mihin kaikeen rahattomuus on sinut ajanut?

Mieheni on siis muusikko ja tehnyt paljon töitä uransa etenemisen eteen. Musiikkituottaja siis taitojensa puolesta. Hankkinut " koulutuksen" monen vuoden omaehtoisella työllä, jota yhteiskunta ei pidä minään kun ei ole sitä maagista Paperia. Tosiasiassa ihan yhtä todistettava asia jokatapauksessa. Keikoista mies saanut hetkittäin rahaakin ja parhaimmassa tapauksessa ihan hyvinkin kun vaan riittänyt kysyntää.

Itselläni ehkä haaveena oma yritys jossain vaiheessa. Tiedän mitä haluan tehdä ja uskon kykyihini ja innovaatioon. Huonoimpina hetkinänikään en ole luopunut unelmasta toteuttaa joskus itseäni täysipainoisesti ja saada siitä työstä elantoni joka tuntuu ainoalta oikealta. Se minulle elämän ja onnen ehto. Ainoa valittavana oleva vaihtoehto. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi ottaa vastaan työtä kuin työtä tiukassa tilanteessa...En vain sovellu kuin tietynluonteiseen(itsenäiseen) työskentelyyn äärimmäisen herkkänä ihmisenä. Ahdistun tietynlaisissa tilanteissa...Kyse ei ole yleisestä masennuksesta vaan painostuksen aiheuttamasta stressinsietokyvystä. Sitä on aika vaikea selittää miltä tuntuu se paine kun haluaa koko ajan omaehtoisesti toteuttaa itseään ja kukaan ei sille halua antaa hyväksyntäänsä kuin tietyin ehdoin. Heti kun saan mahdollisuuden kehittää omaehtoisen bisneksen niin asiat ovat suhteellisen kohdallaan.

Sit ku ootte peeaa ni katotaan sitte..

Aina ollut varasäästöjä jostain ja ollut kai jonkinlainen siunaus sitten meillä, että saatu paikattua raha-aukkoa juuri sopivissa tilanteissa omaehtoisella uurastuksella eli myymällä tuotteitamme ja erinäisillä produktioilla, joihin pistetty joskus liikaakin likoon voimistamme ja varoistamme. Moni ei samaan ryhtyisi, mutta me sitten eletään tämmöisellä " vaikeuksien kautta voittoon" mentaliteetilla. Pidetään kiinni unelmistamme. Mitään ei saavuta ellei yritä Ei ehkä olla niin realisteja kuin kaikki, mutta eipä olla vielä suurempiin ongelmiinkaan jouduttu...Eikä olla ainakaan oltu tekemättä mitään ikinä!

no tuo 3000 e tuntuu meille vielä aika hurjan isolta summalta. Joskus ihmettelen useimpia perheitä miten heillä menee rahaa kaikkeen turhaan. Me ollaan tultu...siis jouduttu tulemaan alle tonnilla kuussa toimeen aina(ellei osaa ennakkoperinnöstä oteta huomioon)ja silti jäänyt aina vähän käteenkin. Tarkkaan aina mietitty mihin joka sentti laitetaan, mutta vaan selvitty! Laskut saatu maksettua ilman sossua ja muuta. Vaatimustason laskusta todellakin kysymys toimeentulon suhteen. Se on suhteellinen käsite mikä on kullekin sopiva toimeentulo. Ei olla todellakaan valitettu koskaan rahan vähyyttä vaan eletty budjetin mukaan suhteellisen järkevästi. Jos joku eri mieltä niin tulkoon meille kuukausiksi tarkkailijaksi ;) Yllättäviin menoihin ei niinkään olisi varaa jos semmoisia ilmenisi, mutta ollaan onnellisia, ettei ole mitään sen kummempaa ollut. Sinänsä kirjoitukseni ei ole tarkoitus olla ruikutus vaan konkreettinen asian esiintuonti aiheesta köyhyys. Tottakai jatkuvasti huolestuttaa jos jotain dramaattisempaa kävisi, mutta perusoptimistina haluan luottaa itseeni ja kykyyni hoitaa asiat painollaan. " Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat sellaisena kuin ne ovat" ...vai mites se elämänviisaus nyt menikään? Siis tilanteissa, joissa en voi muuttaa kaikkea mitä haluaisin...

