Poistin taas yhden päivityksen FB:stä, jota kukaan ei ollut (taaskaan) kommentoinut
Aikuisten hiekkalaatikko, jossa osataan tyttöjen tapaan taitavasti myös eristämisen taito. Mun ilmeisen tylsä päivitykseni keräsi jälleen kerran 0 tykkäystä ja 0 kommenttia, toisin kuin muiden laatikkoleikkejä taas oli samaan aikaan kommentoitu suut maireina. Pitäkää tunkkinne, stana.
Oletko sinäkin fb-kaveripiirisi hylkykastia, jonka jutut aina sivuutetaan? Enkä tarkoita nyt 10 krt päivässä toistuvia Kauppaan, kaupasta, nukuttaa, nukkumaan -litanjoita, vaan oikeita asioita, joita harkiten jaat. Itse asiassa noita NÄLÄKÄ-päivityksiäkin oli muuten tykätty sillä aikaa, kun oma päivitykseni komeili yksin ja ylhäisenä kommenteitta.
Kommentit (68)
Ei kaikkea tarvitse itse kokeilla:)
Ei kaikkea tarvitse itse kokeilla:)
VAivaa fb:sta on vain jos ottaa sen asenteen että täytyy tykätä kaikesta ja kaikista. Valitettavasti tällaisia siellä on paljon. Minä esim käyn siellä ehkäpä kerran viikossa tai harvemmin, enkä aina kommentoi tai tykkää mistään. Silti päivityksistäni tykätään ja kommentoidaan, eli ei siellä aina tarvitse roikkua sen pelossa ettei kukaan enää huomaa :)
Olin facebookissa pari vuotta, kavereita oli lopulta 40. Päivitin ehkä kerran viikossa. KERTAAKAAN ei kukaan kommentoinut mitenkään mun juttuja tai tykännyt, pari synttäri- ja kihlausonnittelua sain+tietty niitä juttuja mitä lähetellään kaikille. Totesin facebookin olevan ehdottomasti suuri masennusta lisäävä tekijä kohdallani.
Olin facebookissa pari vuotta, kavereita oli lopulta 40. Päivitin ehkä kerran viikossa. KERTAAKAAN ei kukaan kommentoinut mitenkään mun juttuja tai tykännyt, pari synttäri- ja kihlausonnittelua sain+tietty niitä juttuja mitä lähetellään kaikille. Totesin facebookin olevan ehdottomasti suuri masennusta lisäävä tekijä kohdallani.
Olisit tullut kyselemään mua kaveriks.
kavereita on parisataa ei todellakaan pysy enää kartalla kaikkien statuksista, koska ne ovat jääneet jo kauas taakse. Itse saatan olla mökillä muutaman päivä enkä todellakaan sieltä tultuani selaa tuntia statuksia taaksepäin, joten voi mennä ohi montakin. Ehkä sinunkin hääpäivästatuksesi on jäänyt joiltakin näkemättä.
ajatellut kommentteja ja tykkäämisiä mitenkään vastavuoroisena.
Tykkään ja kommentoin sellaisia päivityksiä ja kuvia, jotka herättävät jonkun ajatuksen tai ovat hauskoja tai hyviä. En ajattele, onko kyseinen henkilö tykännyt ja kommentoinut jutuistani tarpeeksi "ansaitakseen" minun vastavierailuani.
Minua kiinnostaa, millaisista asioista ja mihin sävyyn ap kirjoittelee, jos eivät herätä kenessäkään mitään rekatiota koskaan.
Ne joilla on paljon facebook-kavereita oletettavasti saavat eniten kommentteja. Ja toisaalta heidän sivuillaan myös vilahtaa eniten muiden päivityksiä. Itselläni ei ole kuin noin 150 kaveria ja silti etusivulla on niin paljon uusia kavereiden päivityksiä, että varmasti suuri osa menee minulta ohi. Jos avaan facebookin ja se ilmoittaa että 300 uutta tapahtumaa, en aivan varmasti ala käymään niitä kaikkia läpi.
Ja toisaalta olen myös ottanut sen kannan että esimerkiksi kenenkään sellaisen syntymäpäivää, jota en muistaisi ilman facebookia, en myöskään siellä kommentoi.
En ymmärrä mitä harmia facebookista voi kenellekään olla. Eihän siellä ole pakko käydä. Eikä sitä todellakaan kannata ottaa niin vakavasti.
Vuosi sitten kävin facebookissa ehkä kerran viikossa, päivitystä vaihdoin melkein joka kerta, ja aina jotakin sellaista päivityksessä, joka oli minulle tärkeää. En saanut peukutuksia enkä kommentteja kuin joskus joltain sukulaiselta säälistä. Alkoi tuntua turhalta, että omisti 70 ystävää, jotka kaikki olin aika tarkoin valikoinut, eikä keneltäkään liiennyt aikaa tai halua edes peukkua laittaa. Lopetin sitten itse kokonaan kommentoinnin ja pidin ensin kuukauden tauon. Päivitin eikä vastausta keneltäkään. Pidin sitten 8 kk:n tauon ja päivitin. Pari synttärionnittelua löytyi niiltä, joita näin ihan synttäreinäkin. Päivitystäni ei taaskaan kommentoitu, vaikka minä kommentoin neljän ystäväni päivitystä ja peukutuksiakin jaoin useammalle.
