Ahdistaa ja suututtaa kun ei pääse miehen kanssa mihinkään kaksin.

vaan hoitaja voi ensin tulla vaikka vain kylään tutustumaan lapsiin, sitten joskus hoitamaan pariksi tunniksi, ja sitten myöhemmin yöhoitajaksi.

Käyttäkää nyt vähän järkeänne ihmiset, jos se parisuhdeaika kerran on niin tärkeää!

kolmeen vuoteen miehen kanssa kahdestaan ulkosalle kuin kahdeksi tunniksi, ja nekin kerrat voi laskea yhden käden sormilla. Molemmat isovanhemmat ovat vanhoja ja sairaita, eivätkä jaksa hoitaa lapsia kuin max pari tuntia. Rauhallisia lapsia ehkä vielä jaksaisivat, mutta ei missään nimessä noita meidän vauhtiveikkoja, jotka vielä heräilevätkin öisin molemmat 4-6 kertaa. Lapset ovat aika ujoja, joten en miehesi tapaan halua jättää heitä vieraalle hoitoon yötä vasten.

ihmiset siis lapsia sillä oletuksella, että joku muu kyllä hoitaa tarvittaessa, eikä otetaan huomioon sitä, että se joku muu voi vaikka sairastua tai kuolla tai ei vain suostu hoitamaan? Eikö sitten kannattaisi tehdä lapset vasta sitten kun on varaa palkata hoitaja?

ja siksipä olemme eläneet hyvää elämää niillä eväillä kuin meillä on ollut.

Kun etukäteen mietti tämän asian valmiiksi niin se ei tullut yllätyksenä. Toiseksi se, että ennen lapsen tekoa kannattaa viettää aikaa yhdessä niin ei sitten yhtäkkiä olla löysät housuissa, ettei tunnekaan toista ollenkaan.

Surullista on todella se jos on luultu, että voi viedä lapsia hoitoon jonnekin säännöllisesti ja on tehty lapset vähän hätiköiden. Kun sitä mahdollisuutta ei yhtäkkiä olekaan, ollaan ihmeissään.

Eli eläkää siinä parisuhteessa jonkin aikaa, älkääkä tehkö niitä lapsia ihan heti. Voisi se parisuhde kestää hiukan paremmin. Olen sitä mieltä, että jos parisuhde kaatuu siihen, ettei saa sen muutaman vuoden aikana käydä kahdestaan jossain laivoilla niin ei sillä ole edellytyksiä ollutkaan.

Minusta on hassua tämä nykyinen parisuhteen hoito, aivan kuin parisuhde olisi joku sairaus, mitä tarvitsee hoitaa. Mieluummin kannattaisi elää perheenä yhdessä ja hoitaa sitä perheen yleistä ilmapiiriä hyväksi.

Toki jos on mahdollisuus lapsilla olla mummoloissa niin sehän on hienoa. Mutta nyt ap.n tapauksessa puhutaan tilanteesta, missä ei ole mummoloita ja maksullinen hoitaja ei käy. Ap on olettanut, että he voivat tehdä lapsen ja saavat sen hoitoon aina välillä. Nyt on väsynyt ja ahdistunut kun ei saakaan hoitoon. Eli tässä olisi ollut parempi ennen lapsen tekoa miettiä sitä, että mitä jos hoitajaa ei olekaan, jaksammeko sen. Jos olisi tuntunut, ettei parisuhde ole vielä niin vahva, että kestää sen muutaman vuoden perhe-elämää niin olisi kannattanut odottaa sitä lapsentekoa vähän aikaa ja katsoa, kestääkö se parisuhde yleensäkään.

Eli ei tosiaan kannata oletusarvoisesti lapsia tehdä sillä silmällä, että on niille hoitopaikkoja kun suhde on vähän kiikunkaakun. Parempi silloin odottaa ja hoitaa se suhde kuntoon ennen lapsia tai sitten erota ja etsiä uusi puoliso. Jos on hoitopaikkoja niin ne on extraa ja plussaa. Mutta siihen ajatukseen ei kannata tukeutua kuin hukkuva oljenkorteen, että ei tässä nyt vielä oikein valmiita olla ja suhdekaan ei nyt ole vielä oikein hyvä, mutta kyllä kai tämä tästä kun mummit ja papat varmaan hoitaa...

ihmiset siis lapsia sillä oletuksella, että joku muu kyllä hoitaa tarvittaessa, eikä otetaan huomioon sitä, että se joku muu voi vaikka sairastua tai kuolla tai ei vain suostu hoitamaan? Eikö sitten kannattaisi tehdä lapset vasta sitten kun on varaa palkata hoitaja?

..jos kuulisivat, että heidän olisi pitänyt saada kahdenkeskistä aikaa. Ja luulen, että meistä on kasvanut ihan kelpo kansalaisia.

mun oma mummi sanoi vähän ennen kuolemaansa että "eipä ollutkaan kovin kummoinen elämä kun aina vaan antoi kaikille muille eikä koskaan saanut nauttia oikein mistään itse". Hän sanoi samalla mulle että hanki oikea hyväpalkkainen ammatti ja muista ottaa aikaa ihan itsellesi, ei kukaan loppumetreille korvaa sitä että sun oma elämä jäi elämättä. Viisas mummu ja siksi mua ahdistaa teidän puolesta joita elämä on korventanut niin että te uskotte elämän olevan jotain karvasta arkea ja luterilaista suorittamista kesät talvet maananataista sunnuntaihin. Mä ostan surutta siivoukset, palkkaan lastenhoitoapua jos itseltä menee homma ylikierroksille ja uskallan myös miehen kanssa nauttia pitkistä aamu-unista ja syvällisistä yöllisistä keskusteluista kun lapset ovat mummolla hoidossa. Mutta mä olenkin itsekäs uratykki vailla arjensietokykyä tämän av:n mukaan :)

jotta sinä voisit saada kaiken? Kamala ajatus riistää äitiään/miehensä äitiä tuolla tavalla, että ei saa muuta kuin antaa aikaansa muille, jotta toiset saavat nauttia.

Ymmärrä oikein hyvin, että sitä joskus tartteis kahdenkeskistä aikaakin. Onko sellaisia muita sukulaisia kummallakaan joka vois joskus tulla hoitaa lasta? Jos ei niin sitten kannattas viel harkita maksullista hoitajaa.

Oma 5v lapseni ja miehen 8v ja 9v lapset ovat kaikki olleet meillä nyt viikon, lisäksi to-la aamuun asti oli kaverini 4kk vauva hoidossa, ei mitään ongelmia.

Lauantaina kaverini sattui soittamaan voisinko ottaa hänen 2,5 lapsen illalla hoitoon ja hoitaa su alkuiltaan asti.

Tietenin otin, olisimme muutenkin olleet vain kotona.



Hulabaloo oli kieltämättä melkoinen, muttei mahdoton.



Usein otan muiden lapsia hoitoon jos tarve vaatii ja on itsellekkin mukavaa vaihtelua.



Ja nyt miehen vanhemmat lähtevät pe takaisin äidilleen ja tuon vauvan äiti ottaa oman lapseni hoitoon pe-su ja näin saamme viettää miehen kanssa kaksin viikonlopun.



Tarjotkaa joskus apuanne ystävillenne niin voitte pyytää sitä toisinkin päin.