Miksi kiusattu on aina sitä?

Ovathan useat julkisuuden henkilötkin kertoneet olleensa koulukiusattuja. Joitakin kiusattiin ulkonäösta, joitakin siitä kun oli vaan massasta poikkeavat jutut tai harrastukset.

Eikä se silti jatkunut aikuisuuteen asti.

Mutta nehän on julkkiksia. Niillä on eri säännöt ja fanilaumat jos muut hylkää. Ihmiset palvoo. Se on jo klisee että julkkis sanoo jossain vaiheessa että sitä kiusattiin. Jos on vaikeeta niin se tulee siitä että kiusattiin. Tavallisella talliaisella kyllä valitettavasti aina siirtyy se porukasta ulos jättäminen.



ap

Mutta kouluaikaan jäin joka koulussa kiusatuksi, enkä ymmärrä miksi. Kai minussa on jotain ärsyttävää sitten.



Se alkoi kun menin päiväkotiin eskariin. Siellä jo jäin jotenkin porukan ulkopuolelle. Siihen varmaan vaikutti se, että muut lapset olivat päiväkodissa minua enemmän, minä tulin vasta silloin ja olin vain osan päivää. En ihan mahtunut porukkaan.



Koulu oli toisella puolella kuntaa, ja siellä eri kaverit. Silti sielläkin jäin ulkopuolelle. En heti, mutta ajan kanssa. Vaihdoin sitten koulua taas, ja sama juttu kävi. Siihenkin vaikutti varmaan koulun vaihto.



Sitten perheeni muutti toiseen kaupunkiin. Sielläkään en koulusta saanut kunnolla kavereita, mutta harrastuksista kuitenkin.



Lukioaikaan löysin koulusta ystäviä ja harrastuksia ja viihdyin hyvin. En kuulunut mihinkään suosituiden joukkoon, mutta ei minua erityisesti syrjittykään enää.



Myöhemmin elämässä olen yhä uusissa ryhmissä peloissani, jotenkin pelkään että minut taas hylätään. Muutenkin jos en ole nähnyt jotain kaveriporukkaa hetkeen tulee aina sellainen olo että olen jotenkin heitä huonompi.



Ehkä se on sitten se epävarmuus joka minusta jotenkin paistaa. mene ja tiedä. Nykyään olen kyllä pidetty kaveri ja työkaveri.

Eli itse olin siinä suositussa porukassa koulussa koska kaverini olivat siinä. Mutta olin kuitenkin tavallaan ulkopuolella. Minulla oli eri kaverit koulun jälkeen ja minua ei kutsuttu mihinkään ja olin hiljaisempi kun muut tytöt olivat poikien kanssa. Ylä-asteella alkoi ryyppääminen ja jäin siitä pois koska olin lapsellisempi ja äitini oli ankara. No ei minua enään kutsuttu edes lukiossa mihinkään. Lisäksi yksi poika kiusasi minua.

Työpaikoista en ole kavereita saanut. Olen vaihtanut usein työpaikkaa ja aina kaikki jääneet sinne.

Tuo on hyvin tuttua että uudessa ryhmässä on epävarma ja jos ei hetkeen ole nähnyt niin sitten tuntee huonommuutta.

Niin minäkin varmaan ihan pidetty olen mutta silti minua ei kutsuta mihinkään mukaan.

ap

Ehkä viestität olevasi torjuva, tai itse vetäydyt pois porukasta? Ajattelet koko ajan että ei sinusta kuitenkaan kukaan tykkää jolloin muut tulkitsevat että et ole kiinnostunut heidän seurastaan.

Luulisin, että ihmisessä vain on jotain, mikä saa toiset takajaloilleen. En itse ole kiusattu, enkä kiusaaja, mutta jälkeen päin olen miettinyt meidänkin koulussa kiusattuja ja tavallaan olen "ymmärtänyt" syyn. En missään nimessä ole hyväksynyt sitä, mutta heissä oli semmoisia piirteitä, mitkä "huutivat" kiusaajia luokseen. Kiva olisi tietää mitä heille aikuisena kuuluu.



Uskon myös, että onnellakin on tekemistä asian kanssa. Itselläni ainakin oli sellainen kaveripiiri, että siihen olisi kiusaajan ollut huono ängetä. Eli turvasimme toisiamme. Asuinympäristössämme oli paljon lapsia ja ystävyytemme pääsi aluilleen jo varhaislapsuudessa. Yhteiset pihaleikit yms. vahvistivat siteitä myös poikien kanssa. Näistä useat kulkivat mukanani koulutaipaleellani ja ovat kuvioissa vielä aikuisenakin.

