Kiista kasvatusalan ammattilaisen kanssa

kun emme kertoneet asiasta etukäteen?

Eli emme koskaan sano, että "Jos teet näin, saat tavaran X". Tavara hankitaan yllärinä jälkikäteen.

Tämäkin on ystäväni mielestä väärin, koska suojelee lasta pettymyksiltä. Lapsi ei siis pety (mikä tekisi kuulemma hyvää), koska ei edes tiedä mahdollisesti saavansa jotakin.

Lapsen käytöksessä ei noin mutten ole mitään ongelmia. Ei siis ylivilkkautta tms. Ihan tavallinen lapsi.

ap

toisaalta lapsi voi "oppia", että aina tietyissä tilanteissa saa... ja jos ei saakaan, olet epäjohdonmukainen. Vähän sekavaa.

Vierasperäisen sanan käyttö vapaamuotoisessa nettikeskustelussa on pelkkää pöyhkeilyä. Naurettavaksi se sitten muuttuu, kun a) ei edes tiedä mitä se tarkoittaa, b) käyttää sitä väärässä tyylilajissa ja c) alkaa lopulta inttää, vaikka kaikki tietää tuskallisen hyvin, että metsään meni.



Suomen kielessä on sitäpaitsi ihan hyvä sana tuolle, mitä tuo ammattikorkeakoulun tuotos halusi sanoa, joten koko episodi oli täysin turha.

Tuskin tuolla yllätyslahjalla on mitään sen suurempia seurauksia. Sinällään en ole varma, tarvitsisiko lapsen käyttäytyä kahdeksaa tuntia hyvin. Oliko niin, että hän on ainoa lapsi? Kolmea lasta ei ainakaan saa millään lahjonnalla olemaan koko matkaa täysin kiltisti, mutta perussäännöillä kaikkien matka onnistuu ainakin meillä, monta kertaa vuodessa ajetaan tuollaisia matkoja (toki vessatauoilla ja ruokatauoilla, tuskin sitä putkeen kukaan ajaa!).



Koenumeroista en antaisi palkintoja, se ei kannusta oppimisen iloon ja omaan sisäiseen motivaatioon. Ja alkaako lapsi ajatella, että hän on hyvä vain saadessaan hyviä numeroita. Kai jokaisen lapsen voi antaa välillä epäonnistua ilman että menettää samalla viikkorahat.



Jos on jokin haastava taito lapsella, niin tavoitteet täytyy sopia yhdessä niin että lapsi ymmärtää ja saa aikuiselta apua taidon opetteluun (esim ruokapöydässä paikallaan istuminen). Sitten siellä voi häämöttää jonkin yhdessä sovittu juttu, ja samapa se onko se karkkipussi, peli vaiko huvipuistoretki. Mitä kukakin pitää tärkeänä.

Miksei lapsi voinut mennä junalla??

Ne lasken kuuluvaksi siihen normaaliin käytökseen, sillä ne todella ovat arkea meille. Toisin kuin 8 tunnin automatkat.



Tuosta koulunumeroista palkitsemista ollaan pohdittu miehen kanssa, mutta ei olla tultu vielä oikein mihinkään tulokseen.

Lapsi menee syksyllä kouluun, joten asia ei ihan vielä ole ollut ajankohtainen.



ap

korostan, että on hyvä, jos palkitseminen joillain todella toimii. Mutta meidän esikoisen kanssa se ei vaan toiminut. Kun hän oli alle kouluikäinen, yritin jotain palkintojuttua, kun hän osasi hillitä itsensä jossain hänelle haastavassa tilanteessa (en edes muista enää tarkkaan). Sen vaan muistan, että pojan ilmeistä ja käytöksestä tajusin, että metsään mentiin. Hän todellakin ITSE koki niin, että häntä oltiin palkitsemassa käytöksestä, joka oli aivan tavallista toimintaa. Hän koki ilmeisesti jotenkin alentavana sen, että häntä esim. 5-vuotiaana palkittiin käytöksestä, jonka olisi voinut osata vaikka 3-vuotiaana. Mutta en siis aio haukkua palkitsijoita, joillain se kai todella toimii! Meillä pojan kanssa menee yleensäkin asiat pieleen, kun otan oikein kasvatuksellisen otteen, kaikki on helpompaa kun elävässä elämässä suhtaudun häneen kuin ihmiseen yleensäkin ja siinä samassa odotan myös ihmismoista käytöstä kuten muiltakin. En nyt oikein hyvin osaa selittää tätä, mutta häneen ei vaan sellaiset yksittäiset kasvatustemput auta.

kertoi, että parhaimmat lastenkasvatusmenetelmät uhkailu, kiristys ja lahjonta.

Kasvatushommissa olen vähän töikseni, mutta mulla ei ole mitään hienoa ammattinimikettä esittää kun teen tätä työtä ihan vain ruohonjuuritasolla.

Lapsia on meillä 5.



Minusta ap toimit tosi kivasti. Meillä on osa lapsista jo aikuisia ja loput teinejä. Ollaan laitettu heille aina joskus jotain kivaa yllätystä kun ovat jotain tehneet kivasti tai jokin on mennyt hienosti tai muuten vain kiitokseksi.



Jo kun olivat pieniä niin aina kun tultiin kaupasta ja meni reissu hyvin, sanoin, että teidän kans on sitte kiva reissata ja käydä kaupassa kun käyttäydytte niin hienosti ja olette niin kivoja lapsia.



Joskus saatoin keväällä ostaa kaikille jotain kivaa koulun päättäjäisiksi kun olivat tehneet ahkerasti töitä. En siis palkinnut numeroista, enkä oikeastaan edes palkinnut. Saatoin jokaiselle laittaa jonkin pienen lahjan kun hain viimeisenä päivänä koulusta kotiin. Odotti kakku ja lomanaloituslahja. Ihan vain sen takia, että olivat jaksaneet hienosti lukea läksyjä ja siksi, että olivat niin ihania lapsia.



Olisin ihan hyvin saattanut jonkin 8 tunnin ajon jälkeen laittaa jotain kivaa ihan vain sen takia, että lapsia on mukava ilahduttaa.



Ajattele niin, että lapsesi sai hyvän mielen. Lahjoja ja yllätyksiä on ainakin minusta vielä aikuisenakin kiva saada. Esim. mieheltä on joskus kiva saada kukkia ja viesti, että ostin näitä sulle sen takia kun oot niin ihana.



Tästä toki joku voi spekuloida, että etkö saa kukkia jos et ole ihana ja ehdollistaako miehesi sun rakkauden ja kaikkea mahdollista saivartelua.



Mutta minä olen tavallinen duunariäiti, enkä omaa hienompaa ajattelua, kuten mun lapset on tavallisia lapsia. Me ollaan aina tykätty kun on jollain yllätetty ja ilahdutettu. Sen kummemmin pohtimatta, onko tämä nyt lahjontaa ja voisiko tämä nyt pilata lasten tulevaisuuden ja meidän parisuhteen kun laitetaan lahjoja toisille.



Sinun lapsellasi on hieno äiti ja lapsellasi hyvä koti. Älä tee asioista niin kamalan vaikeita, vaikka sinun kasvattajatuttusi yrittäisivät niitä sinulle ehdottaa. Ajattele, että kuinka kiva lapsesta on ilahtua kun hän saa jonkin yllätyksen.



Ja meillä ei makseta koulunumeroista, eikä kotitöistä. Ne on olleet asiota, jotka tehdään ja sillä selvä. Numeroita ei saada minun takia vaan oman tulevaisuuden takia ja kotitöitä pitää jokaisen tehdä oman viihtyvyyden takia.

Vierasperäisen sanan käyttö vapaamuotoisessa nettikeskustelussa on pelkkää pöyhkeilyä. Naurettavaksi se sitten muuttuu, kun a) ei edes tiedä mitä se tarkoittaa, b) käyttää sitä väärässä tyylilajissa ja c) alkaa lopulta inttää, vaikka kaikki tietää tuskallisen hyvin, että metsään meni.

Suomen kielessä on sitäpaitsi ihan hyvä sana tuolle, mitä tuo ammattikorkeakoulun tuotos halusi sanoa, joten koko episodi oli täysin turha.

Ja tämä teidän pieni "oppikoulunne" sitten ei ole pöyhkeilyä? IHan oikeasti?

Ei jeesus mitä sakkia taas...

T: ohis

tulee vähän semmonen fiilis, kuin lapset eivät olisi ihmisiä ollenkaan. pelkkiä robotteja joita vanhemmat ohjelmoi tietyillä koodeilla käyttäytymään tietyllä tavalla. Eiköhän ne lapset itsekin vähän osaa ajatella, eivätkä vain passiivisesti ota vastaan vaikutteita.

Kuulostaa olevan aika tavallista, että lapset saavat pelejä, leluja ja muuta tavaraa ihan ilman syytä. Onko siis jotenkin huono juttu, että ap kertoi syyn, miksi osti pelin keskellä vuotta?

löytyihän sieltä se "pätevä" ammattilainen tähänkin ketjuun... On se vaan kumma kun teihin törmää niin helvetin harvoin tuolla reaalimaailmassa. Vai ootteko kaikki opettajia?

Miksi ihmeessä täällä palstalla on jatkuvasti näitä tällaisia esimerkkikommentteja. Eikös tuo AP nimenomaan vähänniinkuin kysynyt mielipidettä asiaan, jolloin saa myös olla eri mieltä.

