Lue keskustelun säännöt.
Kummallakohan on lopulta "raskaampi" elämä? AARGH!
25.07.2011 |
Jos tilanne on tämä:
70v nainen, naimisissa, yksi lapsi, työura kassana ilman koulutusta, kotona ainoat kunnon kodinkoneet, imuri, sähkövatkain, pesukone, silitysrauta ja mankeli. Kaikki raha pitänyt tienata itse, ei ole saanut lapsilisää, lapsi ollut hoidossa naapurilla 4kk iästä lähtien.
35v nainen, naimisissa, kolme lasta, koulutusta lukion jälkeen 6v, vastuullisessa asemassa työelämässä, kotona kaikki mahdolliset sähköiset kodinkoneet. Saanut aikanaan opintotukea, ollut opintolainaa, muutoin tienaa omat rahansa, lapset päiväkodissa 2v lähtien.
Saan jatkuvasti kuulla sukulaisrouvalta kuinka helpolla nykyään pääsee, kun saa valtiolta rahaa ja kaikki on niin helppoa, kun koneet tekee työt. Ja kissan paskat sanon minä.
Jos tämäkin nainen osaisi yhtään ajatella kokonaisuutta, voisi huomata millaisen paineen alla nykyajan äidit on koulutuksen ja työn puitteissa. Sekö muka ratkaisee, mistä on rahaa saanut ja kuinka paljon koneita, jotka pörisee?!
Kommentit (80)
Helppoa on kuin heinänteko tää mun elämä!
t: neljän äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli elänyt lapsuutensa 1940-luvulla.
Ja 1960-luvulla se sota tuntui muuten yhä eli ei niitä kodinkoneita välttämättä tuolloin ollut edes noita, mitä luettelet.
Vasta 1970-luvun alussa alkoi tulla vauraampaa elämää. Eikä se työelämä nyt niiiin ruusuista ennen ollut. Ns. peruspäivätyökin tarkoitti 6-päiväistä työviikkoa, lauantait oltiin töissä. Ja rakennemuutos myllersi koko maan ylösalaisin ja tuonikäinen on takuulla joutunut pelkäämään työpaikkansa puolesta mm. 1990-luvun.
Myöntelet vain että juujuu.
Anna mä arvaan, kyseessä on anoppisi.
Nainen oli huora jos antoi ennen avioliittoa. Jos sattui tulemaan raskaaksi, oli yhteiskunnan hylkiö.
No ok, jos mies suostui korjaamaan jälkensä, oli kunniallinen nainen.
Jos mies olikin paskiainen ja hakkasi, naimisissa oli oltava, koska eroaminen oli tuomittavaa.
Nykyään nainen voi tehdä lapsen yksin. Olla suhteessa ja erota jos ei koe sielun suurta sympatiaa miestä kohtaan ja arki alkaa kyllästyttämään ja sukat ei pyöri jalassa. Erotaan ja jatketaan elämää. Ennen elettiin yhdessä, vaikka lätty lätisi.
Onko tosiaan niin, että naiset kadehtivat tätä aikaa ja kaipaavat sitä takaisin. Sitä aikaa kun ei ollut kunnollisia kuukautisuojia ja sait pelätä henkesi edestä, että tulet raskaaksi jos et ole naimisissa.
Minusta on mukavaa että on neljän äidillä helppo elämä eikä ole vesilaskua. Riippuu missä ja miten asuu. Tosi kiva juttu että sä koet elämäsi noin! :)
Minun oma mummuni, (synt. 1922) eli todella kurjissa ja köyhissä oloissa, eikä koskaan ollut siitä katkera. Hän kertoi minulle niitä juttuja, mutta ikinä ilman katkeruutta tms. Kun taas anoppini oli todella katkera lapsuudestaan ja nuoruudestaan, joka oli raskasta ja köyhää. Tämä tuo hyvin esiin sitä, että melkoisen hankalaakin elämää on paljon helpompi elää, jos on asenne kohdillaan! Ihmiset suhtautuvat asioihin niin kovin eri tavalla. Sehän meillä ihan jokaisella ihmisellä on etuoikeutena, TAPA JOLLA SUHTAUDUMME ASIOIHIN! Se on jokaisen ihan ihka oma valinta, eikä sitä voi kukaan riistää, jos suhtautuu positiivisesti.
