Miltä tuntuu kun ihmiset utelevat synnytyskokemuksesta?

Minäkin ihmettelen kuinka melko vieraatkin ihmiset (sukulaismies, tyttäreni kaverin äiti - jota näen vuodessa ehkä 2 kertaa, harvoin nähdyt sukulaiset) sellaisia kyselevät. En heille vastaisi mitään muuta kuin "hyvin" vaikka todellisuudessa olisi tapahtunut vaikka mitä karmaisevaa. Joskus mietinkin kuinka hauskaa olisi sanoa että repesin selkään asti ja nyt kusi ja paska valuu omia aikojaan ulos, ja sen jälkeen katsoa ja kuunnella reaktiot, valahtaako kysyjällä naama ja tajuaako itsekään että mitä v-ttua se hälle kuuluu.

Ymmärrän että hyvät ystävät kenen kanssa jutellaan muutkin maailman asiat, voivat tällaista kysyä, mutta ei minua kiinnosta kertoa asiasta kenellekkään muulle kuin parhaille kavereille.

haluaa jutella siitä miten oma synnytys meni ja jopa odottavat että ihmiset kysyisi. Jos sinä et ole sellainen ihminen niin sano ihmeessä että et halua puhua asiasta. Miksi se on niin kauheaa jos joku kysyy miten synnytys meni? Siihen voi vastata vaikka vain yhdellä sanalla tai sitten sanoa että en halua puhua siitä.

Koska monella tuntuu olevan suuri tarve käydä sitä läpi ystäväporukoissa. Enpä suuremmin ole oman miehen kanssa siitä jutellut, koska tuntuu, että ei hän voi oikein ymmärtää ja osaa kommentoidakaan.



Aina voi kuitenkin omalta osaltaan lopettaa utelun lyhyeen vastaamalla jotain ympäripyöreätä aiheeseen liittyen.