Tunnetko yli 25-vuotiasta, joka ei ole koskaan seurustellut?

25v enkä ole seurustellut. Ei ole löyynyt sopivaa naista enkä ole kiinostunut jonninjoutavista tuhoontuomituista "teiniseurusteluista".. Sekin vaikuttanut, että olen hieman ujo naisten kanssa. Olen hyvässä työssä ok näköinen "normaali" mies..

Syy se, ettei kiinosta seurustella ellei seurustele tosissaan, olen kyllä katsonut sivusta ja ihmetellyt miksi monet kaverit jaksavat seurustella vaikka tietävät ettei siitä lopulta tule mitään..

suurin osa miesystävistäni ovat olleet tällaisia, edellisinkin mies oli ties kuinka mones, jolle olin ensimmäinen tyttöystävä (miehet alle ja vähän päälle kolmekymppisiä), en kyllä enää ikinä ota miestä jolla ei ole kokemusta seurustelusta, kaikki on niin vaikeaa. Jostain syystä vedän vain heitä puoleeni, pitää valita miehet jatkossa paremmin.

Olen aika ruma, ylipainoinen ja tylsä nainen. Kukaan ei ole koskaan halunnut seurustella kanssani joten ei ole tultu seurusteltua.



Kaipaan kyllä perhettä, mutta ymmärrän hyvin että kaikkea ei voi saada.

vaan elämänjakso itsessään. Seurustelu on kahden ihmisen rinnakkaiseloa juuri sillä hetkellä. Kannattaa seurustella jos tilaisuus tulee vaikka sitoutuminen loppuelämäksi ei tunnukkaan varmalta.

Jos joku näin tekee, on tehtävä kumppanille EHDOTTOMAN selväksi että on tällaisella mentaliteetilla liikkeellä. Nimittäin suuri osa ihmisistä kyllä seurustelee vakavissaan ja seurustelun tarkoitus on juurikin tutkia, onko osapuolista toistensa elämänkumppaneiksi. Jos et ole ehdottoman varma, että kumppanisi suhtautuu seurusteluun samalla tavoin kuin sinä (eli siten että seurustelu on arvo sinänsä vaikkei johtaisikaan mihinkään), sinulla ei ole oikeutta tuhlata hänen aikaansa hetkeäkään.

Syitä en tähän rupea erottelemaan, ei ne kellekkään kuulu.



26v. nainen kyseessä. Neitsytkin.

Tohon nettijuttuun. Olen hakenut seuraa netistä useita vuosia. EI ole löytynyt. Se on miehelle saavutus jos nainen edes vastaa kerran viestiin. 99 prosenttisesti vastausta ei kuulu vaikka kirjoittaisit miten pitkän ja ihanan kirjeen tahansa. Yhtä naista kohti netissä on kymmenen miestä hakemassa seuraa.

opiskeli ja teki kaikkea muuta elämässään mm matkusteli kaveriensa kanssa.



Melkein vanhanapiikana meni naimisiin ja näyttää nauttivan siitäkin:)

Äitinsä sanoi hänen vain nauraneen jos joku ihmetteli sinkkuna olemista. Ei mitään paineita tai huonommuuden tunteita.

Aloin seurustella ekan kerran 27-vuotiaana. Syy tähän myöhäiseen aloitusaikaan oli ujous. Oikeastaan pelkäsin miehiä tosi paljon, vaikka samalla haaveilin perheestä. Varmaan jotkut yrittivät flirttailla kanssani sitä ennen, mutta menin vain hämilleni ja näin heistä painajaisia.



Myöhemmin on harmittanut, etten osannut ryhtyä puuhaan aiemmin. Olisi ollut kiva, jos olisin ollut nuorempi esikoisen syntyessä. Nyt olin 35, kun sain ekan lapsen.

eikä voi kuin ihmetellä, että kaikkia luusereita tähänkin maahan mahtuu. Luulis nyt sentään että jokaiselle joku kumppani löytyy jos ei ihan neljän seinän sisään sulkeudu, mutta näköjään ei.