Hali teille kaikille ihanille äideille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi herra siunaa ja varjele näitä.....:D
Kannattaisko panna hanaa välillä kiinni niin ei tarvitse kadehtia mummin nuoruutta kun sai kantaa mielin määrin vettä kaivosta talvipakkasella:)
Minusta on mukavaa että on neljän äidillä helppo elämä eikä ole vesilaskua. Riippuu missä ja miten asuu. Tosi kiva juttu että sä koet elämäsi noin! :)
Minun oma mummuni, (synt. 1922) eli todella kurjissa ja köyhissä oloissa, eikä koskaan ollut siitä katkera. Hän kertoi minulle niitä juttuja, mutta ikinä ilman katkeruutta tms. Kun taas anoppini oli todella katkera lapsuudestaan ja nuoruudestaan, joka oli raskasta ja köyhää. Tämä tuo hyvin esiin sitä, että melkoisen hankalaakin elämää on paljon helpompi elää, jos on asenne kohdillaan! Ihmiset suhtautuvat asioihin niin kovin eri tavalla. Sehän meillä ihan jokaisella ihmisellä on etuoikeutena, TAPA JOLLA SUHTAUDUMME ASIOIHIN! Se on jokaisen ihan ihka oma valinta, eikä sitä voi kukaan riistää, jos suhtautuu positiivisesti.
Hali teille kaikille ihanille äideille :)
Tämä tuo hyvin esiin sitä, että melkoisen hankalaakin elämää on paljon helpompi elää, jos on asenne kohdillaan! Ihmiset suhtautuvat asioihin niin kovin eri tavalla. Sehän meillä ihan jokaisella ihmisellä on etuoikeutena, TAPA JOLLA SUHTAUDUMME ASIOIHIN! Se on jokaisen ihan ihka oma valinta, eikä sitä voi kukaan riistää, jos suhtautuu positiivisesti.
Hali teille kaikille ihanille äideille :)
En vaihtaisi omaa elämääni mummooni, jolla oli 8 lasta, vaikka yhtään ei halunnut ja juoppo mies.
Tai toiseen mummooni joka lähti evakkoon ja elämä piti aloittaa alusta. Tai äitiini joka on köyhistä oloista ja joutui esikoisena huolehtimaan niistä 7 sisaruksestaan. Asuivat keittiön ja yhden kamarin talossa.
t: se neljän äiti, jolla on ihana mies ja ihanat lapset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi herra siunaa ja varjele näitä.....:D
Kannattaisko panna hanaa välillä kiinni niin ei tarvitse kadehtia mummin nuoruutta kun sai kantaa mielin määrin vettä kaivosta talvipakkasella:)
Sellainen virhe, etten millään tavalla kadehtinut anoppiani. Sait väärän käsityksen tahallasi tai tarkoittamattasi. Enkä valita vasilaskusta. Sitähän saa mitä tilaa. Tosin meillä niin vakavasti sairas nuorimmainen, että sitä vettä valitettavasti kului aivan sairaasti, ja ihan lapsen parhaaksi!
Mutta kannattaako sitä niin hermostua, jos vanha ihminen ei osaa asettua toisen asemaan... Ehkä hänellä ei ole oikeasti mitään käsitystä työmaailmasta nykyään tai johtotehtävistä, ehkä hän ajattelee että kaikki ihmiset istuu työpäivänsä läpi samalla stressimäärällä minkä hänkin aikanaan kassalla. Ja onhan valittajia ihan joka ikäisissä ihmisissä. Todellisuudessa ei ole mitään mittaria jolla arvioida eri ihmisten kärsimyksen määrää. Meillä nykyäideillä voi olla paljon haasteita pyörittää uraa ja opiskella ja hoitaa kotia ja huolehtia itsestä ja parisuhteesta ja kasvattaa lapset ja niin edelleen, mutta oikeasti iso osa niistä haasteista on ihan itse omille harteille kasattuja. Meillä olisi täysi vapaus ja mahdollisuudet valita toisinkin, voi aika pitkälti valita oman koulutustason, mille uralle suuntautuu, millaisen miehen ottaa (koeajaa useampaa miestä...), voi päättää montako lasta hankkii ja milloin ja miten pitkään on kotona lasten kanssa, miten paljon harrastuksia kasaa lapsille ja itselleen jne. Aiemmin ei ole samalla lailla ollut koko maailma avoinna, vaan näköalat on voineet olla hyvinkin suppeat. Voihan siitäkin kärsiä, että ei ole saanut toteuttaa haaveitaan?
