Ärsyttää kun kysyvät haastatteluissa aina suosittelijaa :/
Kommentit (42)
vaikkapa edellisestä työpaikasta? En ole koskaan pyytänyt ketään suosittelijaksi. Joskus sitä on kysytty ja oon sanonut, ettei ole tullut mieleen pyytää suosittelijoita, mutta mun puolesta saa soitella ex-pomoille jos haluaa; puhelinnumeroita en muista. Joskus se työpaikka on tullut, joskus taas ei.
Tuskin sitä jokaisesta työnhakijasta aletaan ex-pomoille soitteleen. Hakijoita on nykyään niin paljon ettei aikaa riitä.
mun veli, jonka lapsia olen hoitanut useinkin? Entä mun isä, jonka firmassa olin töissä, vaikkakin toisen osaston johtajan alaisuudessa(tämä tyyppi tosin ei enää ole enää firmassa edes töissä)...
voi soittaa ja hän toimii suosittelijana. Olen kyllä tämän sanonut ja töitäkin saanut. Ei mielestäni ole noloa.
Itse teen paljon rekrytointeja ja niissä kysyn _aina_ suosittelijaa. Se, miten siihen kysymykseen reagoi, saattaa jo itsessään kertoa jotain kiinnostavaa. Eli kannattaa olla valmistautunut ja esittää hyvä suosittelija, eikä missään tapauksessa tietenkään siitä nykyisestä työpaikasta, vaan vaikkapa edellisestä tai voi tosiaan olla joku koulusta tai harrastuksestakin tuttu arvovaltainen henkilö.
Minua on myös pyydetty suosittelijaksi ja olen sen aina ottanut suurena kohteliaisuutena, joten ei kannata ujostella suosittelijaksi pyytämistä.
Itsekin olen joutunut muita pyytämään suosittelijoiksi eikä siitä ole mitään noloa seurannut. Tottahan toki sitten on tavallaan myös vastuussa sille henkilölle, joka on suositellut tehtävään, ettei mokaa työpaikkaansa. Mutta sehän on itsestään selvää muutenkin, eikös vaan ;)
työnhakijalta itseltään. Työkavereista tai alaisista ei saa antaa mitään tietoa firmasta ulos(paitsi palkkatiedot verottajalle). Itselle voi nimetä ja sopia suosittelijan joka on ainut jolta saa yrityksestä kysellä työntekijästä. Muu kyseleminen on täysin laitonta.Edes googlesta ei voi etsiä tietoa työnhakijasta. Tämä on laki yksityisyyden suojasta.Oikeus ei ole edes tarkistaa annettuja tietoja. Muistakaa tämä kun joskus palkkaatte työntekijöitä.
Jos en saa töitä ilman suosittelijaa jättäydyn suosiolla työttömäksi. Maksakoon yhteiskunta sitten mun elämiseni jos ei kerran mun sanaani sen vertaa luoteta.
että on hyvä jos yhden luotettavan "sanan" sijasta on pari kolme.
Mulla on suosittelijoina olleet entiset esimiehet. JOpa vuosien takaa. Kiitos heille.
Soittelukierrosta edellisiin työpaikkoihin ei saa tehdä hakijan selän takana.
On olemassa kaikenlaisia viheltäjiä ja psykopaatteja, joista ei ehkä haastattelussa ota selvää. Pomoni olisi taustoja selvittämällä säästänyt monem työpaikkani naisen häirinnältä eikä poliisienkaan olisi lopulta tarvonnut vierailla duunissa... Tällainen henkilö kuitenkin palkattiin, ja uskonkin, että haastiksessa nämä asiat eivät olisi tulleet mitenkään esiin.
No minusta olisi perin outoa alkaa soitella siihen firmaan, josta minut kieroiltiin pihalle raskaaksi tultuani 4 vuotta sitten. Paikkaan, jossa jokaisen saikulla olevan työntekijän taudit retosteltiin aamukahvipöydässä, ja minunkin raskaudestani pomo oli kertonut kaikille ennen kuin edes oma äitini tiesi.
Jos paikalla on joku rekrytoija, voisitteko vihjata kuinka kannattaa menetellä? Keksiä väkisin jostain harrastuksen parista suosittelija vai miten?
Ei kai noin vanhoihin paikkoihin soitella?
Vastaan siihen, että suosittelen itse itseäni.
Minusta olisi sitä paitsi jotenkin noloa ruveta ruinaamaan ketään suosittelijaksi. On se nyt vaan kummaksi mennyt jos ei omin avuin enää työpaikkaakaan saa!
en halua edes sellaiseen työpaikkaan mennä.
Toisekseen en tunne ketään sellaisia ihmisiä, joita voisi suosittelijana käyttää. Ellei nyt sitten tosiaan suosittelijaksi kelpaa vaikka oma äiti tai mies.
Aikuisuuteen nimenomaan kuulu se, että pärjää omin avuin.