Taidan minäkin sulkea tilini. Koko kouluajan olin koulukiusattu ja yksi keino oli tuo ulossulkeminen. En jaksa sitä aikuisten tasollakin. Miksi jaksetaan hehkuttaa jonkun toisen täysin turhaa päivitystä, kun minä en saa mitään, vaikka kerron elämäni yhdestä tärkeimmästä asiasta!
Ap, ymmärrän sua täysin!
sen, että kun kirjoitan jotain tärkeää tai vahvan mielipiteen, kukaan ei tykkää ei kommentoi. Mutta kun kirjoitan, että leivoin pullaa ja pipareita, saan kymmenen tykkäämistä:)
Naurettavaa pelleilyähän tuo on. Mutta toinen juttu on, että etusivulle ei tule kaikkien päivitykset. Itse en käytä kovin montaa minuuttia tuohon päivässä. Katson vain etusivun ja siitä tykkään tavan vuoksi n. 5 ensimäistä päivitystä. sitten kirjoitan omalle sivulle jotain tyyliin "ihana auringonpaiste, sydän nauttii lämmöstä". Ja se on siinä.
Olen fb.ssä ainoastaan parin harrastuksen takia ja siinä sivussa vähän tätä velvollisuushömppää sitten, mitä on pakko harrastaa eli nämä muutama tykkääminen edes sen kummemmin lukematta, mitä ovat kirjoittaneet.
Ikävää kun sinusta tuntuu pahalta. Olisinpa sun kaverilistalla niin voisin kyllä kommentoida sulle ihan ajatuksellakin ja tykkäisin kyllä. Inhoan koulukiusaajia ja työpaikkakiusaajia ja ihmiset, jotka harrastaa tuollaista pelleilyä netissä, on raukkapaskoja.
Vuosi sitten kävin facebookissa ehkä kerran viikossa, päivitystä vaihdoin melkein joka kerta, ja aina jotakin sellaista päivityksessä, joka oli minulle tärkeää. En saanut peukutuksia enkä kommentteja kuin joskus joltain sukulaiselta säälistä. Alkoi tuntua turhalta, että omisti 70 ystävää, jotka kaikki olin aika tarkoin valikoinut, eikä keneltäkään liiennyt aikaa tai halua edes peukkua laittaa. Lopetin sitten itse kokonaan kommentoinnin ja pidin ensin kuukauden tauon. Päivitin eikä vastausta keneltäkään. Pidin sitten 8 kk:n tauon ja päivitin. Pari synttärionnittelua löytyi niiltä, joita näin ihan synttäreinäkin. Päivitystäni ei taaskaan kommentoitu, vaikka minä kommentoin neljän ystäväni päivitystä ja peukutuksiakin jaoin useammalle. Taidan minäkin sulkea tilini. Koko kouluajan olin koulukiusattu ja yksi keino oli tuo ulossulkeminen. En jaksa sitä aikuisten tasollakin. Miksi jaksetaan hehkuttaa jonkun toisen täysin turhaa päivitystä, kun minä en saa mitään, vaikka kerron elämäni yhdestä tärkeimmästä asiasta! Ap, ymmärrän sua täysin!
Nyt en ymmarra. Teetko paivityksia kerataksesi muiden tykkayksia? Miksi? Ei kai sen ihan noinkaan ole tarkoitus menna...
Ehkä sinunkin hääpäivästatuksesi on jäänyt joiltakin näkemättä.
Uskoisin kateudenkin ohjailevan monia tykkäämisiä (ja nyt kun sanon tämän, saan aikaan äläkän)
Kannattaa poistua sieltä, jos se aiheuttaa ahdistusta.
Sen verran vaan tuohon ap:n aloitukseen, että meidän tyttömme suljettiin tänään pihalla kolmen pojan leikistä pois. Voisitteko lopettaa oman sukupuolenne mollaamisen, kiitos. Asenteet jatkuvat helposti lapsille, vaikka ette sitä tarkoittaisi.
ihmissuhde-peleihin, kiusaamisiin, keskinäiseen kilpailuun, esittämiseen ja muuhun. Ja niin teennäistä peliä. Lähdin itse, mun juttuja kyllä kommentoitiin ja välillä oli ihan kivaakin, mutta se touhu alkoi oksettaa pahasti. Se on tutkitustikin masennusta aiheuttavaa, ei ole tervettä verrata itseään muihin ja kilpailla just vaikka tykkäämisistä, kavedreiden määrästä tai mistä vaan. Jätin ne asiat peruskouluun, ja pidänkin siellä. Ei ole ollut ikävä naamakirjaan.
