Ahdistaa ja suututtaa kun ei pääse miehen kanssa mihinkään kaksin.

risteilylle ryyppäämään. Turha syyttää lasta siitä.

ja kyllä jos ei kaksin missään ikinä käy ja mieheni tekee muutenkin pitkää päivää kun on yrittäjä niin eroonhan se helposti johtaa.

10V. ja lapset ei ole koskaan olleet yökylässä.

Turvaverkkoja ei ole ja kiva, kun veljekset tappelee kokoajan.

Pojat vajaa 10v. ja kuopus 7v.

tehdä kaikkia aikuisten juttuja ja matkustella ympäri maailmaa villinä ja vapaana, mutta sellaiset ajatukset nyt vain pitää laittaa sivummalle, kun ei ole sosiaalista verkostoa ympärillä auttamassa ja lapsia on. Kun jotain saa, jostain on yleensä pakko luopua.

ihanko tosissasi vertaat maailman ympäri matkustelua villinä ja vapaana, yhteen vapaailtaan/-yöhön puolison kanssa kahdestaan? Puuttuuko ymmärrys täysin?

Kerroin vain ihan omista mielihaluistani.

tuota kummi-asiaa ihmettelen, sillä olen aina ajatellut ettei kummiudesta kiältäydytä kovin hepposin perustein.

Päinvastoin, kummiksi ei pidä SUOSTUA heppoisin perustein. Onneks en kuulu kirkkoon niin ei ole kellekään tullut mieleen ehdottaa kummiutta.

kun ei kukaan tuttavanne suostu sitä ottamaan edes yhdeksi yöksi hoitoon?

jätätte ensin lapsen vaikka pariksi tunniksi vaan ja käytte syömässä. Eihän se sitten enää ole vieras kun se no muutaman kerran käynyt.

Jos vanhemmat eivät ikinä käy kahdestaan missään, niin ei se voi tehdä hyvää parisuhteelle. Ja sitten täällä sanotaan, että pitäisi jättä lapset tekemättä. Onkohan joku katkera yh, vai vielä lapseton idealisti, tämä kommentoija?



Kyllä se on kuulkaas lapsen etu, että vanhemmat hoitaa silloin tällöin parisuhdettaan.



Minustakin on vähän outoa ottaa vierasta ihmistä kotiin hoitamaan lasta, mutta kyllä nuorilla (esim. alan opiskelijoilla, ilmoitus vain terv.huolto-oppilaitoksen ilmoitustaululle) on pulaa töistä ja hakijoita kun ilmaantuu useita, niin siitä vain valitaan paras.

jätätte ensin lapsen vaikka pariksi tunniksi vaan ja käytte syömässä. Eihän se sitten enää ole vieras kun se no muutaman kerran käynyt.

että yksi lapsi kuormittaa vajaassa parissa vuodessa ilman risteilyä sen rikki niin tuskin se on kummoinen alunperinkään!

ainoa vika mitä lapsestamme löydän on se että hän on erittäin huono syömään ja se on vaikeaa meille vanhemmillekkin saada hänet mitään syömään. Muuten hän on terve ja normaali lapsi. Nukkuu pitkät yöunet eikä heräile öisin.

..jos kuulisivat, että heidän olisi pitänyt saada kahdenkeskistä aikaa. Ja luulen, että meistä on kasvanut ihan kelpo kansalaisia.

mutta eikös se ollut odotettavissa kun lapsen teitte, ettei sitä hoitoapua ole luvassa? Ymmärrän siis toki että harmittaa, mutta niin se vaan menee. Ei mekään käyty miehen kanssa 8 vuoteen yhdessä missään. No eroon se päättyi...

mihinkään. Esikoinen on 6v. ja sen kanssa on jo niin helppoa, ettei oikeastaan yövapaata edes kaipaisi. Esikoinen käy kavereillaan yökylässä ja kaverit meillä. Pienempänä kävi myös miehen äidillä ehkä 2-3 krt/vuosi ja kyllä mummu vieläkin ottaisi. Ikää mummulla on jo 80, mutta pärjäisi toki kiltin ja omatoimisen tytön kanssa.



Mutta se ongelma on tää 1,5-vuotias. Miehen äiti on liian vanha jo hoitamaan tätä yön yli ja mun vanhemmat välttelee yökylää kuin ruttoa. Nää on ainoat lapsenlapset, ovat kuusikymppisiä ja juuri eläköityneitä. Äiti aina hehkuttaa, kuinka tärkeää on olla apuna lasten kanssa jne. Silti esimerkiksi tänä kesänä sain pienemmän kahdeksi tunniksi heille, kun oli tarpeeksi tärkeä syy: kummilapsen konfirmaatio ja kirkossa noin pieni ei jaksa. Sitten olikin jo kiire hakea. Ei puhettakaan yökylästä. Mieskin on vähän kummissaan, kun mun vanhemmat ei yhtään tarjoudu auttamaan. Ovat paljon yhteyksissä, nähdään usein ja äiti aina hehkuu sitä, kuinka tärkeää on nyt olla eläkkeellä, niin voi auttaa lastenlasten kanssa. Miehen äiti on taas aina auttanut lapsien kanssa, kunnes nyt ei tietenkään iän puolesta jaksa ihan pientä enää. Miehellä on edellisestä liitosta 16-vuotias ja tuota pyydettiin jatkuvasti mummulle. Samoin miehen vanhempien sisarusten lapset ovat aina olleet mummulla ja vanhemmat on saaneet toppuutella, ettei aina lapset voi siellä olla...