Eihän se ainakaan ole mitään luuseriutta jos joku haluaa vapaaehtoisesti elää yksin. Ei kaikkia kiinnosta samat asiat. Minusta taas osoittaa henkistä epäkypsyyttä tuollainen ajattelutapa että on luuseri jos ei ole "löytänyt" kumppania. Ihan kuin se olisi jotenkin pakollista löytää puoliso, ja tekisi muka ihmisestä jotenkin arvokkaamman jos on löytänyt sellaisen

Ei osaa olla toisten ihmisten kanssa, murjottaa itsekseen seurassakin. Jos joku tekee hänelle juttelualoitteen, niin murahtelee vain. Käytös on muutenkin töykeää. Luulen että yrmeys on syynä ainaiseen sinkkuuteen, koska tiedän hänen kuitenkin etsivän kumppania.

Ei tarvi muuta kuin olla ujohko ja lyhyt mies niin ilman jäit tällä apinoiden planeetalla.

Kyllähän sitä alkaa pakostakin ajatella, että jos ihminen muka tohonkaan ikään mennessä ole seurustellut tai edes harrastanut seksiä, niin kyllä silloin on pakko olla päässä jotain vikaa kun ei ole kenellekääänkelvannut. Masennusta, luonnehäiriöitä, perverssi tai jotain muuta...

Ajattetko, että kaikilla on hirveä kiire vain "kelvata" jollekin ja sen takia sitten pitäisi harrastaa seksiäkin jonkun itselle täysin sopimattoman tyypin kanssa vain sen harrastamisen takia? Toki näin voi monilla olla, mutta jotkut taas ovat valmiita odottamaan kauankin sitä itselle oikeampaa vaihtoehtoa.

Pelottavaa ajatella, kuinka moni parisuhdekin perustuu sille, että "huh, onneksi sain jonkun ja kelpasin jollekin". En pitäisi tuollaisessa parisuhteessa olemista minään erityisenä saavutuksena.

mun isoveli on täyttänyt 25 ja ikinä ei ole ketään perheelleen esitellyt. Ei ole kiinni ainakaan pituudesta (180+), sosiaalisuudesta (paljon kavereita) tai ammatista (oikeustieteen yo). En tiedä mikä mättää, lienee kiinnostuneempi yhden illan suhteista...

Enkä ole koskaan seurustellut,seksiä olen saanut vain maksusta.En ole pelottava,luonnevikainen tai hullu.Suurin syy on varmaan ujous,syrjäinen asuinpaikka,yksinäinen työ (metsäkoneyrittäjä),pituus/lyhyys 172 cm.Missä liikunkin olen naisille kuin ilmaa.Ulkonäkö normaali ja siistit vaatteet.Tunnen kyllä paljon vanhempiakin miehiä joilla sama tilanne.

Tunnen montakin miestä

Kylllä mä itteni tunnen taii sittenn en tunnee. No mää oon 15 vuottta niin mitää niin mää ooon käynyt tuosssa takapihalla vetämässsä henkee pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Kylllä mä itteni tunnen taii sittenn en tunnee. No mää oon 15 vuottta niin mitää niin mää ooon käynyt tuosssa takapihalla vetämässsä henkee pihalla.

Etttä kyllä mä aikaa pihallla oleenn... ollut. Siis tuosssa samalla pihalla jonkun aikaa.

Tunnen esimerkiksi itseni. Erikoisinta on ehkä se, että usein tuntuu, että seurustelemattomuuteni on ollut joillekin muille paljon isompi ja merkittävämpi ongelma ja ihmettelyn aihe kuin minulle itselleni. - Ei minulla ole varsinaisesti seurustelua mitään vastaan ole. Mutta en ymmärrä miksi minun olisi pitänyt pakottaa ja yrittää seurustella vain siksi, että voisin nyt sanoa että seurustelen tai, että olen seurustellut. Mutta kuulemma näin sinkkuna menee hyvä ihminen hukkaan.- 'Olen tulkinnut, että tuo on jonkinlaiseksi kehuksi tarkoitettu, joten olen vastannut, että kai sitten minullakin on oikeus odottaa hyvää. Täydellistä ja virheetöntä en vaadi, koska sellainen en itsekään ole, mutta onhan sitä täydellisen erinomaisen ja toisen ääripään välissä varmasti monta hyvää ja erinomaista vaihtoehtoa. - Minulle riittäsi heistä yksi.

Tunnen montakin ja se on heidän oma asiansa.

Historiallisen pitkä ketju; jo yli seitsemän vuotta siitä kun tähän ketjun osaatu ensimmäiset viestit. En jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta olisi tietysti hauskaa ajatella historiallisesti, että onko jokin muuttunut. Ehkei seitsemässä vuodessa vielä, mutta seitsemässäkymmenessä vuodessa luultavasti on.