Ehkä sinunkin hääpäivästatuksesi on jäänyt joiltakin näkemättä.
Uskoisin kateudenkin ohjailevan monia tykkäämisiä (ja nyt kun sanon tämän, saan aikaan äläkän)
Mää ihan tahallani joskus ärsytän näitä yleiskateellisia tyyppejä juuri esim. joillain kuvilla, missä tiedän olevani todella hyvän näköinen. Joskus ärsytän heitä heittämällä jonkun typerän ihkukommentin:)
Ihmisen perusluonne ei todellakaan muutu kiltimmäksi fb.ssä. On näitä stalkkereita ja kateellisia ja kyttääjiä yms.
Siksi kannattaa ihan oikeasti pitää oma seinänsä todella pintapuolisena. Sitten todella tärkeille ihmisille laittaa vain jotain ihan oikeaa elämästään.
Minulle paljastui eräästä naisesta ihan uusi puoli fb.n kautta. Menestyvä keski-ikäinen nainen, joka on aina vaikuttanut empaattiselta ja kaikkien mielestä kivalta.
Haahaa, käyttäytyy kuin lapsi fb.ssä. Uhoaa, että kyllä nyt muut on kateellisia kun näkee, että hänellä on tämä ja tämä kavereina ja kuinka hän tuntee tuon ja kommentoi niiden ja näiden juttuja. Ja huomaahan nyt kaikki varmaan, että hänen jutuistaan tykkää sekin kun se on vähän kuuluisa.
Sitten itkee jos joku toinen on saanut 19 tykkäämistä ja hän vain 11 tykkäämistä. Kertoi, että kuvia pitää laittaa ulkomailta juuri siksi, että fb on brassailua varten.
Hauska tyyppi. Ja minä olin todella luullut hänen olevan mukava ja empaattinen ja kiva ja tyylikäs maailmaa nähnyt nainen. Hänestä paljastui kateellinen ja ilkeä pikkutyttö.
ihmissuhde-peleihin, kiusaamisiin, keskinäiseen kilpailuun, esittämiseen ja muuhun. Ja niin teennäistä peliä. Lähdin itse, mun juttuja kyllä kommentoitiin ja välillä oli ihan kivaakin, mutta se touhu alkoi oksettaa pahasti. Se on tutkitustikin masennusta aiheuttavaa, ei ole tervettä verrata itseään muihin ja kilpailla just vaikka tykkäämisistä, kavedreiden määrästä tai mistä vaan. Jätin ne asiat peruskouluun, ja pidänkin siellä. Ei ole ollut ikävä naamakirjaan.
Ei tässä maailmassa (tai fb:ssä) kaikki pyöri sinun ympärilläsi.
Minulle ei ole koskaan tullut edes mieleen vahdata sitä kuka tai kuinka monta minun päivityksistäni tykkää. Kunhan päivittelen. Joskus ei tykkää kukaan ja joskus tykkää tosi moni.
Nyt heinäkuussa on kaiketi ollut ylipäätään aika hiljaista.
Mutta kamoon, ei tää elämä pyöri sinun päivitysten ympärillä!
Jos sinut sivuutettaisiin aina, tuntuisiko se mukavalta?
Nyt en ymmarra. Teetko paivityksia kerataksesi muiden tykkayksia? Miksi? Ei kai sen ihan noinkaan ole tarkoitus menna...
Juu. Täälläkin yksi, joka alkanut kyseenalaistaa facea. Saa nähdä kauanko siellä tulee roikuttua. Mutta saman olen havainnut.
Esimerkki:
Sen 40 laittaa: LOMA. 40 tykkää. Myös itse.
Minä laitan: LOMA. Kukaan ei tykkää. Tai ehkä mies. :D
Joku laittaa: Huomenta kaikille. Ihana aamu. Taas peukkuja satelee.
Minä laitan: Mukava päivä tulossa. Toivottavasti muillakin. Hyvää huomenta. Kukaan ei tykkää. Tai ehkä mies.
JNE.
Joo ei ehkä ole mun juttu. :D
Olen fb.ssä ainoastaan parin harrastuksen takia ja siinä sivussa vähän tätä velvollisuushömppää sitten, mitä on pakko harrastaa eli nämä muutama tykkääminen edes sen kummemmin lukematta, mitä ovat kirjoittaneet.
Ei Fb:ssä ole velvollisuuksia. Eikä siellä ole tarkoitus KERÄILLÄ tykkäyksiä ja kommentteja. Eikä tykätä/kommentoida joka ainoaa postausta. Tykkää niistä joista tykkäät oikeasti, ja kommentoi jos on jotain sanottavaa.
Ehkä ap:n postaukset eivät saa vastakaikua, koska ne eivät kosketa ketään eikä kukaan keksi niihin mitään vastattavaa.