että tulen mainiosti ihmisten kanssa toimeen ja muuta. Kyse on vaan yksinkertaisesti voimakkaasta tarpeesta tehdä asiat omalla tavallani eli toisinsanoen määrittää työn luonne, aikataulu ja kulku itse. Äärimmäisen tärkeää oman jaksamisen kannalta, mutta toisaalta äärettömän vastuullista tuottavuuden kannalta työllistää itse itsensä. Se on totta, että muita tarvitsen tietenkin liittolaisiksi ja käytännön asioiden hoitamiseen mihin ei omat rahkeet ja aika enää riittäisi. Eikös se niin mene, että kaikki toimii sitten kun jokaiseen hommaan löytyy asian osaava tekijä? Suunnittelemalla huolellisesti toimintaperiaate, ei varmasti tule pettymään...

Tuosta käytännön esimerkkinä, että olen koko peruskouluhistorian ollut todella huono matemaattisissa jutuissa. Minulla oppimisvaikeuksia ko. asiassa ja se ei muuksi muutu, joten tottakai haluan keskittyä sellaiseen asiaan missä tunnen olevani vahvimmillani ja jakaa muut vastuualueet asianosaavan kanssa. Olen oppinut pakosti arvostamaan kaikenlaisia panoksia eri aloilla. Kaikkeen ei välttämättä itse kykene. On oltava nöyrä.

Opintotuki oli 400 mk/kk. Sosku ei varmana auttanut, koska opintotulojeni piti riittää. Vuokrat olin jo maksanut elokuussa kesätyötuloilla ja osin opintolainalla vuodeksi eteenpäin ja mulla oli koira. Jotta koira saisi ruokaa, varastin vessapaperit koululta, söin pelkkää pizzamausteella maustettua makaronia ja kaurapuuroa ja pesin pyykit mäntysuovalla. Leivoin itse. Istuin iltaisin lähijoella ongella.



Kesällä osasinkin jo ennakoida saapuvan rahapulan ja laitoin mummon pellolle kasvamaan perunaa, porkkanaa ja sipulia. Kävin sienessä ja marjassa. Keräsin pihlajanmarjatkin puusta ja tein mehua! Rahat riitti kesään asti, kun olin tosi tarkkana.



Se iso lama tuli. Opinnot loppui. Jäin työttömäksi ja piti muuttaa pois opiskeluasunnosta kaupunkiin. Uusi vuokra oli 1200 mk ja tulot 1800 mk + koira. Entiseen tuli lisänä tv-lupa ja pieni kotivakuutus. Sitkuttelin vanhojen konstien avulla. Vessapaperit pihistin nyt kirjastosta. Löysin yhden puretun talon pihan, jolla kasvoi omenapuu ja sen puun tyhjensin. Suolasieniä taas kellariin. Nöyrryin soskuun maaliskuussa, kun tuli opintolainan korkolasku. Löivät heti 1600 mk tilille, mikä tuntui ihan liioittelulta. Ajattelin että olisivat auttaneet vaan sähkölaskun kanssa...Mutta sieltä vasta sain tiedon että on oikeus anoa asumistukea. Koko talven olin kituuttanut turhaan...Heinäkuussa sain vakitöitä. Onneksi ei ollut lapsia silloin. Vaikka koira kiristi taloutta, se piti mut hengissä ja esti jämähtämästä kotiin.

Pakko oli saada syömistä.

kirjoitin juttuja pornolehtiin ja sain ihan hyvin rahaa...

esim. viihdelinjat, kuluttajakyselyt, erillaiset puhelin gallupit

en tosin varastamaan tai myymään itseäni mutta muuten.jos vain saisin jotain työtä,ihan mitä tahansa,niin menisin töihin!!mutta mitään työtä en saa,en edes osa-aikaista siivoustyötä.

minä aionkin myydä elimeni vara-osiksi rikkaille tarvitseville, jotta mieheni ja lapseni edes jotenkin pärjäisivät. tietääkö kukaan paljonko esim. maksasta, sydämestä, munuaisista ja sarveiskalvoista saisi?

