Hoitajat,miten jaksatte väkivaltaisia vanhuksia ?

niin taustalla voi olla esim. joskus tapahtunut raiskaus tai raiskausyritys. Mummo ei muista kuka sinä olet, olet hänelle vieras ihminen ja vanhat ihmiset kasvatettiin häveliäisyyteen eikä alastomuuteen vieraiden seurassa.



Dementia ja Alzheimer myös muuttaa ihmisen luonnetta harhaiseksi. Meidän niin kiltti mummo haukkuu äitiäni nykyään huoraksi ihan yks kaks. Älä ota sitä niin henkilökohtaisesti.



Meillä meidän mummo sairastui Alzheimeriin 6 vuotta sitten. Nyt on hoitolaitoksessa. Seinällä on kuvat omaisista ja nimet siinä alla. Silti minä, tyttärentytär kun menen mummoa katsomaan, otan lapset mukaani, sillä mummo ei pelästy, kun on lapsia matkassa ja rauhoittuu lapsista. Muuten luulee minua ihan vieraaksi ihmiseksi ja pelkää minua, vaikka minulla on nimilappu rinnassa. Ukkiani jopa löi, huusi ja haukkui, ja ukki nukkui sen takia eri huoneessa. Ukki kuoli, ja mummo jouduttiin hakemaan hoitolaitokseen. Ja miten usein, viikottain, kun minä lapsena olin mummoni hoidossa ja aikuisena kävin usein kylässä, niin nyt mummo ei enää tunne minua. Juttelu on hankalaa, kun muisti ei toimi, mutta menen aina sillä ajatuksella, että häntä ei ole hylätty ja unohdettu yksin.



Koita ap muiden kanssa pohtia keinoja, joilla muistisairasta pelottaisi vähemmän. Mummot ja papat on tuossa tilassa kuin mieleltään kaksivuotiaita.

Itse olen sairaalan pitkäaikaisosastolla töissä, ja meillä joka ainoa työvuoro agressiivinen vanhus hakkaa, potkii, puree, raapii, sylkee ja haukkuu kaikeksi mahdoliseksi. Sanotaan, ettei saa lääkitä, ettei toimintakyky alene, mutta itse olen lääkärille näyttänyt millaisia mustelmia nuo ihmiset aiheuttaa. Osaston lääkärillä ei vaan jaksamista lääkityskokeiluihin jotta käytösoireet helpottaisi.



Kun yrität pitää potilasta vuoteessa paikallaan jotta saisit ripulit pestyä alta, niin omalla ruumillaan on vaan pakko ottaa potilaan rimpuilut vastaan, jottei tämä tippuisi lattialle. Itse olen tähän hyvin väsynyt.



Ja tiedoksi vaan että vanhakin 195cm/100kg mies kyllä lyö silmän mustaksi,saa kylkiluihin murtuman ja vääntää sormet sijoiltaan.



Nimim. Hauska kun on vakipaikka, mutta taidan silti vaihtaa työpaikkaa.

Kyllä se pahoinpitely kohdistuu kaikkiin hoitajiin.Turha syyllistää hoitajaa.Toisena päivänä sama potilas on ok hoidettava,toisena päivänä taas lyö ja potkii,mieli saattaa muuttua todella nopeastikin,niin että isku tulee ihan yllättäen,etkä kerkiä väistää!Potilas saattaa vaikka hymyillä ja veisata virttä,yhtäkkiä lyödä muksauttaa hoitajaa!



Ja meillä ei saa ovia lukkoon,lisäksi osaston päässä on hissi,jota potilaat osaavat käyttää.Tosi fiksusti suunniteltu tämä osasto.



Ulkoiluttamiseen ei hoitajalla ole aikaa,ja se ei ole hoitajan vika.Meillä käy joskus vapaaehtoisia,jotka hoitaa ulkoiluttamisen.



Aikaisemmin meillä oli lääkäri,joka osasi laittaa oikean lääkityksen,eikä näin pahaksi päässyt tilanne.Kuitenkaan ketään ei tainnutettu lääkkeillä!Nyt ei uskalleta aloittaa mitään kunnon lääkityksiä,ja kaikki kärsii,myös ne ahdistuneet ja aggressiiviset potilaat:(

itse en jaksanut olla dementiaosastolla ja siirryin vuodeosastolle. Sielläkin kohtaan päivittäin väkivaltaa mutta ainakaan potilaat eivät pääse jaloillaan köpöttämään perässä nyrkit viuhuen.

