Lue keskustelun säännöt.
Muita rajatiloja linjoilla??
23.07.2011 |
Sain pitkästä aikaa kunnon raivarin. Olin ystävieni kanssa viettämässä iltaa ja ilmeisesti väsyin liikaa. Mies oli kotona ja lupasi siivota, viedä lapsen ulos jne. Kun tulin kotiin, sotku oli kahta kauheampi ja lapsi nukkumassa ilman vaippaa (ei yökuiva lapsi). Meillä on rahasta vähän tiukkaa nyt ja kiitos miehen laiskuuden (vaipat loppu, ei jaksanut mennä kauppaan vaan valehteli ettei ole muka rahaa tilillä- jäi tästä kiinni myöhemmin), joudumme patjaostoksille...lisäksi jääkaapissa oli raakaa kanaa, joka piti paistaa tänään, mies ei ollut älynnyt laittaa siitä ruokaa vaan oli ruokkinut lapsen leivällä koko päivän ajan (antoi leipää aamulla ja lounaaksi myös, hänen vuoronsa hoitaa ruoka-asiat). Kotiuduin siis rättiväsyneenä ja tulin kotiin valehtelevan, tyhmän miehen luo ja katsoessani jääkaappiin meinasi päästä itku, kun kallis kana oli vieläkin siellä ja minun allergiaevääni syöty. Raivostuin ja oli vaikea olla sylkemättä miehen päälle tai käymättä kiinni. Rajatilathan tietävät nämä kohtaukset, muut voivat mennä kauhistelemaan muualle...
Ennenkuin kukaan alkaa parjaamaan minua illanvietosta, kerronpa että niitä ei ole usein ja istuimme iltaa ystävän kotona, emme missään baarissa. Mies väitti että oli siivonnut ja leikkinyt lapsen kanssa, totuus oli taruakin ihmeellisempää: oikeastaan oli vaan lukenut pari kirjaa, syöttänyt sitä leipää välillä ja siivoaminen taisi jäädä oman tietokoneen sisäiseksi asiaksi.
Oli tosi, tosi vaikeaa olla lyömättä tuota idioottia. Se melkein satasen patjaraha olisi ollut ensi viikon ruokaraha...
Kommentit (30)
Oli tosi, tosi vaikeaa olla lyömättä tuota idioottia. Se melkein satasen patjaraha olisi ollut ensi viikon ruokaraha...
siihen mitään rajatiloja tarvita. Tai sitten kerroit vaan sen niin hyvin. On tainnut vakka kantensa valita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes tiedä, miksi olen miehen kanssa On vaikea kunnioittaa ihmistä, jolle pitää jatkuvasti kertoa miten simppelitkin jutut tehdään. Esim. olisiko minun oikeasti pitänyt laittaa lappu että "paista kana, älä koske eväisiini, siivoa ja vie lapsi ulos..."? ap
Jos sulla on rajatila, miksi syytät miestäsi, kun vikahan on sun korvien välissä?!!!
Entä jos ap ei olisi sanonut olevansa tällainen rajatila vaan pelkästään suuttunut, olisit vastannut ihan eri tavalla.
On vaikea kunnioittaa ihmistä, jolle pitää jatkuvasti kertoa miten simppelitkin jutut tehdään. Esim. olisiko minun oikeasti pitänyt laittaa lappu että "paista kana, älä koske eväisiini, siivoa ja vie lapsi ulos..."?
ap
Miten olet saanut diagnoosin? Exäni taisi olla rajatila tms. Hakkasi minua mennen tullen.
En edes tiedä, miksi olen miehen kanssa On vaikea kunnioittaa ihmistä, jolle pitää jatkuvasti kertoa miten simppelitkin jutut tehdään. Esim. olisiko minun oikeasti pitänyt laittaa lappu että "paista kana, älä koske eväisiini, siivoa ja vie lapsi ulos..."? ap
Jos sulla on rajatila, miksi syytät miestäsi, kun vikahan on sun korvien välissä?!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos et ilmaise niitä? Asiat voi tehdä monella tavalla ihan hyvin.
On vaikea kunnioittaa ihmistä, jolle pitää jatkuvasti kertoa miten simppelitkin jutut tehdään. Esim. olisiko minun oikeasti pitänyt laittaa lappu että "paista kana, älä koske eväisiini, siivoa ja vie lapsi ulos..."?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johan sanoin että ulkopuoliset vittuun kauhistelemasta, raivarit kuuluvat sairaudenkuvaan eikä niitä voi hallita. Jos kiinnostaa, mistä ne tulevat, Google on ystävä.
Mieheni "kestää" minua (joo, ihankuin olisin AINA tämmöinen...viime raivarista alkaa olemaan vuosi) koska rakastaa, duuh. On minussa hyviäkin puolia, mutta joskus tämä raivo tulee ja pyyhkäisee kaiken alleen. Siksi pyysinkin rajatiloja juttelemaan, en taviksia- te kun ette tajua edes mistä on kyse.
ap
Ja sitten sun tekis mieli lyödä häntä???
Etkä tiedä, miksi olet miehesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutkin kuin rajatilat voi raivostua tuollaisissa tilanteissa, joka päivähän täällä naiset valittavat kun miehet ei osaa tehdä mitään.
Ensin sanoivat että rajatiloilla ei ole pitkäjänteisyyttä jne. Todisteeksi halustani sitoutua kävin 6kk sellaisella kurssilla, joka kelpasi todisteeksi- mutta sitten keksittiin taas uusi syy ("terapia ei ole sun juttusi"). Kaupungin MTT tekee näin, olen avohoidossa. Lääkitystä rajatilaan ei ole, koska ongelma on persoonassa.
