Miksi niin monet tatuoivat oman lapsensa nimen, syntymäajan, jalanjäljen(!) tms. itseensä
Onhan se tavallaan herttaista kun lapsi on pieni mutta voin vaan kuvitella miten ällöltä murrosikäisestä tuntuu kun oma nimi on jossain äidin selluliittireidessä tai isän olutvatsalla.
Kommentit (35)
Mulla tulee aina sellaisen tatuoinnin nähdessäni mieleen, ettei lapsen nimeä tai syntymäpäivää muutoin muista :) Mutta kukin tyylillään. Isäni (entinen merikarhu) on tatuoinut kaikkien meidän sisarusten sekä äitimme nimen nahkaansa. Eipä se miltään tuntunut teini-iässä. Omapa on ihonsa ja ainakin on lunttilappu aina mukana jos vanhuuden myötä sattuu nimet unohtumaan.
ja ihan vaan pelkät nimet. Ja muista koko perheen sodut alusta loppuun ihan mainioti, ei ole tarvinnut kelakortteja esiin kaivella.
käsivarteen, kuvan alla, joka on lapsilleni omistettu. Miksiköhän lapsistani olisi parin vuoden päästä ällöä, että minulla on heidän nimensä tatuoituna?!
Ap:lla taitaa lapset "ällötä" äidin vilkkuvia sellureisiä ja isän olutvatsaa noin paljon, että ap:ta myös ällöttää?
mitä kysymyksiä. Samaa mieltä siitä ettei lapsilleni kuulu minkälaisia tatuointeja olen ottanut/tulen ottamaan. Minusta on ainaki ihana ajatus et lapsen nimi on aina omalla iholla.
ja mutsilla tatuoitu janica-jessica jonnekin päin kroppaa? eikö sitten harmittaisi?
... että lapsiin liittyvät jutut ovat suosittuja tatuointiaiheita, koska lapset ovat vanhemmilleen tärkeitä (ts. merkityksellinen aihe) ja sellaisia, että pysyvät tärkeinä ikuisesti (vs. vaikkapa kumppani, joka saattaa vaihtua).
Ihan sööttiä mun mielestä muuten. Itse en laittaisi, jotenkin haluaisin tatuoinnilla korostaa omaa persoonani, en pelkkää äitiyttä.
Mutta kerranpa näin, kun naisella oli selkään tatuoitu tikku-ukkoja, siis sellaisia lasten tekemän näköisiä pääjalkaisia :-) Liekö sitten omien lasten piirrokset, toivottavasti, koska muuten en tajua ideaa ;-) Ei noin niinku visuaalisesti ollut kaikkein kaunein tatska!
se ihmeellinen, mystinen ja lumoava tuo tatuointien maailma kun se jaksaa päivästä toiseen tatuoimattomia niin suunnattomasti kiinnostaa. Menkää ottamaan kuvat niin huomaatte ettei niissä mitään ihmeellistä ole. Ei tarvitse sitten täällä päivästä toiseen samoja jankata.
enemmänkin huvittaa miten tosissaan jotkut niitä nimiä ja syntymäaikoja itteensä painattaa.Miksi se syntymäaika pitää merkata??? Ne jalan/kädenjäljet on mun mielestä miltei nimeä ällöttävämmät.
Jäi kerran yks potentiaalinen urho ottamatta jatkoille kun näin sillä tyttärensä nimen ja syntymäajan nahassa,jotenkin puistatti ajatus et kattelisin loppuelämäni miestä jolla "vieraan" lapsen nimi tatuoituna.Oli isolla solisluun alla,just sydämen yläpuolella.( olettamus siis jos olisi syntynyt suuri avioliittoon ohtava romanssi )
Kiva lykkiä daamia, kun iholla komeilee liuta penskojen nimiä....
Kiva lykkiä daamia, kun iholla komeilee liuta penskojen nimiä....
