Surullista seurata naapurin uusperhe-elämää

jopa neljä vuotta...

Lasten puheet ei todista yhtään mitään siitä, miten hyvä/huono heidän on objektiivisesti ottaen olla tuossa perheessä.

Kaikissa perheissä tulee lasten ja aikuisten välille kiistoja. Uusperheessä lasten on vaan helppo huutaa noin. Mun käy lähinnä sääliksi perheen mies, jolle toivotan kovasti voimia.

Mun murrosikäinen esikoinen ottaa välillä miehen kanssa kovastikin yhteen. Kukaan ei pysty sanomaan, ettei tätä tapahtuisi, vaikka biologinen isä olisi yhä perheessä.

Jospa et nyt sieltä naapurista niin kauheasti miettisi ja säätäisi muiden elämää.

jos hänellä on perheessä isä ja äiti, kuin että toinen puuttuu. Vaikka jompikumpi ei sitten olisikaan biologisesti se oikea. Kyllä adoptiolapsetkin varmaan ovat ihan onnellisia.

onnellinen kun ensin on Jorma ja sitten lähipubin Pertsa ja seuraava isäpuoli on se ihku paha rokkipoika Jake.

Ja niitä sisarpuolia tulee koko ajan lisää jokaiselle.



Niin ja ne vittumaisen ex-akan kakarat myös siihen päälle.

Ei lapset päätä vanhempiensa seurustelusuhteista. Se on asia, johon väliin lapset eivät kuulu, eivätkä pääse. Heille on oma paikkansa vanhempiensa elämässä, mutta heillä ei saa olla valtaa päästä suhteisiin väliin.

että asettaa lapsensa etusijalle. Jos lapsi voi huonosti uuden puolison kanssa, niin puoliso pihalle. Mieluiten tietysti tuo vaihtoehto, että ei muuteta yhteen. Seurustelusuhde toki voi olla muutenkin.

entäpä, jos hänkin haluaisi kerran elämässään kokea omat häät, oman lapsensa syntymän ja perheensä kanssa asumisen?

Mulla ei ole omakohtaista kokemusta uusperheistä, koska olen lapsuuden ollut ydinperheessä ja oma perheenikin on ydinperhe, mutta silti myötätuntoni on täysin uusperheiden puolustajien puolella.



Suurin osa noista "pillunkutka"-viesteistä, sikamaisista pedofiilivihjailuista (ainakin eilen niitä näin tässä ketjussa, toivottavasti on jo poistettu), minäminä-ihmisiä-parjaavista viesteistä täytyy olla samasta, katkerasta näppäimistöstä. Eihän voi olla, että näin moni ihminen nykyaikana olisi sitä mieltä, etteikö perheitä voisi olla erilaisia, ihan niin kuin ihmisten tilanteetkin ovat erilaisia, syystä ja toisesta.



Meillä ollaan onnellisia ydinperheessä, mutta ihan täysin ymmärrän, että joillekin se ei ole syystä tai toisesta ollut mahdollista eikä uusperheitä voi niputtaa miksikään yhtenäiseksi perhetyypiksi, joka olisi automaattisesti vain huono!



Tsemppiä uusperheille!

ainuttakaan kommenttia ei ole tullut, jossa olisi kerrottu kirjoittajan itsensä odottaneen uuden suhteen alkamista siihen asti, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. viesti tolkulla jauhetaan lasten parhaasta ja uuden suhteen aloittamisen odottamisesta, mutta kuinka moni teistä arvostelijoista on toiminut kommentointinsa mukaan todellisessa elämässä?

muuttanut hänen kanssa yhteen nimenomaan siksi, että se olisi ollut mielestäni lapsiani kohtaan väärin. Heidän olisi pitänyt mutisematta hyväksyä isänsä tilalle joku heille aivan vieras mies, se olisi ollut minusta julma temppu. Sen sijaan seurustelemme jo kymmenettä vuotta, mies asuu omassa asunnossaan ja minä ja lapset omassamme, välillä toki mies käy "yökylässä" ja tulee oikein hyvin toimeen lasteni kanssa, vie lapsia huvipuistoon, elokuviin jne. Lapsilla on myös erittäin lämpimät välit omaan isäänsä ja sekä exäni että "nyxäni" tulevat keskenään toimeen silloin kun sattuvat kohtaamaan. Suhteessa on säilynyt romantiikka aivan toisella tavalla kuin jos olisimme muuttaneet saman katon alle. Kaikki osapuolet ovat tähän asiantilaan erittäin tyytyväisiä.

täällä liikkuu! tässä sen näkee miten käy ku ne laitokset suljetaan mihin puolet tästäki porukasta kuuluis, tällänen avohoito järjestelmä on näille itselleen ja etenki kanssa eläjille tosi tuskanen vaihtoehto.

Keskittykää hyvät ihmiset ihan omaan elämäänne ja murehtikaa vähemmän muiden asioita!

Jos pillua kutittaa siihen on lääkkeet.. jos pipoa kiristää siihenki on lääkkeet.. ja nää onnelliset ketkä on päättäny kasvattaa lapset aikuiseksi ennen uutta miestä, hankkikaa ees koira ja käyttäkää vaikka kurkkua,voi auttaa sekin tohon takakireyteen.

