Miksi kiusattu on aina sitä?

Minua kiusattiin lapsena koska vanhempani olivat juoppoja, me oltiin se perhe jonka luona poliisit kävi viikonloppuisin.



Lapset pihallka kiusasivat ja heitä varoiteltiin leikkimästä meidän kanssa.



Kiusaaminen ei jatkunut kuin 8 vuotiaaksi jolloin meillä tilanne muttuui ja muutimme. Mutta silloin tajusin yhden asian kun vaihdoin koulua. Ei tarvitse olla kaveri kuin yhden tietyn ihmisen kanssa ja sen jälkeen kukaan ei kiusaa ja kavereita on paljon. Eli etsi porukasta se jonka kavereita kaikki haluaa olla.



Se ei välttämättä ole se kaunein ja suosituin vaan se joka sitä kulloistakin porukkaa pitää kasassa, joka on se kaikkien kaveri ja jota ei syrjitä



Tämän huomaa nopeasti työpaikoillakin. Joka paikassa on joku kenestä kaikki pitää, joka paikassa on joku "suosittu" jonka seurassa kaikki tykkää olla. Sen kun saat uudessa paikassa kaveriksi niin asemasi on turvattu.



Olen itse tässä lahjakas, en tahallani ole laskelmoiva vaan sen vaan erottaa nopeasti kenen kanssa kannattaa ystävystyä ensimmäisenä. En tarkoita että pitää tekopyhästi esittää olevansa jonkun ystävä, työpaikalla riittää kun tutustut tähän ihmiseen niiden ensimmäisten joukossaa ja teet hyvän vaikutuksen.



Sen jälkeen huomaat että melkein kaikki ovat ystävällisiä sinulle ja voit etsiä ne sinulle tärkeämmät ihmiset sieltä.



En osaa selittää tätä kunnolla, en kuitenkaan tarkoita että pitää laskelmoidusti olla tekopyhä mielinkielin jollekkin suositulle vaan se että itsellä on sen verran sosiaalista pelisilmää ettei jää yksin, ettei valikoi kaverikseen sitä hissukkaa joka ei voi "päättää" miten ketäken kohdellaan. Hiljainen hissukka voi kuitenkin olla se sinun uusi ystävä ja paras ihminen koko työpaikalta sen jälkeen kun olet varmistanut asemasi ettei sinua jätetä ulkopuolelle.



Olisi hienoa jos tällaisia pelejä ei tarvitaisi ja kaikki tulisi toimeen kaikkien kanssa mutta koska näin ei ole niin jokainen meistä tarvitsee sosiaalista älykkyyttä.

Olin kiusattu ala-asteella, mutta kun myöhemmin olen analysoinut asiaa, kiusaaminen lähti mielestäni liikkeellä yhdestä tytöstä. Yläasteella mua ei kiusattu (tai no joo, haukuttiin jnkn verran, koska olin koulun ainoa punkkari, mutten jaksanut siitä oikein välittää), vaan sain paljon kavereita. Olen aina senkin jälkeen tutustunut uusissa ympyröissä nopeasti ja saanut paljon kavereita, voisi jopa sanoa, että olen ollut ns. suosittu.

näkee ja kokee sitä kiusaamista kaikkialla. Aika moni itsestään epävarma ihminen, joka kuvittelee itse, että muut inhoavat ja syrjivät häntä, myös kokee asiat negatiivisemmin kuin muut.

TYöpaikalleni tuli kerran uusi työntekijä, joka aika pian aloitti valitukset siitä että häntä kiusataan. Jos häntä tervehti niin se oli väärin (väärä äänensävy, väärä ilme, väärä pään asento), ja jos ei tervehtinyt niin se oli tietysti myös kiusaamista. Hän saattoi tulla huutamaan vaikkapa että ÄLÄ IRVISTELE MINULLE vaikka oikeasti en katsonut päinkään (taas virhe)

Häntä ei voinut pyytää syömään yhdessä koska ajankohta oli hänelle väärä (valitusta) josta seurasi valitusta että häntä ei pyydetty.

Kun taustaansa ruvettiin tutkimaan niin kävi ilmi, että oli tehnyt nuo samat temput jokaisessa työpaikassa jossa oli ollut edellisinä vuosina. Hänellä oli mapillinen aineistoa työpaikkakiusaamisesta ja oli kerännyt sitä vuosia lehdistä ja selvästikin jäänyt jumiin koko asiaan.

voin käsi sydämellä vannoa että kukaan ei häntä kiusannut. Kaikki vaikeudet alkoivat vasta sitten kun hän ne itse aloitti.

Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että jokainen kiusattu olisi tällainen "kiusattu". Mutta kannattaa ainakin hetkeksi pysähtyä miettimään että kuka oikeastaan kiusaa ja ketä ja millä menetelmillä.

Ainakin siskoni on ihan itse syypää muiden käytökseen. Hän lähestyy ylimielisenä besserwisserinä ja sitten kummasti muut alkaa kaihtaa. Nytkin aloitti uudessa työpaikassa, julisti viikon, kuinka pönttöjä kaikki muut on ja minkä kaiken hoitaa paremmin ja nyt ihmettelee, kun ei pääse sisään työyhteisöön. Samanlainen ihminen myös omassa työyhteisössäni. Kukaan ei vain jaksa tuollaisia.

Ärsyttää sitten, kun hän alkaa valittaa työstään ja työkavereistaan.