Aika vaikea asennoitua oikealla tavalla hommaan, jota vihaa sydämensä pohjasta! Sen verran aatteellinen ihminen olen, etten pystyisi alkaa pahimmassa rahapulassakaan tyrkyttämään jotain idioottituotteita tekohymy naamalla. Tiedän monia hommaan varsin nopeasti tympääntyneitä ihmisiä, joilla jäi se typerä kumihymy naamalle päivän jälkeen ja tosi paha olo kun oli markkinoinut, jotain semmoista väkisin mitä ei ikinä haluaisi ostaa. Liikakulutuksen vastaisena ihmisenä vastustan vaan luonnollisesti tyrkytysmeininkiä.

Ensinnäkin mihin töihin jos sua ei huolita mihinkään ja toisekseen milläs menet jos matkaa vaikka 15 kilsaa ja lapset pitäs viedä hoitoon ja asut paikassa jossa kulkee kaks kertaa päivässä linkkari aamulla 8 ja iltapäivällä 3 jälkeen... siis koulu kyydit...

Ja sitten vielä kun täällä sanotaan että mitäs hankitte lapsia, kai se köyhyys voi iskeä vasta lasten hankinnan jälkeen. Katsokaas kun kaikkea et pysty etukäteen tietämään mitä esim vuoden päästä tapahtuu...

toinen mikä ihmetyttää on kun sanotaan että tehkää budjetti ja sitten elätte tulojen mukaan. No niinhän me tehtäisiinkin, mutta sitten mies saa sairaskohtauksen, viedään ambulanssilla sairaalaan ja makaa siellä viikon. Milläs maksat kun rahaa ei ole, ja lääkkeetkin pitäisi saada? Mitään hätävarastoa ei ole kun eletään muutenkin kädestä suuhun, ja hätätilanteissakin sossun päätöksiä saa odotella viikkotolkulla.

Tai vuokra nousee yllättäen yli 50¿ (talon remontin takia, josta vuokralaisia ei informoitu etukäteen), mutta asumistuki vain 10¿ ja taas on vähemmän rahaa käytössä. Ei paljon budjetit auta jos tulee yllättäviä menoja ja sitten ollaankin melkein ilman ruokaa loppukuu.

Opiskelija edelleen, eikä sen jälkeen oli rahaongelmia ollut. Kesät töissä, ja säästän. En ymmärrä miten joku päästää esim. luottotietonsa menemään- hankaloittaa elämää aika rajusti. Jos esim. kännykkälaskua ei pysty maksamaan, operaattorin kanssa voi neuvotella osamaksuista ja tsädää ei mennyt luottotiedot. Luottotietojen menetys kertoo aika paljon ihmisestä..

Mies ei tosiaan älynnyt ilmoittaa budjetteja tehtäessä etukäteen, että meinaa sairastua vakavasti ja joutua olemaan pitkät ajat pois töistä. Me vieläpä mielestämme

oltiin

varauduttu odottamattomiin menoihin, mutta aika pian ne normaalituloista säästetyt säästöt hupenevat, kun kaikki eläminen ja sairaskulut lisäksi jonkin aikaa maksetaan melkeinpä vain niistä, kun minunkin palkkani kattaa suunnilleen juuri ne työmatkakustannukset.

toinen mikä ihmetyttää on kun sanotaan että tehkää budjetti ja sitten elätte tulojen mukaan. No niinhän me tehtäisiinkin, mutta sitten mies saa sairaskohtauksen, viedään ambulanssilla sairaalaan ja makaa siellä viikon. Milläs maksat kun rahaa ei ole, ja lääkkeetkin pitäisi saada? Mitään hätävarastoa ei ole kun eletään muutenkin kädestä suuhun, ja hätätilanteissakin sossun päätöksiä saa odotella viikkotolkulla.

Ette ilmeisesti ole kuulleet tapaturma-, sairauskulu- tai henkivakuutuksista???? Monesti ne saa vielä ILMAN omavastuuta, eikä hintakaan kovin paha ole.

En voisi ikinä varastaa sukulaisen käteisvaroja, naapurin pyykkejä nuoralta tai ruokaa kaupasta kuten te. Tai ylipäätään mitään!!



