Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdeongelma: miesystäväni on muuttamassa luokseni asumaan, ja kertoi,
26.07.2011 |
että hän haluaa, että lapseni (kohta 5 v.)muuttaa sängystäni nukkumaan omaan huoneeseen. Lapsellani on kyllä oma huone ja oma sänky, mutta hän on tottunut, että nukutan hänet joka ilta vieressäni. En ole häntä kantanut omana sänkyyn, koska ei siitä ole ollut mitään haittaa, että nukumme vierekkäin.
En oikein tiedä, mitä ajatella. Olemme vuosia asuneet lapsen kanssa kaksin ja tämä on meidän nukkumisjärjestely. Olisi tosi tylyä siirtää lapsi pois uuden miehen tieltä. Voiko mies vaatia tuollaista teidän mielestänne?
Kommentit (33)
Lapsi kiireesti omaan huoneeseen!!! Ettei tosiaan tunne, että miehen tieltä mentävä.
Paneskeletteko sitten myöskin lapsi siinä samassa sängyssä???
Tuore suhde niin oletettavasti seksiäkin paljon???
Etsitte sen uuden kämpän nyt nopeasti ja vasta sitten miehen kanssa yhteen. Siinä yhteydessä on helppo lapsellekin kertoa, että uudessa kodissa iso poika nukkuu ja omassa ison pojan huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alat totuttelemaan lasta omaan sänkyyn ENNEN KUIN kukaan tulee siihen tilalle. Teette siitä kivan asian, keksit jotain houkuttimia, vaikka uusi unikaveri.
Meillä poika, samanikäinen, joskus kysyy että miksi hän joutuu nukkumaan yksi kun me aikuiset saamme nukkua yhdessä. Suree kun hänellä ei ole ketään ja on aina yksin! Kyllä siinä vähän sydän väräjää, mutta kai se on luonnollista että lapset ovat omissa sängyissään :)
Mielestäni olisi jokseenkin outoa, jos mies suostuisi tuollaiseen järjestelyyn.
Minusta miehen vaatimus on oikeutettu ja normaalia. Mietipä asiaa toisinpäin. Suostuisitko sinä nukkumaan olohuoneessa kun uusi miehesi nukkuu lapsensa kanssa parisängyssä? Tavallinen parisänky on auttamatta liian kapea kolmelle ihmiselle, jos siis ajattelit että nukutte kaikki siinä. Ja muutenkin tuonikäisen on jo korkea aika siirtyä omaan sänkyyn.
Mutta kuten täällä on jo moni sanonut, totuttelu pitää tehdä eri aikaan kuin muutto, ettei lapsi tunne että hänet siirretään syrjään miehen tieltä.
Tai ehkä teidän pitäisi asua erillään, jos jo nyt on noin hankalaa, että pitää miettiä että minä en saa uudessa kodissamme määrätä. Totta kai lapsi on sinulle ykkönen ja miehen pitää ottaa lapsi huomioon. Mutta olette nyt kaikesta päätellen muodostamassa pysyvää parisuhdetta eikä se kyllä ole kovin hyvällä pohjalla jos pitää aivan perusasioistakin kiistellä.
Meillä poika, samanikäinen, joskus kysyy että miksi hän joutuu nukkumaan yksi kun me aikuiset saamme nukkua yhdessä. Suree kun hänellä ei ole ketään ja on aina yksin! Kyllä siinä vähän sydän väräjää, mutta kai se on luonnollista että lapset ovat omissa sängyissään :)
[/quote]
ajatellaan viimeisen sadan vuoden ajalta, niin tämä omassa sängyssä nukkuminen ei ole kovinkaan luonnollista.
Joillekin lapsille valitettavasti aika julmaa. Sinun lapsesi on siitä hyvä esimerkki.
Ikävää, että olet noin tunteeton äiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etenkin jos on jo täysi-ikäinen miesystävä.
jonka poika (10-vuotias) nukkui samassa sängyssä kanssamme. Ei se oikein tuntunut normaalilta. Ei mikään pieni lapsi enää, niin oli jo ahdastakin. Kaikenlaisia sitä maa päällään kantaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sen oikeesti pitää miettiä kuuluuko lapsi vai ukko omaan sänkyynsä..... hmm. eipä taida olla NIIN rakstunut ukkoon. Jatka sinä ap, sinkkuna olemista ja elämistä lapsesi kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukuttaa häntä nyt lapsen kanssa samassa sängyssä!
Mielestäni teidän kannattaisi etsiä uusi asunto ja siihen mennessä lapsi on siirretty rauhassa nukkumaan omaan huoneseensa.
Käsittämätöntä, että näin isoissa asioissa hötkytään. Muutenkaan ei ole hyvä rakentaa yhteistä elämää vanhoihin nurkkiin.
5-vuotias oo jo tarpeeks vanha nukkumaan omassa sängyssä. Tottakai lapsi on aina tärkein, mutta kyllä mä ymmärrän hyvin miehen pointin. Meinaatsä teininäkin pitää sen sun vieressä? Hohhoijaa..
Lapsi omaan sänkyyn, mies vieree, jos lasta öisin pelottaa niin saa tulla viereen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei ehkä ymmärrä asian kaikkia puolia, mutta tilanteesta voisi silti hakea myönteisiä puolia.
Oma kokemukseni oli sellainen, että "ystäväni" asui meillä osan aikaa. Juttelin aina lapsen kanssa nukkumisjärjestelyt ennen hänen tuloaan ja lapsi mielellään siirtyi omaan huoneeseen siksi aikaa. Se oli yksi askel lapsen itsenäistymisessä ja helppo lapselle, koska hänen ei tarvinnut muuttaa kerralla pysyvästi. Meillä ei ollut mitään tiukkoja sääntöjä siitä, mikä on aikuisten sänky ja mikä lapsen paikka, vaan lapsi sai tulla milloin vain meidän sänkyyn. Tätä tietä lapsi vähitellen jäi kokonaan omaan huoneeseen.
Niinpä ehdottaisin AP:lle, ettette tee nukkumispaikoista suurta periaatekysymystä, vaan käytännön järjestelyn, josta puhut ensin lapsen kanssa. Järjestäkää yhdessä lapsen kanssa hänen uusi nukkumapaikkansa. Jos lapselle on aivan mahdoton ajatus siirtyä omaan huoneeseen, laittakaa hänen petinsä tilapäisesti teidän makkariin, vaikkapatja lattialle. 5-vuotias nukkuu yöllä sikeästi eikä häiritse aikuisia.
MInusta olisi paljon oudompaa, jos mies suostuisi nukkumaan eri huoneessa, ja sinä poikasi vieressä.
Vielä omituisempana pidän sitä, jos poikasi suostuu nukkumaan sinun vieressäsi vielä silloin, kun hänelle selviää, että kaverit eivät enää nuku äitinsä vieressä.
Olisi tietenkin järkevämpää laittaa lapsi ensi nukkumaan omaan huoneeseen, ettei hänestä tunnu että "heitetään uuden miehen tieltä".
Miksi sinä et nukkuisi lapsesi vieressä hänen omassa huoneessaan siihen saakka, että hän tottuu siihen.
Uskoisin provoksi ellen tietäisi, että tuollaisia lapsestaan riippuvaisia äitejä on todella oikeasti olemassa.