Surullista seurata naapurin uusperhe-elämää

että "sä et oo mun äiti, etsä mua määrää!" Ja ihan kyllä äitinsä olen.

Oman onnen tavoittelu on se tärkein asia. Erotaan kun suhteessa koittaa arki ja haetaan sitä vihreämpää ruohoa muualta sen sijaan että tehtäisiin töitä olemassa olevan parisuhteen eteen. Odotetaan että lapset ja ympäristö sopeutuu muuttuviin kuvioihin, sillä pääasiahan on että MINÄ ITSE olen onnellinen, hinnalla millä hyvänsä. kuvottavaa!

No varmasti pitää totella, jos on lapseni kaveri ja meillä kylässä ja meidän piha-alueellamme.

Pitäisikö antaa lapsen käyttäytyä huonosti ja jopa satuttaa itsensä.

Tyhmähän sä olet!

Uuusperheessä määrää aikuiset ja sillä ole mitään tekemistä onko lapsi oma.

Aivan varmasti lapsen äiti on myös sitä mieltä, että meitä totellaan.

uuden miehen kanssa lapsen heti 2 viikon kuluttua tapaamisesta ja lapsille tuli ikäeroa vajaat 2 vuotta.

Uusi on tulossa ja miehellä on edellisestäkin jo 3 lasta ja äitipuoli inhoaa miehen lapsia.

Hyvin menee....

Uusperheet on kyllä vähän säälittäviä, ei voi mitään.

näkyvästi uudelleen raskaana, voi jokainen peruskoulun käynyt laskea, että aika kiirettä on väkisinkin pidetty...

kituuttaa yksin, vaikka onkin vihdoin (?) löytänyt rakkauden elämäänsä.

Ne lapset kuule sopeutuu, vai pitäiskö pikku herranterttujen saada päättää äitinsä elämään liittyvät noin isot asiat??? Että äipän pitää AINA pysyä vain lapsileen omistautuen ja yksin? Lapsetkin lentää kuule joku päivä pesästä ja äiti jäisi sitten katkeroitumaan yksin, kun antoi ipanoidensa päättää asioista joista lapset eivät tässä maailmassa päätä. Ja tuota noin, lapsethan eivät siis koskaan tappele ihan biovanhempiensakin kanssa ja yritä uhmata ja huuda just jotain tuollaista kiukunpuuskassaan??? Siis ihan perusperheessäkin. Oletko vähän tollo?

Hanki ap vaikka elämä, ja anna toisten olla. Oot kyylä.

Lapset toki sopeutuu, kun ei heillä ole muutakaan vaihtoehtoa eikä sananvaltaa. Mikä estäisi äitiä ja uutta miestä seurustelemasta keskenään, asumaan kumpikin tahoillaan (äiti lasten kanssa näiden omassa kodissa) ja antamasta täten lapsille kasvurauhan ilman mitään ihmissuhdesotkuja? Miksi pitää heti hinkua saman katon alle lasten elämää pilaamaan?

uuden miehen kanssa lapsen heti 2 viikon kuluttua tapaamisesta ja lapsille tuli ikäeroa vajaat 2 vuotta.

Uusi on tulossa ja miehellä on edellisestäkin jo 3 lasta ja äitipuoli inhoaa miehen lapsia.

Hyvin menee....

Uusperheet on kyllä vähän säälittäviä, ei voi mitään.

näkyvästi uudelleen raskaana, voi jokainen peruskoulun käynyt laskea, että aika kiirettä on väkisinkin pidetty...

yleistää kaikki uusperheet? Oletko ikinä ajatellut, että joskus vaan asiat eivät mene niin kuin elokuvissa tai satukirjoissa, mies voi vaikka kuolla. Miksi silloin äidillä on uusi onni kielletty?

Miksi ihmiset inhoavat ja ylenkatsovat uusperheitä? Itse tiedän useamman onnellisen sellaisen.