Eikö tullut teillä mieleen pyytää rahaa lainaan siltä sukulaiselta? Varmasti olisi lainannut jos olisit kertonut että rahat loppui ja ruokaa ei ole. Mä olen aina luullut että pyykkejä katoaa yhteisestä pyykkituvasta siksi että jotkut kerää ne vahingossa omaan kasaansa kun luulee niitä omakseen. Mut että joku tosiaan varastaa naapurilta noin törkeästi. Huh, huh!! Olisit mennyt pelastusarmeijaan hakeen vaatetta ja pyyhkeitä!! Ja tuo ruokavarkaus kaupasta...miksi et mennyt sisaruksesi tai vanhempiesi luo kylään ja syömään? Jos vain tunnustaisit heille todellisen tilanteesi he varmasti auttaisivat ilomielin.



EN kertakaikkisesti ymmärrä sitä, että pitää varastaa. MIKÄÄN ei ole varkauteen oikeuttava syy. Ei mikään.



Kleptomaaneja olette... menkää hoitoon.

ymmärtämättömyys kertoo myöskin...

Laitanpa selvennystä: minä olin työtön, minkään alan töitä ei löytynyt, mies vakavasti sairas eivätkä rahat riittäneet vuokraan. Ja kyllä, neuvottelimme vuokranantajan kanssa ja vastapuoli oli hyvin ymmärtäväinen ja saimme maksuaikaa mutta kun sitä rahaa ei tullut mistään, sossu ei auttanut, päätökset venyivät ja lopulta päätös oli että vanhoihin laskuihin ei anneta rahaa. Lopulta vuokranantajankin kärsivällisyys loppui ja ymmärrän kyllä hyvin miksi. Siinä meni luottotiedot, mistään huvin vuoksi maksamatta jättämisestä ei ollut kyse, eikä mistään pikku summasta johon olisi kaverilta voinut lainata, pankit kun ei anna työttömille ja sairaille mitään.

Jatkuvasti harmittaa tuo velka ja haluaisin maksaa sen pois mutta kun kesätöitäkään ei löydy, tai korkeintaan kuukaudeksi ja sillä pitäisi koko kesä elää, talvisin opiskelen ja opintotuestakaan ei mitään isoja laskuja maksella. Mies sairastaa vieläkin, joten lääkekulut ovat melkoiset. Silti jaksamme yhdessä eteenpäin ja opiskelua kannustaa ajatus, että valmistuttuani voin löytää töitä ja maksaa velkani pois.

Vierailija:

Opiskelija edelleen, eikä sen jälkeen oli rahaongelmia ollut. Kesät töissä, ja säästän. En ymmärrä miten joku päästää esim. luottotietonsa menemään- hankaloittaa elämää aika rajusti. Jos esim. kännykkälaskua ei pysty maksamaan, operaattorin kanssa voi neuvotella osamaksuista ja tsädää ei mennyt luottotiedot. Luottotietojen menetys kertoo aika paljon ihmisestä..

ruokaa, rahaa jne. TÄllä hetkellä teillä ainakin menee tosi hyvin, kun on vara maksaa nettiliittymä! Jos rahat olis tosi tiukilla, niin minä ainakin säästäisin siitä ensimmäisenä. Lopettaisin kaikki lehtitilaukset ja sulkisin nettiyhteyden.

oletkos sinä kuullut semmoisesta että kenties ei ole varaa edes siihen vakuutukseen, jos elää jo kädestä suuhun. Lisäksi meidän tapauksessa mies ei edes saa sairasvakuutusta sillä hän on jo pienestä pitäen ollut kroonisesti sairas, ja tällaisessa tapauksessa vakuutusyhtiö ei myönnä vakuutusta. Jos ei rahaa oikein ruokaankaan, mistäpä sitä vakuutusrahat repisi. Ja kaikilla ei ole auttamishaluisia/varakkaita sukulaisia

Vierailija:

Ette ilmeisesti ole kuulleet tapaturma-, sairauskulu- tai henkivakuutuksista???? Monesti ne saa vielä ILMAN omavastuuta, eikä hintakaan kovin paha ole.