HELMISIMPUKAT 2012 - Elokuu -

Nyt on on eka neuvolakäynti takana ja uskaltaudun tännekin. Raskaus viikolla 11+6 mennään ja LA on 23.02.2012. Vihdoinkin kaikki alkaa tuntua todelta !

Onnea kaikille hyvistä ultra-uutisista. Ja tupla-uutisista!



On ollu niin kiireinen kesä, että en oo paljon palstoilla ehtinyt käymäänkään. Päätin (miehen pienestä painostuksesta) saada opinnot kasaan ja kyllähän ne lopulta sisulla sainkin kaikki läpi.



Meilläkin oli vihdoin ja viimein np-ultra 1.8, se veny aina rv 13+2, kun mies vaati päästä mukaan ja se oli ulkomailla lomailemassa. Mutta siellä se pikkunen viuhto menemään, kauhea vauhti oli päällä. Yksi vauva tosiaan näky, jännitin tosi paljon, että onko niitä kaks, mutta ei ollu. Riskilukukin oli tosi pieni, joten kaikki hyvin.



Mitään oireitakaan ei enää oo, paitsi väsymystä sillon tällöin. Se voi tietysti johtua mistä vaan. Nukun öisin paljon huonommin kuin ennen. Oon tottunut nukkumaan mahallani ja nyt en pysty siihen, niin en jotenkin saa hyvää asentoa.



Oisko kellään mitään nukkuma-asentovinkkejä?



Meijän synnytys sairaala on muuten kanta-hämeen keskussairaala (K-HKS). Ja LA muuttui neuvolantädin laskuissa 4.2.



Manutti rv 14+4

Aotearoa, voimia aivan mielettömästi koko perheelle. Sanattomaksi menee kun ei voi kuvitella mitä olette käyneet ja käytte läpi:(



Hirveätä kertoa tähän perään, mutta kävin np-ultrassa ja kaikki näytti hyvältä.



Nyt taas mentävä!

Niin se alkoi taas eskari- ja kouluvuosi, pitkä kuuma kesä alkaa jäädä taakse :)



Itsellä oli tänään Nt-ultra ja kaikki oli hyvin, ihana nähdä masuasukki!! Malttamattomasti odottelen jo mahankasvua ja niitä liikkeitä!! Laskettua aikaa vois päivitellä, aikaistu eli olis 9.2!



Onnea kaikille ultrassa käyneille, tuplia odottaville ja pahoinvoinnin helpottamille :)

Aetarolle halaus!



Terkuin Katsa ja iltatähti 13+6

Täällä myös odotellaan ensimmäisiä potkuja malttamattomana :) Kovasti työhousut ruvenneet jo kiristämään, ja apua (!) kun ihan parin päivän aikana alkaneet noi vessassa juoksemiset! Ja suurin ongelma tässä lienee se, että olen töissä aina yksin sen 8 h ja kassakonetta ei oikein voi yksin jättää... =/ Nopeasti yritän jossain hiljaisessa välissä juosta vessaan.. =/



Sain tänään postissa jo ajan rakenneultraan, 5.10, sinne tuntuu olevan NIIIIN pitkä aika ettei se päivä koita varmaan ikinä :D





Kuinka usealle sukulaiselle / tutulle olette kertoneet raskaudesta? Meillä tietää tällä hetkellä vain äitini, isoveljeni (jolle äiti tämän asian lipsautti) ja paras ystäväni... en oikein osaa päättää milloin olisi oikea hetki kertoa muille läheisille ystäville, tai muille perheenjäsenille... rakenneultraan asti olis sit kuitenkin ihan mukava ootella.. Et jos se menis hyvin.. Mutta ehkäpä maha kasvaa reilusti jo ennen sitä! :D







Manutti: Nukkuma-asennoista, itse myös henkeen ja vereen mahallaan nukkuja, joten tiedän tuskasi!! Aina ennen kävin ensin selälleni ja juuri ennen nukahtamista piti kääntyä mahalleen... mutta nyt kun ei voi, nukun sitten vasemmalla kyljelläni, joskus jopa selälläni. Uni ei todellakaan ole yhtä syvää ja hyvää kuin mahallaan nukkuessa, mutta pikku hiljaa olen tottunut. Olen ottanut toisen peiton kaveriksi jonka käärin jännästi jalkojeni väliin, pitää minut paremmin siinä kylkiasennossa. (Vähän vaikea selittää tarkemmin! :D)



Silkki 13+0

Sadepäivän terkut täältä kaikille :/ tympii, keljuttaa, masentaa, väsyttää, ärsyttää.... äh!!! Minä en kyllä yhtään ole nyt noiden säiden kans samalla aallonpituudella. Töistäkään ei tahdo tulla mitään kun enempi vain kiinnostaisi surffailla ja lueskella mukavia juttuja. Mutta kai se olisi työtkin tehtävä...



