Kastoitko/kastaisitko lapsesi uskovaisten vanhempiesi/appivanhempiesi painostuksesta?
Meillä käydään kovaa kädenvääntöä aiheesta. Emme usko ja olemme tämän selkeästi appivanhemmille ilmoittaneet, silti painostavat kastamaan lapsemme. Mikä avuksi? En haluaisi tulehduttaa välejä lopullisesti.
Kommentit (22)
Munakarvojen kasvu on perimästä kiinni. Vanhemmiltaan mies ne munakarvageenit virheineen on perinyt. Minun munakarvaloitsuni eivät munakarvoja kenellekään kasvata.
-ap-
Minusta aivan sama asia jos joku nyt vaikka vaatisi minua kastamaan lapseni Islamin uskoon jonko oppeihin en itse usko.
Oma lapseni on kastettu, mutta meidän vanhempien tahdosta (olemme molemmat uskossa)
En muutenkaan ymmärrä miksi ateistit haluavat kirkossa naimisiin jne.
Minä ja mieheni emme kuulu kirkkoon, joten emme halunneet kastajuhlaa. Ilmoitimme hyvissä ajoin miehen vanhemmille asian aivan ystävällisesti mutta ilmoitusluonteisesti. He ovat jonkin verran uskovaisia ja ovat mm. lukeneet joskus raamattua iltalukemisena ja muuta sellaista. Eli mun mittakaavassa lähes hihhuleita, itse kun en usko lainkaan jumalaan enkä ole ikinä ollut edes uskontotunneilla...
Vähän he kakistelivat asian kanssa, mutta koska olimme näin päättäneet, he antoivat tukensa täysin lopulta. Nimiäisissä nimesimme lapsellemme kolme " kummia" , jotka sitoutuivat olemaan kuin oikeat kummit ja jatkamaan ihan oikeina kummeina jos lapsemme haluaa joskus kasteen.
En olisi iki maailmassa suostunut kasteeseen jonkun muun pyynnöstä saati painostuksesta. Kyllä se on vanhempien päätäntävallassa. Sinuna en siis todellakaan vain siksi suostuisi, että välit pysyy kunnossa. Kyllä ne appivanhemmat toipuvat varmasti asiasta jos/kun ette kasta lastanne. Ihme porukkaa jos eivät.
Mitä pirua isovanhempien mielipiteet vaikuttaisivat teidän vakaumukseenne kastaa tai olla kastamatta lapsianne???
Voiko joku lasten äiti/isä todellakin miettiä jotain noin typerää.
Vierailija:
Meillä käydään kovaa kädenvääntöä aiheesta. Emme usko ja olemme tämän selkeästi appivanhemmille ilmoittaneet, silti painostavat kastamaan lapsemme. Mikä avuksi? En haluaisi tulehduttaa välejä lopullisesti.
saati että menisitte toimimaan heidän halunsa mukaan!
Jos vanhemmat eivät kuulu kirkkoon, ei lastakaan voi liittää sen jäseneksi!
Typeryyttä ihmettelen minäkin. En omaani vaan appivanhempieni. Painostuksesta ei tule loppua tekemälläkään. Uskossaan kun sokeita ovat. Miehen siskot tukevat vanhempiaan ja laulavat kuorossa samaa virttä: " Olisiko sen nyt niin kauheaa, jos vauvanne äidin ja isän mieliksi kastaisitte?" .
Ei kannata alistua kenenkään painostukseen, tehkää kuten lapsenne kannalta parhaaksi näette. Itse kuitenkin kastaisin lapsen koska uskon todellakin siihen mitä kasteesta sanotaan.
Eli tuosta siskojen asenteesta olen ajatellut, että useampikin kuin he ovat noita mielikasteita harrastaneet.
-ap-
suvun kanssa, kun haluatte nimiäiset ettekä kastetta ilmoitatte näin tapahtuvan. Tuosta ei tule mitään, että kuuntelette kaikkien kommentit ja painostukset. Nyt isovanhemmilta suu tukkoon, nehän käyvät teillä kohta kommentoimassa kaikki asiat (mikä ei mielestäni ole reilua ellette tekin kommentoi kaikkea mikä teitä vaivaa isovanhemmissa)
Minä suostuin kasteeseen miehen ja suvun painostuksesta.. mies suostui ilmoittamaan vasta lapsen synnyttyä, ettei hänen lapsensa voi koskaan olla kirkosta eronnut (!!) ja anoppi oli jo suunnitellut kaiken valmiiksi... mies on myöhemmin vaihtanut kantaansa ja anoppiin en ole yhteydessä
Vanhempani ovat kyllä hartaita uskovaisia, mutta helluntailaisina eivät perusta lapsikasteesta, joten siltä suunnalta ei painostusta tullut. Mieheni tapaluterilainen suku lienee pyöritellyt silmiään kun ristiäiskutsua ei tullut, mutta sellaisesta emme välitä.
