Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Surullista seurata naapurin uusperhe-elämää
21.06.2010 |
Naapuriimme muutti hiljattain perhe jossa 5 ja 3v lapset, äiti ja äidin uusi mies. Ja selvästi myös vauva tulossa, varmaankin tämän uuden miehen kanssa. Ihan muutosta saakka ovat lapset ja isäpuoli ottaneet kovasti yhteen ja usein on kuultu lauseita "sä et oo mun iskä, mä vihaan sua" ja "muuta pois meiltä". Tuntuu niin hirveän pahalta näiden lasten puolesta :(
En tiedä mitään perheen aiemmasta elämästä ja en siis tiedä millainen näiden lasten oikea isä on, mutta selvästikään lasten ei ole hyvä olla tässä äidin uudessa suhteessa. Äiti ja miehensä tuntuvat kyllä hyvin rakastuneilta, mutta onkohan tässä nyt oma onni pistetty kaiken (=lasten onnen) edelle?
Surullista seurattavaa :(
Kommentit (97)
että asettaa lapsensa etusijalle. Jos lapsi voi huonosti uuden puolison kanssa, niin puoliso pihalle. Mieluiten tietysti tuo vaihtoehto, että ei muuteta yhteen. Seurustelusuhde toki voi olla muutenkin.
huonosti uusperheessä, mitenkään muuten asia ei voi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoiseni oli 4-vuotias, kun menimme yhteen. Meillä on nyt kaksi yhteistä lasta. Ihanko tosissasi ajattelet, että esikoisen etu olisi, että me nyt erotaan???
Exä pahoinpiteli sekä henkisesti että fyysisesti. Nykyisessään perheessä esikoinen on voinut nähdä ja kokea normaalia perhe-elämää.
Mulla onkin ihan hirveen huono omatunto tästä.
90
Seliseli. Omatuntoasi vain rauhoitat
Lasten puheet ei todista yhtään mitään siitä, miten hyvä/huono heidän on objektiivisesti ottaen olla tuossa perheessä. Kaikissa perheissä tulee lasten ja aikuisten välille kiistoja. Uusperheessä lasten on vaan helppo huutaa noin. Mun käy lähinnä sääliksi perheen mies, jolle toivotan kovasti voimia. Mun murrosikäinen esikoinen ottaa välillä miehen kanssa kovastikin yhteen. Kukaan ei pysty sanomaan, ettei tätä tapahtuisi, vaikka biologinen isä olisi yhä perheessä. Jospa et nyt sieltä naapurista niin kauheasti miettisi ja säätäisi muiden elämää.
huutavat vanhemmille ja nämä toisilleen ja todellakin tuntuu pahalta, ei siksi, että nämä olisivat uusperhe, vaan siksi, että ovat juuri sellainen ydinperhe eivätkä tajua erota :(
Tiedän yhden perheen, jossa jatkuvasti huudetaan lapsille ja lapset huutavat vanhemmille ja nämä toisilleen ja todellakin tuntuu pahalta, ei siksi, että nämä olisivat uusperhe, vaan siksi, että ovat juuri sellainen ydinperhe eivätkä tajua erota :(
kituuttaa yksin, vaikka onkin vihdoin (?) löytänyt rakkauden elämäänsä.
Ne lapset kuule sopeutuu, vai pitäiskö pikku herranterttujen saada päättää äitinsä elämään liittyvät noin isot asiat??? Että äipän pitää AINA pysyä vain lapsileen omistautuen ja yksin? Lapsetkin lentää kuule joku päivä pesästä ja äiti jäisi sitten katkeroitumaan yksin, kun antoi ipanoidensa päättää asioista joista lapset eivät tässä maailmassa päätä.
Ja tuota noin, lapsethan eivät siis koskaan tappele ihan biovanhempiensakin kanssa ja yritä uhmata ja huuda just jotain tuollaista kiukunpuuskassaan??? Siis ihan perusperheessäkin. Oletko vähän tollo?
Hanki ap vaikka elämä, ja anna toisten olla. Oot kyylä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulee monesti pidettyä turhaa kiirettä. Olen vähän vanhempi nainen ja elämänkoulua on itsekin tullut käytyä. Monta kertaa olisi asiat menneet helpommin, jos ei olisi tullut hätiköityä.