Aotearoalle lämpimät halit. En voi itse kuvitellakaan tunnetta, mutta voin ajatella että tunne tulee pintaan yhä uudelleen vuosien vieriessä. Kuulin tässä jokin aika sitten työkaverilta niin liikuttavan asian, kun hän kertoi miten tyttärensä oli tehnyt pienestä vauvastaan muistokirjan. Vauva oli elänyt noin kolme päivää, ja ensihetket oli tarkkaan kuvattu ja taltioitu, joka päivästä kerrottu muistokirjan sivuilla. Itku meinasi itselle tulla silloin kun sitä kuuntelin, oli pakko pyytää häntä ystävällisesti lopettamaan että pystyin mennä takaisin töiden ääreen :/ Kyllähän sitä kun ihmisiä kuuntelee, tuntuu välillä että itse on kuin pumpulissa elämänsä elänyt. Kiitollinen saisi olla.



Ja tästä taas aasinsilta - kenen kappale se on, missä lauletaan sitä "kiitollisuutta, pitää olla kiitollisuutta..." Jukka Poikahan se. Yhtenä päivänä kotiin töistä ajellessani sitä kuuntelin ja itkuhan se tuli!! Yritin olla kuuntelematta, mutta ne sanat on niin nätit ja totta että tässä mamma herkistyi taas :D



Oma olo vähän epämääräinen, masussa juilii välillä, etookin, jotain tekee mieli mutta ei tiedä mitä. Ei sokerista, muttei ihan suolaistakaan. Hankala tietää, millä olo tasapainottuisi. Yksi himo mikä on, olisi että pääsisi tuonne ulos oikein hikilenkille pururadalle metsään, ja sen jälkeen saunaan. Hierontakin olisi ihana. Näitä kun saisi!! Mies lähti just matkalle, tulee vasta sunnuntaina. Kukahan noita tenavia katsoisi että pääsisi vähän itseään hoitamaan :)



Tällaista mietiskelyä töiden lomassa... Siitä kertomisesta, mun perhe tietää ja samoin isoäiti. Miehen sisaruksista kaksi tietää ja toivon, ettei tieto kauheasti leviä ennen kuin se koeaika töissä on päättynyt. Sitten, eli n. 3 vkon päästä, olisi tarkoitus julkistaa tieto. Mahtaa tehdä vähän tiukkaa, kun housut kiristää jo nyt :P



Sadeterkuin Tolleroinen rv 12+1?? ehkä.

Lomat ne sitten loppui ja paluu takaisin sorvin ääreen oli kamala :/ Millään ei meinaa jaksaa kun välillä alavatsaa painaa ihan hulluna ja housutkin sattui mahaan niin et ensimmäinen päivä töissä menin housut auki!!! Luoja lykky että mukana oli tavallista pidempi toppi. Kävin ostamassa äitiysfarkut. Nyt ei kiristä, mut vatsan piilossa pitäminen on vaikeampaa kuin ajattelin.



Aotearoalle haluan sanoa että jokaisen lapsen syntymäjuhlia kannattaa viettää. Lapsi on ollut olemassa, ollut rakastettu ja tärkeä. Onko mitään muuta niin tärkeää juhlittavaa vaikka se sattuukin. En usko.



Np-ultraa pitää jaksaa odottaa vielä viikko. Hieman lievitystä jännitykseen toi se "puoli-ilmaiseksi" saatu doppleri jonka ostin. Ensin en ajatellut hankkia koko laitetta, mutta sisäinen Sulo Vilen heräsi taas henkiin. Ihan uskomatonta että oikeasti jo nyt kuuluu vauvan sydänäänet!! Vaikka vasta tänään tuli 12 viikkoa täyteen ja vauva on mahdollisesti 3 päivää arvioitua nuorempikin. Laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu kuin päivällä (en vissiin osannut itse laskea) kun menee niin lähelle arvioitua kuitenkin.



