Lue keskustelun säännöt.
Kummallakohan on lopulta "raskaampi" elämä? AARGH!
25.07.2011 |
Jos tilanne on tämä:
70v nainen, naimisissa, yksi lapsi, työura kassana ilman koulutusta, kotona ainoat kunnon kodinkoneet, imuri, sähkövatkain, pesukone, silitysrauta ja mankeli. Kaikki raha pitänyt tienata itse, ei ole saanut lapsilisää, lapsi ollut hoidossa naapurilla 4kk iästä lähtien.
35v nainen, naimisissa, kolme lasta, koulutusta lukion jälkeen 6v, vastuullisessa asemassa työelämässä, kotona kaikki mahdolliset sähköiset kodinkoneet. Saanut aikanaan opintotukea, ollut opintolainaa, muutoin tienaa omat rahansa, lapset päiväkodissa 2v lähtien.
Saan jatkuvasti kuulla sukulaisrouvalta kuinka helpolla nykyään pääsee, kun saa valtiolta rahaa ja kaikki on niin helppoa, kun koneet tekee työt. Ja kissan paskat sanon minä.
Jos tämäkin nainen osaisi yhtään ajatella kokonaisuutta, voisi huomata millaisen paineen alla nykyajan äidit on koulutuksen ja työn puitteissa. Sekö muka ratkaisee, mistä on rahaa saanut ja kuinka paljon koneita, jotka pörisee?!
Kommentit (80)
siitä ei saa puhua, koska sinun elämä on mielestäsi raskaampaa *itkupotkuraivari, mun elämä on raskaampaa, onpas, onpas, onpas*
Mutta sitten vaadit, että he puhuvat ja purkavat tunteitaan ja sitä kautta yrittävät vapautua traumoistaan.
Sama kuin tuon yhden mielestä. Anopin elämänasenne on perseestä kun hän purkaa traumojaan. Mutta jos hän ei purkaisi niin taatusti miniä keksisi, että anoppi on sairastuntu vahvuuteen, eikä koskaan myönnä, että hänellä oli raskasta.
Nykyajan hyvinsyötetty ja ravittu ja yhteiskunnan tuella koulutettu nainen on ainakin kova valittamaan, vaikka hanasta vesi tulee ja päiväkoti hoitaa lapset.
Tuntuu vain niin hassulta, että nykyajan nainen saa rakentaa alttareita keskenmenolleen ja sitä itketään ja surraan ja ymmärretään vuosikausia.
Hyvä, että nykyäidit osaavat puhua, surra ja hakea apua. Toista on ollut näillä sota-ajan naisilla ja heidän jälkeläisillä. Kaiken pahan ovat halunneet vain "unohtaa", mutta ihmismieli ei todellisuudessa unohda käsittelemättömiä traumoja. Vanhat naiset suoltavat sitten nykyäideille näitä traumojensa ja katkeruutensa sävyttämiä muistojaan.
Kamalaahan se sota-aika toki on ollut, mutta puhumattomina ovat vain siirtäneet tuskaansa lapsilleen (40-lukulaisille) ja vasta heidän jälkeläisensä (60-70-lukulaiset) ovat hakeneet apua ongelmiin, joista suuri osa pohjautuu juuri lapsuusajan kokemuksiin.
Lopetan aiheen käsittelyn osaltani tähän, kun eivät kommentit näemmä enää liity alkuperäiseen aiheeseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkistin sen ikivanhasta Säästöpankin pankkikirjasta.
Hän valitti aamusta iltaan ja valitti ja valitti. Valittaa yhä.
Hän oli ikänsä koulut kesken jättänyt kotiäiti, elintaso koko ajan parempi kuin minulla, joka olen raatanut töissä 14-vuotiaasta, ja koskaan ei ole tarvinnut pientä pollaa rasittaa edes yhteenlaskulla.
Hän valitti aamusta iltaan ja valitti ja valitti. Valittaa yhä.
Hän oli ikänsä koulut kesken jättänyt kotiäiti, elintaso koko ajan parempi kuin minulla
Näinhän se on! Nykyisin ei voi saada mitään, vaikka kuinka opiskelisi tai tekisi työtä kunniallisesti. Varaa ei ole silti TODELLAKAAN samaan elintasoon, kuin omilla vanhemmillamme. Ja nuo jotkut ikäpolven mulkvistit vielä muuta väittävät. Ikään kuin nykyään pääsisi helpolla? Minä ainakin kantaisin vettä kaivosta koko päivän, ellei mitään muuta tarvitsisi tehdä kuin kotitöitä ja lastenhoitoa. Nyt on ne samat työt oman älyä vaativan työn lisäksi ja vielä edellytetään, että tässä täytyisi pitää itsensä hyvännäköisenä ja iloisena.
mikro, kuivausrumpu, yleiskone jne auttavat MERKITTÄVÄSTI elämää! Vai meinaatko, että kaikki hoituisi yhtä joutuisasti ja helposti, jos ripustelisit jokaisen pyykin narulle, paloittelisit käsin joka ikisen porkkanan (puolivalmisteita ja pakasteitahan ei ennenaikaan ollut), valmistaisit kaikki ruuat hellalla tai uunissa jne?