Tunnen eri yhteyksistä kolme miestä jotka ovat tatuoineet lapsensa syntymä- ja kuolinpäivän itseensä. Tavallaan statement; vaikka lasta ei näy, hän on olemassa eikä koskaan unohdu.
Mutta ne, joilla lapsi on ja elää... niillä on varmaan sit muuten huono muisti.
Samoin on mieheni aikeissa otta. lapseni ovat minulle maailman tärkein asia, ja haluan heitä kunnioittaa tällä tavoin.
Vai onko jollain ihan elävänkin lapsen jalanjälki tatuoituna? Miksi?
jos on joku sellainen kuva, jonka itse tietää tarkoittavan lastaan. Esim. Otso-nimisen pojan äidillä karhun kuva. Tiedän yhden naisen joka tatuoi selkäänsä linnun ja lapsien myötä sitä seuraamaan pienempiä lintuja yksi kutakin lasta kohden. Se on kaunista mun mielestä. Mutta ei mikään luettelo nimistä tai syntymäajoista.
Musta on ok, jos on joku sellainen kuva, jonka itse tietää tarkoittavan lastaan. Esim. Otso-nimisen pojan äidillä karhun kuva. Tiedän yhden naisen joka tatuoi selkäänsä linnun ja lapsien myötä sitä seuraamaan pienempiä lintuja yksi kutakin lasta kohden. Se on kaunista mun mielestä. Mutta ei mikään luettelo nimistä tai syntymäajoista.
Mulla on teoria.
Vanhemmilla, jotka tatuoi ihmisiä ja eritoten lapsiaan nahkoihinsa, on itse asiassa huono omatunto siitä, etteivät ne ihmiset aivan oikeesti olekaan ihan niin tärkeitä omassa elämässä. Niinpä sitten rauhoitellaan omaatuntoa noilla tatuoinneilla että hei, ne on mun elämän merkityksellisii juttui.
Mulla on teoria.
Vanhemmilla, jotka tatuoi ihmisiä ja eritoten lapsiaan nahkoihinsa, on itse asiassa huono omatunto siitä, etteivät ne ihmiset aivan oikeesti olekaan ihan niin tärkeitä omassa elämässä. Niinpä sitten rauhoitellaan omaatuntoa noilla tatuoinneilla että hei, ne on mun elämän merkityksellisii juttui.
Sinusta se ei varmasti ole niin tärkeää...
en myöskään käsitä tätä. Minä taas olen epäillyt tämän olevan itsensä korostamista "olen paras isä/äiti ikinä". Todellisuudessa ollaan juoppoja tai muuten vaan laiskoja/kykenemättömiä huolehtimaan lapsista. Näitä nimittäin näkee just jollain rikollisilla tai muuten vaan "ei hyvillä ihmisillä". Olen varmasti osittain väärässä, mutta oma kokemukseni on tämä.
en myöskään käsitä tätä. Minä taas olen epäillyt tämän olevan itsensä korostamista "olen paras isä/äiti ikinä". Todellisuudessa ollaan juoppoja tai muuten vaan laiskoja/kykenemättömiä huolehtimaan lapsista. Näitä nimittäin näkee just jollain rikollisilla tai muuten vaan "ei hyvillä ihmisillä". Olen varmasti osittain väärässä, mutta oma kokemukseni on tämä.
lasten nimitatuointeja vanhemmilla leikkipuistoissa, he ovatkin varmasti juuri kuvailemiasi juoppo-narkkarivanhempia! Miten jaksavatkaan niin aikaisin aamusta nousta ja lähteä puistoon, eikö heidän pitäisi olla kamoissa/krapulasa kotona?!
halutaan olla samanlaisia kuin Beckhamit ja vastaavat.
mun lapsilleni ei kuulu, mitä äiti on itseensä tatuoinut/tulee tatuoimaan.
Eipä mua ainakaan ällöttäisi jos mun äidilläni olisi mun nimeni jossain tatuoituna.
t. Yks ällötys.