Tuosta menneestä ajasta vielä, kun joku sanoi että ihmisillä oli fyysisesti rankkaa, mutta saivatpa olla enemmän omia itsejään silloin.. En usko että henkisesti on kovin vapaata ollut silloinkaan. Joku jo mainitsi ulkonäköpaineet, joita ennen on ollut yhtä lailla. Sen lisäksi ennen vanhaan oli sekä yhteisön ja lähipiirin, että ihan virkavallankin kontrolli eri luokkaa sen suhteen mikä oli sopivaa ja mikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihan ILMAISEKSI VIELÄ. On se ollut helppoa juu :)
No ihan sama sinänsä. Sun kait piti sille anopille vaan päästä näpäyttään kun hän muisteli rankkaa nuoruuttaan.
Joskus vain elämä on voinut olla niin rankkaa, ettei siitä tokene periaatteessa ikinä. Se ei välttämättä ole asenteesta kiinni.
Tuntuu vain niin hassulta, että nykyajan nainen saa rakentaa alttareita keskenmenolleen ja sitä itketään ja surraan ja ymmärretään vuosikausia.
Jos joku anoppi muistelee lapsuuttaan, kuinka se oli rankkaa, on heti av.mamma "näpäyttämässä näpsäkästi" ja vertaamassa, että mun oma äiti ei onneksi oli katkera kuten anoppi on. Ehkä se sun äitis ei avaudu sulle niin rehellisesti. En minäkään kerro omille lapsilleni sitä, kuinka raskasta minun elämä on ollut. Jollekin oudommalle voin purkautua.
Pitää muistaa tulevaisuudessa, että miniälle ei saa sanoa mitään sellaista. Hyvä kun tämänkin asian minulle muistutit.
Voi herra siunaa ja varjele näitä.....:D
Kannattaisko panna hanaa välillä kiinni niin ei tarvitse kadehtia mummin nuoruutta kun sai kantaa mielin määrin vettä kaivosta talvipakkasella:)
Sellainen virhe, etten millään tavalla kadehtinut anoppiani. Sait väärän käsityksen tahallasi tai tarkoittamattasi. Enkä valita vasilaskusta. Sitähän saa mitä tilaa. Tosin meillä niin vakavasti sairas nuorimmainen, että sitä vettä valitettavasti kului aivan sairaasti, ja ihan lapsen parhaaksi!
Lapsilisä järjestelmä luotiin vuonna 1948 joten kyllä vaan on saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[i
Sellainen virhe, etten millään tavalla kadehtinut anoppiani. Sait väärän käsityksen tahallasi tai tarkoittamattasi. Enkä valita vasilaskusta. Sitähän saa mitä tilaa. Tosin meillä niin vakavasti sairas nuorimmainen, että sitä vettä valitettavasti kului aivan sairaasti, ja ihan lapsen parhaaksi!
[/quote]
on ihan toista luokkaa:
Lapsia ei todellakaan saa jättää heitteille, sisarusten hoteisiin tai kotitöiden jalkoihin kuten ennen vanhaan.
Meilläkin minä vahdin viisi vuotta nuorempaa pikkusiskoa kaverini kanssa.
Ja oma varhaislapsuuteni kului armeijan huovalla leikkikehässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan siitä et muksu on hengissä ja eletään nykyaikaa. Vielä 80-luvulla lapseni olisin kuollut. Tätä tautia sairastavia on Suomessa ollut kaksi ja molemmat kuolleet. Ihanaahan se on elää nykyaikaa niin!
Kysymys on siitä, minkä kukin kokee rankaksi. Kyllä nykyajan äideille on kasattu ihan erilaisia paineita kuin entisajan. Jos nykyajan äidit viettäisivät yhtävähän aikaa lastensa kanssa, kuin entisajan, niin lapsen olisivat lastenkodissa alta aikayksikön!
