Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miltä tuntuu kun ihmiset utelevat synnytyskokemuksesta?

Vierailija
18.07.2011 |

Mikä siinä on, että kun joku pääsee raskaana olevien tai synnyttäneiden naisten "kerhoon", niin muut naiset utelevat ummet ja lammet kaikkine yksityiskohtineen, että miten meni jokaista alapään tuntemusta ja eritteen ruiskahdusta myöten? Mistä lähtien minun alapään asiani, alapään kuntoni, toimintani ja eritteeni ovat kuuluneet kellekään ns. ystävälle? Miksi raskaana olevan ja synnyttäneen naisen ruumiista tulee julkista omaisuutta, jota voi ja saa muka analysoida kovaan ääneen porukoissa ja josta voi yhtäkkiä alkaa esittää hyvinkin suorasukaisia kysymyksiä? Argh!

Kommentit (22)

Vierailija
1/22 |
20.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka toisaalta, miehillä on inttijutut ja naisilla synnytyskertomukset..

Kaverini synnytti pari kuukautta minun jälkeeni ja kun hän alkoi kertomaan repeämistään jne. sanoin suoraan että anteeksi nyt vain mutta minua ei kiinnosta, kuinka pahasti hän oli revennyt tai kuinka pitkään ja kivuliaasti häntä kursittiin kasaan. HÄn oli hiukkasen hoo moilasena tuon jälkeen, mutta eipä ole sen jälkeen alapää juttuja kertonut..



Kerran tuikituntematon nainen alkoi avautumaan neuvolassa että "aiai kun nämä tikit tuntuu inhottavalta ja aiai kun repesin..." Kun oli sanonut sanan repesin, sanoin että anteeksi nyt vain, mutta en halua kuulla tuttujenikaan alapääkertomuksia, joten en halua niitä kuulla tuntemattomiltakaan.



Jotenkin kaikki nuo joilla on ollut pieniäkin repeämiä tai välilihan leikkaamisia, kertovat kovempaan ääneen ja innokkaimmin synnytyksistään ja niistä repeämistään.

Sitten ihmetellään kun se kuuntelija pyytää naama vihreänä ja oksennusta pidätellen että älä kerro mitään.

Vierailija
2/22 |
18.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

yleensä naiset kertovat mielellään synnytyskokemuksiaan, joten ei tule mieleen että se jollekin on asia josta ei halua puhua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/22 |
18.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos ei aiheesta keskustelu kiinnosta.

Vierailija
4/22 |
18.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En kysele enkä tykkää, että minultakaan kysellään. Tuttuni piti hirveän "kuulustelun", piti selittää kaikki yksityiskohdat, ei olisi huvittanut mutta jankutti vaan... Lopulta alkoi arvostella, että olin ottanut kivunlievitystä vastaan ja pälä pälä... Kuitenkin itse katkerana sepusti, ettei hänelle ehditty sitä antaa... En puhu oma-aloitteisesti synnyttämisestä yhtään mitään kenellekään. Puhun asiasta lääkärissä jos on tarvis.

Vierailija
5/22 |
18.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

asioista, jotka ovat enemmän tai vähemmän vaikeita. Joten jos kysyy jotain, se ei ole paha juttu. Jos vastaat jotain ympäripyöreää, ja toinen alkaa inttämään, se on typerää. Mutta "tunnustelukysymyksen" voi mun mielestä tehdä. sanot sitten vaan jotain tyyliin "siinähän se"

Vierailija
6/22 |
18.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ainoa mitä naiset voivat keskenään jakaa, jotain mistä miehet ei ymmärrä mitään.



Vähän sama kuin armeijajutut miehillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/22 |
18.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

on kiva keskustella asiasta, on se niin ainutkertainen kokemus. Ja en tosiaankaan mistään eritteistä puhu, kyllä puhuttavaa löytyy ilman niitäkin. Voi kertoa itselle tärkeimmän kohdat. Tökeröä tietty jos joku rupeaa tivamaan liian intiimejä yksityiskohtia.

Vierailija
8/22 |
18.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on ollut aikoinaan tärkeä puheenaihe, omia synnytyskokemuksia on halunnutkin käydä läpi hetki hetkeltä. On se sen verran raju kokemus kaikkinensa.



Nykyään ei ole enää niin ajankohtainen, kun nuorinkin on jo 5v. En silti kiusaantuisi, jos aihe pitäisi uudelleen nostaa esille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/22 |
18.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saatan itsekin kysyä juuri vauvan saaneelta "miten meni" mutta jankkaamaan en ala, jos toinen vastaa välttelevästi. Kukin kertoo sen verran kuin haluaa jakaa.