Ja minäkin ihmettelen todella, miten kukaan ydinperheen ulkopuolinen kehtaa pistää nokkansa toisten henkilökohtaiseen asiaan, tai miksi kukaan välittäisi muiden mielipiteistä.
Asiasta väittely ei ole keskustelua. Suvulla kun on tapana yksipuolisesti kertoa oma kantansa. Muita kuuntelematta. Mies on alistuva pikkupoika vanhempiensa seurassa. Ohjeita ja elämäntapamoraalia saa kuunnella korvat täyteen. Ahdistaa, vaikka korvienvälitilaa kuinka tuulettelisi.
Itse pidän uskomattomana sitä, että joku liittyisi kirkkoon kristillisen kasteen lapselleen saadakseen, ja eroaa myöhemmin. Näin kaiketi toivovat poikansa tekevän.
Ihmeelliseltä kuulostaa. Perhe tekee itse päätökset, siihen ei ole suvulla nokan koputtamista.
Uskonto ei merkitse heille mitään.
Suvulta sai usein huomautteluja siitä, ettei lapsia vielä näkynyt. Kun vauva syntyi, se oli väärää sukupuolta!
Kuulun kirkkoon, en erityisesti usko.
On ihan tavallista, että sukulaiset puuttuvat omiin asioihin, epänormaalia sen sijaan on, jos uskot mieluummin heitä kuin itseäsi. Silloin on jokin vaihe itsenäistymisessä jäänyt pahasti väliin. Miksi edes korvaa lotkautat sille mitä joku sukulainen sanoo? Mitä oikein pelkäät?
minulla on ollut sama tilanne ja se oli todella rassaava, nyt välit viileäksi miehen sukuun tai sitten sinun täytyy olla todella kova ja tehdä selväksi, ettei anoppilasta nyt voida antaa ohjeita joka lähtöön (ja tästäkin varmaan välit viilenee), mutta jos jotain niin harventakaa yhteydenottoa reippaasti
meilläkin anopilla on tullut tyhjentävät ohjeet ja kommentit joka lähtöön: nimen valintaan (vähintään 5-kohtainen lista mitä saa ja ei saa olla nimessä ja minkä vuoksi), omakotitaloasumiseen (todella raskasta, mies ei ainakaan ole sen tyylinen... siis mitä ihmettä jatkuvasti tulee todella negatiivista kommenttia omista lapsista ja niiden kyvyistä eikä yhtään olla kiinnostuneita siitä, mitä lapset itse haluavat)
11
Vierailija:
Asiasta väittely ei ole keskustelua. Suvulla kun on tapana yksipuolisesti kertoa oma kantansa. Muita kuuntelematta. Mies on alistuva pikkupoika vanhempiensa seurassa. Ohjeita ja elämäntapamoraalia saa kuunnella korvat täyteen. Ahdistaa, vaikka korvienvälitilaa kuinka tuulettelisi.
etenkin jos puuttuminen pääsee tulemaan yhtään yllätyksenä, yhtään vaikeaan tai raskaaseen tilanteeseen (uusi lapsi). Kun loukkaa appivanhempia loukkaa samalla miestään.. Minä olisin käyttänyt mielelläni vauva-ajan ihan johonkin muuhun kuin minä-mies ja anoppi kolmiodraaman käsittelyyn ja miehen irroittamiseen lapsuuden kodistaan.. Mies ei nähnyt asiassa mitään vikaa
11
Vierailija:
On ihan tavallista, että sukulaiset puuttuvat omiin asioihin, epänormaalia sen sijaan on, jos uskot mieluummin heitä kuin itseäsi. Silloin on jokin vaihe itsenäistymisessä jäänyt pahasti väliin. Miksi edes korvaa lotkautat sille mitä joku sukulainen sanoo? Mitä oikein pelkäät?
Vierailija: