Tunnetko yli 25-vuotiasta, joka ei ole koskaan seurustellut?

Mikäs taika siinä Kansojen historiassa on? Minäkin luin sitä innoissani en tosin ihan lapsena vaan teini-ikäisenä. Ja on minulla ollut kaksi seurustelukumppaniakin 42 vuoden ikään mennessä (seksikumppaneita paljon enemmän). Mutta paljon vähemmän kuin mitä luulisi jos minut tuntee, olen ihan ok näköinen nainen enkä ainakaan pinnallisesti mitenkään liian outo!



Mutta alkuperäiseen kysymykseen:



Tunnen pari noin kolmikymppistä miestä, joista tiedän ettei heillä ole ollut koskaan seurustelukumppania ja ainakin toisesta tiedän ettei ole ollut yhtään seksikumppaniakaan.



Mutta tunnen myös yhden joka löysi ensimmäisen kumppaninsa 28-vuotiaana netistä. Kun vain uskalsi laittaa sen asiallisen ja rehellisen ("ylipainoa on") ilmoituksensa, sai itse asiassa muutamiakin ihan asiallisia lähestymisiä ja pääsi ihan valitsemaan naisista ketä tapailla useamman kerran.



Ylipaino, tietty ujous, viihtymienn liian hyvin kotona pelien ja telkkarin kanssa olivat syyt hänellä. En tiedä mikä noilla kahdella muulla jotka vielä odottavat: ovat nimittäin ihan kivannäköisiä nuoria miehiä! Mutta pelit kyllä maistuvat liikaa.

ruma, finneistä jäänyt suht kiitettävästi arpia pärstävärkkiin, ja koska naama on kaikkein tärkein minun mielestäni niin en halua näyttäytyä julkisesti ja siksi olen kotona piilossa sen ajan kun en ole töissä, ja siksi on tuota painoakin kertynyt reippaasti ja olenkin reilusti ylipainoinen, hampaanikin ovat vinoon kasvaneet ja koska tämä masensi minua aikanaan niin en teini-iässä pessyt hampaitani ja hampaani pääsi reikiintymään ja nykypäivänä ne on entistä rumemmat mutta pesen kyllä nykypäivänä, hyvä itsetunto on kyllä koska tiedän missä olen hyvä ja missä huono tai mistä olen ruma ja mistä näytän hyvältä, ihoni on huono ympäri kehoa ja kasvonpiirteenikin on kuin lankulla olisi lyöty naamaan kun on tommoinen sian kärsän näköinen nenä ja sitten tietenkin tosi rumat hampaat ja olen vielä lihava ja lihavuuden takia minulle on tullut arpia siitä kun iho venynyt, mutta ne onkin kaikkein tärkeimmät tiedän kuitenkin että mutta itseäni en kuitenkaan rakasta ollenkaan, mutta itserakkaus ja itsetunto on eri asioita, olen perhanan älykäs mutta helvetin ruma joka on kyllä suurimmaksi osaksi omaa syytäni, monesti olen itsemurhaa ajatellut kun eipä nyt ketään sukulaisiakaan ole jotka jäisi kaipaamaan, eikä minulla kavereitakaan ole niin vielä parempi, jos tappaisin itseni niin ehtisin märäntyä kämpässäni kuukausia joka kyllä varmistaisi kuolemani jos sattuisin jäämään eloon siitä kun ampuisin itseni, mutta toisaalta pitäisi ensin laihduttaa 50 kiloa jotta mahtuisin krematorion "uuniin", haluaisin siis tuhkauksen koska haluaisin että ruumiini tuhoutuisi kokonaan mahdollisimman nopeasti eikä sitä enää koskaan nähtäisi missään, olen pyrkinyt myös polttamaan kuvia joita on minusta otettu mutta onneksi ei ole pahemmin sukulaisia jotka olisivat voineet kuvia ottaa.

Olen itsekin pohtinut syitä seurustelemattomuuteen. Lyhyitä säätöjä on ollut, mutta olen ilmeisesti aina ihastunut vääriin ihmisiin, joita ei seurustelu kiinnosta. Lisäksi oon opiskellu tyttövaltasessa koulussa, sittemmin naisalaa yliopistolla ja työpaikaltanikin löytyy miehiä vain esimiehistä.



Käyn suht paljon ulkona, mutta en mene baariin iskumielessä. Mulla on tosi tiukat kriteerit ja korkee rima, vaikka tiedän etten itekään ole mikään täydellinen malli. En kuitenkaan ole omasta mielestäni ruma, ulkonäköön panostan kuten muutkin.



Myös lapsuus on jättänyt jälkensä, perheeseen kuului väkivaltaa isän suunnalta, joten se on vienyt mun luottamuksen miehiin.

