Surullista seurata naapurin uusperhe-elämää
Naapuriimme muutti hiljattain perhe jossa 5 ja 3v lapset, äiti ja äidin uusi mies. Ja selvästi myös vauva tulossa, varmaankin tämän uuden miehen kanssa. Ihan muutosta saakka ovat lapset ja isäpuoli ottaneet kovasti yhteen ja usein on kuultu lauseita "sä et oo mun iskä, mä vihaan sua" ja "muuta pois meiltä". Tuntuu niin hirveän pahalta näiden lasten puolesta :(
En tiedä mitään perheen aiemmasta elämästä ja en siis tiedä millainen näiden lasten oikea isä on, mutta selvästikään lasten ei ole hyvä olla tässä äidin uudessa suhteessa. Äiti ja miehensä tuntuvat kyllä hyvin rakastuneilta, mutta onkohan tässä nyt oma onni pistetty kaiken (=lasten onnen) edelle?
Surullista seurattavaa :(
Kommentit (97)
jos miestä ei saa tuoda kotiin ja lapsi on äidin kanssa 365 päivää vuodessa?
Pillun kutkan takiako siihen ydinperheen perustamiseenkin päädytään?
lisääntymisentarpeesta jotta laji säilyisi hengissä eikä kuolisi sukupuuttoon. tiedemiehethän ovat tutkineet, että rakastuminen on vain kemiallinen reaktio, jonka tarkoitus on taata suvun jatkaminen.
jos miestä ei saa tuoda kotiin ja lapsi on äidin kanssa 365 päivää vuodessa?
uusi miesystävä yksin. Miksi kaikki kolme eivät voisi asua yhdessä? Ei kai se mies mikään vieras iankaiken ole, kyllä siinä tutustutaan.
uusi miesystävä yksin. Miksi kaikki kolme eivät voisi asua yhdessä? Ei kai se mies mikään vieras iankaiken ole, kyllä siinä tutustutaan.
Lisäksi monet pedofiilitapaukset ovat uusperheissä tapahtuvia.
vai olisiko mukavampi heivata se isä asumaan jonnekin muualle?
jos miestä ei saa tuoda kotiin ja lapsi on äidin kanssa 365 päivää vuodessa?
Kyse oli vain pysyvästä asumisesta.
vai olisiko mukavampi heivata se isä asumaan jonnekin muualle?
Biologiseen vanhempaan syntyy kiintymyssuhde, jota lapsi ei halua edes katkaista. Sitä suuremmalla syyllä vieraan ihmisen tuominen samaan kotiin on todella julmaa.
vai olisiko mukavampi heivata se isä asumaan jonnekin muualle?
ja useimmat lapset haluavat asua sekä oman äitinsä että isänsä kanssa yhdessä. Sen sijaan harva lapsi haluaa että hänen maailmansa (koti, äiti ja isä) hajotetaan.
ei kai lapselta kysytä biologisesta vanhemmastaankaan, että haluaako hän asua juuri tämän kanssa
niin toki eroaminen on välttämätöntä.
ei kai lapselta kysytä biologisesta vanhemmastaankaan, että haluaako hän asua juuri tämän kanssa
niin toki eroaminen on välttämätöntä.
Paha olo vain lisääntyy, jos tuodaan vielä joku vieras siihen omaan kotiin asumaan.
ajatteleekohan moni oikeassakin elämässä, vai vain täällä av:lla minun olevan julma lapsilleni, kun olen tuonut uuden miehen kotiini asumaan. Minä kun olen aina ajatellut, että lapseni ovat olleet siitä onnellisia, ja näin hekin ovat minulle sanoneet. Ja tätä julmuuttakin on kestänyt jo yli 15 vuotta. Parempi kai olisi sitten ollut kokonaan ilman isää, vain yhden vanhemman perheessä.
Varsinkin niissä uusperheissä, mihin aletaan vääntämään kakaroita heti kun on tavattu. Muija on niin epävarma, että haluaa sitoa uuden miehen heti itselleen pukkaamalla itsensä paksuksi.