Lapset toki sopeutuu, kun ei heillä ole muutakaan vaihtoehtoa eikä sananvaltaa. Mikä estäisi äitiä ja uutta miestä seurustelemasta keskenään, asumaan kumpikin tahoillaan (äiti lasten kanssa näiden omassa kodissa) ja antamasta täten lapsille kasvurauhan ilman mitään ihmissuhdesotkuja? Miksi pitää heti hinkua saman katon alle lasten elämää pilaamaan?

Arvostan erolapsena todella paljon hänen ratkaisuaan. Lapsetkin ovat jo teini-ikäisiä, joten kohta lentävät pesästä. Ehtivät vielä asua yhdessä monta kymmentä vuotta.

tilanteessa uuden parisuhteen edellee ja mikäli lapsilla ongelmaa hyväksyä uutta suhdetta pitää asiaa työstää pitkään eikä heti vaan hypätä uuteen suhteeseen. Lapsille pitää antaa aikaa sopeutua ja siihen voi mennä montakin vuotta mutta lasten etu tärkein aina!

Eli kyllä periaatteessa uusperheetkin - toimivat sellaiset - ovat lapsille hyväksi.



Mutta toimiva ei synny sellaisesta ajatuksesta, että nyt on kiire, biologinen kello tikittää tai on pakko tehdä jotain, koska muuten ei tästä tulekaan mitään. Tiedän yhden tapauksen, jossa lapset olivat kouluikäisiä (ala-asteella), kun avioero tapahtui. Äiti löysi noin vuosi eron jälkeen miehen, jolla myös oli samanikäiset lapset. Perustivat sitten uusperheen. Lapset ehtivät juuri murrosiän kynnykselle, kun tämä uusperhe hajosi ja perheen äiti päätti muuttaa kotiseudulleen jättäen lapsensa biologisen isän luo, jota siis olivat kyllä tavanneet kerran kuukaudessa mutta eivät olleet koskaan asuneet isän luona. Isä oli juuri saanut vauvan.



Tarina ei ole loppunut, mutta molemmat lapset ovat olleet koko yläasteajan ongelmatapauksia ja muuttuneet siis todella paljon. Voihan siinä mukana olla murkkuikääkin, mutta kyllä varmaan tuntuu raskaalta, kun ovat menettäneet jo kaksi kotia ja asuvat nyt toisten nurkissa, kun se isäkään ei uuteen perheeseensä kovin innokkaasti näitä lapsia halunnut.



Tämän takia olen sitä mieltä, että se uusperheen perustaminen on niin iso juttu, että siinä ei voi mennä lasten ehdoilla eikä aikuisten ehdoilla. Siinä on oltava aikuisilla niin paljon tahtoa onnistumisesta, että he saavat luotua lapsillekin turvallisen ympäristön. Siihen ei voi ryhtyä nopeasti tai siksi, että ei jakseta ravata kahden kodin välillä. Siinä on mietittävä kokonaisuutta ja nähtävä koko perheen tarpeet. Ja siinä on luotava samalla perheen yhteiset säännöt, johon kaikkien on sopeuduttava. Kun on kyse lapsista, jotka ovat jo menettäneet yhden kodin, ei ole varaa antaa heidän menettää toista. Ja se vaatii aikuisilta paljon.

..panisi jäitä hetkeksi pöksyihin ja katsoisi, kantaako tämäkään juttu..

Vittuako te pellet täällä leikitte pyhimyksiä. Kuka tietää mikä on oikein? Lapsia pitää kuunnella, mutta kyllä se on aikuinen loppupeleissä joka tekee ne ratkaisut. Kaikki eivät aina ole hyviä, ei tietenkään. Mutta tämmöistä paskaa en ole ikinä missään muualla lukenut tai nähnyt, mitä täällä kirjoitetaan.

meillä on uusperhe.. ja ihana onkin :)

on mun ja miehen lapsia.. ja yksi yhteinen. yhteensä 5lasta. osa lapsista on viikonloppuisin ja osa aina.. aivan normaalia elämää eletään. toki ihan alkuun oli jokaisella oman paikkansa hakemista.. ja kai kilpailuakin siitä kuka saa minkäkin verran huomiota. En vaihtais mihinkään tätä uusperhettä.. en.nyt on 4 yhteinen kesä tulossa. ja yhteisiä reissuja tehdään. :)



on varmaan säälittäviä uusperheitäkin. siinä missä ihan tavallisiakin säälittäviä perheitä..