...näitä tyttöjä aika paljonkin. Yleensä ulkonäöltään ihan tavallisen näköisiä ja voisivat olla nättejäkin, mutta mieluummin piiloutuvat pullonpohjien ja mummomekkojen taaksen, kulkevat naama kalpeina ja meikittä katse alaspäin ja kavahtavat miehiä tai ylipäätään kaikkia sosiaalisia kontakteja.

tästä oli täydellinen esimerkki viime viikon rakkaudella katettu -ohjelmassa!!

itsekin opiskelin kieliä yo:lla ja voin laskea yhden käden sormilla ne kaverit, joita pää/sivuaineeni kautta sain.

Minä. Kakkosen tapaus on varmaan asperger. Minä en ole.

Olen saanut ihan kummallisen temperamentin mieheksi.



Lapsena tuli leikittyä niiden kanssa, jotka hyväksyivät minut avoimesti. Se on vähän kuin käänteinen asperger, vaikka jotkut ovat minut sellaiseksi yrittäneet leimata. Pikkuisena poikana tuli harrasteltua kaikkien itkuisten ihmisten lohduttelua ja halailua, mutta eihän se sovi stereotypioihin, joten piti ottaa etäisyyttä. Siskostakin tuli huolehdittua ja ätiä autettua kaikessa.

Aina olen ajatellut, että mitähän tuokin minusta ajattelee ja toivottavasti en nyt vaan tunkeile yms. Olenkohan nyt tarpeeksi OK jne. No muut kaverit saivat minut vedettyä niihin leikkeihin, mutta päiväkodissa vieraaseen ympäristöön dumpattuna olin pulassa, kun ei ollut ketään tuttua. Kyyhötin nurkassa, enkä uskaltanut tehdä mitään. Siinä vaan seurailin muita. No, äidillä oli muita nuorempia lapsia, joten ei se haitanut, että olin kotona. Koulussa tutustuin sivussa olleeseen tyttöön. Sitten koulu lakkautettiin ja ystävyssuhteemme johti uudessa koulussa kiusaamiseen.



Mulla on nykyisin sosiaalisten tilanteiden pelko erittäin vaikeana.



Sanotaan, että välillä pystyy murtautumaan kuorestaan, niin ihmiset ovat suu auki. Tyyliin: "Katos! OHO! Hyvin vedät!"



Tasan ei ole menneet rohkeuden nallekarkit.

mun isoveli on täyttänyt 25 ja ikinä ei ole ketään perheelleen esitellyt. Ei ole kiinni ainakaan pituudesta (180+), sosiaalisuudesta (paljon kavereita) tai ammatista (oikeustieteen yo). En tiedä mikä mättää, lienee kiinnostuneempi yhden illan suhteista...

Nykyisin on netti niin tehokas seuranhakukanava, että sen avulla pystyy kyllä löytämään seuraa, jos on lähestulkoonkaan normaali ihminen. Eli ei tarvitse harrastaa seksiä täysin sopimattoman tyypin kanssa tai odottaa 28-vuotiaaksi asti seurustelukumppanin löytymistä. Hyvin erilaisia, myös itselle sopivia, ihmisiä löytää kyllä netistä ja yleensä normaali ihminen kyllä haluaakin jo viimeistään 20-30 -vuotiaana elää rakastettuna, seksuaalisuuttaan toteuttavana miehenä tai naisena. Jos ei pysty, jotain todellista vikaa on.

Ei se nettikään muuta miksikään sitä tosiasiaa, että Suomen 5,5 miljoonan asukkaan populaatio ei kovin paljon erilaisia ja monipuolisia vaihtoehtoja tarjoa. Vain osa tuosta Suomen 5,5 miljoonasta asukkaista on aikuisia ja vielä vähemmän vapaita sellaisia. Siksi ei ole ollenkaan outoa, jos tästä maasta ei niin helposti sopivaa kumppania löydy, koska monissa muissa, paljon Suomea väkiluvultaan suuremmissa maissa moni painiskelee samojen ongelmien kanssa, vaikka tarjonta on moninkertainen Suomeen verrattuna.

Jos etsii netissä koko maailman mittakaavassa miljardien ihmisten joukosta kumppania, niin mahdollisuudet löytää sopiva kumppani moninkertaistuvat.

Nykyisin on netti niin tehokas seuranhakukanava, että sen avulla pystyy kyllä löytämään seuraa, jos on lähestulkoonkaan normaali ihminen. Eli ei tarvitse harrastaa seksiä täysin sopimattoman tyypin kanssa tai odottaa 28-vuotiaaksi asti seurustelukumppanin löytymistä. Hyvin erilaisia, myös itselle sopivia, ihmisiä löytää kyllä netistä ja yleensä normaali ihminen kyllä haluaakin jo viimeistään 20-30 -vuotiaana elää rakastettuna, seksuaalisuuttaan toteuttavana miehenä tai naisena. Jos ei pysty, jotain todellista vikaa on.