Niin ja kertonut olen 3 parhaalle ystävälleni ja äidilleni. Muut saavat nyt luvan odottaa ja ihmetellä et miksi ihmeessä tuo yksi viitsii lihottaa itsensä ihan muodottomaksi. Voi plääh :D



Terkuin:



Sylvi-IIta 12

Aotearoa: Tottakai sinun täytyy muistaa lastasi jos siltä tuntuu, eikai kukaan voisi kuvitellakaan tilanteessasi unohtavansa :( Jaksamista!



manutti: minä nukun puoliksi mahallani ja puoliksi kyljelläni niin, että vatsan alla on yksi tyyny tukemassa. en varmaan enää osaisikaan nukkua muuten :) joskus siitä kallistun selälleni ja muru ystävällisesti tönäisee, että voisitkohan mitenkään nukkua hiljempaa :D



tolleroinen: i feel you, työt kiinnostaa, kuin kilo... nojoo. meillä on nyt molemmat lapset olleet kipenä vuorotellen tämän viikon, eli ma olin viimeksi töissä ja taas ensi ma seuraavan kerran. tuli tietysti ihan tervetullut tauko, päikkäreiden kera toki :)



ensi viikolla olisikin jo lääkärineuvola sitten! hurjaa vauhtia aika menee! meillä juhlitaan nyt vloppu esikoisen 6v synttäreitä, joten tää painuis nyt leipomaan!

Heippa, Ihanaa kun tänään sai nukkua yksin rauhassa niin pitkään kun halus...kunhan siis tietenkin hoiti ne pakolliset vessakäynnit siinä välissä...(Toivottavasti tämä ei mene siihen 1h välein yöllä vessassa ramppaamiseen, kuten 6v. sitten.)

Mä oon ostanut joskus LIDL:stä sängynpäätyä koristamaan sellasen 140cm pitkä pötkötyynyt. Nyt siitä on tullut mun unikaveri. Otan sen halaukseen jalalla ja kädellä, niin kylkimaha-asento pysyy, eikä alaselkä notkota. Suosittelen :)

Oli kyllä jotenkin rauhoittavaa taas lääkärineuvolassa kuulla edes ne sydänäänet, kun tuntui, että taas jotain varmistusta asiaan haluaa. Rakenteeseen on vielä yli kk. Pitkäää...Olen joutunut kertomaan aika monelle, kun tuntuu, että ulkomuoto on sen verran outo, että herättäs vähän ihmetystä. Löytyy mahaa, muuta kiloa kertynyt, ja kiva aknekin puski heti päälle. Töissäkin kerroin pomolle (joka on miespuolinen ja mukava) viime vkl, ettei kuule ensin epäilyjä joltain naispuoliselta työtoverilta, jotka kuitenkin huomaavat tämmöiset asia ennen miehiä. Ja jos vaikka vois sitten sen raskauden piikkiin saada vähän ymmärrystä ja helpotusta hommiin, joita ainakin viime keväänä oli aivan liikaa. En tässä tilassa pysty venymään samaan.

...ja tosiaan edelleen jatkuu se ihme etominen iltaisin. Kuten joku ketjussa hyvin kuvasikin. Ei tee makeeta mieli, ei oikein suolastakaan, jotain kuitenkin olis pakko syödä....Onneks sentään helpottanut, vaikka ei poistunut kokonaan.

Nyt on käynyt kuulkaas niin että kun ekan 13 viikon aikana en kärsinyt juuri minkäänlaisista pahoinvoinnin oireista, alkoivat ne nyt. Tai siis eilen. Ökäilin aamulla, mutta koska en ollut syönyt mitään niin mitään ei tullut ylös. Olo oli karmea, ja helpotti vasta kun töissä join kupillisen kaakaota. Tänään tuli tosi huono olo aamulla meikatessa... Pitää varmaan siirtyä siihen aamupalaan heti kun silmänsä saa auki?! (Normaalisti syön vasta töissä...)



Voisin melkein veikata että johtuu siitä kun lopetin maanantaina Metforemin. Lääkärin suosituksesta jatkoin siis sen kaksi viikkoa sitä raskauden selvittyä, vähennetyllä annoksella tosin. Sehän pitää verensokerin tasaisena... Toivottavasti koko ikäni vaivannut järkyttävä makeanhimo ei taas palaa... :( Johon siis Metforem auttoi!