Lapset tarvitsee aikaa ja minusta erotilanteissa sitä pitäisi heille myös antaa. Lapset sopeutuu, mutta se kestää kauemmin kuin meillä aikuisilla. Isä on aina isä ja äiti äiti...
että lapsen pitää tottua äidin uuteen (tai isän) kumppaniin samalla kun on kesken totuttautuminen siihen että oma perhe on hajonnut... tottakai lapsi kokee että tämä uusi kumppani on vienyt oman isän tai äidin paikan.
Minusta ainakin pari vuotta pitäisi antaa lasten tottua uuteen tilanteeseen ja äiti tai isä voi tavata omaa rakastaan silloin kun lapset ovat toisella vanhemmista. Pikkuhiljaa sitten tuoda kumppani lasten näytille...
Outoa on toi että heti muutetaan yhteen ja tehdään vauva, on siinä näillä vanhemmilla lapsilla karu kohtalo.
Mutta eihä sitä aikuinen ymmärrä aina asettua sen pienen ihmisen asemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että äiti muutti lapsineen suoraan suhteesta toiseen?
Ja tosiaan, viisvuotiaan uhma voi joskus ihan ydinperheessä olla aika rajua, esim. just tota vihata-sanaa käytetään ja meillä lapsi on uhkaillut, että hän muuttaa kotoa pois, koska asiat ei ole mieleisesti... Ja ihan ydinperhe ollaan.
ei voi/saa olla erimielisyyksiä? Enemmän olisin huolissani jos lapset eivät uskaltaisi näyttää tunteitaan uudelle perheenjäsenelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai on olemassa vain kaksi ääripäätä, joko muutetaan saman tien uuden kumppanin kanssa yhteen lasten tunteista viis, tai sitten lapset määräävät aina ja ikuisesti kaikesta ja vanhemmat saavat katkeroitua yksin.
Minun veikkaukseni on, että 2 on joko katkera lapseton sinkku, perheensä uuden miehen vuoksi rikkonut nainen ja isän uusi onni.
kituuttaa yksin, vaikka onkin vihdoin (?) löytänyt rakkauden elämäänsä.
Ne lapset kuule sopeutuu, vai pitäiskö pikku herranterttujen saada päättää äitinsä elämään liittyvät noin isot asiat??? Että äipän pitää AINA pysyä vain lapsileen omistautuen ja yksin? Lapsetkin lentää kuule joku päivä pesästä ja äiti jäisi sitten katkeroitumaan yksin, kun antoi ipanoidensa päättää asioista joista lapset eivät tässä maailmassa päätä.
Eikö sun tunteitasi olla huomioitu sun lapsuuden kodisasi?
Oletkohan provo...vai todella nuori.
Ja tuota noin, lapsethan eivät siis koskaan tappele ihan biovanhempiensakin kanssa ja yritä uhmata ja huuda just jotain tuollaista kiukunpuuskassaan??? Siis ihan perusperheessäkin. Oletko vähän tollo?
Hanki ap vaikka elämä, ja anna toisten olla. Oot kyylä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että äiti muutti lapsineen suoraan suhteesta toiseen? Ja tosiaan, viisvuotiaan uhma voi joskus ihan ydinperheessä olla aika rajua, esim. just tota vihata-sanaa käytetään ja meillä lapsi on uhkaillut, että hän muuttaa kotoa pois, koska asiat ei ole mieleisesti... Ja ihan ydinperhe ollaan.
ei siitä erosta nyt niin kauaa aikaa voi olla. Jos on yksi epäonnistyunut liitto jon takana minusta voisi seuraavalla kerralla edetä vähän rauhallisemmin.
näkyvästi uudelleen raskaana, voi jokainen peruskoulun käynyt laskea, että aika kiirettä on väkisinkin pidetty...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoittaa vaikka hieman liikaa kesäisiä herkkuja... Joten ei uusperheen kiireitä noilla tiedoilla vielä voi kauhean hyvin päätellä. Ei kymmenien vuosien seurustelu ennen lastentekoa tai yhteenmuuttoa vaan ole monella aikuisella mahdollista, biologinen kello tikittää jne.