Vierailija
10/22 |
18.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta kaikki on kyllä vuolaasti tilaisuudessa tai toisessa kertonut

ja joskus olen itsekin kertonut



eikä mulla ole mitään syytä miksi ei joku saisi kysellä, kyllä mä voin ihan hyvin kertoa kaiken, jos kiinnostaa, en vaan ymmärrä miksi ketään kiinnostaisi, yleensä menee just niin, että kaikki haluaa kertoa omat kokemuksensa muttei kuunnella toisten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/22 |
18.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kärsin lapsettomuudesta päälle 5v eli olen onnellinen jokaisesta synnytykseen liittyvästä alapään tuntemuksesta. ;) Oikeastaan ihan kaikesta joka liittyy lapseen/raskauteen.

Vierailija
12/22 |
18.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta on jostakin syystä tosi kivaa retostella hirveällä synnytyskokemuksellani, joten kerron hyvin mielelläni ja avoimesti kaiken, jos joku kysyy. Saisivat kysyä useamminkin.

Nimim. Neljännen asteen repeämä peräsuolessa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/22 |
18.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

musta tulee isona kätilö. Siksipä usein kysyn ystäviltä tai sukulaisilta just että "miten meni", mutta useimmiten liitän perään kysymyksen "haluatko kertoa?" Monet kyllä alkavat minulle kertoa ihan ilman mitään kysymystäkään, koska tietävät "intohimoni" ja usein myös haluavat kysyä jostakin aiheeseen liittyvästä asiasta, kun tietävät että (toistaiseksi) maallikoksi tiedän paljon.



(Ja ennen kuin joku älähtää "puoskaroinnista" tms. niin mainittakoon vielä, että jos joku asia on oikeasti sellainen etten VARMAKSI tiedä siitä, sanon sen enkä ala arvailemaan. Ja vaikka olisinkin mielessäni varma asiasta, sanon silti että kannattaa vielä neuvolassa jutella asiasta, koska en kuitenkaan ole ammattilanen.)

Vierailija
14/22 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

... on sillä, että minä heittäisin housut pois ja levittäisin jalkani koko uteliaalle naisporukalle kahvipöydässä tai sillä että minun pitäisi alkaa kuvailla omaa alapäätäni heille verbaalisesti?



Mielestäni synnytyskin on sen verran henkilökohtainen asia, etten minä alkaisi kertoa siitä ihan kelle tahansa oma-aloitteisesti saatika tykkää hyvää siitä, että joku alkaa ristikuulustella...



Itselläni tosin tuo synnytys vasta edessä ja ensimmäinen kerta, mutta saanut huomata jo raskaudenkin kohdalla, että joillain naisilla ei ole mitään rajaa siinä, mitä kysyy ja kommentoi, ja mitä levittelee koko maailmalle tiedoksi sen jälkeen. Ihmettelevät vielä, miksi olen ottanut hajurakoa heihin!



Eilenkin joku tällainen tunkeileva "kaveri" soitti ja esitti minuutin sisällä niin monta kysymystä kuin konekivääri ja voi sitä maireaa lässytystä, että hyvä kun ehti miettiä mitä tuohonkin sanoisi... ja kaikkeen en tosiaankaan vastannut kuin ympäripyöreästi jos sitäkään.



Odotan jo sitä, että millainen ristikuulustelu, hössötys, lässytys ja ylenmääräinen ilakointi seuraa siitä, kun vauva sitten syntyy. Ja jos olisi tarvetta empatialle, niin joiltakin se ei vaan tule luonnostaan, joten miksi pitää väen väkisin esittää empaattista? Varmaan pitäisi päästä heti tuijottamaan lastani ja hönkäisemään kaikki mahdolliset omat traumat ja tuntemukset ja analysoivat pohdinnat, kysellä miltä minusta tuntuu ja kertoa saman tien miltä minusta varmaan tuntuu, kysellä millaista minun elämäni on nyt, että millaista se varmaan on... vittuilla yövalvomisista vaikken sanoisi siitäkään aiheesta mitään, ja senkin he varmaan tietävät sanomattakin... Eli todellisuudessa vahingonilo on paras ilo. Ilo siitä, että he voivat vittuilla minulle joka välissä, miten minun elämäni on varmasti yhtä paskaa kuin heidän on ollut pahimmillaan joten se lohduttaa heitä itseään.



Ja ärsyttää suunnattomasti se, että jotkut ihmiset ovat aloittaneet minunkin raskauden juhlimisen heti siitä kuultuaan tietämättä edes mitä on edessä... Voisi kunnioittaa edes pikkuisen minuakin ja sitä tosiasiaa, että kukaan meistä ei tiedä mitä tuleman pitää, niin miksi pitää puhua kuin tietäisi tulevaisuuden.