Muutenkin stressiä pukkaa, en esim. tiedä kuinka käy uuden työni. Koeajalla olen marraskuun puoleenväliin saakka, ja taidan olla silloin jo aika iso! Eli sinne asti en kyllä voi olla pomolle kertomatta missä mennään. Kerkesin siis aloittaa uuden työn koska en raskaudestani tiennyt mitään =/



Silkki 13+3







Ps. Pompula: Joo, tuollaista pötkötyynyä olen ajatellut mutta ei oo kaupassa tullut vastaan! Pitäis lähteä ihan etsimällä etsimään :)

Väärä nappi ja kaikki pyyhkiytyi pois.. Eikun alusta.

Tervetuloa uusille mukaan ja rohkeasti myös naamakirjan puolelle juttelemaan. Itse olenkin ollut tuolla feissarin puolella, jotenkin helpompi käydä kommentoimassa.. Onne myös ultrissa käyneille.

Mahtava kuuntelu hetki takana

Älkää laittako sydäntä keskelle tekstiä. Näyttä jo yksi sydänmerkki riittävän siihen, että teksti katkeaa..

No jatketaan..

siis tuntuu melko vilkas tapaus olevan meidän asukki. Liikkeetkin tuntuu jo ihan mukavasti, muutenkin kun doplerin kautta..

Meillä vauvasti tietää vain lähipiiri. Hankalan alun takia olemme koittaneet salata asia mahdollisimman pitkään. Ylipainon takia pysyneekin salassa vielä jonkin aikaa.. Harmittaa vain kun sain pudotettua painoani ennen raskautta 30kg. Nyt takasin on jo tullut 8, kun ei ole liikkumaan päässyt. kuntokin on varmaan jo nollassa. No jatketaan sitten kun vauva on ulkona..

Kätevä tuo tyyny. Mulla on 2 hengen peitto toimittamassa samaa virkaa.

Silkkii: Hankala tilanne sinulla. Minä olin itse saman kaltaisessa tilanteessa 07. Vaikipaikkaa oli tarjolla, mutta äitiysloma häämötti. Minä sain kumminkin vakipaperit, mutta olin ollut jo talossa 6 vuotta määräaikaisena. Toivotaan että työnantajasi on järki ihmisiä. Eivätkä keksi tekosyitä.

oma olotila on mainio. 2 vrk vuodotonta aikaa takana, toivotaan ettei enään palaa. Torstaina olisi kontrolli aika, näkee mitä o? tapahtunut 2vk aikana. Työt eivät vain tällä hetkellä vois vähempää kiinnostaa ;(, Toisaalta olisi mukava päästä mukavan työporukan kanssa touhuamaan taas.. Aikakin kuluisi nopeampaa.. Mulla on tullut jokaisessa raskaudessa tälläinen suvanto vaihe ;) Kait sitä haluaisi nauttia vain raskaudesta ja kasvattaa masua..

Mutta taidanpa lähteä päikkäreille, kun talokin on hiljainen. Lapset ovat koulussa ja mies töissä..

Thunder 14+1

olenkohan tähän elokuun pinoon edes kirjoittanut?

Harvakseltaan tohon km jälkeen-ketjuun kirjailen tällä palstalla.



Aotearoa-pahoitteluja ihan hurjasti kokemasi vuoksi.

Mä kyllä muistan joka ikisen vuosipäivän myös,mutta haudalla en käy kun on 200 kilsan päässä.ja muutenkin se on vaikeaa...



Sit kysymys:



Ketkä ottivat myös veriseulan nt:n lisäksi?

Minä onneton menin sen näytteen antamaan,ja vaikka ultran tulos oli hyvä,niin se h***tin seula hälytti!!! :(

ELI:meillä on kohonnut riski down-lapseen jonka vuoksi menemme punktioon.

Voin sanooa että en olis halunnut tietää vaan jatkaa odottelua ihan onnellisena sen ultran perusteella kun kaikki on hyvin!Kolmesti on ultrattu ja mitään vikaa ei oo havaittu.Tunnen itseni jopa petetyksi,mutta olisi pitänyt ajatella ennen kuin menee veriseulaan.Ei tarvisi huolehtia vaan olla onnellinen.

seulassa jokaisen raskauden aikana. 2007 seula sitten hälytti, arvo oli hieman kohonnut, en saanut punktioon lähetettä kumminkaan. myöhemmin vauvalta löytyi teratooma. vaihtoehtoina raskauden keskeytys vk28 tai katsotaan miten käy. Vk 32 tehtiin sektio. vauvan sydä lakkasi toimimasta kun napanuora katkaistiin. kasvaimessa oli niin paljon verisuonia, että sydän ei jaksanut. olin alussa odottanut kaksosia joista toinen oli mennyt kesken ja kiinnittynyt toisen selkään kasvaimeksi. Pidän seulaa erittäin arvokkaana asiana. En nyt halua peloitella enkä arvostella ketään. Tämä on meidän tarina.