Ymmärrän kyllä, että ENTISAIKAAN on ollut paljon raskaampaa, kun ihan kaikki on pitänyt tehdä käsin alusta loppuun, mutta ei 70-vuotias nyt niin vanha ole. Hän on kuitenkin elänyt pääosan aikuisiästään aikana, jolloin on ollut jo sähköt, jääkaapit ja pakastimet sekä sähkövatkaimetkin. Eri asia se on ollut 100 vuotta sitten syntyneillä ja kun on eletty aikuisena sota- ja pula-ajatkin. Nuo 70-veethän on olleet silloin lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ei oo yhteisöllisyyttä ja vanhukset makaa yksin sairaaloissa kun nuoret on niin typeriä että pitää oikein kilpasille lähteä kummalla on rankempaa!
Mitäs jos menisit ja hemmottelisit itseäs vähän ja rentoutuisit näin ja näkisit vähän uuden vinkkelin asiaan...että aina ei tarvii olla niin kovasti oikeessa ja marttyyri...vaan voi vähän relatakin
Näinhän se on! Nykyisin ei voi saada mitään, vaikka kuinka opiskelisi tai tekisi työtä kunniallisesti. Varaa ei ole silti TODELLAKAAN samaan elintasoon, kuin omilla vanhemmillamme. Ja nuo jotkut ikäpolven mulkvistit vielä muuta väittävät. Ikään kuin nykyään pääsisi helpolla? Minä ainakin kantaisin vettä kaivosta koko päivän, ellei mitään muuta tarvitsisi tehdä kuin kotitöitä ja lastenhoitoa. Nyt on ne samat työt oman älyä vaativan työn lisäksi ja vielä edellytetään, että tässä täytyisi pitää itsensä hyvännäköisenä ja iloisena.
Nimenomaan näin on asia.
Oli varmasti rankkaa ennenkin, ja on tietysti makuasia, mitä elämäänsä haluaa, esim. millaisen elintason.
Mutta nykyisin on todella vaikeaa esimerkiksi päästä töihin. Työpaikoista on hirveä kilpailu. Minäkin olen koko kevään hakenut töitä, mutta harvoin tulee edes haastattelukutsuja kun yhtä paikkaa hakee 150-250 ihmistä..
Lisäksi henkiset paineet ovat paljon aiempaa suuremmat, sillä ihmiset joutuvat prosessoimaan niin paljon tietoa jatkuvasti. Ihmisten aivot eivät ole evolutiivisesti tottuneet siihen.
Lisäksi nykyajan yksilökeskeisyys aiheuttaa paljon ongelmia. Muistelkaa vaikka miten vielä 80-luvulla kyläiltiin enemmän, kaikki katsoivat kaikkien lapsia jne.
Listaa voisi jatkaa ja jatkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sai, maksalaatikkoa... Nykyiset puolivalmisteet olivat utopiaa.
Ja kannattaa muistaa, että nykyäidit eivät hoida suvun vanhuksia vaan menevät uusimaan geelikyntensä (hyvin, hyvin raskasta sekin varmaan).
Nykynaisella 35v on selkeästi helpompi elämä kuin 70v ikäisellä, joka joutui elämään ilman toimivaa ja luotettavaa ehkäisyä, lääkäripalveluja joka nurkan takana ja ilman subjektiivista päivähoito-oikeutta. Sen sijaan äiti tai anoppi asui luonaan: passattavana.
Ihan oli samat pussikeitot, hernesoppapurkit ja maksalaatikot kuin nytkin.
Eikä ne äidit ja anopit asunut perheissä muuta kuin maalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huomattavasti paremmat kuin nyt. Maaseudulla lääkäri tuli kotiin! Ja julkiseen terveydenhoitoon sai ajan. Jopa hammaslääkärille pääsi.
Ja kodinhoitajia sai ihan tavallisiin lapsiperheisiin ihan jos vaikka äidiltä murtui ranne tai tehtiin sappileikkaus. Nykyään ei todellakaan saa!
Se joka eniten kärsii niin saa kirkkaimman kruunun...
Kävin juuri museossa, jossa oli esillä 1700-luvin elämästä kertovaa esineistöä ja siihen aikaan sisustettuja taloja. Silloin se elämä vasta onkin raskasta ollut.