Nyt tuntuu vaan, että jotkut ovat kuin petoeläimiä minun kimpussa odottamassa kieli pitkällä, että pääsevät seuraavaksi minun lapseni kimppuun! Sen jälkeen minut voikin sivuuttaa. Ja tämän he tekevät sen nimissä, että he ovat niiiiiiiiini iloisia minun puolestani.



Eikä kukaan ymmärrä suhtautua rauhallisen hillitysti paitsi lähisukulaiset, jotka oikeasti tuntevat minut. Minä olen sentään odottanut tätä raskautta 10 vuotta! Jos tämä odotus päättyisikin huonosti, niin se olisi vain yksi kärsimys elämässäni entisten lisäksi... Ketä silloin kiinnostaisi istua rinnallani... "Voi voi"...? Tuntuu vaan, että kyllä sitä nyt kelpaisi seura niin että ollaan tunkemassa itseä tykö, vaikkei minua kiinnostaisikaan, kun minulla on jotain, jonka hekin haluaisivat nähdä... Että tällaisia "ystäviä"...



-Ap-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/22 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pikemminkin siitä kyseltiin hyvin hienotunteisesti. Raskausaikana oli ollut ihan toinen meno, silloin multa saatettiin jopa ruokapöydässä kysyä valkovuodosta tai muusta ällöttävästä aiheesta. Loppuraskaudesta olin niin kypsä että taisin vähän äksyillä tutuilleni aiheesta, ehkä siksi synnytystä lähestyttiin hyvin varovasti...

Vierailija
16/22 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

odota ensin että koet tuon ehdottomasti elämäsi mullistuttavimman kokemuksen ja tule sitten aloittamaan keskustelu uudelleen, jos et kertaakaan kenenkään kanssa ole halunnut asiaa jakaa. :)

kyllä mäkin olen häveliäs ihminen, mutta synnytys oli niin euforinen kokemus, että vain toisen naisen kanssa sitä voi jakaa.

Vierailija
17/22 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että mikä hitto siinä muita kiinnostaa, kuinka paljon repesi tai miten paljon teki kipeää.. tai vastaavasti "opastivat" ennen synnytystä varautumaan siihen että perse repeää niskaan saakka ja "kyllä se hymy siitä vielä hyytyy" kun kerroin odottavani esikon syntymää avoimin mielin. Helvetti että otti päähän. Synnytyksen jälkeen sitten olivat loukkaantuneita kun itsellä synnytys oli helppo, repeämiä ei tullut ja toipuminen kävi nopeasti, ihan kuin olisivat olleet kateellisia!

Eri asia toki on sellaiset ystävät joiden kanssa välit ovat luottamukselliset; heidän kanssaan olen jutellut ihan avoimesti synnytyksistä ja kokemuksestani, kun ei ole painostettu eikä "revitelty" juttuja.

Vierailija
18/22 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

"En halua keskustella synnytykseni kulusta." Aika monet haluaa keskustella synnytyksestä ja mielellään vastailee jos joku kysyy. Jos ei halua asiasta puhua niin sitten kannattaa sanoa se ääneen.

Vierailija
19/22 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

en kehtaa kysellä. Pelottaa oma. Sukukirouksena ollut kahden vrk:n kärvistelyt jopa kolmannessa lapsessa. Kälyni kertoi ihan itse kävelleensä zombiena viikon lapsen syntymän jälkeen ja jälkisupistuksista ym. Muut ovat olleet hiljaisia tai korostaneet urhoollisuuttaan.

Vierailija
20/22 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin ihmettelen kuinka melko vieraatkin ihmiset (sukulaismies, tyttäreni kaverin äiti - jota näen vuodessa ehkä 2 kertaa, harvoin nähdyt sukulaiset) sellaisia kyselevät. En heille vastaisi mitään muuta kuin "hyvin" vaikka todellisuudessa olisi tapahtunut vaikka mitä karmaisevaa. Joskus mietinkin kuinka hauskaa olisi sanoa että repesin selkään asti ja nyt kusi ja paska valuu omia aikojaan ulos, ja sen jälkeen katsoa ja kuunnella reaktiot, valahtaako kysyjällä naama ja tajuaako itsekään että mitä v-ttua se hälle kuuluu.



Ymmärrän että hyvät ystävät kenen kanssa jutellaan muutkin maailman asiat, voivat tällaista kysyä, mutta ei minua kiinnosta kertoa asiasta kenellekkään muulle kuin parhaille kavereille.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yhdeksän kolme