Ei se nettikään muuta miksikään sitä tosiasiaa, että Suomen 5,5 miljoonan asukkaan populaatio ei kovin paljon erilaisia ja monipuolisia vaihtoehtoja tarjoa. Vain osa tuosta Suomen 5,5 miljoonasta asukkaista on aikuisia ja vielä vähemmän vapaita sellaisia. Siksi ei ole ollenkaan outoa, jos tästä maasta ei niin helposti sopivaa kumppania löydy, koska monissa muissa, paljon Suomea väkiluvultaan suuremmissa maissa moni painiskelee samojen ongelmien kanssa, vaikka tarjonta on moninkertainen Suomeen verrattuna.

Jos etsii netissä koko maailman mittakaavassa miljardien ihmisten joukosta kumppania, niin mahdollisuudet löytää sopiva kumppani moninkertaistuvat.

Hohhoijaa taas. Jos ei muka Suomesta löydy kaikkien ihmistä joukosta yhtään hyvää kumppaniehdokastakaan, niin oliskohan ehkä aika miettiä jos sitä vikaa sittenkin on niissä omissa kriteereissä eikä tarjonnassa?

Sisko on nyt 29v ja veli 35v. Kumpikaan ei ole koskaan seurustellut.

Hohhoijaa taas. Jos ei muka Suomesta löydy kaikkien ihmistä joukosta yhtään hyvää kumppaniehdokastakaan, niin oliskohan ehkä aika miettiä jos sitä vikaa sittenkin on niissä omissa kriteereissä eikä tarjonnassa?

Kyllähän se asia on niin, että liian vähän on tarjontaa täällä Suomessa. Siksi minä pidän omat mahdollisuuteni auki koko maailmalle siinä asiassa.

Entä jos viihtyy yksin omassa rauhassa, eikä halua reagoida vastakkaiseen sukupuoleen sillä tavalla.

En ole seurustellut, mutta olen ihan pirteä, koulutettu ja työssäkäyvä. Kavereita on. Työkaverit pääasiassa miehiä, joten en voi sanoa pelkääväni vastakkaista sukupuolta.

Onko erilainen aina viallinen, jolla on luonnehäiriö tai vähintäänkään ei kelpaa kenellekään?

Minulle seurustelemattomuus ei ole ongelma. Ongelma on se, miten typerästi ihmiset reagoivat asiaan. Ihmiset, joille asia ei kuulu pätkääkään. En minäkään kysy sukulaisilta, ovatko he parisuhteessa vain, koska piti löytää joku, jolle kelpaa tai koska se vain kuuluu asiaan...

"- Minä, 38 v. Akateemisesti koulutettu (erittäin miehiselle alalle) hoikka, keskimittainen, tavallisen näköinen nainen. Tyylini on ehkä hieman pelottava, minulla on mustat pystyt hiukset ja meikkaan usein aika vahvasti, käytän dramaattisia vaatteita kuten mustat housut + fuksianpunainen lepakkohihapusero. Olen yrittänyt aktiivisesti etsiä miesystäviä niin baareista kuin netistäkin, mutta olen löytänyt vain yhden illan seksiseuraa. "

Minulla oli samanlainen tyyli lukioaikoina ja ihmettelin, miksei miehet halua seurustella. Luulivat kuulema lesboksi tyylin lyhyet esim. hiukset ja pukeutuminen, vaikka olin hyvä kroppainen ja meikkasin...Mun vinkit sun tilanteeseen tämän kokeneena on: kokeile käyttää jotain kivaa mekkoa, joka voi olla dramaattinen tyyliltään, ei kuitenkaan yli erikoinen. Ei liikaa meikkiä, mutta hanki esim. ripsipidennykset ja käytä huulipunaa. Tästä saa dramatiikkaa meikkiin, ei liikaa muuta "pakkelia". Korut esim. yksi yksinkertainen koru juttu, ei liikaa. Hiuksia ei pystyyn geelillä, liian "äijää". Väri varmaan ok, mieti vaikka jokin panta tms. ja pehmeä kampaus. Jos käytät housupukua niin muista naiselliset elementit, hallittua dramaa. Kokeile, vaikuttaako nämä neuvot mitään.