Kyllä ihan varmasti elämä on ollut 50-luvulla (ja vielä 60-luvullakin) fyysisesti raskaampaa suurimmalla osalla suomalaisista. Ei kodinkoneita tai työkoneita ollut kuin harvoilla ja valituilla, hellatkin oli puilla lämmitettäviä monessa paikassa maalla, pyykit pestiin käsin terveyssiteistä ja vauvanvaipoista lähtien. Kotitöiden lisäksi suurimman osan oli käytävä töissä kuutena päivänä viikossa mikäli halusi leivän pöytään. Tokihan perheet olivat silloinkin erilaisia ja toiset köyhempiä kuin toiset mutta meillä ei esimerkiksi vielä 70-luvun puolivälissäkään ollut pesukonetta ja muistan mummoni keitelleen kahvia 80-luvulla vanhanaikaisesti pannulla. Sähköt mummolassa oli mutta vesi kannettiin kaivosta 90-luvun alkupuolelle asti ja talon lämmitys tapahtui puilla.
Kyllä nytkin on raskasta mutta se on erilaista, eikä varmasti ole järkevää vertailla eri sukupolvia keskenään. Nykyisin henkiset paineet ja suuret vaatimukset tekevät elämästä monille hyvin raskasta mutta fyysisesti on varmasti helpompaa. Pyykit tulevat puhtaiksi hyvin pienellä vaivalla, astiat pesee kone, halutessaan voi lintsata ruuanlaitosta eineksillä ja käyttää mikroa, kahvit saa keittimellä, ei tarvitse hellalla keitellä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1950-luvulla...
1960-luvulla oli kyllä pesukoneet, jääkaapit ja kaasu- tai sähköhellat aivan yleisesti. Ne on olleet anopillani Suomussalmella ja äidilläni Etelä-Suomessa.
Ihan oli samat pussikeitot, hernesoppapurkit ja maksalaatikot kuin nytkin. Eikä ne äidit ja anopit asunut perheissä muuta kuin maalla.
valikoimiin eli 35v sitten kyllästyi aika äkkiä siihen, mitä oli purkissa tarjolla. Nyt voi ostaa kahden kuukauden ajan joka päivä eri ruokaa mikrovalmiina. Mietipä hetki, mikä ääretön ajansäästö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keitettiin iso kattila perunaa ja niitä paistettiin sitten monta päivää. Lisukkeena oli ns. ruskeaa kastiketta eli käristettyä voita ja jauhoja.
Ei silloin kuule mitään raasteita tai salaatteja tarjottu. Tai muutenkaan paljon aterian monipuolisuutta pohdittu.
1950-luvulla... 1960-luvulla oli kyllä pesukoneet, jääkaapit ja kaasu- tai sähköhellat aivan yleisesti. Ne on olleet anopillani Suomussalmella ja äidilläni Etelä-Suomessa.
eikä niitä pesukoneita, jääkaappeja, sähköhelloja ollut välttämättä läheskään kaikilla. Kellari toimitti jääkaapin virkaa, pesukoneen toimi karjakeittiön pata (ja alkuvaiheessa pulsaattorikone) ja sähköhellakin (jos se siis oli) oli kaksilevyinen verkkovirralla toimiva hidas vekotin.
Mikroaaltouuni, pakastin, pyykinkuivaaja... keksintöjä myöhemmiltä vuosilta
että ei silloin juuri kyselty, kyllästyttääkö valikoima... Eikä lapsilta kyselty maistuuko vai ei, vai onko allergiaa. Söit tai söit ja itkit.
Ja minäkin (kala-allergikko) mukelsin silakkalaatikot kun käskettiin ja yökin ja oksentelin seuraavan yön...
ja asuin maalla. Tasan oli hella, pesukone ja jääkaappi valtaosalla luokkakavereista kansakouluaikanani vuosina 1967-1971.
huomattavasti paremmat kuin nyt. Maaseudulla lääkäri tuli kotiin! Ja julkiseen terveydenhoitoon sai ajan. Jopa hammaslääkärille pääsi. Ja kodinhoitajia sai ihan tavallisiin lapsiperheisiin ihan jos vaikka äidiltä murtui ranne tai tehtiin sappileikkaus. Nykyään ei todellakaan saa!
Lääkäriin pääsi vain sairas, ei esim. vesirokkonäppyjä näyttämään. Hammaslääkärille pääsi, jos meni yksityiselle. Kodinhoitajan sai, mutta palvelusta maksettiin tulojen mukaan, eli keskituloiselle se oli katastrofi.
Ja nykyään sappileikkaus tehdään tähystyksenä, sairasuslomaa muutama päivä. 35v sitten sappileikkaus oli iso juttu, lomaa 6 vko.
mutta mummojen aikaan oli piikoja ja kodinpalvelijoita
Mummollani oli kokki ja puurtarhapoika tuli kerran viikossa
isäni talossa oli kokoaikainen renki
painunut ihan töihin ihan saman tien... Nykyään on työelämä niin raakaa, ettei sieltä olla turhan päiten poissa - eikä muuten sitä sairauslomaakaan tipu entiseen malliin.
Äitini sai jopa kodinhoitajan kun kävi leikkauttamassa suonikohjuja...