Ahdistaa ja suututtaa kun ei pääse miehen kanssa mihinkään kaksin.

tehdä kaikkia aikuisten juttuja ja matkustella ympäri maailmaa villinä ja vapaana, mutta sellaiset ajatukset nyt vain pitää laittaa sivummalle, kun ei ole sosiaalista verkostoa ympärillä auttamassa ja lapsia on. Kun jotain saa, jostain on yleensä pakko luopua.

Juu sitä ap tarkoitti. Ei jumalauta mikä idiootti..

vaan jättää lapsen risteilyn ajaksi jonnekin.

lapsi joutuu olemaan yön yli hoidossa jos vanhemmat menee esim. risteilylle tai jonnekkin pitemmälle?

No jos se on noin elintärkeää, niin miksi ihmeessä ei sitten asiaa järjestä.

toinen heistä on yrittäjä aina töissä. Ja toinen on nuori lapseton mies joka ei tule edes lapsen kanssa kovin hyvin toimeen.

Mutta jokaisen kummilapsen on ottanut yökylään useamman kerran vuodessa. Meillä siis lappaa lapsia yökylässä vähän väliä ja siinä mukana menee tietenkin omatkin. Ja molemmat käydään töissä ja mies tosiaan viikonloppuisinkin, sitten kun on noita lapsivieraita, niin sitten järjestää työt joko kotiin tai on vaan pois töistä.

Oletteko edes koskaan kysyneet kummeilta?

Tasan yhden yön olisi ja kuten kerroin meillä ei ole sukulaisia eikä tuttavia jotka lasta katsoisivat ja vierasta hoitajaa ei mies lapselle vielä haluaisi.

ymmärrän täysin ap:n pointin, ihmisiä me äidit ja isätkin olemme ja haluamme joskus tehdä jotain oman mielemme mukaan! tuota kummi-asiaa ihmettelen, sillä olen aina ajatellut ettei kummiudesta kiältäydytä kovin hepposin perustein.

en hankkinut heitä säilöäkseni heidät mummoloihin. Saunonut olen ihan kyllikseni erilaisissa saunoissa - ja saan saunoa taas, kun lapset eivät enää asu kotona. En näe kyllä saunomisessa mitään laatuaikaa.

kiristääkö vanne? Vai eikö sulla ja sun miehellä ole yksinkertaisesti mitään yhteistä? Muuten mä en ymmärä tätä ettei tarvitse omaa/aikuisseuraa ja - aikaa 15 vuoteen ollenkaan. Ollaan vaan kotona. Ihme hihhulia toimintaa joka vaikuttaa kyllä niin järjenköyhältä että tulee huono olo.

toinen vetoaa niihin kiireisiin kun on yrittäjä ja toista lapsi ujostelee eikä osaa lapsen kanssa olla kun itse on lapseton.

No jos olisitte nähneet vaivaa ja hommaanneet sen tukiverkon ajoissa, ei se hoitaja olisi enää vieras, vaan tuttu.



Niin minä tein. Hommasin hoitajan kun esikoinen oli vauva ja edelleen käy välillä, kun hän on yhdeksän.



Ei risteilyjen tms. takia, vaan kun mies on työmatkoilla, on sairautta jne. jonka takia tarvitaan, mutta kuitenkin.



Mistä taivaasta te luulette niitä palveluja nykymaailmassa tippuvan? Pitäisikö olla jokin kunnallinen ilmainen risteilyvapaavahti-palvelu, jotta olisitte tyytyväisiä?

ymmärrän täysin ap:n pointin, ihmisiä me äidit ja isätkin olemme ja haluamme joskus tehdä jotain oman mielemme mukaan! tuota kummi-asiaa ihmettelen, sillä olen aina ajatellut ettei kummiudesta kiältäydytä kovin hepposin perustein.

mutta nykyään vanhempien vaatimustaso on sellainen että kannattaa kyllä miettiä kaksi kertaa ryhtyykö kummiksi..

Minusta ei ole mitään väärää siinä, että haluaa miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Aikuinen ihminen ei voi vain elää lapsilleen ja lastensa kautta. Joillekin riittää tuulahdustauoksi se, että käy pari kertaa viikossa jumpassa, joku toinen taas haluaa jakaa asioita miehensä kanssa eikä yksin.



Minusta on paljon huolestuttavampaa, että mieheni ei edes kaipaa eikä halua aikaa kahden kesken minun kanssani. Muutaman kerran kun olen sitä järjestänyt, on mieluummin tehnyt omia juttujaan. Ei edes kaipaa parisuhdeaikaa.



En minäkään kaipaa mitään reissuja, mutta ymmärrän jo ihan ajatuksena sen, että voisi kerrankin jutella ihan rauhassa ja syödä vaikka ravintolassa aikuisten kesken. Emme ole pelkästään äitejä ja isiä vaan omalla käytöksellämme annamme lapsillemme myös mallin, miten olla aikuisia ja miten käyttää aikaa. Jos äidillä ei ole mitään muuta puuhaa kuin äidin puuhat, hän viestittää lapsilleen, että äitien ja naisten on uhrauduttava lastensa puolesta. Ei kovin terve esikuva.

mutta eikös se ollut odotettavissa kun lapsen teitte, ettei sitä hoitoapua ole luvassa? Ymmärrän siis toki että harmittaa, mutta niin se vaan menee. Ei mekään käyty miehen kanssa 8 vuoteen yhdessä missään. No eroon se päättyi...

ja vanhin on ko 15v, joten emme ole kahden käyneet missään risteilyillä yms.