Jäin työttömäksi alkuvuodesta ja minusta tuntuu, että masennun aina vaan lisää. Elämä tuntuu toivottomalta ja vaikka luulin olevani pitkällä sairauteni kanssa, näin sitä taas suututtiin...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli en todellakaan ryyppäämässä. Ja minkä vitun takia nainen ei saisi olla pari kertaa vuodessa vapaalla ja mies kotona siivoamassa??
ap
olenkohan minä rajatila-ihminen, täytyy googlettaa. Tunnen joskus suurta halua pistää miestä jollain terävällä esineellä, kun on oikein kunnolla mokaillut ja töppäillyt, vaikka pikkuasioissa. No tuskin niin tulee käymään, mutta sillä hetkellä tuon teon tarve ja halu on todella suuri. Vai onko ero siinä, että rajatila pistää, normaali ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman diagnoosia! Niin ja pers. häröstä juoksee vapaana! Ap:miehet on just tuollaisia juntteja ei ne osaa ilman ohjeita ja silloinkaan ei tee varsinkaan idiootti miehet. Sit on niitä fiksujakin mut ne asia erikseen. Siis jos ongelma vain tuo niin en eroaisi vielä mutta jos muita ja pahempiakin ongelmia niin sitten mieti jo. Saatko muuten terapiaa tai lääkitystä ja saisitko edes parempaa miestä diagnoosillasi entä sitten miten pärjäämisesi muuten itse lasten kanssa?
kannattaisi käydä yksityisellä terapeutilla omaan laskuun, koska kyllä rajatilaa voi hyvinkin hoitaa terapialla. Lääkkeetkin auttaa raivareihin, ahdistukseen ja masennukseen, vaikkei itse häiriötä tietenkään korjaa. Ei ihmekään että et ole kunnossa kun et saa mitään hoitoa. Minusta ei kannata tyytyä siihen, että "mä nyt olen tällainen" (kenenkään muunkaan) koska asialle voi tehdä jotain ja parantaa omaa oloaan.
Mies on ollut kotona lapsen kanssa mm. vanhempainvapaalla, mutta ei vaan onnistu järjestelmällisyys tai mikään käytännön puoli. Vaippojen tiesi loppuneen jo eilen illalla, mutta mitään ei saanut aikaiseksi senkään suhteen.
Mies lähti ulos, en tiedä koska palaa. Nauroi vaan päin naamaa raivarilleni, vaikka olen kieltänyt tekemästä niin- silloin vihan taso nousee niin ylös, että kerran on muisti pätkäissyt tuossa tilanteessa ja jälkeenpäin sain tietää, että mm. kiskoin oven saranoiltaan...
ap
eihän sun tarvitse edes omaan laskuun välttämättä käydä jos pyydät psykiatrilta (vaikka yksityiseltäkin) lääkärinlausunnon kelan terapiaan. On vanhentunutta tietoa se, ettei persoonallisuushäiriöitä voisi hoitaa, mutta mtt:llä tuskin onkaan sellaiseen resursseja.
Ja työttömyyteni takia ei ole rahaakaan. Missään vaiheessa en ole sanonut että "olen vaan tällainen", mutta se on tosiasia että näitä raivareita tulee.
Niistä lääkkeistä: Sepram vei seksihalut ja toi pahoinvointia, Cymbalta pisti pään ja vatsan sekaisin, sitten oli vielä jokin muu, jonka ansiosta olin puolitoista viikkoa ns. pois pelistä. Olen todella herkkä lääkkeille ja siksi en niitä nytkään syö.
ap
mutta voihan sitä aina silti yrittää päästä sinne. Ei se häiriö sinulla turhan takia ole vaan jostakin syystä se on kehittynyt. Onko raivarit sitten ainoa oire, muun ajan olet normaali?
Viesti on jo vanha, mutta kysyjän ongelma on tuskin poistunut vieläkään, joten otan minäkin kantaa aiheeseen.
Sain n. 10 vuotta sitten, parikymppisenä, rajatiladiagnoosin. Olin tuolloin hakeutunut terapiaan, koska olin satuttanut silloista miestäni fyysisesti mitättömän arkiriidan takia. Sain mielialalääkityksen, jota syön vieläkin, ja lääkitys on poistanut nimenomaan nuo raivarit. Kävin sitten terapiassakin viisi vuotta: sain terapiaa helposti enkä maksanut siitä penniäkään.
(Lapsuuteni oli poikkeuksellisen kamala ja jo papereistani näki, että lastenhuollon asiakkaana minulla epäilemättä oli menneisyydessä kelattavaa). Hyödyin terapiasta, vaikka prosessi olikin tuskallinen. Nykyään olen tasainen ja nuori sekoileva minäni näyttää kovin lapselliselta ja mustavalkoiselta - olen siis osin kasvanut häiriöstä ulos.
Parisuhteessa toinen ei aina toimi halutulla tavalla, vaan kumppaneilla on tapana mokailla. Päättömään raivoamiseen ja toisen satuttamiseen ei ole silti oikeutta - oli sitten rajatila tai ei. Rajatilasta kärsivän tulee itse hakea apua itselleen; se on jokaisen rajatilaisen velvollisuus itseään ja läheisiään kohtaan.
Toivottavasti viestiketjun aloittaja on jo päässyt hoidon piiriin!