tulee eroja yms. Löydetään ehkä piankin uusi kumppani, sellainen joka on todella potentiaalinen kaikin puolin. Mutta totta on, että tässä tilanteessa olisi hyvä laittaa jäitä hattuun ja katsoa hitaasti mihin tilanne etenee ja tullaanko uuden kumppanin kanssa toimeen alkuhuumankin jälkeen.



Mutta vaikeita asioitahan nämä ovat, sitä ei voi kieltää.



t. uusperheen(onnellisen sellaisen) lapsi

exälle, sukulaisille ja tutuille, miksi sitä kakaraa aletaan pykäämään heti kun uusi löytyy.



Halutaan näin näyttää, että ollaan tosissamme.

minun olisi siis pitänyt asua uuden mieheni kanssa eri osoitteissa 20 vuotta tai olla tapaamatta ketään miestä tuon ajan, koska lapsi oli kanssani 365 päivää vuodessa.

minun olisi siis pitänyt asua uuden mieheni kanssa eri osoitteissa 20 vuotta tai olla tapaamatta ketään miestä tuon ajan, koska lapsi oli kanssani 365 päivää vuodessa.

Ei ihme, että eroperheiden lapset voivat huonosti. Ei riitä, että vanhemmat eroavat, vaan vielä pitää hyväksyä vieras ihminen asumaan omaan kotiinsa. Kai lapsesi sai teininä tuoda seurustelukumppaninsa asumaan teille?

Me ruvettiin "pykäämään kakaraa" uuseperheeseen ihan sen takia, että molemmat aidosti halusivat lapsen. Entinen mieheni oli aikoinaan sitä mieltä, että ei minun kanssa enää lapsia halua ja uudella miehelläni ei ollut ennestään yhtään lasta. Oltiin molemmat siinä vaiheessa jo yli 35, joten aikaa ei kamalasti ollut odotteluun. Minun isommat lapset ovat olleet pikkusisarestaan ihan onnessaan koko ajan.

Meillä ei myöskään ole ollut näitä "sä et oo mun isä" -yhteenottoja koskaan.

Kannattaa miettiä sitä ennen lapsien saamista.

Eiköhän aika moni ns ydinperheistäkin hajoa.

Eli erottuaan naisen pitää olla loppuelämä sinkkuna, tai vaikka jos lapset ovat noin 5-vuotiaita, 13 seuraava vuotta?

Mikä on muuten pillun kutka?

minun olisi siis pitänyt asua uuden mieheni kanssa eri osoitteissa 20 vuotta tai olla tapaamatta ketään miestä tuon ajan, koska lapsi oli kanssani 365 päivää vuodessa.

Lapsella säilyy oma tuttu koti ilman että kukaan vieras tunkeutuu hänen reviirilleen, äiti/isä saa vapaasti tavata miesystävää/naisystäväänsä, ilman että lapsi kokee sen uhkaavan omaa hyvinvointiaan. Ja mikä parasta, aikuiset saavat välillä elää omaa elämäänsä siihen tapaan kun ovat tottuneet ilman että pitää sopeutua toisen ihmisen piintyneisiin tapoihin, huonekaluihin tai vaikkapa kovaääniseen kuorsaukseen. Suhdekin pysyy hehkeämpänä, kun ei arki pääse rassaamaan. Tämähän on ihanteellinen ratkaisu sekä lapsille että aikuisille. Eikä se estä sitä, etteikö lapset voisi kiintyä tähän uuteen aikuiseen. Saattavat jopa kiintyä nopeammin ja paremminkin, kun tämä uusi ihminen ei ole heidän kotiinsa tunkeutumassa heitä määräilemään pysyvästi.

Pillun kutkan takiako siihen ydinperheen perustamiseenkin päädytään?