Sitten leikitään onnellista ydinperhettä ja sinun ja minun lapset saavat olla heitteillä kun meillä on se yhteinen rakkausrusina.
ajatteleekohan moni oikeassakin elämässä, vai vain täällä av:lla minun olevan julma lapsilleni, kun olen tuonut uuden miehen kotiini asumaan. Minä kun olen aina ajatellut, että lapseni ovat olleet siitä onnellisia, ja näin hekin ovat minulle sanoneet. Ja tätä julmuuttakin on kestänyt jo yli 15 vuotta. Parempi kai olisi sitten ollut kokonaan ilman isää, vain yhden vanhemman perheessä.
ajatteleekohan moni oikeassakin elämässä, vai vain täällä av:lla minun olevan julma lapsilleni, kun olen tuonut uuden miehen kotiini asumaan. Minä kun olen aina ajatellut, että lapseni ovat olleet siitä onnellisia, ja näin hekin ovat minulle sanoneet. Ja tätä julmuuttakin on kestänyt jo yli 15 vuotta. Parempi kai olisi sitten ollut kokonaan ilman isää, vain yhden vanhemman perheessä.
eivät nämä haukkujat elä todellisuudessa.
ajatteleekohan moni oikeassakin elämässä, vai vain täällä av:lla minun olevan julma lapsilleni, kun olen tuonut uuden miehen kotiini asumaan. Minä kun olen aina ajatellut, että lapseni ovat olleet siitä onnellisia, ja näin hekin ovat minulle sanoneet. Ja tätä julmuuttakin on kestänyt jo yli 15 vuotta. Parempi kai olisi sitten ollut kokonaan ilman isää, vain yhden vanhemman perheessä.
Luulin otsikon luettuani että jotain kauheaa seuraa. kuten lasten eriarvoista kohtelua tai isäpuolen pahoinpiteluä.
ja olikin vain lasten huudahduksia joita tuon ikäiset sanovat. omanikin. toisilleen. ja vielä isompanakin. Vihaan sinua.
kauheaa. ei olisi saanut tehdä kahta lasta, kun he nyt joskus vihaavat toisiaan. huono äiti ja voi lapsiparat.
täällä jauhetaan vain jostain kutkasta, ja siitä, kuinka nainen äkkiä hankkiutuu raskaaksi jotta voi sitoa uuden miehen itseensä. Kamalia käsityksiä avioliitosta ylipäänsä. Ei taida olla kovin onnellisia kokemuksia. Eikö avioliitoissa olla rakastuneita, ja joku saattaisi ihan tosissaan huolehtia toisen lapsestakin?
ei olla enää kun perheessä asustaa vain yhteisiä lapsia. Jos me teidän mukaan oltais menty ja nyt vasta muutettais yhteen, niin olis kyllä jäänyt jo ikämmekin puolesta nää lapset tekemättä .
oletteko kaikki niitä onnellisia ydinperheen äitejä/vaimoja, joilla ei omakohtaista kokemusta uusperheen elämästä ole? kokemukseksi ei lasketa kuulopuheita tai tuttuja, vain henkilökohtaiset kokemukset.
ainuttakaan kommenttia ei ole tullut, jossa olisi kerrottu kirjoittajan itsensä odottaneen uuden suhteen alkamista siihen asti, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. viesti tolkulla jauhetaan lasten parhaasta ja uuden suhteen aloittamisen odottamisesta, mutta kuinka moni teistä arvostelijoista on toiminut kommentointinsa mukaan todellisessa elämässä?
ja vielä eräs asia: ero ei aina ole se syy, että lapsella ei ole molempia vanhempiaan. puoliso voi myös menehtyä lasten ollessa aivan pieniä, eikä lapsille välttämättä jää mitään muistikuvaa toisesta vanhemmastaan.
tottakai lapsi osoittaa mieltään niin omalle vanhemmalle kuin vanhemman uudelle puolisolle, oli lapsen ikä, mikä tahansa. sillähän lapsi kokeilee uuden ihmisen suhtautumista häntä kohtaan. myös luottamuksen ja turvallisuuden tunne lapsella kasvaa, kun näkee, että ristiriitatilanteet ratkaistaan ja sovitellaan ilman, että aikuinen lähtee pois lapsen elämästä.
aika yksinkertaista ajatella, että aikuisen ihmisen pitäisi laittaa oma elämänsä kokonaan paitsioon lastensa takia. katkeroita vanhoja käppänöitä olisi suomi väärällään sen jälkeen.
siitä onnellisesta uusperhe-elämästä.
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1188524/uusperhe_ja_…
Kauhulla mietin mitä kolme pientä lastani saavatkaan vielä tulevaisuudessa kuulla elämästämme naapureiden, kavereiden ja heidän vanhempiensa ym tuttavien suusta. Tehän näköjään tiedätte valmiiksi miten rikkinäisiä, hyväksikäytettyjä, perusluottamuksen ja kaikki ihmisoikeudet menettäneitä he ovat pelkästään sen perusteella, että asuvat uusperheessä.
Sydäntäni kouraisee nämä sivistymättömät, pahansuovat ja ilkeät ennakkoasenteenne. Miten pieni lapsi voi puolustautua aikuisten suusta lähteneiltä "totuuksilta", joita teidän lapsenne tulevat lapsilleni kertomaan? Lohduttamisen tarvetta tulee riittämään, hyvät kylmät kivisydämet!