..jos kuulisivat, että heidän olisi pitänyt saada kahdenkeskistä aikaa. Ja luulen, että meistä on kasvanut ihan kelpo kansalaisia.

mun oma mummi sanoi vähän ennen kuolemaansa että "eipä ollutkaan kovin kummoinen elämä kun aina vaan antoi kaikille muille eikä koskaan saanut nauttia oikein mistään itse". Hän sanoi samalla mulle että hanki oikea hyväpalkkainen ammatti ja muista ottaa aikaa ihan itsellesi, ei kukaan loppumetreille korvaa sitä että sun oma elämä jäi elämättä. Viisas mummu ja siksi mua ahdistaa teidän puolesta joita elämä on korventanut niin että te uskotte elämän olevan jotain karvasta arkea ja luterilaista suorittamista kesät talvet maananataista sunnuntaihin. Mä ostan surutta siivoukset, palkkaan lastenhoitoapua jos itseltä menee homma ylikierroksille ja uskallan myös miehen kanssa nauttia pitkistä aamu-unista ja syvällisistä yöllisistä keskusteluista kun lapset ovat mummolla hoidossa.

Mutta mä olenkin itsekäs uratykki vailla arjensietokykyä tämän av:n mukaan :)

Tuli ihan kyynel silmään. Mun äitikin juuri kertoi oman äitinsä päivitelleen, ettei 15 vuoteen saanut hetkenkään rauhaa. Siis joskus 50-luvulla, kun syntyi 4 lasta ja sitten vasta sai hetken omaa aikaa, kun nuorin meni kansakouluun. Äiti kanssa usein puhuu väsymyksestä, kun oltiin pieniä. No, eipä se ymmärrys tänne asti tunnu. Apua ei tipu.

Huomaa taas näistä joistakin viesteistä, miten ilkeitä, katkeroituneita ämmiä palsta on pullollaan. Ei omata ymmärryksen hiventäkään tai sitten porukka on oikeasti niin tyhmää ettei tajua sitä itsekään.

Ei kaikilla muillakaan ole sukulaisia lapsia hoitamaan, mutta rahalla kyllä saa hyvän hoitajan, jos nyt ihan umpikorvessa ei asu. Eikä ole pakko ottaa ensimmäistä ehdokasta, jos ei tunnu hyvältä. Suosittelijaa voi myös kysyä.

kolmeen vuoteen miehen kanssa kahdestaan ulkosalle kuin kahdeksi tunniksi, ja nekin kerrat voi laskea yhden käden sormilla. Molemmat isovanhemmat ovat vanhoja ja sairaita, eivätkä jaksa hoitaa lapsia kuin max pari tuntia. Rauhallisia lapsia ehkä vielä jaksaisivat, mutta ei missään nimessä noita meidän vauhtiveikkoja, jotka vielä heräilevätkin öisin molemmat 4-6 kertaa. Lapset ovat aika ujoja, joten en miehesi tapaan halua jättää heitä vieraalle hoitoon yötä vasten.

Palkkaa hoitaja. Niin muutkin tekevät.

ei saanut elää omaa elämää. On varmaan ollut aika hankala ihminen.

Oma mummuni eli todella raskaan elämän. Silti ei marissut martyyrina vaan etsi elämästään niitä hyviä puolia. Sillä hän ei itse voinut sodalle ja sille, että mies kuoli sodassa ja evakkoajalle yms. mitään. Elettävä oli ja keksittävä koko ajan jostain ruokaa lapsille. Evakkomatkalla oli vaatearkkukin varastettu niin, että äitini kertoi, etteivät päässeet kouluun kun 9.llä lapsella oli jäljellä vain yhdet kengät.

Silti muisti, että mummo oli hyväntuulinen ja nauravainen nainen.

Epäilen, että nämä marisijat marisee kuolinvuoteella, vaikka heille olisi kaikki tarjottu kultatarjottimella. Jos ihminen ei ole tyytyväinen mihinkään niin ei hän sitä ole, vaikka saisi kaiken.

Hirveää jos ihminen näkee elämänsä niin, että olipa paska elämä. Huh huh.

..jos kuulisivat, että heidän olisi pitänyt saada kahdenkeskistä aikaa. Ja luulen, että meistä on kasvanut ihan kelpo kansalaisia.

mun oma mummi sanoi vähän ennen kuolemaansa että "eipä ollutkaan kovin kummoinen elämä kun aina vaan antoi kaikille muille eikä koskaan saanut nauttia oikein mistään itse". Hän sanoi samalla mulle että hanki oikea hyväpalkkainen ammatti ja muista ottaa aikaa ihan itsellesi, ei kukaan loppumetreille korvaa sitä että sun oma elämä jäi elämättä. Viisas mummu ja siksi mua ahdistaa teidän puolesta joita elämä on korventanut niin että te uskotte elämän olevan jotain karvasta arkea ja luterilaista suorittamista kesät talvet maananataista sunnuntaihin. Mä ostan surutta siivoukset, palkkaan lastenhoitoapua jos itseltä menee homma ylikierroksille ja uskallan myös miehen kanssa nauttia pitkistä aamu-unista ja syvällisistä yöllisistä keskusteluista kun lapset ovat mummolla hoidossa.

Mutta mä olenkin itsekäs uratykki vailla arjensietokykyä tämän av:n mukaan :)