Suurimalla osalla asiat ovat varmasti ok, niinkuin varmasti sinunkin kohdallasi Malica. Punktiolla voidaan ainakin varmistua että kaikki on hyvin tai valmistautua tulevaan.

Tuo punktiokaan ei niin kamala ole miltä kuuloostaa. Minulta otettiin tuon raskauden aikana 4 kertaa liika lapsivettä pois. n 2litraa aina kerralaan...

Toivottavasti ette saa tästä tekstistä väärä kuvaa, tämä on meidän tarina ja vain minun mielipide..

Thunder

Palasin tänään töihin hoitovapaalta. :) Olihan se outoa, mutta ihan virkistävää, kun nyt tietää että taas äityisloma edessä.



Vuotoa edelleen. Huomenna lääkärin kontrolliultra. 2 viikkoa sitten np-ultrassahan löytyi hematooma. Saas nähdä mitä näkyy huomenna...



Pahoinvointi on edelleen ajoittain sietämätöntä. :( Ja väsymys meinaa hallita kaikkea toimimista. Voi kun loppuisi pian.



Malica: Koska sinulle punktio tehdään?? Pahoittelut kurjista uutisista. Toivotaan että on nyt ihan väärä hälytys ja ole muutenkin nyt ihan rauhallisin mielin, jookos, se on hyvä vauvalle. :)



Tsemppiä kaikille, tulen kertomaan sitten ultrakuulumisia.



NöpönÄiti rv 13+2

Nöpönäiti: Onnea ultraan!



Thunder: Niin, minulla on se neuvolalääkäri tän kuun vika päivä, jos siellä vielä kaikki ok, niin varmaan sen jälkeen uskaltaudun kertomaan pomolle missä mennään... Ikäänkuin tässä ei olisi miljoona muuta asiaa mielessä! Ja samassa veneessä muuten ollaan, vuoden alusta pudotin painoa 20 kg ja olisi ollut vielä noin samanmoinen pudotettava edessä, mutta sitten tämä pienokainen ilmoitti tulostaan, niin jäihin meni se projekti. Jatkuu sitten myöhemmin, kunhan ei tän raskauden aikana hirveesti niitä kiloja kerryttäisi... nyt on joku 2-3 kg tullut jo.. =/



Miten sinne facebook-ryhmään pääsee? =)



Silkki 13+5

Salainen ryhmä FB:hen perustettu!

No niin, tehokas LPP perusti meille oman salaisen ryhmän FB:hen. Mun meiliin (sailisnukka@gmail.com) voi laittaa nimensä, niin voin pyytää kaveriksi ja sitten pääsen lisäämään ryhmään. Jos on paljon kaimoja niin jotain tuntomerkkejä sitten kanssa kiitos!! :D

Kiitos teille kaikille myötäelosta ja kauniista sanoista. Tänään on taas parempi päivä :)



Malica: harmi, että narahditte seuloissa. Eiköhän kaikki ole kuitenkin hyvin, jos kerta on jo useasti ultrattu ja kaikki näyttää hyvältä. Mutta nyt punktion myötä saatte varmasti selville kromosomipoikkeavuudet ym. jos niitä on. Tsemppiä näille muutamille viikoille epävarmuudessa!



Liikkeistä: täälläkin on alkanut potkut tuntumaan. Se kyllä helpottaa mieltä kun vauva muistuttelee olemassaolostaan! Dopplerillakin olen kuunnellut sydänääniä ainakin joka toinen päivä, ihan vaan mielenrauhan takaamiseksi.



Me ei olla vieläkään kerrottu kenellekään raskaudesta. Ei edes lapsille, kohta täytyy varmaan kertoa. Minua vaan pelottaa jos emme saa tätäkään vauvaa :(



Tavaroista: en ole myöskään hankkinut vielä mitään, enkä aiokaan ennen rakenneultraa. Ainakin turvakaukalo meidän pitää uusia (vanha on jo yli 5v) ja toppahaalari, jos vauva on poika (tytölle meillä on kuopuksen vanha vaaleanpunainen). Vaunut, sängyt, hoitopöytä ja paljon myös vaatteita meillä on tallessa, mutta nekin pitää kaivaa esiin ennen rv28. Siitä alkaa minun raskauksien ongelmaviikot ja vuodelepo. Keskoset ovat syntyneet jo 31+6 ja 33+6, silloin pitää kaiken olla valmiina. Nyt jo supistelee kovaa ja liitokset ja lonkat ovat kipeinä. Kovin tutulla kaavalla edetään :( Eiköhän tämäkin vauva ole syntynyt jo joulu-tammikuussa. Tietenkin toivoisin, että täysaikaisuuteen päästäisiin ja teen kaikkeni, että mahdollisimman pitkälle, mutta aika näyttää kuinka käy. Kunhan vaan saisimme hänet elossa..



Onnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista!



Aotearoa ja pikkukuutonen 14+1

Moro. Harmi, kun kaikki ovat pyyhältäneet sinne facebookin puolelle, kun sitä ei päivän aikana pääse vilkasemaan ollenkaan ;) ei kai tämäkään kovin suositeltavaa ole, mutta "jos ihan pikaisesti vain..." :)



Siitä seerumiseulasta, ja niskaturvotuksesta. Minä tein sellaisen ratkaisun tällä kertaa, että en käy kummassakaan. Rakenneultraan menen kyllä. En osaa perustella edes päätöstäni millään, esikoiselta kävin seulassa, kuopukselta taas en ollenkaan. Molemmilta on rakenneultra käyty kyllä.



Tänään oli toinen neuvola. Kaikki ok, kyllä se ihmeen nopeasti sintti siellä kasvaa. Mitat oli hieman suurempia viikkoihin nähden, mutta eivät alkaneet muuttamaan laskettua aikaa. Diagnoosituliasina hiiva :( vähän eilen jo epäilinkin, mutta en ollut ihan varma. Lääkäri oli ihan varma. Sanoi että ei tarvi edes näytettä ottaa. Höh... toistunut joka raskaudessa :/ Verikokeetkin otettiin tänään, luulin että joudun labran puolelle menemään kun viimeksi ei onnistunut, tällä kertaa täti osasi pistää hyvin! Paineet oli tosi matalat, tässä vähän meinasikin pyörryttää viime viikolla. Pitäis sitä salmiakkia vähän maistella :)



Väsyttää. Ja hirveästi hommaa päivälle tiedossa... jospa se tästä!



Jaksamisia kaikille ja hellikää vauvelia ja itseänne ;)



Tolleroinen rv 12+5

Meillä siis menossa 14+4, eikä vaavasta muuta tietoa kuin iltapäivällä alkava nippailu, jonka jälkiseurauksena pari tuntia kestävä vatsan turpoaminen.

Tuli hankittua se kotidoppler tuomaan lohtua, mutta nyt on hiukka epävarma olo siitä, että kiusaako jatkuva ultraaminen sikiötä ts. voiko se jollain tapaa vahingoittaa vaavaa :/ Odotan niin kovasti rakenneultran jälkeistä elämää, koska kuvittelen silloin jo olevani levollisempi tämän raskauden suhteen. Sitä sietääkin toivoa!

Mitä raskaudesta kertomiseen tulee niin kerrottiin heti sisaruksille ja vanhemmille. Isovanhemmille ja muille läheisille ystäville kerrottiin varhaisultran jälkeen eli rv 7. Kertomisen tarve on itseasiassa suuri, sillä niin monta vuotta on odotettu sitä h-hetkeä kun voidaan todeta "me ollaan raskaana/ meille tulee vauva". Meille jo itse raskautuminen on ollut niin iso asia, että halusimme jakaa sen heti.



Mitä seulontoihin tulee niin veriseula jätettiin väliin, sillä emme olisi olleet valmiita jatkotutkimuksiin saatikki raskaudenkeskeytykseen tuloksen perusteella. Np-uä:ssä käytiin ihan vain nähdäksemme sikiön :)



Onneksi työt ovat jälleen hyvässä vauhdissa, niin ei tule koko päivä mietittyä raskautta ja laskettua minuutteja. Ja uskokaa tai älkää niin pelko on alkanut hieman antaa periksi ;)



Ylihuomenna mennään yksityiselle ultraan! Jänskää, jos sukupuolen suhteen sais jotain vihjettä..



Myötätuulia kaikille!