Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Muita rajatiloja linjoilla??

Vierailija
23.07.2011 |

Sain pitkästä aikaa kunnon raivarin. Olin ystävieni kanssa viettämässä iltaa ja ilmeisesti väsyin liikaa. Mies oli kotona ja lupasi siivota, viedä lapsen ulos jne. Kun tulin kotiin, sotku oli kahta kauheampi ja lapsi nukkumassa ilman vaippaa (ei yökuiva lapsi). Meillä on rahasta vähän tiukkaa nyt ja kiitos miehen laiskuuden (vaipat loppu, ei jaksanut mennä kauppaan vaan valehteli ettei ole muka rahaa tilillä- jäi tästä kiinni myöhemmin), joudumme patjaostoksille...lisäksi jääkaapissa oli raakaa kanaa, joka piti paistaa tänään, mies ei ollut älynnyt laittaa siitä ruokaa vaan oli ruokkinut lapsen leivällä koko päivän ajan (antoi leipää aamulla ja lounaaksi myös, hänen vuoronsa hoitaa ruoka-asiat). Kotiuduin siis rättiväsyneenä ja tulin kotiin valehtelevan, tyhmän miehen luo ja katsoessani jääkaappiin meinasi päästä itku, kun kallis kana oli vieläkin siellä ja minun allergiaevääni syöty. Raivostuin ja oli vaikea olla sylkemättä miehen päälle tai käymättä kiinni. Rajatilathan tietävät nämä kohtaukset, muut voivat mennä kauhistelemaan muualle...



Ennenkuin kukaan alkaa parjaamaan minua illanvietosta, kerronpa että niitä ei ole usein ja istuimme iltaa ystävän kotona, emme missään baarissa. Mies väitti että oli siivonnut ja leikkinyt lapsen kanssa, totuus oli taruakin ihmeellisempää: oikeastaan oli vaan lukenut pari kirjaa, syöttänyt sitä leipää välillä ja siivoaminen taisi jäädä oman tietokoneen sisäiseksi asiaksi.



Oli tosi, tosi vaikeaa olla lyömättä tuota idioottia. Se melkein satasen patjaraha olisi ollut ensi viikon ruokaraha...

Kommentit (30)

Vierailija
21/30 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei siihen mitään rajatilaa tarvita, että normaali ihminen tuollaisesta käytöksestä hermostuu. Enpä tunne ketään äitiä, joka tuollaisen hyväksyisi! Tietysti reagointisi asiaan voi olla erilaista. Elätte kuitenkin samassa asunnossa, jossa mies on aivan varmasti nähnyt kuinka toimit ja tietää miten pitäisi toimia poissaollessasi eli ruoan laitto, lapsen vaipat, lelujen siivous ym. Tyhmähän se mies on, jos joka asia erikseen ennen lähtöä pitää kädestä pitäen opastaa ( kuten joku aiemmin ketjussa kirjoitti). Ihan normaali olet, jos se saa kiehumaan. Toivoisin miehellesi huomaavaisuutta, jottei sinulla keittäisi yli pelkistä tällaisista typeristä arjen sujuvuus asioista.

Vierailija
22/30 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tietysti miehesi olis pitänyt olla sanojensa mittainen. harmi kun sinulla tuollainen mies!



Monikohan noista haukkujista ottaisi miehesi itselleen? varmaa antaisit sen! :)



Kerro miehellesi että mikään ei mennyt niin kuin sovitte, jotain pitäisi tehdä kodin ja lasten eteen kun olet poissa.



Ei ainakaan minulle tuottanut ongelmaa hoitaa lapset, ruoat, siivota ja tietysti leikiä lasten kanssa tai tehdä jotain kivaa. Miellellään annan montakin iltaa äidin olla "vapaalla" vuodessa, sehän vain parantaa suhdetta.

Voimia sinulle aamuun, nuku hyvin ;)



-Mies-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/30 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

yhtälailla miehen pitää suoriuta lapsen hoidosta onhan se hänenkin. meillä myös koti pommin jäljiltä miehen ja lapsen jäljiltä mutta kyllä se lapsen ruokkii ja vaihtaa/ostaa vaippoja. ei ole ihme että saat raivarin.

Vierailija
24/30 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

en tuon ap:n "raivarin" (ei se niin pahalta kuulostanut, mitä ei normaalikin ihminen voisi saada) takia ehdota hoitoa vaan raivarit yleensä on rajatilassa se pienin paha ainakin omalta kannalta, muille tietysti ikäviä, ja ei mikään hakkaaminen tai muu ole oikein vaikka olisi mikä häiriö.