Meillä myös on vesi ilmaista, omasta kaivosta tulee. Tosin aika iso asia on, että onhan se kaivon porauttaminen yms. maksanut pitkän pennin, eipä olekaan ihan ilmaista vaikka käyttö ei sinänsä kuluja kasvata. Eiköhän samalla tavalla ennen vanhaan se kaivosta veden kantanut ole jotenkin päin kaivostaan maksanut, kun tiettävästi ei niitä juomavesikaivoja taivaasta ole tippunut ennenkään, vaan joku sen on kaivattanut. Tai ostanut maan ja kaivanut itse.
Ihan yhtäläiset mahdollisuudet on "ilmaista vettä" saada nykyäänkin. Jos tyytyy vaikka järviveteen, niin vielä halvemmalla pääsee kun ei tarvitse kaivoakaan kaivauttaa. Laatu vain ei ole mitään verrattuna vesijohtoveteen ja voi olla että joutuu vähän kauempaa pienissä erissä vetensä hakemaan.
Nykyisin voi vettä läträtä mielin määrin myös vaikkapa kerrostalossa. Toki maksetaan joku pieni summa kaikkien asukkaiden kesken jaettuna kulutuksesta, mutta tuskinpa ennenkään on kaupungeissa vastikkeetta asuttu ja yhteisiltä kaivoilta tai vesihanoilta vettä haettu ilmaiseksi.
Summa summarum, kaikki maksaa nykyään, kaikki on maksanut joskus ennenkin. Meillä on harvinainen mahdollisuus saada helposti hyvälaatuista tuoretta vettä kotiin asti toimitettuna, jos ilmaista vettä kaipaa niin laatu ja toimitustapa valitettavasti voi olla samaa luokkaa kuin sillä vanhemmalla mummolla aikanaan... :)
kun isä komensi äidin ja siskot heinätöihin.
kolmekasilta. mä olin nykyaikaisessa terveydenhoidossa 1980 kuin olin viisivuotias ja isä humalassa mursi kalloni! Upeaa kun oli sentään sairaanhoitoa eikä tarvinnut kuolla kupsahtaa niin nuorena :)
oli aika eri luokkaa kuin nykyään. Virkavalta kuitenkin kontrolloi aivan eri tavalla esimerkiksi ilmaisuvapautta. Menneiltä vuosikymmeniltä on mielettömästi asioita joista ei ole voitu silloin puhua, sekä perhepiirissä että kansallisesti merkittäviä asioita. Sensuuri oli massiivista verrattuna nykyaikaan. Poliittista toimintaa rajoitettiin. Vapaa-ajattelijat oli radikaaleja tyyppejä. Ihmisten liikkumista seurattiin niin että piti ilmoittaa osoitteenmuutos jos lähti pidemmälle kyläreissulle. Toki moni asia limittyy ehkä enemmänkin yhteisön painostukseen, jos miettii vaikka homoseksuaaleja tai vaikka transvestiittejä, ei varmaan voi sanoa että kaipaisivat 60-luvun yhteisöihin koska saivat olla niin oma itsensä silloin.
Tuntuu vain niin hassulta, että nykyajan nainen saa rakentaa alttareita keskenmenolleen ja sitä itketään ja surraan ja ymmärretään vuosikausia.
Hyvä, että nykyäidit osaavat puhua, surra ja hakea apua. Toista on ollut näillä sota-ajan naisilla ja heidän jälkeläisillä. Kaiken pahan ovat halunneet vain "unohtaa", mutta ihmismieli ei todellisuudessa unohda käsittelemättömiä traumoja. Vanhat naiset suoltavat sitten nykyäideille näitä traumojensa ja katkeruutensa sävyttämiä muistojaan.
Kamalaahan se sota-aika toki on ollut, mutta puhumattomina ovat vain siirtäneet tuskaansa lapsilleen (40-lukulaisille) ja vasta heidän jälkeläisensä (60-70-lukulaiset) ovat hakeneet apua ongelmiin, joista suuri osa pohjautuu juuri lapsuusajan kokemuksiin.
Lopetan aiheen käsittelyn osaltani tähän, kun eivät kommentit näemmä enää liity alkuperäiseen aiheeseen.
ap
Helppoa on kuin heinänteko tää mun elämä!
t: neljän äiti