Minä ainakin olen niin yksinäinen, etten halua elää yksin elämääni. Silti ymmärrän ihmisiä, joille riittää vähempi sitoutuminen. Minä haluan sänkyyni kuorsaamaan ihmisen. Kaipaan aikuista rinnalleni. Aivan kamala kohtalo, jos joudun olemaan yksin lasten kanssa koko elämäni. Pidän omia lapsia huonosti kasvatettuina ja vähän rakastettuina, jo eivät oman äitinsä onnea salli.

että kaikki uusperheet ovat ikionnellisia, lapset eivät mitään muuta halua kuin äidille sen uuden puolison. Missään uusperheessä ei ikinä ole tehty lapsia liian pian tapaamisesta, eikä ainakaan erottu heti uudelleen.



Jos joku jotain ikävää on tutuissa uusperheissä havainnut, niin se on aina vain vainoharhaa ja sellaiset idiootit havaitsijat kuuluvat laitokseen.



Kaikki uusperheiden perustajat ovat fiksuja ja tasapainoisia ihmisiä. Niinhän kaikki eronneet ovat, sillä jokainen ero johtuu joko puolison kuolemasta tai vähintään väkivallasta. Joten on päivänselvää, ettei turhia eroja ole, ei vaikka sama ihminen olisi eronnut viisi kertaa ja mennyt joka eron jälkeen vuoden sisään uusiin naimisiin. Sillä sellainenhan haluaa vain onnea itselle ja lapsilleen.

Lasten puheet ei todista yhtään mitään siitä, miten hyvä/huono heidän on objektiivisesti ottaen olla tuossa perheessä.



Kaikissa perheissä tulee lasten ja aikuisten välille kiistoja. Uusperheessä lasten on vaan helppo huutaa noin. Mun käy lähinnä sääliksi perheen mies, jolle toivotan kovasti voimia.



Mun murrosikäinen esikoinen ottaa välillä miehen kanssa kovastikin yhteen. Kukaan ei pysty sanomaan, ettei tätä tapahtuisi, vaikka biologinen isä olisi yhä perheessä.



Jospa et nyt sieltä naapurista niin kauheasti miettisi ja säätäisi muiden elämää.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2010 klo 13:58"]

Naapuriimme muutti hiljattain perhe jossa 5 ja 3v lapset, äiti ja äidin uusi mies. Ja selvästi myös vauva tulossa, varmaankin tämän uuden miehen kanssa. Ihan muutosta saakka ovat lapset ja isäpuoli ottaneet kovasti yhteen ja usein on kuultu lauseita "sä et oo mun iskä, mä vihaan sua" ja "muuta pois meiltä". Tuntuu niin hirveän pahalta näiden lasten puolesta :(

En tiedä mitään perheen aiemmasta elämästä ja en siis tiedä millainen näiden lasten oikea isä on, mutta selvästikään lasten ei ole hyvä olla tässä äidin uudessa suhteessa. Äiti ja miehensä tuntuvat kyllä hyvin rakastuneilta, mutta onkohan tässä nyt oma onni pistetty kaiken (=lasten onnen) edelle?

Surullista seurattavaa :(

[/quote]

ja surullista näitten päivittelijöiden kommentointi, kun ette tiedä perheen elämästä todellisuudessa yhtään mitään. Fiksumpaa olisi varmasti keskittyä oman elämän hallintaan ja kontrollointiin eikä seurata liikaa miten toiset elämäänsä elää. Naapurin ja lasten elämänlaatu ei todennäköisesti parane sillä että yli innokkaat pihapoliisit vahtivat jokaista liikettä.

Voi tätä moralismin ja ennakkokäsitysten ja suvaitsemattomuuden määrää! Pitäisikö kaikkien elää ja asua ja toimia samalla tavoin? Onko kaikille olemassa vain yksi oikea ratkaisu - joka elämänvaiheessa? Minä olen eronnut, kun mieheni ei enää minua rakastanut ja halusi pois. Tajusin puolen vuoden kuluttua erosta, miten epäluonnollinen tila on elää yksin lapsen kanssa. Ihminen kaipaa toisia ihmisiä jakamaan arkea ja elämää. Muutimme toisen yh-ystävättären kanssa omakotitaloon, missä pystymme tarvittaessa jakamaan lasten- ja kodinhoitoa, tukemaan toisiamme, elämään omia elämiämme, istumaan iltoja, luottamaan. Mielestäni on enemmän epänormaalia jos nyhjöttäisin kahdestaan lapseni kanssa jossain luukussa. Ei ennenkään asuttu yksin, vaan sukulaisten kanssa. Ihminen on laumasielu ja on ihanaa saada elää muunkin kuin biologisen vanhemman kanssa, kiintyä muihinkin ihmisiin. Ehkä jossain vaiheessa asumisratkaisumme tulee muuttumaan jos jompikumpi rupeaa vakavissaan seurustelemaan jonkun uroksen kanssa, mutta niinpä toivotamme muutokset perusturvalliseen elämäämme tervetulleiksi!

Voisin myös kuvitella ottavani ikääntyneen äitini asumaan tähän meidän vierelle. Ei haittaisi yhtään se, että rakas mummukin jakaisi arkeamme ja olisi lähellä lastani varten. Ja sitä naisten ymmärrystä toisiaan kohtaan!

En ole läheisriippuvainen enkä pelkää olla yksin, pärjäämisestä ei myöskään ole kyse. Minusta olisi vaan ikävää ja ilotonta jos kotona ei pyörisi useampia ihmisiä.

Lapset ovat monissa perheissä ilkeitä :(

no se mies ei ole varmaan saanut parempaa naista ja on ottanut sen joka hänet kelpuuttaa.