotta turvaa oman lapsensa, joka edel liitosta, edut!!!
eli nyt jos eroaisin ja menisin uudellen naimisiin ehdottomasti tekisin avioehdon, miksi antaisin uudelle miehelle puole tomaisuudestani? veisin nykyisiltä lapsiltani heidän perinnön ??
olisin siinä tapauksessa tyhmä!!!
se on miehesi omaisuutta ja sinä et ole tehnyt sen eteen mitään. Yhdessä hankkimanne on sitten eri asia, mutta kuten sanoit miehesi on maksanut senkin kaiken.
Mikä sinulla on ongelma?
Miehesi huolehtii sinusta nyt ja mikäli olette avioliitosta huolehtii sinusta. Mutta jos eroatte avioehto turvaa miehesi omaisuden joka kuuluu hänelle.
Keskity nyt vaikka kouluttamaan itseäsi ja hankkimaan omaa omaisuutta, niin et ole mahdollisen avioeron sattuessa puillapaljailla.
Tai mene vaikka töihin?Joku muukin kyseli, että miksi minun pitäisi saada jotain... No, jos olemme NAIMISISSA, niin eikö silloin idea olisi, että kaikki on yhteistä eli puolet kuuluu vaimolle. Mielestäni avioliiton tarkoitus on juuri antaa turvaa, ja nyt jos teemme avioehdon, niin silloinhan se ei toteudu. Toki avioliiton aikana kyllä, mutta esim. erossa tai miehen kuoleman jälkeen enää ei.
Menen ehkä joskus myöhemmin opiskelemaan tai töihin, mutta nyt ajattelin olla tulevan lapseni kanssa kotona. Sekin on yksi syy, miksi toivoisin miehen tulevan vastaan, eli en minä ainoastaan elä hänen siivellään. Minusta on arvokas asia, että lapsi saa äidin jakamattoman huomion ensimmäisten elinvuosiensa aikana.
Ja eikö avioliitossa kuitenkin kuuluisi turvata köyhemän osapuolenkin taloudellinen asema mahdollisen eron jälkeen? Tietenkin toivon, ettei eroa koskaan tule, mutta mielestäni olisi silti järkevää varautua kaikkeen.
ottaa vielä huomioon sen, ettei miehesi tarvitse yksin kustantaa yhteisen lapsenne hoitoa, sinulle kuuluu siitä puolet. Ja ei, avioliiton tarkoitus ei ole turvata sinun loppuelämääsi jos teille tulee ero. On ihan sinun oma asiasi elättää itsesi, se ei ole ex-miehesi tehtävä. Sulle avioliitto on vissiin vain sitä että pääset miehesi rahoihin käsiksi ja lasket prosentteja jotka kuuluu sinulle. Avoiliitossa miehesi rahat ovat hänen rahojaan, eivät sinun. Eron jälkeen ne rahat ovat edelleen hänen. Pyydä mieheltä palkkaa lapsenhoidosta, mutta muista vähentää siitä oma osuutesi. Mene töihin ja hommaa oma omaisuutesi jota voit sitten laskeskella.
se on miehesi omaisuutta ja sinä et ole tehnyt sen eteen mitään. Yhdessä hankkimanne on sitten eri asia, mutta kuten sanoit miehesi on maksanut senkin kaiken.
Mikä sinulla on ongelma?
Miehesi huolehtii sinusta nyt ja mikäli olette avioliitosta huolehtii sinusta. Mutta jos eroatte avioehto turvaa miehesi omaisuden joka kuuluu hänelle.
Keskity nyt vaikka kouluttamaan itseäsi ja hankkimaan omaa omaisuutta, niin et ole mahdollisen avioeron sattuessa puillapaljailla.
Tai mene vaikka töihin?Joku muukin kyseli, että miksi minun pitäisi saada jotain... No, jos olemme NAIMISISSA, niin eikö silloin idea olisi, että kaikki on yhteistä eli puolet kuuluu vaimolle. Mielestäni avioliiton tarkoitus on juuri antaa turvaa, ja nyt jos teemme avioehdon, niin silloinhan se ei toteudu. Toki avioliiton aikana kyllä, mutta esim. erossa tai miehen kuoleman jälkeen enää ei.
Menen ehkä joskus myöhemmin opiskelemaan tai töihin, mutta nyt ajattelin olla tulevan lapseni kanssa kotona. Sekin on yksi syy, miksi toivoisin miehen tulevan vastaan, eli en minä ainoastaan elä hänen siivellään. Minusta on arvokas asia, että lapsi saa äidin jakamattoman huomion ensimmäisten elinvuosiensa aikana.
Ja eikö avioliitossa kuitenkin kuuluisi turvata köyhemän osapuolenkin taloudellinen asema mahdollisen eron jälkeen? Tietenkin toivon, ettei eroa koskaan tule, mutta mielestäni olisi silti järkevää varautua kaikkeen.
Ei todellakaan, hanki itse oma omaisuutesi. Se on reilua.
tällainen jo hankittu omaisuus on peräisin aikaisemmilta sukupolvilta. Tällaisissa tapauksissa perillisen suku aivan ymmärrettävistä syistä haluaa suojata omaisuutensa siirtymisen erotilanteessa perijän puolisolle.
Toisin sanoen voi olla kyse myös siitä, että miehen vanhemmat haluavat avioehdon suvussa periytyvän omaisuuden suojaamiseksi.
ottaa vielä huomioon sen, ettei miehesi tarvitse yksin kustantaa yhteisen lapsenne hoitoa, sinulle kuuluu siitä puolet. Ja ei, avioliiton tarkoitus ei ole turvata sinun loppuelämääsi jos teille tulee ero. On ihan sinun oma asiasi elättää itsesi, se ei ole ex-miehesi tehtävä. Sulle avioliitto on vissiin vain sitä että pääset miehesi rahoihin käsiksi ja lasket prosentteja jotka kuuluu sinulle. Avoiliitossa miehesi rahat ovat hänen rahojaan, eivät sinun. Eron jälkeen ne rahat ovat edelleen hänen. Pyydä mieheltä palkkaa lapsenhoidosta, mutta muista vähentää siitä oma osuutesi. Mene töihin ja hommaa oma omaisuutesi jota voit sitten laskeskella.
En todellakaan pyri mieheni rahoista hyötymään! Ihan olen rakkaudesta ruvennut hänen kanssaan olemaan ja perhettä perustamaan. Mutta eikö avioliitto yleensä solmita sen tarjoaman turvan vuoksi - siis sen lisäksi tietysti että rakastaa toista, mutta rakastaahan voi ilman avioliittoakin. Vähän ihmettelen näitä tuomitsevia vastauksia!
Mies tietenkin tahtoo avioehdon, koska hänellä ON omaisuutta, on nyt ja on ollut jo ennen sinua. Niitä rahoja hän ei tahdo kanssasi jakaa ja siksi avioehto.
Mikään avioehto ei ole niin tiukka, etteikö sitä omaisuutta joka avioliiton aikan on yhteiseksi hankittu, myös mahdollisessa erossa jaettaisi omistusosuuksien suhteessa.