28v mies, on ollut lapsesta lähtien hieman erikoinen... ei tykännyt oikein mistään tavallisista lasten leikeistä, juoksemisista ja puskissa rymyämisistä. Luki mieluumin sisällä jotain "Kansojen historiaa" yms. tietokirjallisuutta. Siis jo ihan pienenä (oppi 4v lukemaan). Nykyään hän on "kävelevä tietosanakirja", kirjoitti mm. 9 laudaturia ylppäreissä. Ainoa kouluaine, jossa ei pärjännyt, oli liikunta.



Ei ole koskaan ollut erityisen taitava sosiaalisesti, joskin aikuisiällä hyvää kehitystä on tapahtunut. Lapsena riitautui aina leikkitoverien kanssa, pystyi leikkimään vain oman siskonsa kanssa. Omaa vahvat mielipiteet (jotka usein poikkeavat valtavirrasta) ja tuo ne myös julki. On kiinnostunut klassisesta musiikista ja voisi puhua siitä tuntikausia, jos toinen vastaavalla tavalla asiaan vihkiytynyt henkilö löytyisi. Toisaalta ei varmastikaan osaisi keskustella kovinkaan luontevasti esim. leffateatterissa pyörivistä elokuvista tai radiossa soivasta pop-musiikista.



Syy seurustelemattomuuteen: jkl sosiaalinen kömpelyys ja vastapuolen pitäisi olla kiinnostunut melkolailla samoista asioista (koska muuten suhde olisi tuhoon tuomittu, kun ei olisi mitään mistä puhua).

Kansojen historiaa mutta silti olin seurustellut useamman kerran tuossa iässä.

Eihän siinä mitään, ei ole pakko seurustella koskaan. Ja seksiä voi olla harrastanut vaikkei olisi seurustellut.

Hän uskoo, että miehet ovat hänen peräänsä ja puhuu siitä paljon. Joutuu paljon konflikteihin ihmisten kanssa. Hän on ollut n. toinen nainen, mutta ei ole koskaan seurustellut. Puhuu kuitenkin, että jos hän joskus alkaa seurustella jne. Hankala luonne vaikka pintapuolisesti mukava ja hauska.

Hän on aika tavallinen muttei halua seurustella. Yhtään tilasuutta hänelle ei myöskään ole tarjoutunut. Ei ole kovin mukavannäköinen eikä myöskään pyri olemaan, ei siis huolehdi ulkonäöstään lainkaan.



Ei ole rehellinen omille tarpeilleen. Aina kun pitäisi tehdä jotain mikä on vaivalloista, iskee defenssit ettei homma ole merkityksellinen.



Näitä pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta on melko tavallinen ihminen.



Eipä kaikkia seukkailun tarvitsekaan kiinnostaa.

Äärimmäisen ujo ystäväni, jolla on aina ollut hankaluuksia kohdata miehiä. Treffeillä on käynyt, mutta sen syvempiä suhteita ei vain ole syntynyt.

Mieheni oli yli kolmikymppinen, kun tavattiin, ja olin hänen ensimmäinen tyttöystävänsä. Ei vain ollut tullut riittävän hyvää aikaisemmin vastaan. ;) Ollaan molemmat aika lailla oman tiemme kulkijoita, kiinnostuneita erikoisista jutuista, yms. ja minullakin aikaisemmat seurustelusuhteentapaiset kestivät vain kuukauden tai pari.



Kymmenes hääpäivä tulee syksyllä ja meillä on nyt kaksi lasta. Mieheni oli yli kolmikymppinen, kun tavattiin, ja olin hänen ensimmäinen tyttöystävänsä. Ei vain ollut tullut riittävän hyvää aikaisemmin vastaan. ;) Ollaan molemmat aika lailla oman tiemme kulkijoita, kiinnostuneita erikoisista jutuista, yms. ja minullakin aikaisemmat seurustelusuhteentapaiset kestivät vain kuukauden tai pari.



Kymmenes hääpäivä tulee syksyllä ja meillä on nyt kaksi lasta.

Toinen on 28-vuotias nainen. En tiedä, miksi ei ole seurustellut. Olen vähän itse epäillyt, että olisko hän homofobinen lesbo... Ihan tavallinen nainen, mutta ei ole koskaan vaikuttanut kauhean kiinnostuneelta miehistä. On ehkä vähän ujo ja kaverillinen miesten kanssa.



Toinen on 44-vuotias mies. En tajua, miksi ei ole seurustellut koskaan, koska ei ole mielestäni mitenkään omituinen tyyppi. Tai ainakin tunnen paljon omituisempiakin! On ehkä vähän sellainen peräkammarinpoika, mutta käy kuitenkin töissä ja asuu omillaan.

Syynä käsittääkseni kaikilla osaamattomuus olla ihmisten kanssa ja itsekäs luonne.