Kuulostat kyllä just sellaselta karmealta ammattivalittajalta, että ei ihme ettei suosittelijoita löydy... Ja taas tuli todistettua, miksi suosittelut ovatkin niin tärkeitä! Nyt kun et moisia saa mistään revittyä, ei sinua tulla palkkaamaan, ja moni mukava ihminen saa jatkaa mukavaa työelämäänsä ilman tuollaista känkkärää työkaverina. Usko pois - teet heille vain palveluksen! :D
Kuten täällä on sanottukin, suosittelijana voi käyttää jotain toista kontaktiakin.
Itse olen toiminut suosittelijana eräälle vapaaehtoistoimintaamme osallistuvalle aktiiville. Rekryfirma soittikin minulle ja juttelimme siitä millainen X on. X kertoi minulle myöhemmin saaneensa paikan.
Kukapa sitä mitään ikävää sanoisi suositeltavastaan? Mä en käsitä, mitä hyötyä siitä on, että hakijan joku ex-pomo sanoo puhelimessa, että "on hyvä ja luotettava tyyppi" Ja sehän takaa... mitä? Ei kai hän olisi suosittelijana, jos olisi negatiivista sanottavaa.
Itsellä oli kamala suosittelijaongelma. Olin ollut koko työurani samassa työpaikassa ja samat lähiesimiehet. En kuolemaksenikaan halunnut heidän saavan tietää asiasta ja toisaalta en harrasta perheeltä mitään, joten ketä olisin pyytänyt suosittelijaksi. Jotain proffaa, joka ohjasi gradua 10 vuotta sitten? Oikeasti en nyt ihan kaveriakaan voi pyytää, eikä kai jumppaohjaaja ole sopiva siihen? En näe muuta järkeä kuin joku opettaja/opintojen ohjaaja tai esimies. Mutta kun esimiehelle ei halua kertoa...
Ääh. Onneksi sain paikan.
Ei kai hän olisi suosittelijana, jos olisi negatiivista sanottavaa.
Jos suosittelijoita ei kerta kaikkiaan löydy tai jos entinen esimies ei ole suosittelijoiden joukossa, kyllähän se kertoo hakijasta jotakin. Useimmat henkilöt kun pitävät kunnia-asiana toimia suosittelijana, jos suositeltavan kanssa ei ole ollut mitään erityisiä ongelmia.
Oman kokemukseni mukaan suosittelijoihin otetaan melko harvoin tosiasiallisesti yhteyttä, vaikka niitä oltaisiinkin pyydetty. Se suosittelijaluettelo on jo meriitti itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan siihen, että suosittelen itse itseäni.
Minusta olisi sitä paitsi jotenkin noloa ruveta ruinaamaan ketään suosittelijaksi. On se nyt vaan kummaksi mennyt jos ei omin avuin enää työpaikkaakaan saa!
Da! Sitä paitsi moni ihminen on töissä sen verran extrovertti kuin pystyy olemaan. Töiden ulkopuolella ollaan introvertteja. Ystäviä ei välttämättä ole ainuttakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan siihen, että suosittelen itse itseäni.
Minusta olisi sitä paitsi jotenkin noloa ruveta ruinaamaan ketään suosittelijaksi. On se nyt vaan kummaksi mennyt jos ei omin avuin enää työpaikkaakaan saa!Da! Sitä paitsi moni ihminen on töissä sen verran extrovertti kuin pystyy olemaan. Töiden ulkopuolella ollaan introvertteja. Ystäviä ei välttämättä ole ainuttakaan.
Ihan kiva tieto, mutta miten se liittyy suosittelijaan?
Jos haluaa pitää työnhaun muilta salassa, niin harmi tuo suosittelijapakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan siihen, että suosittelen itse itseäni.
Minusta olisi sitä paitsi jotenkin noloa ruveta ruinaamaan ketään suosittelijaksi. On se nyt vaan kummaksi mennyt jos ei omin avuin enää työpaikkaakaan saa!Da! Sitä paitsi moni ihminen on töissä sen verran extrovertti kuin pystyy olemaan. Töiden ulkopuolella ollaan introvertteja. Ystäviä ei välttämättä ole ainuttakaan.
Ihan kiva tieto, mutta miten se liittyy suosittelijaan?
No, jos ei ole kovin seurallinen ihminen, on aika vaikea saada niitä suosittelijoita.
Mitenkäs jos teet hommia itsenäisesti alalla X mutta tuttavasi on alalla Y tai Z. Miten hän voi suositella sinua jos hän ei ole nähnyt sinua tekemässä niitä töitä?
Noh, onhan se suosittelija toki tärkeä, mutta ei kai kukaan pyytäisi suosittelijaksi ketään joka antaisin huonon arvion..
Kun viimeksi hain töitä, niin haastattelija oli multa kysymättä soittanut aiempiin työpaikkoihini ja kysynyt, millainen olen ihmisenä.
Sain paikan.
Mutta mietin vaan, että miten olisi käynyt, jos olisi soittanut siihen paikkaan, jossa pomo vihasi mua ja olin työpaikkakiusattu... Sikäli parempi, jos kysyvät suosittelijan erikseen.
Sitä kyllä ihmettelen, miten luokattomia ihmisiä on muita työhön ottamassa, jos eivät haastattelutilanteessa siitä ihmisestä itse näe, onko heidän ottamansa tyyppi. Aika on huonoja ihmistuntijoita.