Ja itse aiheeseen:

Oma henkilökohtainen mielipiteeni on se, että lahjominen on huono juttu. Hyvä jos sitä tapahtuu harvoin, siitä lapsi tuskin "pilalle" menee, mutta varmasti alkaa myös jatkossa odottaa palkintoa jos suoriutuu jostakin pitkästä automatkasta...? ehkä. Tai sitten ei. Ylipäätään palkinnon antaminen sellaisesta käytöksestä, johon lasta muutenkin elämässä yritetään opettaa on mielestäni huono juttu ja AP:n kaverin kanssa samaa mieltä siitä, että ainakin auttaa asiaa materialistiksi kasvamisessa (itse tapaukseesi en ota tällä kantaa, koska ilmeisesti lahjot verrattaen vähän).

pissaa pottaan tai ei lyö toista?

Hassu ristiriita. Pottaan kusemisesta saa palkita, mutta ei palkita kun lapsi on jaksanut istua pitkän matkan autossa.

löytyihän sieltä se "pätevä" ammattilainen tähänkin ketjuun... On se vaan kumma kun teihin törmää niin helvetin harvoin tuolla reaalimaailmassa. Vai ootteko kaikki opettajia?

Miksi ihmeessä täällä palstalla on jatkuvasti näitä tällaisia esimerkkikommentteja. Eikös tuo AP nimenomaan vähänniinkuin kysynyt mielipidettä asiaan, jolloin saa myös olla eri mieltä.

Ja itse aiheeseen:

Oma henkilökohtainen mielipiteeni on se, että lahjominen on huono juttu. Hyvä jos sitä tapahtuu harvoin, siitä lapsi tuskin "pilalle" menee, mutta varmasti alkaa myös jatkossa odottaa palkintoa jos suoriutuu jostakin pitkästä automatkasta...? ehkä. Tai sitten ei. Ylipäätään palkinnon antaminen sellaisesta käytöksestä, johon lasta muutenkin elämässä yritetään opettaa on mielestäni huono juttu ja AP:n kaverin kanssa samaa mieltä siitä, että ainakin auttaa asiaa materialistiksi kasvamisessa (itse tapaukseesi en ota tällä kantaa, koska ilmeisesti lahjot verrattaen vähän).

Olet tätä pohtinut minäkin. Eläimiähän koulutetaan palkitsemalla hyvä käytös, ja jättämällä huono käytös huomiotta. Mutta pitääkö lapselle palkinnon olla lelu vai riittäiskö vaan se aikuisen myönteinen huomio, sehän on kuitenkin kaikki kaikessa? Hyvän käytöksen palitseminen taitaa myös olla eri juttu kuin lahja- jokainenhan ilahtuu lahjasta jonka saa vaan koska toinen haluaa antaa, miksei myös lapsi ilahtuisi ja ansaitsisi lahjoja? Väsynbeenä saata lahjoa ja kiristää, mut ajattelen, et ehkä riittävä palkinto hyvästä käytöksestä on myönteinen huomio ja se, että lapsi oikeanlaisella käytöksellään saa itselleen paremman olon, oppii ja saa "paikan laumassa". ei mikään yksinkertainen juttu, mut varmasti liiasta tavaralla lahjonnasta on lapselle haittaa. Muutenkin lapsi luonnostaan kaipaa tunnetason "lahjoja", mutta aikuiset omaa laiskuuttaan, taitamattomuuttaan tms kuittaa ne helpommin rahalla.

yhtä automaattisesti kuin ruoka ja sänky ja vaatteet. Eihän se voi olla palkinto!

vaan rahaa sai koenumeroista. Ja kaksoissiskon kanssa laitettiin aina rahat yhteiseen purkkiin ja pankkiin vietäessä jaettiin rahat tasan. Enkä tänä päivänäkään tiedä kumpi olisi oikeasti ansainnut enemmän, jos oltaisiin pidetty omat rahat. En koe siis tulleeni mitenkään "vinon" kasvatetuksi, vaikka koenumeroista onkin palkittu. En tosin sano, että tapa sopii kaikkiin perheisiin.

lahjoa. Kuulostaa aika omituiselta. Matka itsessään on seikkailu ja poikkeus normaaliarjesta, joten ei siitä mitään ekstroja tarvitse antaa.

myös pettymysten tuottaminen lapselle on suotavaa? Ihan samoin kuin EI-sanan käyttö.

Sinä saat kyllä palkinnon vuoden kuluneimman latteuden heittämisestä.

Lapsia on syytä kiittää MAHDOLLISIMMAN USEIN. Nimenomaan se positiivinen palaute on asia, jonka kautta lapsi - tai koira tai aviomies tai mikä/kuka vain - parhaiten OPPII haluttua käytöstä.



Olette oikeasti tosi toopeja, kun tuotakin lahjomiseksi kutsutte. Millä hitolla lasta teidän mielestänne sitten opetetaan, jollei kiittämällä ja palkitsemalla hyvästä käytöksestä? Pelkästään sillä "kepilläkö".



Porkkanaa tarvitaan myös.