Jokainen lapsi haluaisi, että isi ja äiti olisivat yhdessä maailman tappiin asti. Jokainen lapsi inhoaa jossakin vaihessa isä- ja äitipuolta. Se on täysin normaalia.
Se ei ole isä- tai äitipuolen ominaisuus. Se on uusperheen vaihe, jota kautta perheestä tulee perhe. Se menee ohi.
Ero on tullut kun nuorin on ollut vaikkapa alle 1v. Erosta toipumiseen pitäisi antaa kunnolla aikaa, ainakin pari vuotta. Eli tällöin lapsi olisi 3v. Siitä pikkuhiljaa uusi suhde, tutustumista ja yhteenmuutto, vähimmiltään vuosi lisää, eli lapsi olisi 4v. Kun ollaan asuttu rauhassa yhdessä ja sopeuduttu toisiinsa, voi alkaa ajattelemaan yhteistä lasta. Aikaa menee ainakin sen 1-2v. eli lapsi on silloin vähintään 5-6v.
Noin se siis oikeaoppisesti menee eron jälkeen.
J biologinen kello ei todellakaan ole mikään selitys eikä oikeuta lasten oikeuksien polkemiseen, haloo nyt!
Eipä ole hänelläkään helppoa ei.
Vaikka yrittäisi kaikkensa niin lapset saattavat olla uutta puolisoa vastaan ja kokea että se uusi puoliso vie viimeisetkin toiveet siitä että vanhemmat palaisivat yhteen vaikka vanhemmat tietäisivät että se ei ole millään mahdollista.
Itse olen ollut juuri tuollainen lapsi. Inhosin syvästi jokaista äitini uutta miesystävää (joita ei nyt rehellisyyden mukaan ollut kuin kolme 15 vuoden aikana). Mitä miehet tekivätkin ei ollut hyvä. Yrittivät he olla minkälaisia vain se ei kelvannut minulle. Yksi yritti olla liikaa kaveri, toinen liikaa "aikuisystävä" jne jne. Olin vaan päättänyt etten heistä pitäisi ja osoitin mieltäni avoimen v****tumaisesti.
Tajusin lopulta kolmannen miehen kohdalla että ehkä äidillänikin on oikeus uuteen onneen isäni jätettyä hänet aikoinaan. Että minulla ei ole oikeus ajatella vain ja ainoastaan omaa napaani tässä vaan tajusin että äitini on tunteva ihminen siinä missä muutkin ja saattoi kaivata kumppania.
15, no kuvitellaan että se nuorempi on 4v. Ero on tullut kun nuorin on ollut vaikkapa alle 1v. Erosta toipumiseen pitäisi antaa kunnolla aikaa, ainakin pari vuotta. Eli tällöin lapsi olisi 3v. Siitä pikkuhiljaa uusi suhde, tutustumista ja yhteenmuutto, vähimmiltään vuosi lisää, eli lapsi olisi 4v. Kun ollaan asuttu rauhassa yhdessä ja sopeuduttu toisiinsa, voi alkaa ajattelemaan yhteistä lasta. Aikaa menee ainakin sen 1-2v. eli lapsi on silloin vähintään 5-6v.
Lapsen isä on lähtenyt läiskimään heti kun raskaudesta kuuli. Erosta toipuminen se vajaa 2v. Lapsi on alta 1,5v. Pikkuhiljaa uutta tutustumista (1v). Lapsi on alta 2,5v. Sitten mietitään uutta lasta kun lapsi on 3,5v ja pam tullaan heti raskaaksi.
Tätä spekulointia voidaan venyttää ja vanuttaa miten vaan mutta turva aaveemammojen on koittaa tästä mitään aikajanaa vetää kun emme tiedä minkälainen tausta tällä nimenomaisella tapauksella on.
Alue: Aihe vapaa
Kautta aikain tälläkin palstalla on haukuttu uuden kumppanin lapsia kuinka mammat ei heitä kestä ja halua kotiinsa asumaan. Miksi lapsilla ei ole oikeutta samoihin tunteisiin, heidän on vain sopeuduttava!? Sääliksi käy lapsianne.
Tottakai on onnellisia ja "oikein" hoidettuja uusperheitä, mutta tällä tarkoitan näitä liian nopeita ja vain itsekkäistä syistä perustettuja perheitä joissa ainakaan lapsilla ei ole hyvä olla.