Vierailija
25/30 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

miksi lapsen patjan päällä ei ole kosteussuojaa? Olisin minäkin käynyt ukon kimppuun ja kynsinyt siltä silmät päästä jos se olisi tehnyt samat mitä apn mies.

Vierailija
26/30 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka minustakin suutuit aiheesta, uskoisin tietäväni mitä tarkoitat. Se raivo vaan hyökyy päälle, tuntuu ihan että kaikki sumenee.

Itse olen päiviä ihan kuitti hepulin jälkeen. Sen hillintä vaatii aivan epäinhimillisiä voimia, ja kun sen joutuu pitämään sisällään, se syö vielä kauan. Itse hiillyin torstai-aamuna viimeksi. En pysty vieläkään ajattelemaan juuri muuta. Ahdistunut ja surullinen olo, kun en pääse irti.



Sivullisille tiedoksi: en ole koskaan pahoinpidellyt ketään ;)

Osaan normaalioloissa hillitä itseni melko hyvin, ääntä korotan mutta niin kai monet "normaalitkin".

Mutta se mikä jää sisälle...voi luoja.

Lapsille en raivostu koskaan sillä tavalla, joku suojamekanismi? En miehellekään kuin ehkä kerran 10 vuoden aikana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/30 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että se raivo johtuu siitä, että on tullut lapsena kaltoinkohdelluksi, eikä silloin ole kyennyt ilmaisemaan vihaa. Ja sitten jotkut tilanteet laukaisevat sen "muiston" ja viha on ylimitoitettua tilanteeseen nähden, mikä johtuu siitä, että oikeasti on vihainen ihan jostain muusta kuin siitä, että joku ei viitsinyt paistaa kanaa. Tähän se terapia nimenomaan auttaa.

Vierailija
28/30 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että se raivo johtuu siitä, että on tullut lapsena kaltoinkohdelluksi, eikä silloin ole kyennyt ilmaisemaan vihaa. Ja sitten jotkut tilanteet laukaisevat sen "muiston" ja viha on ylimitoitettua tilanteeseen nähden, mikä johtuu siitä, että oikeasti on vihainen ihan jostain muusta kuin siitä, että joku ei viitsinyt paistaa kanaa. Tähän se terapia nimenomaan auttaa.

Omalla kohdallani ainakin on näin, ja sen tiedostaminen on auttanut. Ei se siihen raivoon auta, kun se tulee, mutta olen oppinut ennaltaehkäisemään monia tilanteita esim. jos baarissa (jossa kylläkin harvoin käyn) alkaa humalainen mies lähestyä liian sinnikkäästi, sanon kerran nätisti ja sitten jo rumasti jotta kaveri poistuu ennen kuin kilahdan. Tai pyrin itse poistumaan tilanteesta.

Pakko kyllä sanoa, että joskus nuorena kävin psykodynaamisessa terapiassa, enkä tänä päivänäkään koe siitä hyötyneeni. Vuosikausien lääke, terapia, sairaala, yms pilipalien jälkeen YKSI LAUSE yhden viisaan psykologin suusta: "Sinua on kyllä kohdeltu todella väärin". Sain vihdoin "luvan" olla vihainen vanhemmilleni ja siitä alkoi tieni kohti parempaa, onnellista elämää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/30 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

yksi myös, ilman diagnoosia mutta vahva epäilys. Monta kertaa pystyn kilahtamaan miehelle kun ärsyttää ja myös tekisi mieli töissä mennä ja vähän tuuletella niitä paikkoja ja pistää sileiksi.

t:toisen ketjun miten selviytyä selväjärkisenä. Myös jo yksi tähän ketjuun aiemmin vastannut.

Vierailija
30/30 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yllättävän asiallisena ja empaattisena ketju on pysynyt, iso kiitos siitä teille. Yleensähän av:n jutut menevät aika poskettomiksi...



Olo on jotenkin turtunut, lamaantunut. Ennen sain aina pelko/itkukohtauksen raivarin jälkeen, kun pelkäsin että mies jättää minut. Nyt olotila on luokkaa "ei vois vähempää kiinnostaa". Harkitsin aamulla puolitosissani perheeni hylkäämistä heidän oman hyvinvointinsa vuoksi, mutta järki puuttui peliin ja muistutti lapsesta...



Mies on etäinen ja kylmä, sanoo ettei ole vihainen. Minulle ihan sama. Olo on väsynyt, vähän ehkä kyllästynyt ja tosiaan turtunut.



ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi seitsemän yksi