Minua kiusattiin yläasteella ja se loppui lukioon mennessä, jonka jälkeen kukaan ei ole kiusannut. Toisaalta olen helposti ärsyyntyvä ja kärsimätön, joten uskoisin sen olevan se syy miksi minua koulussa kiusattiin. Muistan vieläkin miten tylsistynyt olin opetukseen ja lievästi sanottuna älykääpiöluokkakavereihini, jotka eivät todellakaan oppineet mitään koko peruskouluaikana.

minua kiusattiin ala-aste. Yläasteella tietty samat porukat niin en ollu suosittu, muttei enää kiusattu. Lukiossa olin ihan normi ihminen kaikkien silmissä ja sen jälkeen elämässä oon ollu hyvin hyvin pidetty.

tai siis vittuiltiin vielä AMK:ssa, eli jotain varmaan minussa vikaa...pitää mennä terapiaan varmaan. Niin ja työpaikoissakin on jätetty kutsumatta juttuihin ja vihjailtu.

ap

Että vaikka kiusattu miten muuttusi tai kääntyisi ympäri tai arvostaisi itseään niin nämä "toiset" syrjijät keksii aina jotain kuitenkin siitä. Etsitään suurennuslasilla vikoja.

ap

suomalainen kulttuuri on just tällanen. Ikävä!

Suomihan on työpaikkakiusaus tilastojen kärkimaita.



En osaa sinua neuvoa enkä tiedä mikä siihen auttaa.

Koeta jaksaa. Ihmiset tulee aina kiusaamaan ja keksimään juttuja joista kiusata toisia.



Ei ennen kuin me saadaan muutettua tätä yleistä ilmapiiriä niin ei tule tapahtumaan mitään muuta

ja suuntaa energiasi johonkin muuhun. Itseäni on auttanut se tieto, että voin aina hakeutua sellaisten ihmisten seuraan joiden kanssa viihdyn. Ja vastaavasti hakeutua pois sellaisten ihmisten seurasta, jotka saavat minut epävarmaksi.

Kyllä mä ajattelin näiden kiusaajien kiusaksi pysytellä täällä vielä kauan. Siinähän raapivat päätään ja pyllyään. Heh! Niin ja teen just sitä mikä huvittaa ja silloin kun huvittaa toisista välittämättä.

ap

tai siis vittuiltiin vielä AMK:ssa, eli jotain varmaan minussa vikaa...pitää mennä terapiaan varmaan. Niin ja työpaikoissakin on jätetty kutsumatta juttuihin ja vihjailtu.

ap

näkee ja kokee sitä kiusaamista kaikkialla. Aika moni itsestään epävarma ihminen, joka kuvittelee itse, että muut inhoavat ja syrjivät häntä, myös kokee asiat negatiivisemmin kuin muut.

Kyllä mä muistan itsekin kun olin masentunut ja mulla oli ihan surkea itsetunto, kuinka kuvittelin aina kokevani vääryyttä joka paikassa ja kuinka kaikki tuntuivat aina haluavan loukata minua... tervehdyttyäni olen tajunnut vian olevan omassa päässäni, ei muiden tekemisissä tai tekemättä jättämisissä.

tai siis vittuiltiin vielä AMK:ssa, eli jotain varmaan minussa vikaa...pitää mennä terapiaan varmaan. Niin ja työpaikoissakin on jätetty kutsumatta juttuihin ja vihjailtu.

ap

näkee ja kokee sitä kiusaamista kaikkialla. Aika moni itsestään epävarma ihminen, joka kuvittelee itse, että muut inhoavat ja syrjivät häntä, myös kokee asiat negatiivisemmin kuin muut.

Kyllä mä muistan itsekin kun olin masentunut ja mulla oli ihan surkea itsetunto, kuinka kuvittelin aina kokevani vääryyttä joka paikassa ja kuinka kaikki tuntuivat aina haluavan loukata minua... tervehdyttyäni olen tajunnut vian olevan omassa päässäni, ei muiden tekemisissä tai tekemättä jättämisissä.

Miten masennuksen jälkeen. Kutsuttiinko sua mukaan juttuihin jos ei sitä aiemminkaan tehty?

ei kannata odottaa, että joku kutsuisi. Pitää itse mennä mukaan. Ei niitä muitakan sen automaattisemmin kutsuta mihinkään.

tai siis vittuiltiin vielä AMK:ssa, eli jotain varmaan minussa vikaa...pitää mennä terapiaan varmaan. Niin ja työpaikoissakin on jätetty kutsumatta juttuihin ja vihjailtu.

ap

näkee ja kokee sitä kiusaamista kaikkialla. Aika moni itsestään epävarma ihminen, joka kuvittelee itse, että muut inhoavat ja syrjivät häntä, myös kokee asiat negatiivisemmin kuin muut.