Mutta kyllä meillä on kahdenkeskistä aikaa silti ollut. Kun lapset oli pieniä, oli iltaisin aikaa. Sitten ne ovat kasvaneet ja pieniä hetkiä tuli kun olivat koulussa ja meillä oli viikolla vapaata joskus.

Nyt murkut ovat jo niin isoja, että yhteistä aikaa on niin paljon kuin haluamme. Ei toki nyt voi lähteä viikon reissuun, mutta käymme iltaisin kahdestaan lenkillä ja elokuvissa ja syömässä yms. Muutama vuosi tästä eteen päin niin muuttavat jo pois kotoa ja kahdenkeskistä aikaa on runsaasti.

Niin ja meillä on todella paljon yhteistä. Esim. se hyvä arjensietokyky ja se, että kuljimme nuorina tarpeeksi niin ei ole tarvinnut ruotsinlaivoja kaihoilla. Lisäksi parisuhteemme on ollut niin hyvä, ettei ole tarvinnut erikseen mitään "hoitoa" vaan olemme eläneet yhteistä perhe-elämää ja parisuhdetta arjessa.

Mutta ymmärrän jos ap. sitä tarvitsee. Kaikki ei ole toki kuin me, eikä tarvitse ollakaan. Maksettua lapsenvahtia minäkin suosittelen. Yritä puhua miehellesi, että jos löytäisitte vakiolapsenvahdin niin pääsisitte useamman kerran vuodessa johonkin.

en hankkinut heitä säilöäkseni heidät mummoloihin. Saunonut olen ihan kyllikseni erilaisissa saunoissa - ja saan saunoa taas, kun lapset eivät enää asu kotona. En näe kyllä saunomisessa mitään laatuaikaa.

kiristääkö vanne? Vai eikö sulla ja sun miehellä ole yksinkertaisesti mitään yhteistä? Muuten mä en ymmärä tätä ettei tarvitse omaa/aikuisseuraa ja - aikaa 15 vuoteen ollenkaan. Ollaan vaan kotona. Ihme hihhulia toimintaa joka vaikuttaa kyllä niin järjenköyhältä että tulee huono olo.

Mutta jos tuttuja hoitajia ei ole, eikä mies halua antaa lasta vieraan hoiviin, ei kai ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa lapsen kasvavan.



Ei lasta toki kenelle tahansa hampuusille kannata jättää, mutta varmasti löytyy sopiva hoitaja, kun vähän kyselee tuttavaperheiltä yms.



Meillä on miehen kanssa panostettu niihin kivoihin arjen hetkiin. Kun lapsi nukkuu, korkataan vaikka pullo shampanjaa, syödään jotain aivan spesiaalia ym. Pääasia on unohtaa kaikki stressit, pyykkikasat, keskittyä vaan nauttimaan siinä hetkessä. Mitä se ikinä teille voisi olla?Tietenkään alkoholia ei voi nauttia liikaa, sillä lapsi nukkuu huoneessaan.



Meille noi hetket on ollu aivan oleellisen tärkeitä, kun kotoa ei ole voinut lähteä. Ei se tietty korvaa sitä, että lähdetään oikeesti pois kotinurkista, mutta parempi toikin kun homehtua sohvalla harmittelemassa kun ei voi sitä ja tätä.

ja yökylään tämän kolmen vuoden aikana. Ettekö te osaa lukea. Ei siis ole joutunut "kärsimään kolmea vuotta" kuten väitätte.

ja kyllä jos ei kaksin missään ikinä käy ja mieheni tekee muutenkin pitkää päivää kun on yrittäjä niin eroonhan se helposti johtaa.

No jos olisitte nähneet vaivaa ja hommaanneet sen tukiverkon ajoissa, ei se hoitaja olisi enää vieras, vaan tuttu.

Niin minä tein. Hommasin hoitajan kun esikoinen oli vauva ja edelleen käy välillä, kun hän on yhdeksän.

Ei risteilyjen tms. takia, vaan kun mies on työmatkoilla, on sairautta jne. jonka takia tarvitaan, mutta kuitenkin.

Mistä taivaasta te luulette niitä palveluja nykymaailmassa tippuvan? Pitäisikö olla jokin kunnallinen ilmainen risteilyvapaavahti-palvelu, jotta olisitte tyytyväisiä?

mukavampi lukea ketjusta neuvoja jos tälläiset kusipäät jättäisivät vastaamatta. Mitä helvetin hyötyä ap:lle on sun vittuilusta????

Meillä oli myöskin samanlainen tilanne nappasin kaupan seinältä erään 17- vuotiaan tytön numeron ja tyttö käy edelleenkin meillä lapsenvahtina. Siitä on nyt 4 vuotta aikaa:)

sitten mummo sairastui eikä lapsi ole ollut hoidossa eikä yökylässä.

että kertoo miten sen asian voi hoitaa.