Ainakin meidän osastollamme määrätään hyvät lääkkeet potilaille.

mutta tuo tilanne, että muistamattomat pääsee kaduille on VÄÄRIN!



Meille tulee ajoittain tällaisia omatoimisisia liikkujia. Me hoitajat vaadimme välittömästi että potilas siirretään lukollisten ovien taa toiselle osastolle, jos näyttää sille että se lähtee ulos itsekseen harhailemaan.



Se on potilaan parhaaksi.

Kyllä se pahoinpitely kohdistuu kaikkiin hoitajiin.Turha syyllistää hoitajaa.Toisena päivänä sama potilas on ok hoidettava,toisena päivänä taas lyö ja potkii,mieli saattaa muuttua todella nopeastikin,niin että isku tulee ihan yllättäen,etkä kerkiä väistää!Potilas saattaa vaikka hymyillä ja veisata virttä,yhtäkkiä lyödä muksauttaa hoitajaa!

Ja meillä ei saa ovia lukkoon,lisäksi osaston päässä on hissi,jota potilaat osaavat käyttää.Tosi fiksusti suunniteltu tämä osasto.

Ulkoiluttamiseen ei hoitajalla ole aikaa,ja se ei ole hoitajan vika.Meillä käy joskus vapaaehtoisia,jotka hoitaa ulkoiluttamisen.

Aikaisemmin meillä oli lääkäri,joka osasi laittaa oikean lääkityksen,eikä näin pahaksi päässyt tilanne.Kuitenkaan ketään ei tainnutettu lääkkeillä!Nyt ei uskalleta aloittaa mitään kunnon lääkityksiä,ja kaikki kärsii,myös ne ahdistuneet ja aggressiiviset potilaat:(

Mistä se johtuu, että nimenomaan hoitoalalle on valikoitunut sellaisia ihmisiä, jotka kokevat kaikki parannusehdotukset "syyllistämiseksi"? Mitään ei voi tehdä paremmin kuin ennen, koska se olisi aikaisemman käytännön mukaan toimineiden "syyllistämistä".

Tulos on sitten se, että mennään alas päin kuin lehmän häntä, kun olosuhteet ja potilaat muuttuvat vaikeammiksi, mutta edelleen itsepäisesti työtä tehdään niin kuin "meillä on jo 15 vuotta toimittu näin" - tämä sanottiin psykogeriatrisella osastolla, jolle onneksi tuli uusi lääkäri uusine ajatuksineen sen jälkeen.

"Hyvä lääkitys" ei suinkaan merkitse "paljon lääkkeitä", vaan OIKEITA lääkkeitä. Jos psykoottinen potilas saa masennuslääkettä, tuloksena voi olla psykoosin paheneminen.

Vapaaehtoiset eivät valitettavasti saa ulkoiluttaa, eivät edes omaiset. Tämä on ainakin eräässä tietyssä laitoksessa erikseen kielletty, "vastuukysymysten vuoksi". Ainoa keino on kai henkilöön kohdistuvan edunvalvonnan perusteella ottaa potilas pois hoidosta ulkoilun ajaksi, ja palauttaa sitten puolen tunnin päästä takaisin hoitoon.

Valitettavasti minä olen hankkinut tietoa ihan omakohtaisen kokemuksen ja koettelemuksen kautta. Kirjaviisauskaan ei olisi pahitteeksi. Saanko suositella mm. Heimosen ja Kivelän teoksia?

kokonaan demetikoille tarkoittettuja osastoja, meillä osasto on kaikenlaisille vanhuksille tarkoitettu ja aina sitä yhtä väkivaltaista ja huorittelevaa sekä karkailevaa kerralla kestää.



Oikeastaan jo lähi/sairaahoitajakoulutuksessa pitäisi opettaa että sanoja mitä sairaan ihmisen suusta tulee ei pidä ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, kyllä minua saa sairas vanhus huoraksi haukkua, ihan sama, itse tunnen itseni ja tiedän mikä olen ja mikä en.



Fyysinen väkivalta on toinen asia, meilläkin on ollut paljon koulutuksia miten toimia väkivaltaisen asukkaan kanssa toimitaan ja aina samaa liirumlaarumia. Tilanteet ovat tosiaan hyvin äkkinäisiä, autat papalle sukkaa jalkaan ja samassa tuleekin nyrkistä niskaan. Turvaväliä on vaikea pitää kun toista auttaa henkilökohtaisissa toimissa.



Onneksi meillä on hyvä henkinen työyhteisö jossa voi purkaa tuntojaan ja hyvät esimiehet jotka yrittävät joka tilanteessa löytää ratkaisuja ongelmiin.