Kyllä mä muistan itsekin kun olin masentunut ja mulla oli ihan surkea itsetunto, kuinka kuvittelin aina kokevani vääryyttä joka paikassa ja kuinka kaikki tuntuivat aina haluavan loukata minua... tervehdyttyäni olen tajunnut vian olevan omassa päässäni, ei muiden tekemisissä tai tekemättä jättämisissä.

Miten masennuksen jälkeen. Kutsuttiinko sua mukaan juttuihin jos ei sitä aiemminkaan tehty?

Ei mua varmaan sen erityisemmin kutsuta mukaan kuin ennenkään, ei mitenkään automaattisesti. Mutta enää en ole vuosikausiin heittäytynyt kaveripiirin uhriksi ja marttyyriksi, jolla on aina vaikeaa ja jolla on aina varaa loukkaantua vääränlaisesta katseesta tai sanasta. Mä myös olen itse aktiivisen ystävällinen PYYTEETTÖMÄSTI, ei siten kuin masentuneena, että okei, mä olen nyt ystävällinen, joten kaikkien muiden pitäisi tehdä seuraavaksi asiat x y ja z, jotta mä olisin tyytyväinen heidän reaktioihinsa.

Ja tosiaan, aina välillä täytyy myös olla itse se, joka kutsuu. Niin ja olen vielä huomannut senkin, että mä vaan olen kaveripiirissäni se, joka pitää aktiivisemmin yhteyttä muihin. Niin se vain menee, ja kaikki on siihen ihan tyytyväisiä.

Eli vaikka on jo aikuinen niin silti sama meininki jatkuu. Sinut suljetaan porukasta ulos.

Niin ja kiusattuhan on se syypää siihen eix niin?

Kiusatuksi joutuminen ei ole koskaan uhrin syy tai uhrin "vika". Silti kiusauksen uhreilla on usein tiettyjä yhteisiä piirteitä - tyypillinen uhri voi olla esim. ihminen, joka tulee vakiintuneeseen porukkaan uutena, ihminen joka on muita parempi tai pätevämpi (koetaan uhkana) tms.

Kerran kiusatuksi tulleen ihmisen itsetunto on usein "arpeutunut", ja jos ensimmäinen kiusauskokemus on ollut hyvin vammauttava, voi kiusattu olla vähän yliherkkä kaikille myöhemmissä elämänjaksoissaan tapahtuville kokemuksille, ja saattaa reagoida oudosti melko normaaleihinkin konfliktitilanteisiin. Se taas saattaa johtaa toiseen kiusaamiskokemukseen. Syntyy noidankehä.

Vaikka kiusaaminen on tuomittavaa, eikä syypää kiusaamiseen ole uhri vaan kiusaaja, voi uhri osaltaan vaikuttaa siihen, miten jatkossa kiusaamiseen suhtautuu. Esim. coaching voi auttaa tässä voimauttamisprosessissa.

kiusattiin rankasti pariin otteeseen lapsuudessa/nuoruudessa, eri paikkakunnilla ja eri syystä. Toisen kerran syynä oli kateus ja toisen kerran joku keksi aloittaa ulkonäköherjauksen, joka sitten levisi muidenkin hokemaksi. Muutimme paljon, kun asuin vielä vanhempieni luona, ja yleensä solahdin uuteen porukkaan ihan ilman ongelmia. Enkä myöskään aikuisena ole kokenut kiusaamista.

Kiusaajat keksivät kiusattavasta mitä ihmeellisempiä juttuja. Ja kääntävät hänen positiivisuutensa ja avoimuutensa ja sosiaalisuutensakin huonoksi asiaksi ja sitten jos kiusattu taas on hiljainen ja ei sosiaalinen niin silloinkin on hän/hänellä on ongelma. Näin toimii juorukello! Muut karsastavat käyttäydyit sitten miten tahansa.



Niin ja tietenkin se joka on ollut masentunut tai kiusattu niin saa järjestää itse tapaamiset ystäviensä kanssa. Rasitetaan sitä vähän enempi että murtuu taas. Muut tekee kutsumiset vuorotellen. Sitä kutsutaan välittämiseksi ja huomaavaisuudeksi. Kohtele toisia niinkuin haluat itseäsikin kohdeltavan.



Niin ja olen huomannut että jossain porukassa minua on kiusattu hiljaisuudesta (vanhemmat naiset) jossain taas juoruiltu muuten kateudesta (nuoremmat)

Aikaisemmin syytin itseäni mutta ei ole minun vikani jos toiset ei osaa käytössääntöjä eikä heille ole opetettu!

ap